Kun ei vaan inspaa

Wou, sain uuden puhelimen. Käytännössähän mulla on nyt kolme puhelinta, voi vaikka vaihdella päivittäin, heh. Tämän puhelimen suuri etu on toki se, että tällä voi ottaa kuvia! Ja joo, siis pystyi sillä edelliselläkin ottamaan, mutta nää kuvat on nyt noin kolme kertaa isompia ja nämä saa jopa koneelle. Hieno päivä ;)

Kutsuin tätä ^ epätoivoiseksi yritykseksi tehdä opinnäytetyötä. Tosin mä oon nyt ihan liekeissä ton työn suhteen, en muuta tekiskään kun opinnäytetyötä :D Siitä tulee hieno, ainakin haluan uskoa siihen.

Mutta joo, tänään olikin tallipäivä. Kovin loistokas päivä, koulun jälkeen vaikeudet alkoivat. Siellä satoi vettä, joka ajoittain muistutti jotain rännäntapaista. Mun sateenvarjo vähintään kuoli matkan varrelle kun siellä tuuli niin hirmuisesti. Ja bussista hajosi pyyhkijät. 

Luonnonvoimia uhmaten pyöräilin tallille ja sitten se suuri pettymys. Mulla oli Evita, tunnilla myös Kaisa ja Kitty, Evita oli toisella tunnilla. 

Voihan nyyh. Ei inspiroinut, ei niin alkuunkaan. Siis plääh! Nyt just ei vaan kiinnosta möhkäle-hevoset, ja nyt olen tuomittu tuolla paksulla kirjavalla menemään (joojoo, kaksi kertaa peräkkäin on todellinen tuomio)

Huoh. No, jäädyin sitten kentän laidalla ja itkin krokotiilin kyyneliä. Kävin myös vähän keskustelemassa ihmisten kanssa ja lopulta pääsin sitten kiipeämään paksumahan kyytiin. Ja kuten ehkä arvata saattaa, tällä kertaa oli se raippakin matkassa.

(vahinkosalama :D Sininen heppa)

Nousin tosiaan selkään ja johan mamma aloitti ihmeellisellä sättäämisellä. Se kipitteli käyntiä harvinaisen jännittyneenä ja kun se huomasi että toverit lähtivät portista, niin sehän läksi. Maha heiluen muumimamma laukkasi portille, minä lähinnä kummastelin selässä että kuinkas se nyt noin. Parin kierroksen ajan se sättäsi omiaan, sitten rauhoittui vähän. Tai ainakin sen verran ettei enää tuntunut siltä että hevonen katoaa alta minä hetkenä hyvänsä. 

Alkukäynneissä koitin ensinnäkin istua hyvin. Tunsin keikkuvani ihan vinossa ja jalustimetkin oli eri mittaset ja kaikki oli minua vastaan. Sen jälkeen lähdin etsimään jonkinmoista tahtia siihen meidän menoomme. Evita oli joissain kohdissa ihan sätky mutta sitten se taas lösähti ja pisti madellen menemään. Kenkäsin välillä käyntiä eteenpäin ja kyllä sieltä ihan hyvä tahtikin löytyi. Ajoittain hidastuttiin mutta ihan okei kuitenkin.

Tein vähän voltteja ja koitin pitää käynnin reippaana myös käännöksissä. 

Aloitettiin käynnissä salmiakkikuviolla. Salmiakkikuvio, joka oli merkitty tötsillä, tötsän jälkeen pysähdys ja siitä osittainen takaosakäännös. Tötteröiden välissä niillä suorilla oli sitten puomit joiden yli piti mennä ja vähän myödätä aina. Lähdin siitä ponin kanssa reitille ja koitettiin hakea hyvää liikettä. Vähän tuo himmasi ja meinasi jopa hyytyä välillä, mutta kun pohkeella tarpeeksi tämäytti ja muistutti raipalla niin sai Evita sen ruhonsa liikkeellekin. Puomien ylitys meni ihan kivasti. Muutamia kertoja hevonen livahti ja luikersi ohitse vaikka olevinas kaikkeni yritin. Suurimmaksi osaksi puomien ylitykset kuitenkin olivat todella fiksuja ja harkittyja. Nämä pysähdyksetkin olivat ihan kivoja. Alkuun Evita pysähtyi kyllä kivasti, mutta käännös oli sellainen ulos karkaava. Työstettiin asiaa ja keskusteltiin ponin kanssa ja kyllä se sieltä sitten lopulta lähti sujumaan - etujalat menivät ristiin eikä hevonen venynyt ja valunut minne sattuu. Tosin tietenkin juuri silloin kun Marianne katsoi alkoi Evita kääntyä omatoimisesti jo pysähdyksissä. Kun sain sen taas seisomaan ja odottamaan niin saatiin jopa ihan hyvääkin palautetta. 

Jätettiin sitten vielä pysähdykset pois ja tehtiin käännökset suoraan käynnistä. Alku oli hankala, Evita vain valui ja luikersi ja oikoi kaikki puomit. Kuitenkin loppua kohden parani ja onnistuttiin tekemään pari todella mielettömän kivaa käännöstä suoraan käynnistä. Olin tosi tyytyväinen käyntiin kyllä, vaikka inspiraatio ennen tuntia olikin hukassa :) (tosin mulla on ongelma. Jalka ei pysy paikallaan Evitalla mentäessä. Käynnissä mun jalat heiluivat koko ajan silleen pohkeita antaen. Enkä siis vaan saanut niitä paikoilleen! On tämä elämä vaikeaa)

(kumarretaan niinku yhessä)

Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin (jotenkin tuntuu että pitkästä aikaa sitäkin lajia ;) ) Kevyt ravissa jatkettiin salmiakkikuviolla, puomit tosin otettiin pois. Ja käännökset tehtiin siis ravistakin samalla ajatuksella. 

Evitalla oli taas tahti hukassa. Se oli pikkasen lösö. Laiskimus. Sai ratsastaa eteenpäin, raipallakin uskalsi muistuttaa eikä mummoa edes liiemmin tuntunut kiinnostavan. Yritin kuitenkin kerrankin hakea sille sellaisen reippaan ja etenevän ravin, joka pysyisi mahdollisimman samanlaisena. Ei mitään etanamatelua eikä sellasta että ensin juostaan ja sitten hyydytään. Onnistuinkin ihan kohtuullisesti. Siis välillä muori pääsi hyytymään, mutta aika kivasti tuo kuitenkin liikkui ja eteni.

Minä keventelin ihan kemposti, täysin vinossa ja kamalasti ja vihaan Evitan satulaa ja sitä rataa. Ja ponikin keksi välillä lähteä valumaan suuntaan jos toiseen ja minä koitin taistella reitin kanssa.

En mä oikein tiedä näistä kulmista ravissa. Ne olivat aika löysiä ja leveitä. Ei se oikein onnistunut, ravin positiivisuus taisikin melkein rajoittua tohon liikkumiseen. Joka tosin on aika positiivista mutta kuitenkin.

Otettiin vähän välikäyntiä ja Marianne tuli ihmettelemään miten on mennyt. Se oli kovin tyytyväinen jo nyt, minä en sitten niinkään. Käynti kyllä oli hyvä, mutta tää kevyt ravi ei niinkään. Vähän mitään sanomatonta se kuitenkin oli. 

(ja jotta olisi mahdollisimman sekaista niin vielä tää Iinan ottama kesältä. Täytyypä sanoa että lahjakkaan näköstä toi laukkaaminen)

Seuraavaksi otettiin sitten harjotusravia. Pistettiin neljä puomia, reitti oli vähän pyöreämpi kuin alkuun. Piti ihan vaan harjoitusravailla ja aina kun ylitti puomin tuli myödätä oikein liioitellusti sisäohjalla. 

Lähdettiin siitä harjoitusraviin ja Evitalla oli taas ihan omat kuvionsa. Alkuun se juosta kipitti, mutta sitten mamma väsähti ja se hyytyili parin askeleen välein. Aikani juntattuani jaksoi ponikin taas liikkua ja saatiin ajoittain todella kivaa ravia joka eteni hienosti :)

Välillä Evita karkasi reitiltä mutta muuten tuo meni ihan asiallisesti. Yliteltiin puomeja, ravi oli suurimmaksi osaksi oikein kivaa. Koitin istua eteenkönöttämättä ja vaan pumpata sitä heppasta eteenpäin jottei se jämähtäisi. Ja sitten myötäilin, sisäkäsi eteen kun ylitettiin puomi. 

Harjotusravin jälkeen käveltiin pari kierrosta ja otettiin loppuravit. Ravailin löysemmällä ohjalla uraa pitkin ja annoin Evitan valita tahdin. Sehän tarkoitti sitä että ravattiin mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, hyvä kun askellajin raviksi tunnisti. No, sama kai tuo.

Sitten loppukäynnit. 

Ja Marianne tuli taas jutustelemaan. Sen mielestä meni kauhean hyvin, poni meni nätissä muodossa, liikkui hienosti, pysyi reitillä ja kaikki oli vähintään täydellisyyttä hipovaa. Että en mä sit tiedä mitä ja ketä se mahto katella.

Mä oon ihan tyytyväinen käyntiin ja harjoitusraviin. Ajoittain Evita liikkui ihan hyvin eteenpäin. Mutta vähän tollasta.. ongelmia oli ja siis vähän tollasta tasapaksua. Ei se niin ihmeellisen hyvin nyt mennyt. Muuta kuin siis käynti ja harjotusravi. Ja niin, tokihan käynti ja harjoitusravi oli vähintään puolet tunnista. You know. 

Tai siis toisaalta oon joo tyytyväinen, ihan kivasti. Toisaalta ei inspiroi joten ei ole hyvät fiiliksetkään. 

Marianne taas ei ymmärtänyt kun ei inspiroi. Kun meni niin hyvinkin, heh. Eipä silti, turhautuneisuus. Potenssiin sata.

Keskelle sitten ja alas selästä. Marianne ei myöskään ymmärtänyt miten on mahdollista että mulla menee aina selkä kipeeksi kun ratsastan Evitalla. Se on kuulemma "viimeinen hevonen jolla sen uskoisi tapahtuvan" Silti, aina. Joka ikinen kerta :D Evita on tuskainen hevonen. (ja sain elämänohjeita taas "hyvä, pidä vaan toi et koskaan ei mikään suju eikä onnistu, aina pitää pyrkiä parempaan") 

Mummeli alkoi inspiroida minua miljoona kertaa enemmän heti kun pääsin pois sieltä selästä. Se oli kauhean söpönen. Vein muumimamman talliin ja harjailin siitä niitä karvoja pois. Söpönen. Sillä oli myös pirun söpö naapuri, se on sellainen poninkasvoinen otus. Ja tiedän että poninkasvoinen on uskomattoman kuvaava sana :D 

Siitäpä vaan korttia kirjaamaan ja kotiin.

Ja mitäpä tässä, kunhan ei vaan olisi huomenna Evitaa (eikä Kaisaa) niin olisin tyytyväinen. Täähän on hauskaa, ei oo tällasta turhautuneisuutta ollut sitten sen kun olin tuhottoman kyllästynyt Elvis-poniin.