Jälleensyntymän riemua

Nyt on niin kevät, on aurinkoista, on valoista, on lämmintä (jos ei lasketa sitä aamun kuutta pakkasastetta ja sitä että kohta sataa se pari metriä lunta, joka jätti pääsiäisenä tulematta) On ihanaa! Oli niin riemullista lähteä tallille tietäen, että me saadaan ratsastaa auringonpaisteessa ja linnun laulussa, jes.

Eikä ollut edes liukasta, hah. Mahtava sää kaiken kaikkiaan, tietkin melkein sulia. No joo, menin lukemaan taulun ja mulla oli Kaisuli. Taas :D Musta on tullut oikea putteratsastaja, karmivaa. Toisaalta kenties on jo aika mennä Kaisallakin vähän enemmän, melkein kaikilla muilla olenkin mennyt "vakituisesti". Tunnillamme olivat myös Sakari, Vinski, Elvis ja Salli. Kaisa oli ekalla tunnilla, joten saatoin keskittyä ihanaan lämpöön joka suorastaan kutsui möllöttämään kentän laidalle. Ja kenttä! Se oli niin mainiossa kunnossa. Siinä olisi voinut leikkiä sitä hienoa leikkiä, tosin variaatiolla jää-meri-laiva. Laiva oli se osa jossa tunnit pidettiin, se osa joka oli täydellisessä kunnossa. Se oli oikeasti hiekkaa! Plus sitten muutama minimaalinen vesilätäkkö, joissa olisi voinut ehkä kengänkärkiä kastella. Meriosa oli sitten sellanen hervoton lammikko kentän keskivaiheilla, ja se jääosa (tai jäämeriosa) oli sitten sellaista jäätä. Ei sen niin väliä, olihan meillä lähes puolet kentästä jo ihan oikean hiekan peitossa.
Mitä riemua sitä voikaan repiä tästä ihanasta keväästä, kohta on kesä, hih.

Sain käydä heittämässä Simon sisälle. Poni oli jälleen sen näköinen ettei se laisteni hullujen muijien kanssa ole sisälle tulossa ja kalastettuani ponin, se päättikin juurtua maahan kiinni ja lahnaili perässäni niin maan hitaasti, niin maan hitaasti. Pääsin vielä hieman kävelemään Lakin kanssa, joka yritti leikkiä villiponia (uimalla vesilammikossa) Siellä oli kyllä raaka meininki kahden ensimmäisen tunnin aikana :D Ilmeisesti hevosiakin innoitti tämä aurinko ja lämpö, tai kenties he vain kärsivät jet lagista, aikaerosta.
Oli miten oli, kävin varustamassa Kaisan pikaisesti ja lähdimme löntystelemään kentän suunnalle.
Keskelle ja kiipesin kyytiin.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Ideanani oli ratsastaa Kaisaa aivan täydellisesti, ei pidä tyytyä keskinkertaiseen, heh. Jokaisen sivun keskellä oli yksi puomi, joita sai halutessaan ylitellä näin alkukäynneissä.
Yritin ratsastaa Kaisan käynnissä aktiiviseksi, mamma kun koitti parhaansa mukaan vain löntystellä löllöä käynnin tapaista eteenpäin. Tehtiin joitakin voltteja, joilla yritin edes pikkaisen asetella Kaisaa. Käännyttiin hyvin, mutta asetus oli tosiaan liian pientä piperrystä, eikä siksi onnistunut. Tehtiin myös pari pysähdystä ja yliteltiin vähän puomeja. Kaisa pysähtyi mukavan kevyesti ja malttoi jopa seistä paikoillaan, puomitkin ylittyivät varsin nätisti, mitä nyt välillä arvon suomirouva päätti puskea sisälle ja oikoa puomit. Onneksi sen paksuun kalloon sai iskostettua varsin helposti ettei ole millään muotoa sopivaa tunkea minne lystää.

Jotenkin on nyt hieno oikosulku tässä, kone koetteli hermojani.. Hmm. 
Nytpä muistankin. Eli meidän piti mennä ovaaliympyrää, suoristaa ennen puomeja ja aina näillä kaarteilla ennen (ja jälkeen) puomien, piti tökkiä sisätakajalkaa vähän rungon alle, ikään kuin aktivoida sitä. Omat tavoitteeni olivat huomattavasti matalammalla, ja mulle riitti se, että Kaisa kulkisi nätisti yli puomien tarpeeksi vauhdikkaasti.
Välillä mamman oli ihan pakko tupata joko sisälle tai ulos, puomin ylittäminen kun on niin kovin hankalaa, heh. Väistätyksiäkin mä yritin. Ongelmana oli taas tämä Kaisan alta hiihtely. En saanut konia hidastamaan, jonka takia se "väistättävän pohkeen" käyttely oli yhtä turhaa kuin lumen myynti eskimoille (inuiteille) Tai kun yritin hidastaa pientä blondia, muttei se mennyt läpi. Joten mä sitten puristelin tyytyväisenä sillä väistöpohkeella, täytyyhän sitä nyt edes yrittää tehdä jotain. Alkuun olinkin tyytyväinen, Kaisa tuntui suorastaan lipuvan käännökseen. Ei se siis väistänyt tai tuonut takajalkaa rungon alle, mutta se siis lipui silleen kivasti käännökseen. Pian kuitenkin ymmärsin että tämähän on ihan yhtä tyhjän kanssa. Mitä pointtia tässä on? Minä pidättelen pikkasen ja sitten vähän kutittelen pohkeella ponin paksuja kylkiä ja sitten tyydyn siihen. Ei niin mitään järkeä. Päätinkin siis vähän pamauttaa pohkeella, vähän vaan että jos se vaikka menisi mystisesti läpi ja jos Kaisa vaikka alkaisi väistellä ihan itsestään :D En sano että se oli huono idea, ainakin Kaisa alkoi kulkea reippaasti eteenpäin. Muuta positiivista vaikutusta ei ollut ennen kuin Marianne tuli vähän auttelemaan meitä. Olemme kuitenkin jo suuntaamassa parempaan, minähän hei itse keksin että jospa pistäisin tämän ideani vaikka vähän läpi, jotta tämä hevonenkin vaivautuisi kuuntelemaan vähän tätä mun ideologiaani.

Marianne muutenkin käski mun pehmittää Kaisaa, pitää kättä elävänä. Ja kyllä sen huomasi, se hevonen oli.. Siis sen oikean ohjan päässä oli sellanen merkillinen tunne. Se vasen puoli tuntui ihan normaalilta, mutta oikea oli sellanen karmiva kun Kaisa oli siinä vähän kiinni. Jonain päivänä sekin korjaantuu.
Siirryttiin sitten kevyt raviin. Suomenratsu päättikin sitten toimia taas oikein stereotypisesti. Ensin se puski sisälle ja kun lopulta sain sen raviin, niin eikös arvon ratsuhumma ollut jo laukkaamassa tukka hulmuten portille. Kääks! Muutaman laukka-askeleen teräsmummeli tosiaan otti, sitten sain sen käyntiin, mieleni oli juuri järkkynyt. Seuraava ravisiirtymä toi meille vähän sellaista ravuriravia, mutta hetken sitä kevenneltyäni alkoi Kaisakin ymmärtää että funktiona oli ravata nätisti ja rauhallisesti puomien yli, ei suinkaan katsoa kuka ehtii ekana portille.
Kevyt ravissa mentiin vaan nättiä ovaaliympyrää puomeja ylitellen. Ja tietty vähän myös voltteja. Tosin olin nössö, enkä tehnyt yhtäkään volttia vaikeampaan kierrokseen. Helpompaan Kaisa kääntyi ihan hyvin, välillä oli puskettava oli kyseessä sitten voltti tai puomi.

Ja tosiaan. Alun hätiköinnin jälkeen alkoi Kaisa ravata rauhallisesti. Eikä aikaakaan kun se rauhallinen ravi muuttui "löntsytilöntsytilöö" raviksi, jota saikin alkaa jo ratsastaa vähän eteenpäin. Ja kosken silloin sitä ratsastanut, sain hetken kuluttua jo ihan tosissani pistää suomalaista eteenpäin. Tehtiin muutamat tahdinmuutokset, tai siis hiukan hidastettiin ravia puomien välissä ja taas ravia eteenpäin. Nämä toimivat ja onnistuivat hyvin, Kaisuli oli enemmän eteenpäinratsastettava taas vaihteeksi (perus nainen. Koko ajan tuo mieli muuttuu, vuoronperään pitää juosta tukka hulmuten ja välillä taas laahustaa kuin matami)

Käveltiin hetkinen, Marianne keräili puomit pois. Ja sitten laukkaa, jee :D Otettiin laukkaa vähän vuoronperään jottei hevoset aivan kilahtaisi. Piti vaan nostaa pitkän sivun alussa käynnistä, tehdä pääty-ympyrä joka oli merkitty tötsillä. Oi voi, kerrankin meille merkittiin pääty-ympyrä tötsillä, hienoa hienoa.
Toiset ottivat laukkaa, sitten oli minun vuoroni. Kaisa löntysteli kohti nostopaikkaa, joten päätin pikkaisen napauttaa hevoseen eloa jotta saataisiin laukka nostettua. Ja nosto onnistui hienosti ensi yrittämällä!
Itse laukka sitten taas.. Mulla oli ensinnäkin suunnattomia vaikeuksia istua kyydissä. Kaisa kiskaisi ohjat multa nostaessaan laukan, joten jouduin sitten niitä kokoilemaan vauhdista mukaan, en osannut ihan istua siellä Kaisan puttelaukassa, jotenka mä huojuin ja heiluin kyydissä varsin mystisesti. Ja tietenkin näiden minun ongelmieni lisäksi päätti Kaisa olla oikein pirullinen. Laukattiin kohti lyhyttä sivua, reippaasti ennen sitä Kaisa kaasuttaa ja oikoo iloisesti koko päädyn, ja sinne jäi pääty-ympyrän yrityksemme. Ilmeisesti Kaisan mielestä kovin järkevä aihe oikomiseen oli auto, joka tulla puskutti pitkin hiekkatietä.
Otettiin vielä toinen nosto tähän suuntaan. Tämä oli vielä edellistäkin mielenkiintoisempi laukka. Laukka nousi jälleen kovin hyvin ja taas kerran poni nykäisi ohjat multa. Sitten kaahailtiin epähallitusti kohti päätyä, jonka Kaisa oikoi taas muutamalla metrillä. Päätin että oikokoon vain, mutta meillä on tehtävä. Tehtävämme on tehdä pääty-ympyrä. Joten mä lähdin kääntämään. Kaisa ei ollut samaa mieltä, joten kuvio muuttui uhkaavasti "pääty-ympyrästä" "oi'o se kentän toinen pää myös"-kuvioksi. No, ei se mitään, ei se mitään, pääasia että kääntyy, tuumaan minä ja jatkan kääntämistä kun puikkelehdimme kävelevien hevosten seassa. Hukkaan tietysti myös toisen jalustimen siinä tohinassa, ei sen niin väliä, nyt ratsastetaan. Mutta sitten! Voi kuulkaas vaan. Tämä ylisuuri pääty-ympyrämme oli jo melkein ratsastettu, olimme juuri palaamassa uralle, kun Kaisa yllättäen heittäytyy täysin väärään suuntaan! Ärähdän putelle merkitsevästi ja pamautan sen raiteilleen. Kaisa kilttinä luonteena yrittää totella, muttei pysty, ja heittäytyy vielä villimmin toiseen suuntaan ja pysähtyy siihen. (onneksi, sillä minä lähdin jo liukumaan kylkeä pitkin alas) Istuuduttuani siveämmin satulaan ja ongittuani jalustimen jalkaan, toteaa Marianne että ei ku ei Kaisa voinut tehdä sitä "ympyrää" loppuun koska hän oli tiellä. Kovin kiltti poni, niin se aina ajattelee ettei vain jyrää Mariannen ylitse.

Vaihdettiin sitten suuntaa ja otettiin tänne yksi nosto. Ajatuksena oli vain se, että tulisi nyt hyvä laukka joka korvaisi vasemman kierroksen töppäilyt. Alku oli lupaava, Kaisa puski sisälle kuin pieni paviaani. Tein voltin ja jyskytin suomiputen uralle, josta loikkaa kauhuissaan karkuun, sillä pelottavaakin pelottavampi auto oli juuri tulossa häntä kohti tietä pitkin. Kolmas kerta toden sanoo, ja lopulta sain Kaisan uralle ja onnistuin nostamaan sen laukan. Hip hurraa! Jälleen multa nyhdettiin ohjaa kädestä, mutta kontrolli pysyi kummallisen hyvin minulla. Ensin oikastiin pääty, taas. Sitten lähdin kääntämään ympyrää, joka onnistui. Jos siis niin voi sanoa, Kaisa kaatui oikein lapa edellä käännökseen, laukka oli ihan ihmeellistä räpellystä ja ympyräkään ei mennyt lainkaan siellä missä piti. Eli tehtiin siis ympyrä, jolla Kaisa ainakin kääntyi lopulta kun tarpeeksi pyysin ja laukkakin pysyi yllä.
Jatkettiin ympyrä loppuun, ja taas Kaisan pirulainen oikaisi päätytötteröt sisäpuolelta. Päätin että teemme sitten vielä toisen ympyrän perään; minä halusin saada Kaisan edes kerran oikeasti päätyyn, Kaisa halusi laukata ja toiseen suuntaan ympyrät eivät onnistuneet. Ilo irti tässä kierroksessa sitten.
Ympyrä onnistui ja lopultakin sain Kaisan laukkaamaan sen päädynkin, jes. Sitten laseteltiin pitkä sivu ja siirsin Kaisan takaisin käyntiin, enkä edes könähtänyt siirtymässä raviin! Hyvä minä :)

Sitten loppukäynnit. Marianne oli varsin tyytyväinen. Meni hyvin, se vain ettei Kaisulin kanssa saa missään nimessä kiskoa ja tapella kun muuten se on kamala. Jeps, niin on. Itse asiassa tänään Kaisa oli todella hyvä, se ei lähes yhtään painanut kädelle. Eli hyvä minä jälleen :D
Olen itsekin oikein tyytyväinen. Laukka oli onnistunutta, ainakin toiseen kierrokseen. Ravi oli hyvää, vähän laiskaa tosin. Eikä tässä nyt mielestäni mitään kauheita ongelmia ollut, lukuunottamatta sitä etten millään pysynyt tahdissa kun Kaisa harppoi puomien yli :D Huojuin kuin heinämies siellä joka ylityksellä, kamalaa.

Keskelle ja alas selästä. Kaisuli talliin ja karvannyhtäystalkoot! Pikaiset talkoot, mutta kuitenkin, on se taas vähän vähäkarvaisempi. Lopuksi vielä pientä keskustelua Mariannen kanssa ja kotia kohti.