Mulla oli Pomo, taas näin vaihteeksi. Tunnilla myös Evita, Elvis, Vinski ja Kaisa, Pomo oli tokalla tunnilla. Katselin siinä vain tunteja vaikka olinkin nerokkaasti ajatellut etten istuisi siellä palelluttamassa itseäni. Minkäs sille voi, en jaksanut nousta. Kun meidän tunti alkoi, pääsin kipsuttelemaan Pomo-ponin luo. Nousin siitä selkään harvinaisen avuttomasti ja lähdettiin käppäilemään alkukäyntejä.
Oletettavasti olin vähän ulkona. Vähän pimeänä. En niinkuin oikein ollut täysillä mukana. Se huononsi tuntisuoritusta, en pystynyt tekemään täysillä. Tosin ei ponikaan ollut parhaimmillaan tänään, jo edellisellä tunnilla se oli laukannostoissa fletku ja mun kanssa se oli jotenkin kova ja tympeä. Osittain se toki johtui minun säätelystäni, mutta ei Pomo silti ollut yhtä hyväntuulinen kuin se on viime aikoina ollut. (tai ainakin parina viime tuntina. En voi mitenkään muistaa sen pidemmällekään)
Käveltiin alkukäyntejä siis. Vähän kääntelin Pompelin nokkaa sisälle kun se tuijotteli ja koitin saada sen hitusen asettumaan kulmissa. Samaten koitin väännellä ponin pois uralta ja kulkemaan reippaasti. Reipas tahti löytyi tänään oikeastaan yllättävän hyvin. Sen sijaan kääntyminen ja uralta pois pysyminen olivat työn ja tuskan takana. Poni vain valui, eikä oikein tuntunut kuuntelevan. Mäkin tietenkin vähän poissa ajatuksistani koitin sitten keksiä kuinka hevosia käännetään. Kyllä sieltä sitten volttejakin tuli ja reitti pysyi, mutta vähän venkoamista esiintyi ajoittain ja oli muutenkin jotenkin raskasta tämä touhumme. Pomo vähän raahaantui vastahkoisesti näihin juttuihin joita pyysin. Tai silleen, kauhean vaikea selittää näitä mystisiä tuntojani ;)
Ja voih, tänään oli vallan kamalana ongelmana se, kun minä en ollut rentona. Jännityin aina välillä, ajoittain lähes kauhistuin kun poni olikin reipas. Tän lisäksi en pystynyt istumaan mukana vaan olin jäykkä. Jäykkä kuin rautakanki. En pystynyt pyytämään kunnolla kun en istunutkaan edes sinnepäin, kunhan kökötin koko tunnin jännittyneenä irti ponista.
Alkukäynneissä kuljettiin loivalla ovaaliympyrällä ja tehtiin vähän siirtymiä askellajin sisällä. Vähän hitaampaa käyntiä ja reippaampaa käyntiä. Hidastaminen oli vähän hankalampaa, Pomo ei hidastanut aaiiiivaaan hitaaksi vaan teki vain jotain sinnepäin. Vasempaan kierrokseen ei meinannut löytyä edes sitä sinnepäin hidastusta. Reipas käynti löytyi paremmin, poni kulki ajoittain jopa pehmeän pyöreästi, liikutteli jalkojaan ja minäkin onnistuin istumaan mukana paremmin. Että kyllä me sentään pätkittäin löydettiin sitä "ratsastamisen" makua, heh.
Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin, jolloin Pomon yhteistyöhaluttomuus taas jotenkin puski läpi. Alkuun ravi oli harvinaisen kamalaa. Pompeli oli tympeä ja minä jännityin kun poni kyttäili ja välillä jopa kiihdytteli. (ja kuinka pitkään olen ollut jännittelemättä, näin se vaan menee)
Ensin ravailtiin rauhaksiin, etsin kevennystä. Lähdin nyt pimeyksissäni meinaan keventelemään ylitse vuotavan isosti. Samaten tunsin koko ajan katoavani ravista, tein jotain mielenmatkoja siinä välissä :D Löydettyäni pienemmän kevennyksen sain tatsia koko hommaan ja musta alkoi taas tuntua siltä että olen mukana (vaikka olinkin heti ihan puolikuollut... Hmm..)
Valitettavaa kyllä, kääntämisongelmat jatkuivat ravissakin. Olihan se odotettavissa, mun kääntäminenkin oli kaameeta sähläämistä. Saatiin me sentään joitain voltteja tehtyä joista muutamat olivat jopa hyviä. Ja totta kai paremmin onnistui vasempaan kierrokseen, kyllä se oikeaankin välistä kääntyi. Vaan välillä oli vain juostava Elviksen perässä.
Kevyt raveissa jatkettiin vain rauhaisaa ovaalilla ratsastelua. Siitä lähdettiin tekemään vähän siirtymiä. Tein pari noita käyntisiirtymiä ja niissä saatiin taas sitä hyvää fiilistä. Poni siirtyi käyntiin kun minä istuin alas ja pidättelin mielikuvallisesti (en julkea sanoa että istunnalla koska en oikeasti tiedä mitä se mun yritys aina on) Raviin siirtymät vuorostaan olivat löysempiä, mutta kuitenkin.
Saatiin siitä myös istua harjoitusraviin. Epäilin jaksanko ja kykenenkö istumaan alas kun tuo keventelykin oli ollut niin raskasta. Intouduin kuitenkin yrittämään. Harjoitusravi olikin sitten tosi pätkittäistä. Välillä Pompeli vähän juoksi alta ja tahti oli kiireinen. Välillä mun oli vaan pakko könähtää eteen ja siirtää poni nopeasti käyntiin kun maha lähti sattumaan. (ja se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin)
Mutta oli siellä sitten hyviäkin pätkiä. Niitä joissa minä istuin hyvin ja rauhassa, Pompeli ravasi mukavan tahdikkaasti ja jopa reippaasti. Tehtiin siinä sitten voltteja ja muuta mukavaa, niitä siirtymiä en oikein edes jaksanut tehdä noissa kohdissa kun mulla oli hyvät fiilikset.
Sitten käveltiin pikkasen väliin ennen laukkoja.
Tänäänkin valmisteltiin laukkoja voltilta ja käynnistä. Tosin tänään voltti olikin pitkän sivun alussa. Ja tämähän oli vaikeaa, toki osasyynä vaikeuteen oli myös mun vamoilut ja ponin lösöys. Mutta oli tuo tehtävä silti hankalampi kuin se "voltti-lyhyen-sivun-keskellä"
Minä siinä aloitin ja ponihan oli jo lähes menossa kun vasta käänsin voltille. Volttiin koitin joka kerta keskittyä, kääntää ja asettaa. Volttiin olin oikeastaan jopa tyytyväinen, suurimmaksi osaksi poni asettui ihan kohtalaisesti ja reitti pysyi ihan nättinä. Siitä jatkettiin voltti loppuun uralle ja tadaa, laukka ei noussut! Poni ravasi ensin rauhallisemmin, sitten reippaammin. Laukkaa en saanut nostettua ja tuskailustani johtuen en pystynyt edes valmistelemaan uutta nostoa ravista. Dääm.
Seuraavalla kerralla laukka nousi. Vähän myöhässä ja löysästi, mutta nousi kuitenkin. Laukassa mä istuin ihan kivasti, jalustimet nyt pääsivät karkaamaan. Ja siirtymä ravin kautta käyntiin oli oikein nätti ja asiallinen. Jee!
Tän jälkeen tuli vielä yksi tai kaksi onnistunutta (ja hidasta) nostoa ja yksi epäonnistuminen. Kyllä huomasi kuinka vaikeaa mulla oli se laukannostaminen tänään. Mä en istunut siellä satulassa kunnolla. Enkä pystynyt pyöräyttämään istuntaa mukaan. Enkä edes saanut sisäpohjetta siististi eteen. Siis kaikki nämä jo suht yksinkertaisiksi muodostuneet asiat olivat tämän sairaspäivän takia totaalisen mahdottomia ;) No, ulko-ohja oli sentään kädessä hyvin, se on positiivista.
Vaihdettiin suunta ja otettiin laukkoja oikealle vielä. Nyt se voltti tehtiin pitkän sivun loppupuolella, siinä sai jokusen askeleen mennä suoraan ennen kuin joutui jo kääntämään (koska en halunnut laukata sinne porttipäähän asti. Turvallisuuskysymys, heh)
Tämä suunta oli huomattavasti parempi. Pomo pysyi kuulolla eikä yrittänyt häseltää ennen volttia laukalle. Nostot onnistuivat jokainen, vaikka se useamman yrityksen vaatikin. Ja jälleen saatoin keskittyä istumiseeni ja päästiin laukkaamaan vähän pidempää pätkää. Olin varsin tyytyväinen.
Loppukäynnit sitten vain.
Marianne oli tyytyväinen laukannostoihin (olen entistä varmempi että se hallusinoi omiaan siellä kentällä :D) vaikka myönsi ponin olevan löysä.
Ja siis olen mä sinäänsä ihan tyytyväinen. En ollut täydessä vedossa, joten ei voitu olettaakkaan että menee ihan perfektosti. Siellä oli nuo muutamat pätkät jolloin sujui: käynnissä, harjotusravissa ja oikeassa laukassa. Ja kun suurin ongelma oli oikeastaan se, etten kyennyt istumaan mukana, alhaalla. Tunsin olevani jäykkä ja irtonainen. Se korjaantuisi (saisi ainakin luvan kun aiemminkin on onnistunut) heti kun tää maha tulis kuntoon.. Mutta oli miten oli, olen ihan tyytyväinen. Ei tää parasta ollut, mutta näillä lähtökohdilla ihan tarpeeksi hyvä.
Keskelle ja alas selästä. Ja voi, poni oli tänään salakavala. Se käveli portille ihan rentona, ei edes vilkuillut pimeyteen. Se käänsi takamuksensa pimeydelle nätisti, käveli jokusen metrinkin nätisti. Kun se sitten päättää heittää ninjaloikan eteenpäin, pah. Siis ei taatusti mitään pelännyt, kunhan periaatteen vuoksi riekkui. Ponin pirulainen (:
Harjailin ponisen nopeasti ja kuolainpesun ja kortin kirjauksen jälkeen lähdinkin kotio. Kuolemaan näemmä, ugh. Kovin on tuskallista taas tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti