Mulla oli Pomo (taas, kohta vaivun epätoivoon ;) ), tunnilla myös Evita, Vinski, Elvis, Nikkis ja Kitty, Pomo oli ollut ekalla tunnilla. Pääsin ensin vähän taluttelemaan Nikkistä ja opastelemaan parhaani mukaan (jos mä ryhdyn opettajaksi. Olen selkeyden perikuva) Sitten lähdin harjailemaan Pompelia. Sillä oli taas omalaatuinen päivä. Ensin poni näytti lähinnä terminaattorilta, mutta sitten tuli niitä häivähdyksiä siitä syliponista joka se osaa halutessaan olla. Leuan alta harjaaminen oli kivaa, pää venyi vähän ja oltiin oikein tyytyväisiä. Ja onnistuin rapsuttelemaankin oikeasta kohdasta, ponin kaula venyi ja kääntyi kun hän oikein antaumuksella nautiskeli ylähuuli väpättäen. Söpis :)
Ja minä tein läpimurron ja siis vihdoin ja viimein ymmärsin niiden meksikolaisten logiikan. Tajusin oikeasti miten ne saa laitettua päähän niin että remmit on kivasti (ei tässä kovin montaa viikkoa mennytkään)
Sitten lähdimme yhteistuumin ja yksinämme kentälle. Hah, Pompelihan lähes järkyttyi kun odoteltiin kentän portilla, siellä nimittäin seisoi valkea koirajoukkio. Pomo tuijotteli niitä kuin ne olisivat just taivaasta tipahtaneet. Kun minä sitten yritin ystävällisesti kysyä josko poni nyt kävelisi kentälle niin eipä tuo tuntunut edes huomaavan kun hän katseli niin maan kiinnostuneesti niitä erittäin ihmeellisiä koiria.
Saatuani herran ruhon liikkeelle ja keskelle saatoin nousta jopa kyytiin. Mariannekin siinä iloisesti vielä toivotteli että jatkamme tätä putkea vieläkin. (mutta katsotaan vain kumpi kyllästyy ennemmin. Vaihtaako Marianne ennen kuin menen itkeskelemään että olen niin tympääntynyt jo tähän "ihan samalla hevosella menoon" Ja kyllä, se on samalla hevosella menoa vaikka välissä onkin ollut kerran tai kaksi joku muu)
Kenttä oli kuin Mariaanien hauta. Okei okei, mutta ainakin poni tuntui kuvittelevan niin. Yöllä oli tosiaan kuulemma satanut ja kenttä oli vähän lutakko, pohja oli aika kamala. Poni meni niin pitkin hampain siellä, paljon oli kohtia joissa sitä ei oikein huvittanut liikkua. Ehkei sitä voi syyttääkään. Mutta jos eilen ongelmana oli mun kipeys, niin tänään se oli ehdottomasti kentän pohja. Minussa itsessäni ei ole vikaa. Ponissa ehkä ihan sellasta pientä, asenneongelmaa (;
Lähdettiin siinä kävelemään ja Pomo oli laiska kuin mato. Välistä sain sitä liikkeelle mutta märimmissä kohdissa poni aivan lösähti ja jäi vain löysäilemään totaalisen pohkeen taakse. Samaten se harrasti sitä uralle valumista kun keskemmällä oli hitusen märempää. Kääntymistä jouduttiinkin siis vähän tahkomaan ja asetustakin yritettiin taas etsiä. Ja tänään oli se nokan sisälle kääntäminen jotenkin hankalaa, Pomo kyttäsi liian intensiivisesti ja lähti valumaan aina sisälle sen ohjan perässä.
Käynnissä meidän oli tarkoitus ihan vain saada hepat liikkeelle. Sekin jäi nyt tosiaan vähän vajaaksi. Mä etsin sitä istuntaani, koitin istua alas ja keinua mukana. Ajoittain löysin sen, sitten taas pääsin turhan jäykäksi ja katosin. Ponihan oli siis turhankin löysä enkä ihan aina saanut sitä liikkeelle. Voltit olivat ihan kohtuullisia, niillä pysyi vauhtikin kivasti. Ja jonkinnäköinen asetuksen tapainenkin onnistui. Ei kuitenkaan yhtään hyvää käyntiä, hyihyi pohja!
Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin. Jotenkin ongelmat jatkuivat. Pompeli lähti siihen raviin taas varsin happamen oloisesti ja ravaili kuin mummeli hautuumaalla. Ja kun minä tunsin olevani koko ajan täydellisen vinossa. Koko ajan tuntui että toinen jalustin on pidempi (ja korjauksen jälkeen ne olivat edelleen eri mittaiset. Puolikkaan reiän kirottu ero) jonka takia minä loikin sieltä sivusuunnassa. Kun koitin parhaani mukaan käännellä niin eläydyin aina tietenkin niin hyvin että kökötin vähän edessä ja sitten vielä kiemurtelin sivuttaissuunnassakin. Ärh, miten mä olenkin taas näin vino :D
Ravistakaan ei tuntunut saavan hyvää tekemälläkään. Ravin tahti oli kauhean löysä ja toisaalta tosi vaihteleva. Poni ryytyi vetisimmillä alueilla, kavereiden perään se välistä lähti jopa kiihdyttelemään. Minä istuin kuin apina, ihan vinossa ja vähän jopa könössä. Sen könön tosin sain edes jonkin asteisesti korjattua.
Kääntäminen oli vähän vaikeaa. Tein mä jonkun voltin sinne mutta kun jo se suoraan meno oli ihan älyttömän tuskallista kun poni oli koko ajan oikomassa joko suuntaan x tai y. Se ei vaan lähtenyt rullaamaan yhtään mitenkään.
Käveltiin sitten hivenen välikäyntejä, otettiin laukannostoja ajan ja rauhan kanssa. Ponille tapahtui jokin mystinen väsähdys ja nyt se lähti painamaan ohjalle. Minä kannattelin herra ponin päätä, enkä vain saanut sitä kantamaan omaa ruhoaan itse vaikka kaikkeni siinä yritin.
Laukat otettiin niin että ensin tehtiin voltti pitkän sivun loppuun ja lyhyen sivun keskeltä laukannosto. Jokusen kierroksen jälkeen jätettiin volttikin pois ja nosteltiin vain. Aloiteltiin vasempaan kierrokseen joka eilenkin oli vähän karmeampi.
Voltti oli joka kerta aivan kamala. Poni karkasi ulos ja oli liian kiireinen kun se halusi rynnätä siihen laukkaan. Ei tullut hyviä voltteja. Eivätkä laukannostotkaan oikein edustaneet. Ehdottomasti parempia kuin eilen, mutta yleisesti ottaen kauhean huonoja.
Eka nosto epäonnistui täysin. Saatiin vain ravia. Sitten lähti sujumaan, pari nostoa tuli joista tuli joko väärä laukka tai jotka nousivat vasta hetken ravin jälkeen (tai kun ei noussut ollenkaan). Muuten nousi kuitenkin ihan kohtuu hyvin, suunnilleen siitä käynnistä vaikka pari pyyntöä pitikin esittää ja raipallakin aika usein muistuttaa. Yritin niihin nostoihin etsiä sitä oikeaa istumista, että saisin pyörähdettyä mukaan laukkaan. Alkuun ei onnistunut niin mitenkään, lopulta aloin taas löytää sen ja sain jopa yhden oikeasti hyvän noston istunnan kautta. Toivottavasti saisin tämän nyt takaisin toimimaan.
Vaan joo. Laukat nyt nousivat. Hitaasti kyllä, muutaman pyynnön jälkeen ja turhan useassa istuin turhan jäykkänä mukaan pyörähtämättä. Tähän vasempaan kierrokseen itse laukka oli kovinkin vauhdikasta. Multa meni jalustimet kengän korkoihin ja irtoilin satulastakin turhan paljon kun oli vain pakko koittaa jotenkin rytkyä mukana kun vauhtia oli vähän liikaa. Siirtymät ravin kautta käyntiin olivat taas varsin fiksuja, poni siirtyi rennosti ja kauniisti.
Oikea kierros meni hiukan paremmin. Koitin nyt keskittyä ihan rauhassa, valmistelin ponin reippaalla käynnillä, otin pidätteitä ennen nostoa ja istuin oikeasti alas ja suoraksi. Tähän kierrokseen onnistuinkin paremmin pyörimään laukan mukana, myös se ainoa oikeasti istunnalla noussut laukka tuli tähän suuntaan. Tosin tuli myös jokunen epäonnistunut nostoyrityskin, ettei se nyt täydellisesti päässyt sujumaan.
Alkuun laukka oli huomattavasti parempaa kuin vasempaan kierrokseen. Pomo laukkasi rauhassa, minä pysyin satulassa ja jalustimet oikeassa kohdassa. Sitten menetettiin se kun heppanen päätti innostua liikaa ja lähteä turhankin epäsiveästi Evitan perään :D Vähän hän kerkesi kaahailla, rauhoittui kuitenkin saman tien. Tämän innostuksen jälkeen laukkamme olivat lievästi sanoen outoja. Pomo lähti skruuvaamaan sisälle kun laukattiin, sen lisäksi laukka oli jotenkin omituista, se liikkui jotenkin erikoisesti ja laukka nyt vain tuntui oudommalta. Otin kuitenkin tähän suuntaan aika paljon nostoja, tappelin nostojen kanssa vaikka laukka ei laadultaa kovin ihastuttavaa ollutkaan.
Sitten loppukäynteihin vaan.
Joo, tähän en ole edes olosuhteet huomioiden erityisen tyytyväinen. :D Eihän tässä mennyt oikein mikään hyvin. Poni ei liikkunut ja pohja oli inhottava ja minä olin vino ja oikeastaan mikään ei ollut kivaa. Ei tullut yhtään hyvää fiilistä kyllä nyt (paitsi siinä laukannostossa) Herran jumala, tämä oli kyllä huono viikko.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Taas otettiin kentän portille kolme pysähdystä ja Pompelikin osasi kävellä asiallisesti. Harjailin ponin pois ja lähdin siitä kotiin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti