Tallille siis kuitenkin ja hei, mulla oli Pomo. Tunnilla myös Evita, Elvis, Vinski ja Nikkis, Pompeli oli ollut ekalla tunnilla. Ihan kiva (heh, oikein kiva) mutta tällä hetkellä mulla on pakkomielteitä Elvikseen. Voinen kuitenkin puolustautua sillä, että en mä sillä ole nyt mennyt paljon, pari kertaa vain. Ja ääh, oon ollut kauhean innoissani siitä suuresta kehityksestä joka on pullaponin kanssa tullut ja sitten minua näin rankaistaan enkä koskaan sillä pääse ;) Toisaalta se ei haittaa niin paljon, sillä samaan aikaan mä oon ihan tajuttoman ylpeä tästä tosiasiasta että mä pystyn Pomolla menemään vaikka on syksy.
Näinä edellisinä syksyinähän se on ihan oikeasti ollut niin etten mä ole voinut mennä millään muulla kuin Elviksellä, koska kaikkien muiden kanssa se on ollut heti niin että minä kökin etukenossa ja hepat sinkoilee ja minä jännityn. Ja tokihan siis Elviskin sinkoili koko ajan, mutta siellä en itse jännittynyt ihan niin pahasti (tarkoittaa suunnilleen sitä että ainakin uskalsin pienellä keltaisella ratsastaa. Muiden kanssa se oli vähän niin ja näin) Enkä mä toki jonkun Pompelin kanssa edes ole aiemmin juuri ollenkaan syksyisin mennyt, eihän siitä olisi mitään tullut kun muinakin vuodenaikoina se oli kauhean hankalaa. On tämä sitten hieno syksy, näin paljon olen mennyt Pomolla ja silti olen pysynyt kyydissä ja poni on ollut rauhallinen, ihan vain muutamia lähtöjä silloin ja tällöin. Olen niin ylpeä meistä (ja itsestäni, näin on alkanut matkani teräshermoksi)
Mutta mutta. Tänään pääsin auttamaan Nikkiksen kanssa, ihan kivaahan tuo. Vanhalla tallillahan sitä toki tuli auteltua aloittelijoita, alkeiskursseilla ja muilla. Nykyään se onkin melko harvinaista ja ihan kivaa vaihtelua näin välillä. Minä mennä solkotin kaikkea ja koitin olla kovinkin asiantuntevanoloinen. Sitten kävin vähän käyskentelemässä Nikkiksen kanssa kentän puolella, ennen kuin menin harjaamaan hiukkasen ratsuani. Sillä oli taas päivänsäde-päivä. Siis mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli tyhmää ja itkuparkuporu. Ponilla oli tappajailme päällä ja siinä se koitti toivottaa minut jonnekin kauas pois. Onneksi Pomo kompensoi pöllöä käytöstään ja käveli kentälle niin suloisesti. Siellä kentän portillakin se seisoi niin rentona, rauhallisena ja ennen kaikkea paikallaan etten olisi uskonut. Siis eihän Pomo (ainakaan minun kanssani :D) seiso ikinä tinttaroimatta.
Käveltiin kentälle ja nousin selkään. Sitten lähdettiin kävelemään ja jopas oli poni kiikkerän tuntuinen sen pullavan Evitan jälkeen. Ihan kuin olisi vanhan lankun päällä istunut. Minäkin tunsin kököttäväni siellä ihan vinossa ja kaikki oli ihan vinossa. Siis jotenkin toinen istuinluu alempana ja edempänä ja kädet olivat ihan eri kohdissa ja olkapäät eri tasolla ja kaikki ihan vimpulassa! Tai sitten olen vain ylineuroottinen.
Otettiin siinä rauhassa alkukäyntejä, minä haeskelin taas tatsia Pomoon. Kun löysin rennon istunnan ja ohjat käteen saatoin alkaa keskittyä myös ponin kulkuun. Vähän laiskanpuoleista se oli, joten ratsastin mahdollisimman pontevasti ratsuotusta eteenpäin. Tehtiin voltteja ja hain sitä asetuksen tapaista ja yritin myös parhaani mukaan kääntää nokkaa sisälle kun Pomo tuntui keskittyvän ihan johonkin muuhun kuin minuun. Kyllä se kääntyi ihan hyvin, välillä vähän löysästi. Vaan asetus oli täysin kadonnut tämän suunnattoman tauon aikana. Toiseen suuntaan heppa tuntui kävelevän pää ulkona, toiseen suuntaan muuten vain puupökkelönä. Pitkällisen säätämisen jälkeen sain ponin edes ajattelemaan pään sisälle kääntämistä, mutta asetus tuntui silti jäävän kovin vajaaksi. Käyntiä sen sijaan löydettiin jopa tosi kivasti kun uskaltauduin taas oikeasti ratsastamaan eteen. Askel oli mukavan reipasta ja keinuvaa ja poni tuntui varsin hyvältä.
Mariannen palattua se lykkäsi taas noita puomeja. Neljä puomia, vähän niinkuin pitkillä ja lyhyillä sivuilla yhdet. Sitten oli neljä tötsää merkkaamassa reittiä joka oli sellainen ison ovaalin tapainen. Harjoittelimme myötäämistä, tosin suuremmassa mittakaavassa kuin eilen. Tarkoituksena oli kävellä ovaalilla ja aina kun mentiin puomin yli piti myödätä molemmilla ohjilla, niin että koko tuntuma katosi. Sen lisäksi tötteröiden kohdalla tehtiin johtava ohjasote, haettiin vähän tuntumaa suuhun ja tälleen.
Tämä tehtävä oli jo sen takia erittäin hyvä että mun oli yksinkertaisesti pakko hakea kyynerpääkulma ja ohja tuntumalle. Pahahan sitä on myödätä (ellei sitten vie koko kroppaa eteen) jos käsi on jo valmiiksi suorana. Ajoittain käsi pääsi karkaamaan suoraksi, mutta löysin oikeastaan aika hyvin tuon kulman käteenkin, ja Pomo pysyi ohjan päässä kivasti ja tuntui hyvältä.
Keskityin edelleen reippaaseen askellukseen ja sitten lähdin ohjaamaan rauhassa yli puomien ja siitä nuo myötäykset. Muutamat myötäykset tein niin, että heittäydyin etukenoon kun ne kädet olivat liian suorina. Kun käsi pysyi oikein niin myötäykset onnistuivat oikein hyvin. Koitin myös taistella taas sen nyrkin kanssa ja oikeastaan ohjat eivät pahemmin edes valuneet.
Reittikin pysyi tosi hyvin. Päästiin puomien yli ja heppa kulki siellä missä piti. Johtavalla ohjasotteella koitin vähän kääntää ponin päätä menosuuntaan. Välillä onnistui ihan kohtalaisesti, mutta välillä sitten ei.
Paitsi silloin kun Kalifornia tuli sinne. Siis parilla ponilla vähän kilahti, Pomo kuitenkin pysyi rauhassa ja oli nätisti. Silti sen maailma järkkyi kun kehtasikin ylimääräinen heppa tulla kentälle meidän kanssamme ja joitain kierroksia se tunki ulos reitiltä, ilmeisesti ideana oli mennä näyttämään toiselle kaapin paikka.
Kun oltiin käyntiä väännetty molempiin suuntiin siirryttiin kevyt raviin. Pomo oli tosiaan alkuun vähän kipsutteleva kun se Kalifornia tuli, hui kamala! Hetken hölmöilyn jälkeen poni kuitenkin rauhoittui ja alkoi taas keskittyä olennaiseen. Ravissa oli tarkoituksena ravata näiden puomien yli, ensin muutama kierros niin että puomin päällä myödättiin molemmilla ohjilla, sen jälkeen piti myödätä pelkällä sisäohjalla ja taputtaa hevosta kaulalle sillä sisäkädellä.
Siinä kun raviin lähdettiin niin olin alkuun jotenkin ihan hukassa. Pieni ja reipas poni, apua :D Jouduin vähän hakemaan sitä kevennystä ja tietynlaista tahtia siihen meininkiin. Ensin poni vähän kipitteli, jopa lähes altajuoksevasti, sitten se lösähti ja jäi vähän pohkeen taakse ja takajalatkin laahasivat kuulemma liikaa. Kun siitä ratsastin vähän eteenpäin ja yritin parhaani mukaan aktivoida niitä peräpuolen jalkoja alkoi poni liikkui oikein kivanoloisesti. Se oli mukavan etenevä ja kuulolla, jalatkin nousivat ilman jatkuvaa kolinaa.
Heh, nää molemmilla ohjilla myötäykset olivat todella vaikeita. Minä tipuin aina hirveään etukenoon, en vaan pysynyt suorana. Työllä ja tuskalla koitin pysyä suorana ja suoristaa vain kädet, mutta ei se tainnut ihan täydellisesti onnistua missään vaiheessa. Onneksi vaihdettiin sitten siihen sisäkädellä taputteluun joka oli todella paljon helpompaa. Muutamat myötäykset menivät vähän päin puuta, käsi oli liian suorana jolloin minä etukenouduin, heiluin eikä taputuskaan ottanut onnistuakseen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin onnistuttiin oikein kivasti, pysyin suorana ja osuin sillä sisäkädellä jopa kaulalle vaikkei sitä ehkä ihan taputukseksi voi kutsua. Sanoisin ehkä pikemminkin kosketus.
Tehtiin myös joitain voltteja ja hienosti kääntyi poni ja vielä molempiin suuntiin. Ei niin mitään ongelmaa, olin kovin tyytyväinen.
Wruum!
Istuttiin sitten harjoitusraviin ja jatkettiin samaan tapaan. Harjoitusravissa oli muutamia mielenkiintoisia seikkoja. Ensimmäinen oli positiivinen: kerrankin tahti säilyi. Poni ei siirtynyt käyntiin kun istuin, ei kiihdytellyt eikä hidastellut. Marianne oli oikein tyytyväinen tahtiimme ja käski lähinnä ratsastaa niitä takajalkoja aktiivisemmiksi. Muutamina hetkinä poni tuntui vähän siltä että se lähtee kaahaamaan, mutta pääsääntöisesti todella mukavan ja jopa rennon tuntuinen poni.
Oli siinä silti jotain negatiivistakin, nimittäin Pomo painoi ohjalle vähän liikaa. Harjoitusravit ratsastin kädet ihan suorina kun en saanut ratsua lyhenemään ja tämän ansiosta myötäykset olivat eteenpäin heilumista. On se kauhean hankalaa. Sen takia oli myös pieniä vaikeuksia istua harjoitusravissa, käsien suoruus ajoi vähän eteenpäin.
Käveltiin pari kierrosta ennen laukkoja.
Laukat oli tarkoitus nostaa ihan harjotusravista ja laukata tallipitkä sivu. Se muuttui taktisesti käyntinostoiksi kun hepat olivat sen verran virkeitä.
Mä aloitin ja nostin heti ensin käynnistä. Nousi vähän viiveellä ja väärä laukkakin vielä. Korjasin sen ja se korjaus oli hirmusen hieno. Kun sieltä nousi se oikea laukka jota mentiin muutama askel, niin se poni laukkasi niin hyväntuntuista laukkaa että wau. Mariannekin kehui meidän tyylikästä ja hyvää laukkaamme.
Tämän jälkeen otin yhden noston harjoitusravista, mutta Pomo oli niin innoissaan että koin järkevämmäksi nostaa käynnistä. Laukat nousivat tosi kivasti, oikeita laukkojakin mielestäni. Kertaalleen poni pudotti laukan kesken kaiken, ja tämäkin korjaus tuntui tosi hyvältä, jotenkin se laukka jatkui niin mielettömän hyvänä. Yksi laukannostokin oli niin ponteva ja ainakin uskon että nimenomaan hyvällä tavalla. Pomo lähti oikeasti voimalla siihen laukkaan, melkein säikähdin että nyt se lähti jo lapasesta kun se lähtö oli niin voimakas, hypähtävä. Sekin laukka oli nättiä, tosin siinä sitten keskenkaiken Marianne huutelee että jarruta Milla ja jarruttelen sitten ihmeissäni. Nikkis oli lähtenyt peräämme turhankin innokkaasti ja mun jarrutellessa päätti Pomokin vähän pukittaa ja loikata jotain ylimääräistä. Sen jälkeen herra rauhoittui.
Ehdin tähän suuntaan ottamaan melko monta nostoa. Laukka oli kivaa ja jatkui niin pitkään kuin halusin, ja sen jälkeen poni siirtyi oikein fiksusti käyntiin. Ratsu pysyi koko ajan rauhallisena ja laukkasi oikein tasaisen varmasti. Ja minä istuin niin kivasti, hihi! Oikeasti, en pomppinut, kädet sain mukaan ja sain taas keskityttyä jalkoihin, jotka pysyivät ainakin oikeaan kierrokseen tosi kivasti paikoillaan. Jes!
Otettiin vasemmallekin jokunen nosto, käynnistä tähänkin suuntaan. Pomo oli jotenkin löysempi, laukat tuppasivat nousemaan viiveellä. Istuin kuitenkin ihan hyvin ja poni meni minne halusin joten ihan hyvin se meni tähänkin suuntaan. Ja olin hurja ja laukkasin jopa kahdesti yhden puomin yli. Ja molemmilla kerroilla Pomo ylitti sen yhden puomin kunnon kamikaze-loikalla ja molemmilla kerroilla minä rytkyin kyydissä ja päästin ohjat puolet pidemmäksi jotten roikkuisi ohjassa kiinni. Onneksi Pompeli sentään oli ajantasalla ja ymmärsi käyttäytyä asiallisesti kun minä en osannut.
Sitten käveltiin loppukäynnit. Pomo pusutteli Mariannea ihan lennossa ja otti se pari raviaskeltakin kun keltaiset ponit skitsoilivat. Fiksu otus (:
Marianne tosiaan oli ilmeisen tyytyväinen ponin liikkumiseen, laukkaan ja mun myötäilyyn. Jeah.
Mä olin kauhean tyytyväinen. Poni kääntyi, liikkui varsin nätisti, oli aikuismainen, laukat olivat mielettömän kivoja ja myötäily onnistui. Suoriuduttiin kaikesta varsin näppärästi, ainakin mun mielestäni :)
Sitten keskelle ja alas selästä. Ja lähdettiin talliin päin. Marianne käski pysäyttää ponin kolme kertaa portilla ja tämä auttoi - Pomo käveli rennon rauhallisesti ohi pelottavan portin. Tosin sitten muut hevoset skitsosivat takana, jonka takia ponirassukin otti pari raviaskelta ja katseli hätääntyneenä taakseen. Hyvin rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä hän siis oli.
Poni karsinaan, varusteet pois ja nopea harjaus. Sitten korttia ja kirjaamaan ja kotiin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti