Uutta aloittelua

Suurempia toiveita ei ollut. Olin siis kovin iloinen kun tänäänkin taulussa luki Elvis, hih. Pitäähän sitä nyt eilisen varoiluja korjailla, tietenkin. Poni oli vain mun kanssani ja tunnillamme myös Sakari, Simo, Kitty ja Evita.
Katselin vähän tunteja ja kuvailin Hennaa. Sitten vain ponia hakemaan, tällä kertaa vähän järjellisemmin. Ei silleen että kokeillaanpa karkaako se tänään. (ei se kyllä karkaa. Se on niin pulla ettei se osaa tehdä mitään. Joku päivä mun ylivarmuus varmaan kostautuu ja Elvis ryhtyy villiponiksi)
Poni talliin ja harjailin sen pikaisesti. Tällä kertaa tosiaan uskalsin jo toimia kuten normaalin hevosen kanssa, ei tarvinnut varoa pientä ja herkästi särkyvää olentoa. Ja olimme jälleen suosittuja, Elvis voi nyt kaikille kavereilleen naureskella kuinka hän on nyt suosittu ja kysytty ja vaikka mitä.

(Henna ja Tiia jäivät ihanasti kuvaamaan [tätä onnea. Muutama kuva ekasta kerrasta, videoita ja kuvia tokasta kerrasta. U-pe-aa :D] Ja kuten tiedätte, kuvat tulevat kun ne joskus saan ja videon teen kun kerkiän)

(Tämä kuva muuten suunnilleen esittää sitä mikä mulle on edestä pyöreä ja rento hevonen. Ettei jää nyt epäselväksi, kukaan ei jää miettimään kuinka upeassa peräänannossa on poni pistellyt menemään.)

Varustin ponin ja se oli kovin söpö. Karsinan ovi oli raollaan ja minä seisoin käytävällä odottelemassa. Elvis sitten kurkisteli sieltä oven raosta, vähän se pisti turpaakin ulkopuolelle "kyllä minä olen ihan valmis jo lähtemään" Suloinen.
Lopulta lähdettiin, käveltiin reippaasti kentälle ja nousin siitä selkään. Lähdettiin sitten taas rauhallisesti kävelemään, tosin tänään ajattelin ratsastavani vähän enemmän ja paremmin. Kun enää ei ollut mitään pelkoa siitä että poni musertuu alleni, silloin sitä voi ihan hyvin ratsastaakin jotta se pääsisi vähän enemmän edes työskentelemään.

Alkukäynneissä ratsastelin pienimuotoisesti ponia eteenpäin. En mä vaatinut mitään aktiivista tai reipasta käyntiä. Mulle riitti vähän reippaampi askellus, joka tuntui siltä että poni edes suunnilleen kävelee. Annoin sen kyllä välillä hidastuakin, otamme rauhassa edelleen.
Ratsuni oli tänään aika kiemurteleva. Kun koitin ratsastaa suoraan eteenpäin niin tuo vain möngerteli vuoronperään aitoihin ja keskelle. Lopulta päätin suoristaa itseni ja pitää poninkin suorassa, hain pohkeet tuntumalle ja ohjat käteen jolloin kulku suoristui suorastaan mystisesti.
Tehtiin siinä voltteja, hain vähän taas sitä asetuksen tapaista. Poni kääntyi nätisti ja pieni asetuskin onnistui. Tuntuu vain että joko mun asettelu on liian pientä tai sitten se on sitä kunnon taivuttelua. En ole ihan sata prosenttisen varma missä vaiheessa se on sellainen sopiva asetus.
Elvis oli tänäänkin täysin varma että porttipäässä kuljeskelee jotain. Tänään se meinasi jopa vähän säikähtää, se oikoi hurjasti ja kun mä vain armotta pyörittelin ponia takaisin niin sehän melkein karkasi sieltä. Lopulta sain ponin kulkemaan porttipäästä rauhallisena ja sen jälkeen poni kulki sieltäkin oikein asiallisesti. Vähän ehkä kyttäiltiin, mutta kun asettelin sisällepäin unohti ratsu aina nämä mielenkiintoiset kummajaiset.

(tuon ponin kaula on jokseenkin pitkän näköinen :D)

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Tänään Elvis siirtyi raviin rauhallisesti, melkeinpä voisi sanoa että laiskasti. Lähdin ratsastamaan eteenpäin, haettiin taas sellainen edes suunnilleen etenevä ravi, tärkeintä oli ettei nyt ihan madeltaisi. Tehtiin siitä sitten voltteja ja harjoittelin lähinnä tuota asettelua. Tänäänkin oikea kierros oli vaikeampi kääntää. Poni meinasi jumahdella uralle ja puski aina ulospäin kun käänsin. Tänään kuitenkin uskalsin käskeä enemmän, joten Elvis kääntyi nopeammin. Mutta oli se silti pikkasen liian hankalaa. En tiedä onko poni vain kovin tarkka nyt, vai onko se sitten jotenkin huonompi siihen suuntaan. Njaa. Tosin tänään voltit olivat tasapainoisempia, ei ollut niitä "apua tää poni menee nurin" - tyylisiä systeemejä kuten eilen.
Hieman pulla hidastui volteille, varsinkin silloin kun asettelin. Koitin ratsastaa sitä aktiivisemmaksi jottei nyt vallan lösähdettäisi. Vähän vaikeaahan tuo oli, useimmiten se oli joko asetus tai vauhti. Saatiin kai me sitten edes pari volttia joilla pysyi molemmat suunnilleen kasassa. Ja siis jotenkin musta tuntuu ettei tuo asettelukaan ole enää niin rakettitiedettä. Siis mähän oikeasti osaan jo asettaa ravissakin. Tämähän on hyvä.

Tänäänkin poni pyöristyi ja rentoutui yllättävän nopeasti. Välillä se nousi sieltä mutta muutaman voltin jälkeen löydettiin taas pyöreämpi muoto. Marianne sitten toitottikin että poni on oikein kivasti pyöreänä ja rentona, mutta se on aivan liian laiska ja mun pitäisi ratsastaa takaosaa aktiivisemmaksi. Yritin parhaani, koitin laittaa myös takajalkoja liikkeelle, Mariannen opastuksella toki. Onnistuttiin jotenkin, kyllä poni hetkellisesti taisi kulkea oikeasti nätisti. Se vaan kun ei herra oikein pitkiä aikoja jaksanut pitää yllä tuota aktiivisempaa liikettä, enkä minäkään ihan täysin osannut sitä vaatia (saati että olisin uskaltanut/viitsinyt koko aikaa jankata jostain täydellisyyttä hipovasta liikkumisesta, ainakaan ilman Mariannen koko aikaista opastusta :D) Joten käytännössä mä vaan fiilistelin kuinka kivaa on kun poni on noinkin rento ja pyöreä jo toista päivää peräkkäin ja sitten kun ravi hiipui laiskottelun puolelle niin koitin vähän potkasta meille vauhtia jotta poni joutuisi liikkumaan edes vähän enemmän. Mutta oli se Elviksen vauhditus sitten hankalaa, ei se oikein liikkunut pohkeesta eteenpäin, enkä minä tokikaan ihan sisäistänyt sitä ettei Elvis kuunnellut. Lähdin ilmeisesti siitä ajatuksesta että tietenkin pieni pulla kuuntelee kaiken mitä sille sanoo.

Siirryttiin käyntiin ja taivuteltiin hevosia s-kirjaimille. Pari volttia siinä meni ennen kuin sain pienen ponin taipumaan tarpeeksi molempiin suuntiin. Sen jälkeen se olikin vallan mukava, pää kääntyi kivasti ja liikettäkin löytyi lisää kun pyysin. Tosin niillä volteilla oltiin ajoittain niin laiskamatoja ettei mitään rajaa.
Jakauduttiin siitä sitten ympyröille, minä ja Sakari peltopäähän. Muotoiltiin kaunis ympyrä ja kun ympyrä oli muovautunut saatiin lähteä harjoitusraviin josta tehtiin taas noita siirtymiä. Tosin minä taas toki keventelin.
Käveltiin ensin ja oli kauhean vaikeaa mukamas. Elvis kyttäili sitä yhtä kulmaa kun oli muka niin kiinnostavaa ja minä siinä koitin harvinaisen avuttomana kääntää ponin päätä sisälle. En todellakaan onnistunut, heh. Poni lähinnä vain kiemurteli ja ilmeisesti kuvitteli sisäpohkeen tarkoittavan laukkaa tai jotain. Lopulta sain asetuksen jollain tasolla läpi ja heppa alkoi kulkea edes suunnilleen ympyrän suuntaisena.
Siirryttiin siitä sitten raviin ja aloiteltiin tähän kovin hankalaan oikeaan kierrokseen. Ja siis joo, pari kertaa oli todellakin ongelmia. Muutaman kerran Elvis pääsi luikertelemaan uralle, ja käännyttiin pari metriä myöhässä. Sitten oli myös ongelmia jos tein siirtymän juuri ennen käännöstä. Siitä ei ollut mitään mahdollisuuksia kääntyä ajoissa. Kovin omituista ellen sanoisi.

Toisaalta poni kääntyi kyllä nätisti, se vaan kun välillä kävi jotain ja sitten ei käännyttykään. Hmm. Eipä se toisaalta mitään, olen kovin positiivinen koko ajan, heh.
Ensin Elvis kävi pikkasen ylikierroksilla. Se vähän kipitteli pää ylhäällä, kuvitteli että laukattaisiin tai tehtäisiin jotain muuta "sikamageeta!" Kun herraponi sitten ymmärsi että tarkoituksena on ravailla rennon rauhallisesti, se nuutui. Ravi oli harvinaisen laiskaa, ajoittain pikemminkin paikallaan ravailua kuin etenemistä. Marianne sitten käski ratsastaa kunnolla eteenpäin. Yritin kyllä parhaani, en mä ihan saanut sitä sillä tasolla eteenpäin. Mariannen kannustus maan tasalta auttoi, Elvis lähti ravailemaan suorastaan reippaasti eteenpäin. Se vaan kun minä jäin melkein jälkeen, en varautunut ihan niin reippaaseen liikkeeseen. Keventelykin jotenkin vamoili omiaan.Tän jälkeen tahti sitten heitteli. Ajoittain poni oli täysin nukuksissa, sitten taas liikuttiinkin reippaasti. Mulle riitti taas se "edes suunnilleen jos edetään ravi"
Siirtymät olivat tänäänkin oikein kivoja, poni hidasti ilman ohjaa ja raviin siirtymät olivat ainakin välillä mukavan nopeita ja teräviä. Tosin sitten kun edettiin oikeasti reippaasti, niin silloin ei hepo enää siirtynytkään käyntiin ihan vain alas istumalla ja istunnalla leikkimällä.

Otettiin ravia toki sitten toiseenkin suuntaan (minä tosin vaihdoin suunnan vasta muutaman kierroksen Sakarin jälkeen. Halusin vähän työstää tuota oikeaan kierrokseen kääntämistä. Elvis-parka oli täysin poissa tolaltaan "kuinka me voimme kulkea tässä näin kun tuo toinenkin menee ihan erilailla!") Toinen suunta oli toki kääntämisen puolesta parempi. Siirtymät nyt olivat molempiin suuntiin ihan onnistuneita.
Vaihdettiin vielä ympyrää, mentiin lopuksi keskiympyrälle. Tässä oli yksi pienen pieni ongelma nimeltä sisälle tunkeminen. Muuten tässä sujui nätisti, mutta se sisälle tunkeminen. Ugh. Hain taas ponilla päätä sisään ja koitin iskeä otuksen ruhon takaisin ympyrälle. Ponin rentoutuessa alkoi reitti löytyä vähän paremmin.

(hassun hauska kuva, melkein siitä näkyykin jotain)

Laukat jätettiin väliin ja jatkettiin ympyröiltä suoraan loppuraveihin joissa oli tarkoituksena vain päästää ohjaa ja hakea poneja vähän eteenalas. Mä pyörin lähinnä vain ympyrällä, lukuunottamatta muutamaa "apua, ponini ei käänny" -kohtausta. Eikä niissäkään siis muuta, se vaan kun pidemmällä ohjalla Elvis pääsi tipahtamaan liikaa uralle ja kääntyminen viivästyi muutamalla metrillä.
Mutta joo, päätin ravailla ympyrällä. Ihan sen takia että siinä saan Elviksen paremmin rentoutumaan. Pieni alue jossa mennään -> ei paljon kyttäiltävää. Ympyrä -> pääsee kääntämään ja asettelemaan koko ajan, suoralla saatan unohtaa ja sitten poni ehtii jännittyä, nousta ylös ja kipitellä. (Eli suomeksi sanottuna halusin päästä helpommalla ja menin siksi ympyrällä.)
Olen tiedättekö ylpeä itsestäni, uskalsin päästää sitä ohjaa (vähän mutta kuitenkin) Yleensähän mä en uskalla päästää Elvikselle ohjaa ja silloinkin kun uskaltaudun sen tekemään niin käy vain niin että poni kiskasee päänsä ylös ja kaahaa kuin ralliauto. Että yleensä olen vain ravaillut normaalilla tuntumalla, ihan varoiksi vain.
Tänään sitten uskaltauduin, päästin ohjaa pikkasen. Ja loppuravit menivät oikeastaan todella kivasti. Elvis venyi ohjan perässä, ei nyt ehkä ihan eteen ja alas, mutta ainakin alaviistoon tuntumalla pysyen. Ja tiedä häntä, ehkä se olisi ollut vielä alempana löysemmällä ohjalla. Ihan niin rohkea en kuitenkaan vielä ollut, en halunnut täysin menettää ponia.

Poni venyi ohjan mukana ja pysyi ihan kivasti tuntumalla. Onnistuin kääntelemään pidemmällä ohjalla ja asettelin aina välillä hieman ympyrällä. Toki monta kertaa kävi myös niin että poni nosti päänsä ylös, jännittyi ja lähti hieman kipittelemään. Sain kuitenkin asian korjattua suhteellisen nopeasti, ohja käteen ja pari volttia joiden jälkeen Elvis oli taas ohjalla ja seurasi sen mukana. Koitin myös vähän ratsastella eteenpäin sitä ravia, mutta jälleen lähinnä vain fiilistelin sitä, että poni oikeasti ravaili niinkin rennosti ja pidemmällä ohjalla, heh.
Sitten vain käyntiin ja loppukäynnit.

Kuten varmaan huomasi, sen olisi pitänyt liikkua enemmän. Mutta kyllä tuo oli yhtä mieltä siitä että menihän se paremmin kuin eilen. Tänään uskalsin jo ratsastaa Elvistä. Marianne siinä vähän taas selitti että pitää opetella vaikuttamaan enemmän. Pitää nostaa vaatimustasoa (;
Minä olin kuitenkin joka tapauksessa kovin tyytyväinen. Poni meni tosi paljon kivemmin kuin eilen (koska ero ratsastuksessa oli suuri) Ja siis se rentoutui ja pyöristyi jälleen, se meni ohjan mukana hieman alemmas. Ajoittain se liikkui suhteellisen kivasti. Ja siirtymät olivat hyviä ja asettelut onnistuivat noinkin kivasti. Koko tunti oli taas yhtä hyvää fiilistä. Ja kun se oikealle kääntäminenkin oli jo parempaa. Kun vaan alkaisi oikeasti mennä hyvin myös se.

Mä olin taas ihan kotonani Elviksen kanssa. Kovin luottavaisin mielin olin siis. Ihana kävellä sen kanssa, poni vain mennä tömpsötti kaula pitkänä. Keskelle ja alas selästä sitten, ja poni talliin. Harjailin ukkelin nopeasti, käytiin kirjaamassa kortti ja sitten takaisin kotiin päin.