Mun otsikot alkaa menemään jo nerokkuuden puolelle, heh. Ei tässä mitään. Ei mitään niin tähdellistä että sen saisi otsikkoon kauniisti. Tänään tosiaan oli jo melkein talvi. Lunta on ihan tarpeeksi (parissa kohdassa on sellanen millin valkea kerros = tarpeeksi) pakkasta saattoi jossain vaiheessa olla. Ja oli vaan jotenkin mukavan talvinen fiilis. Tällanen talvi kelpais mulle, tällanen syystalvi (kun nyt kuitenkin syksy edelleen on) Tosin kenttä oli hivenen jäätynyt. Oli siinäkin kuitenkin jotain positiivista -> kenttä oli kuiva. Pitkästä, pitkästä aikaa.
Mutta tallille siis tosiaan ja mulla oli Pomo. Kymmenettä kertaa, heh. Tunnilla myös Evita, Kaisa ja Vinski, Pomo oli tokalla tunnilla. Olimme isojen hevosten kanssa. Ja ei, en käynyt edes ennen tuntia itkemässä etten jaksa mennä Pompelilla enää, vaan pikemminkin ajattelin positiivisesti että tänään pistämme menemään paremmin kuin viime viikolla.
Jutustelin siinä ihmisten kanssa, katselin vähän tunteja ja siivoilin harjoja. Sitten meidän tuntimme alkoikin, joten tähän tutun tylsään tapaani kipsuttelin jälleen ponin luo ja kiipesin siitä selkään. Kuinka maneerista.
Lähdettiin siitä käyskentelemään ponisen kanssa. Lähdin ratsastamaan käyntiä vähän eteenpäin, poni kun tykkäsi laahustella. Löydettiin mukavampi tahti, välillä oltiin jopa tosi reippaita. Sen lisäksi tein voltteja ja todella keskityin asetteluun. Alku sujui oikeastaan ihan nätisti. Pompeli kääntyi hyvin ja asettui ihan kivasti. Mutta sitten se vain unohtui johonkin ja yllättäen tuli jokunen voltti joissa poni vain karkasi ulos eikä kääntynyt kunnolla! Voltti muuttui puoleksi kentäksi ja välillä ura oli niin mystisen mukava ettei poni päässyt sieltä ollenkaan pois. Vaihdettuani raipan ulkokäteen alkoi poni kääntyä hitusen paremmin, tosin alkuun se myös rupesi vähän kiihdyttelemään ja tuijottelemaan sitä raippaa. Ihme höpsöttelyä.
Vähän poni taas vilkuili ulos, mutta korvat kääntyivät oikeaan suuntaan pienellä ohjasmuistutuksella.
Lähdettiin siitä ratsastamaan kulmia. Keskityttiin hyviin kulmiin ja hyvään valmisteluun. Ulko-ohjalta pieniä pidätteitä, sisäohja johti ja ponin piti taipua sisäpohkeen ympärille. Kulman jälkeen piti myös muistaa myödätä, vaikka taputtamalla kaulalle. Pitkillä sivuilla sitten piti muistaa etsiä poni molemmille ohjille ja käyntiä eteenpäin. Erittäin perusasioita siis.
Aloittelin loivemmilla kulmilla, keskityin vain kääntämään ja pikkasen ottamaan jotain otetta sisältä. Kun poni kulki reitillä asiallisesti lähdin tekemään parempia kulmia. Välillä siis sujui ihan kivasti, ei tuossa mitään. Pomo kulki kulmaan hyvin, sain johtamalla pään kääntymään ihan kivasti ja sisäpohjetta vastenkaan ei tungettu. Suorilla taas saatiin käyntiä nätisti eteenpäin ja viime viikosta poiketen minäkin oikein istuin satulassa. Tunsin lähes juurtuneeni sinne kiinni, heh.
Mutta kun sitten, oikean kierroksen hankaluus vain puski läpi. Ongelmana nyt oli se, että Pompeli katosi vasemmalta ohjalta. Katosi se vasemmassakin kierroksessa, mutta oikeassa sen nyt vaan tuntee paremmin. Ja ulko-ohjalta katoaminen myös haittaa huomattavasti enemmän. Kun se katosi, ei touhusta tullut juuri mitään. Poni valui uralle päin ja välillä sisälle. Pää nousi kun koitin hakea sitä ulko-ohjan tuntumaa takaisin ja sitten poni lähti hiihtämään alta. Ja asetus ja taipuminen oli totaalisen mahdottomia asioita kun poni kuljeskeli pää vinossa jo muutenkin. Oletettavasti voltitkin olivat hankalia kun ei poni tykännyt kääntyä. Vasempaankin kierrokseen oli joitain ongelmia kun ratsu hieman kiemurteli mutta huomattavasti helpompaa kuitenkin tähän suuntaan.
Siirryttiin siitä kevyt raviin ja jatkettiin samalla teemalla. Ensin sai tehdä loivat kulmat, mutta sitten piti pikku hiljaa lähteä taas ajattelemaan kulmien ratsastusta ja johtavalla ohjasotteella asettamista. Pompelin ravi tuntui jotenkin hassulta. Se tuntu köpsöttelevän eteenpäin kuin pieni poni, vailla huolta huomisesta. Kuului sellainen pieni kavioiden kopse kun hiekka oli sen verran jämäkämpää ja siinä se pieni Pompom vain rennon rauhallisesti köpötteli eteenpäin. Jotenkin suloista. Ravi tuntui vähän hitaalta, mutta toisaalta fiilikset olivat niin kauhean hyvät etten kauheasti edes ratsastanut eteenpäin. Jotenkin tuo lompsottelu tuntui tarpeeksi hyvältä.
Minä sain kevenneltyä rauhassa ja kohtuu suorassa. Kädet tosin tuottivat ongelmaa, taas kädet suorina ja välillä jopa etunojassa noiden käsien takia tuli ratsastettua. No jaa. Aloiteltiin ravi ihan rauhassa, minä vain nautiskelin tästä hyvästä fiiliksestä ja keventelin ihan rauhassa menemään. Kulmat otettiin tosi loivina, ainoa vaatimukseni oli se ettei poni saanut katsella ulospäin. Kun oltiin höntsäilty tarpeeksi lähdin ratsastamaan vähän tehokkaammin. Alettiin hakea noita kulmia ja pientä asetusta. Vähän se tuntui vaativan nopeutta, kulmassa johtava ohjasote, tunsin itseni suoranaisen hitaaksi aina välillä. Onneksi tuli onnistumisiakin, Pompeli jopa pikkaisen käänsi sitä nokkaansa sisälle myös näin kevyt ravissa.
Ja tehtiin me vähän voltteja. Olihan mun pakko taas kokeilla kun käynnissäkin oli kääntyminen hankalaa. Lopputulos oli se, että kyllähän se kääntyi. Tosin vähän löysästi, eikä ihan joka paikassa. Nyyh. Raippa oli vähän pakko pitää ulkokädessä ja oikeaan kierrokseen tosiaan käännyttiin välillä vain yhdessä kohdassa, kaikkialla muualla se oli mahdotonta. Vasempaan oli pikkasen parempi, hieman ongelmallista siihenkin suuntaan. Sinäänsä kyllä kiehtovaa, luulisi nyt että tällainen pikku juttu kuin kääntäminen nyt löytyisi, osasinhan mä sen jo silloin muutama kerta sittenkin. Ehkä ponillakin on yliannostus minua (;
Otettiin vähän välikäyntiä, poni venyi kivasti alas ja oli edelleen mukavan rennolla tuulella. Jotain hyvää kuitenkin.
Jatkoimme sitten harjoitusravilla. Teema jatkui, hyvät kulmat ja pitkille sivuille sai tehdä käyntisiirtymiä. Kun lähdettiin harjoitusraviin aloitti Pomo vähän altajuosten. Koitin taas istua paikoillani ja olla rauhassa, pian pieni ponikin rauhoittui ja ravasi rauhallisesti. Lähdettiin taas loivin kulmin liikkeelle ja tein muutamia käyntisiirtymiä siinä. Eka siirtymä oli todella todella hyvä, niin nätisti poni siirtyi käyntiin ja niin aktiivisesti se käveli. Raviin siirtymä kuitenkin venyi ja sitten tuli jotain ihme ongelmia. Kun siis toisella pitkällä sivulla siirtymät menivät poikkeuksetta pieleen. Pomo siirtyi käyntiin kyllä, käveli ihan nätisti mutta raviin siirtyminen oli ihan mahdotonta. Herra ratsuhevonen harrasti jotain passikäyntiä ja hypähteli siinä kävellessään harvinaisen pöllösti. Minä yritin siinä parhaani mukaan kannustaa tätä tyttömäisesti loikkivaa herraskaista raviin, mutta ei. Aikansa se aina harjoitti tätä merkillistä käynnin tapaista, kunnes se viimein aina suostui lähtemään raviin. Toisella pitkällä sivulla moista ongelmaa ei kuitenkaan ollut, vaan käyntisiirtymä oli vähän venyvä ja ravisiirtymäkin löysä, mutta sentään se oikeasti käveli ja sitten ravasi, eikä kävellyt-passannut-ravannut. En sitten tiedä mikä elämää suurempi ongelma siinä toisella pitkällä sivulla oli.
Muutaman siirtymän jälkeen passikäynti jäi pois, mutta silti tallisivulla otetut siirtymät olivat aika kehnoja. En edes joka pitkälle sivulle niitä siirtymiä tehnyt kun tuo ponin siirtyminen oli niin kauhean vaivalloista.
Kulmiin koitettiin sitten keskittyä ja ne menivät ihan okei. Pomo ravasi varsin nätisti, välillä hieman alta hiihdellen, mutta muuten mukavasti. Ja tosiaan kulmat tehtiin rauhallisesti. Minä sain keskityttyä asettamiseen ja ponikin saattoi sen nokkansa kääntää oikeaan suuntaan.
Mutta sitten meni ponilla hermot. Siis tehtiin käyntisiirtymä ja sitten koitin saada ravia. Poni ei lähtenyt ja lopulta honasinkin että hänellä oli luonnontoimituksensa kesken. Päätin kuitenkin, kerrankin, olla ilkeä ihminen ja patistaa sen ponin liikkeelle siitä huolimatta (johan siinä joutuu sapelihammastiikereiden suihin jos täytyy kakatessa kävellä) Ilmiselvästi poni kuitenkin loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Kyllä se raviin lähti, mutta valitettavasti ravi muuttui hetkessä sellaiseksi "hei mäpä laukkaan nyt täysillä sinne minne nenä osoittaa" No, eipä siinä mitään. Tiedättekö, minä jopa istuin. Siis takamus satulassa, ihan uskomatonta. Pompeli hanatti menemään, mutta minä istuin! Ja samalla toki pidättelin että josko herra poni nyt vain hidastaisi. Ja siis kyllä se lähti hidastamaan ja kaikki päättyi hyvin. Vain Marianne oli vihainen koska minä kuulemma kökötin jalustimilla.
No siis okei, voin ehkä jokseenkin myöntää että siinä vaiheessa kun poni oli jo hidastamassa niin silloin se kääntyi niin kivasti että se joutui menemään puomin yli. Ja ehkä minä sitten true esteratsastajana kavahdin jalustimille ja etukenoon. Vaan olin täysin varma että poni vähintään kompuroi jos minä lösöilen satulassa kun se hyppää huiman korkean puomin yli ;)
Alku oli kuitenkin hyvä, kyllä se siitä lähtee, heh.
Poneilun jälkeen jatkettiin harjoitusravissa ja poni oli kauhean kiireinen. Yllättävää.. Marianne karjui etten minä saa lähteä kiirehtimään ja ryskimään, joten yritin taas ajatella rauhallisuutta. Tämä on niin hauskaa, edelleenkään mä en tiedä sitä eroa mikä on tuossa ryskimisessä ja rauhallisuudessa, mutta ajattelemalla löydän tuon rauhallisuuden. Vaikken oikeastaan tiedä mitä hakea.
Tehtiin pari ympyrää ja asettelin ponia vähän läpi, se kun tykkäsi kyttäillä kaikkea. Sen jälkeen jatkoimme iloisina kulmien ratsastelua. Pompeli käyttäytyi nätisti, ei siinä mitään. Pikkasen enemmän tuo katteli, mutta fiksusti toimi.
Jäätiin siinä sitten käyntiin ja tehtiin taas vähän s-kirjaimia. Minä vein Pomon kentän toiseen päähän pyörimään, en tykkää lainkaan tehdä s-kirjaimia toisten joukossa kun sitten on aina joku edessä. Tämä oli oikeastaan tosi kivaa, toiseen suuntaan ponin kaula taipui ja kääntyi tosi hienosti, toiseen suuntaan vähän vähemmän. En tosin muista kumpi oli parempi suunta, mut ei se niin nuukaa.
Rennosti höntsäillen tehtiin vähän noita taivutuksia, sitten kyllästyttiin ja mentiin käyskentelemään muiden joukkoon loppukäyntejä.
Marianne oli kuulemma varsin tyytyväinen, meni kuulemma hyvin.
Mä en tiedä. Hyvät vibat, ei siinä mitään. Mutta vähän köykästä oli kyllä toi kääntyminen, se vähän kirpaisi sisältä, heh. Mutta ihan kivat tunnelmat, mukavaa höntsäilyä tämä :) Ponikin oli kauhean söpönen.
Keskelle ja alas selästä. Lähdettiin taas Pomon kanssa johtamaan letkaa talliin ja tänään tehtiin vain kaksi pysähdystä portille, huih. Oltiin ihan hurjia siis, mutta Pompeli käveli silti nätisti ja asiallisesti.
Harjailin pienen karvamatosen pois ja sitten menin taas sosiaalisoimaan ihmisten kanssa. On hauskaa.
Ja tokihan mä kysyin että jokos Marianne olisi ihan kyllästynyt Pomoon, kun minä meinaan olen :D Tosin siis onhan tämäkin ollut taas ihan kivaa. Mutta minä olen nopeasti kyllästyvä, en ole vieläkään honannut yhden ja saman hevosen hienoutta.
Marianne oli ihan tyytyväinen tähänkin ideaan, kyllästymiseen siis, ja kyselikin millä mä haluaisin mennä. Tätä ei varmaan olekaan vaikea arvata, tietenkin mä haluan mennä Elviksellä "koska en ole sillä mennyt ku pari kertaa :(" Ja sit intoilin niistä loppuraveista, olen niin fiiliksissä. Olen niin taitava ;) Huomenna pitäisi olla Elvis (käytännössä siis jollei mitään tapahdu niin mulla on huomenna Pulla)
Hihi :) Pääsin myös katsomaan Alpo-vauvaa. Taluteltiin siitä Lellukki ja vauva sisälle (tunsin itseni kauhean pieneksi kun sen Lelliinan pääsin siitä sisään viemään) ja sitten tsiikailtiin niitä karsinassa. Hah, mutta söpö vauva se Alpo. Pieni ja pörröinen, tuli pusuttelemaankin ihan tyytyväisenä. Awws.
Vauvat on kivoja.
Ja huomenna Pullaponi, ainakin toivoaksemme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti