Taulu kuitenkin kertoi, että mulla oli Jack, tunnillamme myös Sakari, Kaisa, Evita ja Simo (ja nyt kävikin niin, että ekaa kertaa olen oikeasti unohtanut, oliko meillä vielä joku :D Tiedän muuten että joku varmaan ihmettelee tätäkin tapaa, mutta olen kaavoihini kangistunut + tykkään seurailla paljonko meitä tunneilla aina on).
Jackie olikin jo toisella tunnilla, joten mä vain katselin tunteja ja kulutin aikaa. Lopulta sitten Jackiläisen kyytiin ja alkukäyntejä kävelemään. Tiina muuten oli eilen pitämässä tunnit, heh!
Alkukäynneissä heppa ei ollutkaan ihan niin räjähdysherkkä kuin yleensä. Kyllä se hetkittäin lähti harppomaan, mutta lapsi oli sen verran väsynyt, ettei tahtikaan päässyt ihan niin kiireiseksi. Lähdettiin siitä taivuttelemaan hevosia molempiin suuntiin, jotta saataisiin heti alkuun tehtyä jotain järjellistä. Annoin Jackin kävellä vähän omassa tahdissaan pidemmällä ohjalla ja väkersin nokkaa reilusti sisälle. Taisi mennä vaan hieman sinnepäin, sillä paitsi että hevonen oli aivan poikki, niin myös minä olin kuolemanväsynyt, enkä varsinkaan alkutunnista oikein keskittynyt tekemisiini tarpeeksi.
Mentiin kuitenkin ihan hyvin. Jonkinlaista asetusta ja reitit säilyivät, homma tuntui ihan ookoolta. Pian vaihdettiin tehtävää ja alettiin tehdä loivat kolmikaariset kiemurat molemmille pitkille sivuille. Tiina ei tykännyt meidän kulmista, jotka olivat kuulemma liian loivia ja mä taas yritin parhaani mukaan saada asetuksen kaarteille. Jotenkin tämä oli jopa vähän hankalaa, sillä mä olin niin hidas ja väsynyt tekemisteni kanssa. Koitin ratsastaa parempia kulmia, asetukset sain sentään tulemaan aika nätisti. Silti se oli vähän sellainen sinnepäin hutiloitu koko reitti.
Siirryttiin kevyt raviin, samaa rataa jatkaen. Jack vähän reipastui, minä jouduin taas tasapainottamaan itseni jotta sain hevosen rauhalliseksi. Siitäkin huolimatta ratsuni välillä keksi lähteä ryysimään vähän alta, samalla kulmia oikoen. Ravissa lähdin kuitenkin itse ratsastamaan ihan reippaasti, Jos poni koitti oikoa kulmia, tein minä voltteja ja lykkäsin sisäpohkeen läpi. Piirsin kunnolla mieleeni sen reitin ja pidin siitä kiinni, jolloin kulmista tuli hyviä ja teräviä. Kun sitten vielä pakotin itseni oikeasti hakemaan sen asetuksen läpi (sen sijaan että vain löntystelisin pökkelöhepan kanssa ohi) niin johan me mentiin hienosti! Tiinakin totesi että asetus tuli hyvin läpi ja itse olin suunnattoman hyvillä mielin kun Lehmä lähti asettumaan ja kulkemaan niin kivasti, jes!
Mun pitää vaan silti vieläkin paremmin istua sen ympärillä ja pitää ohjat kädessä, sillä nytkin tuli pariin kertaan sitä, että Jackie meinasi lähteä ihan väärään suuntaan ja sen jälkeen se kipitteli kauhistuneena "emmää tarkottanut, luulin että piti mennä sinne!" Kun mä saisin ohjattua ja kerrottua joka hetki mitä tehdään, missä askellajissa ja miten, niin hevosenkaan ei tarvitsisi järkyttyä ohjauksen puutteesta.
Istuttiin alas harjoitusraviin ja lisättiin tehtävään vielä voltit lyhyille sivuille ja kolmen askeleen käyntisiirtymät loiville kaarteille. Jackie juoksi ajoittain hiukan alta ja mun oli niin paljon hankalampi saada sitä alle kun istuin alhaalla. Pääasiassa kuitenkin tahti säilyi ja hevonen oli oikeastaan tosi väsynyt - se vajosi vähän kuolaimen alle ja jopa makasi ohjalla. Annoin ponille armoa, mutta välillä vähän patistelin sitä jaksamaan vielä hetken. Volteilla jatkoin asetuksen hakemista ja keskityin hyvään reittiin. Osa meni pieleen, sillä en uskaltanutkaan yllättäen kääntää tarpeeksi jolloin voltti lösähti leveäksi, mutta kun vaan ratsastin, niin sieltä tuli kivan pyöreitä ja tasapainoisia voltteja, joihin olin tosi tyytyväinen! Käyntisiirtymissä oli se hauska, että toisella loivalla kaarteella ne onnistuivat, kun taas toisella Jack kaahotti alta eikä oikein kuunnellut. Saatiin kuitenkin suhteellisen täsmällisiä siirtymiä, jopa ihan istunnan kautta. Ja kun tehtiin yksi siirtymä kokorataleikkaalla, niin olin kyllä aivan supertyytyväinen meihin molempiin - minä istuin siirtymän läpi, Jack siirtyi kevyesti ja lähti raviin tasan oikealla askeleella. Jes!
Otettiin harjoitusraveissa vielä muutamat lävistäjät, joilla piti tehdä temponlisäys. Askel sai pidentyä ja reippautta sai tulla. Ensimmäille kerralla taisin iskeä pyyntöni vähän valmistelematta, sillä humma nosti siististi laukan. Seuraavilla kerroilla otin rauhallisemmin ja sain pelkkää ravia. Tosin Tiinan mielestä se oli niin mitätön lisäys, että jouduin vielä kerran pyytämään vauhtia. Se oli jo aika kiva, mutta siis joo, varmasti Jack olisi tehnyt parempiakin. En vaan halunnut täräyttää sieltä mitään laukkasiirtymiä, parempi sitten mennä vähän vähemmän näyttävää ravia kuin vaihtaa askellajia.
Saatiin vähän kävellä ja hurjan rankasti työskennellyt poika sai hieman vapaata ohjaa! Jackie-raukka oli jo niin kaikkensa antanut ettei mitään määrää.
Seuraavaksi alettiin tehdä kolmikaarista kiemurauraa, jonka viimeinen kaarre tultiin laukassa.
Tämä se vasta olikin hurjan pelottava tehtävä! Ei vain se, että tehtiin sitä yhtä aikaa, vaan myös se, että tuossahan piti nostaa laukka ilman aidan tukea ja vielä aitaa päin. Tilaakin tuntui olevan niin vähän noin isolle hevosella ja apua! Käveltiin reittiä läpi muutama kerta, sitten siirryttiin harjoitusraviin ja laitettiin hyperventiloiva ratsastaja ja Lehmä-poni koetukseen.
Ravi meni ihan kivasti. Välillä unohdin ohjata täysillä, joten Jack meinasi karata harhareiteille. Samaten se välillä ennakoi liikaakin laukkaa, joten ravin tahti kiihtyi liikaakin. Meni kuitenkin hyvin, eikä ravissa ollut ongelmaa.
Laukka olikin sitten suurempi kynnys! Ekat nostot olivat ihan hutiloituja, kun minä ratsastin tuohon nostokohtaan silleen "apua, mitä tapahtuu, kuinka nostetaan, ääkääk" ja sitten koitin vaan valmistelematta täräyttää pohkeella jotain laukantapaista. Jack ei - ihme ja kumma kyllä - nostanut ihan noin, joten ravailtiin uralle ja nostettiin vasta siitä hyvä ja tasapainoinen laukka.
Muutaman epäonnistumisen jälkeen tajusin että voisin toki myös valmistella laukannoston. Sitten alkoikin se epätoivoinen "miten tää asetetaan, kuinka teen puolipidätteitä". Ilmeisesti laukka-apuni kuitenkin samalla paranivat, sillä Jack kyllä nosti laukan halutussa pisteessä.. Se vaan kun akka ei istunut, ei ohjannut, eikä tehnyt oikein mitään muutakaan, joten seuraavaksi tuli ihan hulluja laukkoja kun heppa hätääntyi luullessaan että hullu täti haluaa ratsastaa aitaa päin ja mä keikun etukönössä kun yritän vaan saada kirjavan oikeaan suuntaan. Ihan loistavaa, meinasin pudotakin sieltä kesken tempauksiemme.
Lopulta sitten koitin rauhoittua, asettaa laukan suuntaan ja istua alhaalla. Jack kävi jo siinä vaiheessa vähän kierroksilla, mutta kun ratsastaja rauhoittui, niin kyllä laukatkin alkoivat onnistua ihan eri tavalla. Kerran tuli joku hyppypomppulaukannosto, mutta muuten nostettiin kivasti, säilyttiin reitillä ja ravikin löytyi hyvin! Oikeastaan raviin siirtymät olivat koko ajan todella hyviä, mä istuin niiden läpi ja Jack siirtyi ihan siinä missä halusinkin.
Vaihdettiin suunta ja laukat alettiin nostaa vasemmalle. Tämä sujuikin niin paljon paremmin, ei edes uskoisi. Jotenkin oltiin molemmat Jackin kanssa ihan eri tavalla kartalla toiseen suuntaan verrattuna ja alusta asti nostot olivat hillityn hallittuja. Mä sain nostettua istunnan kautta, reitti pysyi koko ajan ja mä saatoin oikeasti keskittyä sisäpohkeen läpi ratsastamiseen ja ponin asettamiseen myös laukan aikana. Aivan todella hyvää laukkaa!
Pian nostettiin myös ensimmäiselle kaarelle laukka, joka olikin vielä entistäkin pelottavampaa! Suoriuduttiin kuitenkin hyvin - yhtäkään täysin onnistunut kolmikaarista ei tainnut tulla kun joko me sählättiin tai joku oli edessä, mutta molemmat kaaret pystyttiin kyllä laukkaamaan. Tosin, siinä ekassa kaarteessa oli sitä jotain. Kenties se nostokohta, mutta Jack oli siellä melkein joka kerta ihan varpaillaan, se oli aivan räjähdysvalmiina, joka sitten kerran kostautuikin pukilla ja hurjalla viiletyksellä! Toisin kuin pari vuotta sitten, oli ratsastajalle kehittynyt jonkinlainen tasapaino, joten paitsi että pysyin kyydissä jalustimet hukaten, niin mähän myös onnistuin ratsastamaan sen systeemin loppuun ja sain Jackien hallintaan. Olin niin ylpeä meistä.
Parin käyntikierroksen jälkeen otettiin hieman kevyttä ravia. Minäkin olin jo niin luottavainen että uskaltauduin ravaamaan pidemmin ohjin. Jack nyt kulki tasaisen kuuliaisesti, pysyi vähän alempana ja ravasi rauhallisesti (ihan tosi rauhallisesti, sain sen kevennyksellä kulkemaan suorastaan laiskasti). Lopulta käyntiin ja loppukäynnit.
Hieno hevonen ja hyvä meikäläinen. Kaikki sujui ja me suoritettiin kyllä tosi hienosti. Vähän (tai paljon ;)) on tekemistä, mutta on se koko ajan parempi. Ja kun tuo heppa on vaan niin mahtava, niin sympaattinen otus ettei mitään rajaa!
Keskelle ja alas selästä. Jackie Chan pääsi suihkuun, sillä hän oli todellakin aivan kaikkensa antanut. Käytiinkin siis yhteistuumin suihkussa, heppa pääsi iltapalalle ja minä pääsin kotiin nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti