Hain ponin tarhasta, harjailin sen nopeasti ja heitin varusteisiin, jonka jälkeen tepsuteltiin kentälle. Tiina muuten piti tunnit nytkin.
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Heppa tuntui taas hieman hitaammalta kuin yleensä, mutta kyllä sieltä välillä tuli taas sitä alta kaahailua. Päätin oikein ratsastaa ja vaatia - Jackin piti mennä kulmiin, volteilla hain asetusta ja koitin ottaa sen käynnin alle pelkän hiihtämisen sijaan. Tämä sujuikin tosi hyvin, saatiin oikeastaan kaikki sujumaan aivan kivuttomasti. Poni oli hieno ja kiva, se meni minne halusin ja itse tunsin tekeväni jotain oikein. En tosin tiedä jäikö se käynti jossain vaiheessa jopa liian laiskaksi, mutten uskaltanut tökkiä sitä eteenpäin jotten vahingossakaan vaatisi mitään kipittelyä.
Aloitettiin ratsastamalla suoraan, hevosia ohjan ja pohkeen väliin. Siksipä lähdettiin kävelemään pituushalkaisijoita. Tämä meni vähän miten meni. Teoriassa ihan ookoo, mä korjailin hyvin ja päästiin kyllä suoraan, kulmakin tuli hyvin. Mutta kun Jackin pää tykkäsi vaan asettua oikealle ja se hevonen ei vain tuntunut menevän koko matkaa suorana! Se olisi voinut olla vähän parempi, mennä vähän lähempänä täydellisyyttä.
Pian siirryttiin harjoitusraviin ja jatkettiin pituushalkaisijoiden ratsastelua. Tämä olikin haaste, sillä Jackien mielestä raviin siirtyminen tarkoitti epämääräistä kipittelyä, kun taas täti yritti vain istua satulassa sisuskalut rytkyen. Kevennellessä munkin on helppo tasapainottaa itseni ja ottaa ravi alle, mutta harjoitusravissa jouduin oikein mietiskelemään mitä teen. Yllättävän hyvin sain kuitenkin itseni rennoksi selkään ja Jackin rauhoittumaan nättiin ja mukavaan raviin!
Kun tahti oli kunnossa, lähtivät pituushalkaisijatkin sujumaan oikein kivasti. Saatiin suoria ja kivoja pätkiä, Jackie jatkoi päähän asti ja kääntyi kulmasta hyvin. Tai joo, ekat kulmat menivät ihan pipariksi kun täti unohtui haaveilemaan ja hevonen oli saada kohtauksen kun se ei tiennyt yhtään minne kuski mahtaa haahuilla. Kun otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastin kulmien läpi, tuli niistä oikein todella hyviä, enkä voinut kuin virnuilla psykopatiaa uhkuen kun heppa tuntui niin kivalta!
Otettiin niillä pituushalkaisijoilla myös pientä temmonlisäystä ravissa, joka sujui huomattavan paljon paremmin viime kertaan verrattuna. Tällä kertaa ei tullut laukkasiirtymiä ja uskalsin silti pyytää sen verran, että ravi lähti etenemään. Heppa oli oikein hieno ja kuuliainen ja minä kauhean tyytyväinen suoritukseemme.
Lopulta käyntiin ja otettiin muutamat laukannostot silleen lämmittelyksi. Piti nostaa kahdesti laukka ja laukata yksi pääty-ympyrä. Ja sehän meni ihan silleen täydellisyyttä hipoen - nostot onnistuivat hyvin, sain istuttua niiden läpi aika tosi hienosti. Jack lähti laukkaan rauhassa, mutta kuitenkin tietyllä tapaa tarmokkaasti ja kun se laukka oli vaan niin loistavaa. Kuin alla olisi ollut pallo, joka vain vieri eteenpäin. Se pyöri niin hyvin, kulki niin alla ja tahdikkaasti, että hyvä kun ei täti keikahtanut järkytyksestä alas selästä! Aivan mielettömän mageaa kun vielä lisätään se, että mäkin istuin hyvin ja siirtymät alas onnistuivat. Wau, olen aivan fiiliksissä näistä laukoista, ne olivat aivan uskomattomia!
Sitten alkoikin itse laukka tehtävä. Piti nostaa laukka lyhyellä sivulla, laukata jokin puolirataleikkaa-tyyppinen lävistäjä ja jatkaa uraa pitkin vastalaukassa, ennen kuin siirtyy takaisin käyntiin. Joo-o. Mä kyllä protestoin jo valmiiksi sitä vastaan, että mitään vastalaukan tapaistakaan en sitten saa onnistumaan, mutta ilmeisesti viisaita sanojani ei uskottu.
En oikein tiedä mitä siinä tapahtui, mutta kun nostin ekan laukan, niin yllättäen hevoseni vain räjähti. Se lähti alta ja minä roikuin kyydissä harvinaisen kummastuneena. En sitten tiedä ottiko se kipinää mun jännityksestäni, pelästyikö se jotain vai tuntuiko täysillä laukkaaminen vain Jackistä loistavalta idealta, mutta aika puulla päähän lyöty olin sen jälkeen. Eihän se ikinä tee noin!
Taistomme kuitenkin jatkui, ihan yhtä epätoivoisesti. Se vaan lähti ja mä vaan roikuin mukana. Jäin sitten päätyyn ympyrälle laukkaamaan, jolloin saatiin puoliympyrää rauhallista laukkaa, mutta aina siinä yhdessä kohdassa heppa vaan karkasi alta ja jännittyi. Kun lopulta päästiin siihen pelottavaan kulmaan rauhallisina, niin eikös se nerouden multihuipentuma siellä selässä ohjaa hevosen suoraan päin tötteröä, jolloin Jackie sai uudet sävärit ja kaasutteli ympäri kenttää ihan muina miehinä? Loistokasta suorittamista etten sanoisi!
Lopulta onnistuttiin suorittamaan tehtävä silleen alta juosten ja laukkoja kesken kaiken vaihdellen. Aplodeja meille!
Toiveet olivat hieman korkeammalla vasemman laukan suhteen, sillä sehän on hepalle muutenkin helpompi laukka. Valitettavasti vaan selässä taiteileva torvi ei tainnut oppia mitään edellisestä suunnasta, joten ekan noston koittaessa mä lähinnä nypläsin jotain ohjalta ja sitten täräytin vasemman pohkeen kylkeen, jolloin heppa jännittyi ja tuntui suorastaan kysyvän että mitähän arvon rouva nyt mahtaa haluta? Kilttinä ponina se kyllä nosti laukan, väärän tosin, ja vetäistiin reitti läpi väärässä laukassa. Hmm..
Onneksi sen jälkeen sain jo jostain kiinni. Seuraava laukka nimittäin oli samanlaista kuin ne lämmittelylaukatkin - täydellistä. Se oli alla, se oli kuulolla ja koko homma oli täydellistä. Mä pääsin reitille, me suoritettiin tehtävä ja Jackie oli upeaakin upeampi! Olin nin tyytyväinen!
Tuli siinä vielä yksi yritys, joka sujui muuten hyvin mutta siinä laukka pääsi vähän alta taas, joten reitti tuli liian reippaassa temmossa. Hieno karvajalka joka tapauksessa, niin nätisti yritti vaikka täti tekikin parhaansa heppaa häiritäkseen ;)
Loppuun otettiin hiukan kevyt ravia. Jackien pystyi taas päästämään kivasti pidemmälle ohjalle ja poni oli loistava, hän venyi ja tuntui rennolta suunnilleen koko ajan! Seuraavaksi käyntiin ja käveltiin.
Siis kun tässä tunnissa oli ihan todella loistavia pätkiä ja sitten oli niitä "mikään ei onnistu"-pätkiä. Se laukka nyt oli vähän ihmeellistä, joko ihan täydellistä tai sitten alta riman. Mutta ravissa poni oli magea ja ne muutamat laukat olivat ihania! Ehkei meille vaan sovi nuo vaikeat tehtävät, me voidaan vaan ravailla ympyrällä maisemia tsiikaillen, heh.
Käveltiin, keskelle ja poni talliin. Harjailin sen pikaiseen ja sitten kohti kotia.
Lauantaina onkin talli kiinni, joten ajattelin keskittyä nukkumiseen, josko ensi viikolla olisin minäkin jo vähän enemmän hereillä!
Hyvää keskikesän juhlaa! Koitan olla itkemättä sen faktan takia, että ensi viikolla on jo pimeämpää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti