Arvasin sen, ja ihan rehellisesti sanottuna melkein mietin jättäisinkö suosiolla väliin. Joten ehkä oli ihan hyvä kun ne tunnit oli peruttu. Mä meinasin ihan lähteä lentoon kun koitin kävellä siellä, heh.
Tänään olikin täydellisen upea ilma, ihan eilisen vastakohta. Tallille siitä ja opastelin joitain ihmisiä. Ja luin taulun: Evita? Tunnilla myös Elvis, Pomo, Vinski, Laki ja Kitty, Evita oli tokalla tunnilla.
Olin kovin hämmentynyt, tätä mä lähes viimeiseksi odotin. Ja kenties suoraan sanottuna olin hivenen pettynytkin. Kai se on niin että mieluummin Evita kuin Kaisa, mutta ainakin tällä haavaa olen sitä mieltä että kaikkein mieluiten en menisi kummallakaan. Olenpa tökerö immeinen (;
Katselin vähän tunteja ja lopulta pääsin raahustamaan Muumimamman luo. Se oli edeltävällä tunnilla ollut kauhean räjähtävä, joten en uskaltanut ottaa sitä raippaa mukaan. Siinä teinkin sen elämäni suurimman virheen..
Evita ihan totisena menossa. Ja reippaana toisin kuin tänään, kheh
Kiivettyäni satulaan lähdettiin rauhaisasti kävelemään. Tosin en tarkoittanut sillä rauhaisalla mitään matelua, kuten Evita tuntui asian käsittävän. Mamma luikuroi sivulta sivulle, liikkui mahdollisimman hitaasti ja käytti kaiken kapasiteettinsa pimeyden ihailuun. Minä koitin istua parhaani mukaan ja hakea sitä heppasta suoraksi. Vaikeaa se oli, kyllä Evita aina suostui palaamaan uralle harharetkiltään, mutta sitten se samantien unohti jutun jujun ja jatkoi keskellä hillumistaan. Argh! Samaten mä yritin puskea mummeliin vähän vauhtia. Paino sanalla yritin, olisi ollut oikeasti jopa positiivista jos heppa olisi lähtenyt juoksemaan alta tai vedellyt railakasta pukkilaukkaa ympäri kenttää tai jotain. Siis kuinka tuskallista voikaan olla kun koittaa potkia sitä moottoria käyntiin mutta arvon karvakoipi vain köpöttelee niin mahdollisimman hitaasti, ettei uskoisi noin ison hevosen siihen edes kykenevän. Lopulta, kun olin saattanut itseni henkihieveriin, alkoi Evitakin kävellä. Hitaasti siis, mutta ero oli huomattava alun löllöttelyyn. Tosin sitten volteilla se vähäinenkin vauhti pääsi kuolemaan. Voltit onnistuivat kuitenkin muuten tosi kivasti, Evita kääntyi nätisti ja harjoitettiin vähän asetteluakin. Ja tehtiin vähän pysähdyksiä, niissä Evita oli kauhean taitava. Pysähtyi nätisti ja seisoi paikallaan. Välillä meinasi koivet lähteä omia aikojaan talsimaan, mutta hienosti tajuttiin seistä paikoillaan kun pyysin. Jotain positiivista :D
Tänään harjoiteltiin "kouluradalle sisääntuloa" minkä varmasti pystyy käsittämään siten, että lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja keskelle kiva pysähdys. Ensin otettiin joitain pysähdyksiä uralla omaan tahtiin. Evitan vähäinenkin vauhti tuntui katoavan pysähdyksiin, mutta pysähtyipä edes kivasti. Mitä nyt vähän kiskottiin ohjia..
Aloitettiin sitten pysähdykset keskihalkaisijalla. Tänään oli jotenkin hurjan ruuhkaista, kauhea jono koko ajan tehtävällä. Olinkin iloinen että Evita kääntyi ja seisoi kun pyysin, ei siis jyrätty yli risujen ja pienten ponien. Näiden pysähdysten pienoinen ongelma oli Evitan mönkelöinti suuntaan ja toiseen. Se kiemurteli kamalasti ja muutamat pysähdyksetkin menivät niin, että pysähdyttyään kirjava käänsi ruhonsa neljäkymmentäviisi astetta vasemmalle. Se siitä suorasta pysähdyksestä. En saanut heppaa pysymään suorana, pysähdyksestä eivät olleen kovin kivoja tässä keskihalkaisijalla. Keskityinkin sitten edes hyvään reittiin, mamma meni tosi hienosti keskihalkaisijan loppuun asti ja kääntyi oikeaan suuntaan.
Jatkettiin keskihalkaisijat käynnissä, mutta otettiin pitkät sivut harjoitusravissa.
Se vasta oli tuskallista :D Pieni kirjava etana oli aivan väsähtänyt. Sain mä sen ravin kaiveltua, mutta työn ja tuskan takana se oli ja itse ravikin oli sellaista hiiidaaasta eteenpäin hölkkäilyä ettei paremmasta väliä. Huh hei, onneksi edes pari viimeistä ravipätkää olivat edes aluksi melkein reippaita.
Jatkettiin sitten koko homma harjoitusravissa. Jos olen aiemmin valittanut kuinka tuskallista möngertämistä koko touhu oli, niin en edes tiedä mitä tästä voi sanoa. Välillä löytyi vähän sitä laiskaa köpöttelyä. Välillä minä vain potkin ja mummeli käyskentelee tyynen rauhallisena mistään mitään tajuamatta. Mulla meni jalat pois paikoiltaan ja sain kauheaa reeniä kun koitin pusertaa ponia liikkeelle siinä juuri onnistumatta. Pienen hetken se ravasi kohtuu reippaasti, mutta suurimmaksi osaksi käveltiin ja vähän ravattiin ja hyytyiltiin ja kääks.
Sain pari pysähdystä tehtyä ravista. Ne olivat aika huonoja, monen monta käyntiaskelta tuli väliin ja Evita ei käynnistynyt pysähdysten jälkeen sitten mitenkään. Jos haetaan jotain positiivista niin olipa ainakin kiva matkustella kyydissä ohjat pitkinä kun ravi oli niin tasaista ja heppakin kulki oikeaan suuntaan vaikka ohjat roikkuivat suunnilleen polvissa. Evitan hyvät puolet ;) Tätä se on, kyllästyn yrittämiseen ja sitten heitetään ohjat pois ja matkustellaan. Tosin tuota en kenenkään muun kanssa julkea tehdä, johan sieltä lentäisi kaaressa alas.
Sitten otettiin vielä vähän laukkaa. Toinen pitkä sivu laukkaa, ei sen ihmeempää. Vaan oli sekin ihan liian hankalaa tänään. Ensin tuli vähän löysää ravia. Sitten tuli reipasta ravia. Sitten tulikin jos sitä oikeasti reipasta ravia, ja kerrankin pystyin siinä ravissa istumaan ilman että meinasin pudota.
Lopulta se sitten lähti. Evita lähti vyörymään laukkaa eteenpäin ja minä istuskelin kyydissä kaikkeni antaneena. Olemme voittajia!
Sitten jäätiinkin loppukäynteihin (tästä tais tulla ihan maailman lyhyin postaus tänään.)
Minä leikin, oli jalat ja selkä niin kipeinä. Nostelin siis jalkoja ylös ja jumppailin, samalla kun Muumimamma laahusti kaikkensa antaneena eteenpäin.
Jaahas. Mitä tästä voi muuta sanoa kuin että suunnattoman turhauttavaa. Pieniä ilonpilkahduksia, kun edes hetkittäin otuksen ruho liikkui. Mutta turhauttavaa, suorastaan hirveää, heh. Rouva hevonen ei oikein jaksanut ja minä puursin senkin puolesta. Eikä vaan oikein mikään onnistunut.
Keskelle ja alas, on mamma kuitenkin tosi söpönen :)
Joo, lähdettiin talliin. Ja heh, Vinski ei uskaltanut tulla, joten mammamörssärin oli pakko mennä edeltä. Evitaa ei hetkauttanut, vähän hän hätääntyi kun Vinski-herra alkoi skitsoilla. Vein mamman karsinaan ja koitin vähän harjailla siitä tuota karvaa pois. Kyllä sitä lähti ja olisi lähtenyt varmaan muutama jätesäkki jos olisi oikein harjaillut. Järkytys tuota karvamönkelöä (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti