Kävin hakemassa Lehmän sisälle ja harjasin sen ihan mahdollisimman siistiksi. Tulikin edustava - mitä nyt Jack on ilmeisesti päättänyt, että hänestä tulee isona uljas musta ori. Heppa oli käynyt tiistaina juhannuskylvyssä, mutta eipä se siltä enää keskiviikkona hirveästi näyttänyt kuratupsuissaan ja ylimääräisissä läikissään.
Varustin uljaan ratsuni, mutta oltiinpa silti tuttuun tapaamme myöhässä. Nyt vika oli sentään satulavyössä, jota en löytänyt ja hallusinaatioissani, joiden mukaan olin muka nähnyt sen vyön siinä satulan päällä ennen kuin heitin sen hevosen selkään. Tosiasiassa vyö roikkui patterilla ja minä kulutin turhia minuutteja tarkistamalla, onko mitenkään mahdollista jättää satulavyö sinne satulan alle ja olla huomaamatta asiaa, heh.
Lopulta selvittiin kentälle ja täti kiikkaroi iloisesti selkään. Jäätiin käyttämään pelkkää hurjan pelottavaa(!) porttipäätyä, sillä toinen puoli oli aivan märkä.
Jackiellä oli selvästi juhannusvirtaa ja meininkiä vaikka muille jakaa! Poni aloitti käynnitkin ihan perinteisin juhannushiihdoin, kyttäillen samalla kaikkea. Akka taas oli aivan jäässä tämän hurjan "loman" jäljiltä, ettei alkuun kyennyt kuin heilumaan mukana, joka vain puski Jackiä yhä hurjempaan vauhtiin.
Ratsastaja pian kyllä tajusi, ettei tarkoituksena ole kipitellä ympäri kenttää päättömien kanojen lailla, joten oikeasti koitin vain istua, hidastaa ja ottaa käynnin alle. Onnistuinkin muuten hyvin, paremmin kuin yleensä. Sain rauhallista alkukäyntiä, mitä nyt välillä hiukan karattiin alta, silleen vähän vaivihkaa. Jackiekin pysyi ihan aisoissa hurjista kulmista huolimatta kun täti ei välittänyt, vaan pyysi kirjavaa otusta keskittymään olennaiseen niiden heiluvien ruohonkorsien sijaan.
Lähdettiin käynnissä tekemään serpentiinitaivutteluja - kentän poikki, kunnon taivutukset niissä kaarteissa, suoristukset välissä. Sai ihan yliasettaa ja kaulan piti taipua. Ja mun piti saada se hevonen odottamaan, mikä olikin hankalammin tehty.
Kyllä se välillä oli kiva, kuunteli ja käveli rauhassa, mutta sitten vaan päästiin vähän läsähtämään ja Jack hiihteli iloisesti alta. Sen mentaliteetti oli just se "mitä nopeammin, sen parempi". Vaikka vauhdin kanssa meillä olikin hieman keskusteltavaa, niin taivuttelut onnistuivat vallan mukavasti. Kun pyysin tarpeeksi, niin heppahan käänsi päätään nätisti ja ongelmitta! Mitä nyt välillä oli kiireellisempää juosta eteenpäin ja kyylätä ulos, mutta pysyttiinpä pöksyissämme ja minä olin ihan tyytyväinen.
Mutta - auta armias - tietä pitkin käveli hevosia! Uskomatonta mutta totta ja Jackiltä meni hetkeksi pasmat ihan sekaisin. Korvat törössä uljas ruunani katseli että hertsileijaa, ihan on nelijalkaisia päiväkävelyllä ja kun minä pyysin kävelemään ja asettumaan, päätti hevonen muka vaivihkaa tuijotella, samalla vähän ylimääräisiä jännittyen. Se jännittyminen hoitui sentään aika nätisti, kun Marianne ensin käski mun rauhoittua ja istua vaan alas. Meillä on ponin kanssa sama juttu kuin aikanaan Elviksen kanssa. Mä en jännitä, mutta mä jännityn. En luota vielä täysin siihen hallintaan, enkä tunne Jackiä vielä niin hyvin, joten mun patenttiratkaisuni on edelleen se "hyppää etukenoon ja toivo parasta". Se nyt ei tietenkään ole kovinkaan loistava idea herkkäpeppuponin kanssa, mutta enpä sentään enää jännitä ja sillä oikein usuta Jackiä pelkäämään lisää :D
Mutta joo. Jackille ja varmaan mullekin jäi vähän päälle se jänskäily, joten heppahan oli hypätä ulos pöksyistään aina jos joku tuli vähänkin lähemmäs. Ja se "vähänkin lähemmäs" taitaa todellakin tarkoittaa sitä, että Jack oli saada halvauksen kun joku vähän vilkuili sitä toisesta päästä kenttää, heh.
Jatkettiin uraa pitkin ja otettiin suorilla vielä vähän asetuksia. Mä epäilin tätä vahvasti ja alkuun suoriuduttiinkin juuri niin kuin ajattelin: Jackie lähti valumaan sisälle ohjan perässä, ratsastajan miettiessä ratkaisuja epätoivoisesti mielessään. Kun sitten keksin heittää pohkeet kylkiin ja ajatella suoruutta, tajusi kirjava jutun jujun ja taipui todella nätisti sisälle! Vasempaan se oli vallan mainio, oikeaan oli hankalampaa kun heppa ei oikein antanut periksi. Otinkin muutamia voltteja, vääntelin asetusta läpi ja lopulta saatiin kivempaa asetusta vaikeampaankin suuntaan. Loisto poni!
Siirryttiin kevyt raviin. Vaikka piti lähteä ihan rauhassa ja pysyä rentoina, niin kyllähän se mun ratsuni taas aloitti kipittämällä alta kuin karvainen Singeri. Täti oli ruosteessa, eikä onnistunut hallitsemaan kevennystään alkuun yhtään, joten lähinnä kököttelin ja mietin syntyjä syviä. Juuri kun aloin saada jutusta kiinni ja Jackiä vähän alle, niin joku pelästyi jotain, jolloin kirjavakin järkyttyi. Sen jälkeen oltiin taas astetta enemmän hukassa ja säikähdeltiin muiden mukana kai toiseenkin otteeseen. Siitä lähti se ihan omalaatuinen kipittely, joka oli aika todella pitkälti ihan satulassa keikkaroivan akan ongelma. En vaan saanut itseäni keventämään kyllin hitaasti ja jämäkästi. Jäin pyörimään sinne pelottavaan päähän ympyrälle ja meinasin suuttua itselleni joka hemmetin kerta kun jätin sen hevosen yksin. Lopulta Jackie sitten teki omat ratkaisunsa ja karautti täyttä laukkaa karkuun, pudottaen Simon ratsastajan tantereeseen matkansa varrella.
Se on muuten vaikeaa. Ei riitä että minä tiedän mihin olen menossa, vaan mun pitää koko ajan kertoa sille hevoselle mihin sen pitää mennä. Muiden kanssa ei sen ole niin väliä, se vaan puksuttavat ja korkeintaan sakottavat jurnuttamalla uraa pitkin, mutta tämä herkkyyden multihuipentuma saa slaagit joka kerta. Tulee oikein huono omatunto joka kerta kun jättää sen hevosen sekunniksikin yksin.
Mun ohjastuntuma on siis lähinnä se ongelma. Pohkeetkin välillä, täräytän ne liian kaukaa ja liian voimakkaasti kiinni, jolloin heppa säikähtää. Tätä ei kuitenkaan tapahdu juuri yhtään, enemmän se on tuntumasta kiinni. Nytkin sillä ympyrällä kävi samassa kohdassa se katoaminen - mä käänsin, mutta ulko-ohja katosi, jolloin Jack jännittyi ja alkoi heti kysellä että mitähän nyt on tarkoitus tehdä. Vaikka toistettiin se sama juttu miljoona kertaa, niin jotenkin ei vain mahtunut mun kaaliini että pitää oikeasti ottaa se ulko-ohja käteen, niin ettei se vahingossakaan katoa. En saa jättää sitä hevosta yksin, varsinkaan siinä tilanteessa kun se jännitti sitä kulmaa ja muita hevosia.
Toki osa katoamisista oli vähän Jackistäkin kiinni, ei auta tuntumat jos hevonen hyökkää päänsä kanssa ylös ja hyppää suuntaan x, muttamutta. Se vaatii hitokseen paljon enemmän ohjeita ja mun pitää oikeasti keskittyä joka sekuntiin, jottei se jäisi yksin. Mutta niin, on se vaan niin sympaattinen. Se puhdas järkytys joka hevosen valtaa kun se ei tiedä mitä tehdä. Hitokseen paha täti jättää poniparan selviämään yksin.
Kun se meidän laukkasuorituksemme oli ohi, tulin Jackien kanssa pääty-ympyrälle käynnissä. Heppa hiihti alta kuin Juha Mieto ja minä jouduin oikeasti pohtimaan asioita. Eikä auttanut se, että mä olin aivan vinossa! En ymmärrä kuinka huonolta mun istunta aina Jackin selässä tuntuu ja nyt se oli vielä potenssiin tuhat, hyihyi! Ei voida olettaa että suoriuduttaisiin hyvin, kun akka röhnöttää kyydissä kuin kotisohvalla konsanaan.
Käveltiin sillä ympyrällä jonkin aikaa. Aina kun sain ulko-ohjan käteen, pysyi Jack rauhassa ja avuilla, mutta jos se pääsi löystymään, niin hevonen oli räjähtää uudestaan. Sain kuitenkin ilmeisesti keskityttyä se verran hyvin, ettei kirjava enää esitellyt kaahailutaitojaan.
Lopulta jatkoin keskiympyrälle ja lähdin ottamaan harjoitusravisiirtymiä. Ravi oli taas ihan hirmuista kipittelyä ja siirtymät hitaita, varsinkin kun en osannut yhtään istua niiden läpi. Muutamien toistojen jälkeen siirtymät nopeutuivat ja mikä tärkeintä - Jack rentoutui! Kuin enkelkuoro olisi laulanut, kun heppa lopulta hidastui nättiin raviin ja pyöristyi mukavasti. Oli se loppuun asti hieman kyttäilevä ja toiset hevoset selvästi vain odottivat tilaisuutta imaista karvajalka suihinsa, mutta kyllä se oli silti niin paljon mukavampi. Hurruuteltiin harjoitusravia, uskallettiin jo käydä porttipäässäkin ilman ongelmia. Poni oli tosi kiva ja mulla ihan hyvä fiilis.
Loppuun hieman keventelyä, joka alkoikin toimia taas paremmin. Ajoittain juostiin, mutta pääasiassa oikein hyvin. Sitten vaan käyntiin ja käveltiin loppuun.
Meillä on ainakin parin tunnin ajan ollut sellainen loiva alamäki käynnissä. Ei mahalasku, mutta menee huonommin kuin esimerkiksi kisoissa. Eikä siis kuitenkaan huonosti mene, nytkin oli paljon pätkiä jotka olivat hyviä - se vaan kun loppuosa oli vähän fiaskoa ;)
Mutta mulla on kyllä jo muutaman kerran ollutkin sellainen tietynlainen kyllästyminen menossa, joten ehkä se johtuu jo siitä.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Pikku-Jackie talliin ja harjailin sen pois, poni on vaan niin kovin söpö ja symppis :)
Ja joo, kyselin vähän. Tietenkin oli pakko jo vihdoin kysyä, että voisinko päästä Pullis-Lulliksen kyytiin, mulla on sitä jo ikävä!
Ja kysyin josko voisin mennä lauantaina jollain muulla kuin Jackillä. Vaihtelua ja kuten todettua, mua on vähän kyllästyttänyt. Luulen sen johtuvan siitä, että tuo on kuitenkin vielä niin vaikeaa, niin paljon tehtävää ja kaikkea. Uskoisin että Jack menee paremmin ja mulle tulee uutta intoa, jos pääsen tässä taas välissä jonkun helpon ja tasaisen, ei-niin-ruutitynnyrin selkään vähän ratsastelemaan.
Kun siis niin, Jack on mainio. Se on varmaan kivoin hevonen (niin, hevonen, ei poni) ikinä, sillä kyllä se nyt tuntuu paremmalta ja sopivammalta kuin Salli ja muiden hevosten kanssa ei ole oikein "yhteyttä" löytynyt, sillä nuo isot proomut eivät ole ihan mun juttuni vieläkään. Enkä mä ole edes mennyt sillä niin paljon, menin siinä yhden kerran sillä Vinskilläkin! Mutta, eiköhän se ole vaan sitä että se on sen verran vaikeaa, eikä mulla yleensäkään ole asiat lähteneet sujumaan saman hevosen kanssa renkkaamalla. Sama kuin silloin kun Elvis vaan kaahasi alta ja mä jännityin, enkä osannut - silloinhan mä olin kyllästynyt poniin, en jaksanut mennä sillä ja Elvis lähti menemään paremmin vasta kun kesän tultua pääsin ratsastamaan muilla hevosilla. Siksipä tämä ongelmanratkaisutapa tuntuu luontevimmalta - Jack on uusi Elvis (säpäkämpi vain!) meillä on samat ongelmat ja uskoakseni ne myös ratkeavat aikalailla samoin kuin aiemminkin.
..Vaikka nyt onkin muutama vuosi enemmän alla.
No, katsotaan mitä saan lauantaina alleni. Olen tyytyväinen niin kauan kun se ei ole Evita ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti