Ulkoilemassa

Tänään sain ratsukseni Jackin, tunnilla myös Elvis ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Koska kerrankin olin niin hyvässä ajassa ja koska edeltävä tunti oli maastossa, päätin harjata Jackien niin kiiltäväksi ja kauniiksi kuin vain mahdollista. Pieniä puutteita siihen jäi, mutta osittain valkoinen hevonen ei vain oikein muutu hohtavaksi vaikka kuinka jynssäisi.

Kun edeltävä tunti palasi maastosta, ilmoitti Marianne että kenttä on niin märkä ja upottava, että meidänkin on mentävä maastoon. Ok ja ihan mukavaa, paitsi että enhän minä mitenkään selviä maastossa Jackin kanssa!

Epäilyistäni huolimatta keräsin rohkeuteni rippeet ja yritin uskotella itselleni ettei hommassa ole mitään ongelmaa ja voisin olla ihan rentona kun Jack on niin kiva ja kiltti.
Sitä poni toki olikin. Käveltiin koko matka Vinskin hännässä, Jack oli reipas ja iloinen, täti jäykkä kuin rautakanki. Hammasta purren sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa ja selvisin koko matkan ihan ilman apua.

Maastossa mentiin aika pitkälti käyntiä, sitten ravailtiin hiukan tietä pitkin. Sieltä jatkettiin metsään umpirämeikköjä tutkimaan. Lopulta saavuttiin laukkamäelle, joka oli tarkoituksena tulla pariin kertaan. Ensin laukattiin pitkähkö mäki ylös, minä rukoilin matkan aikana lähinnä jumalaa, mutta loppulaukasta uskalsin jo nauttiakin kun totesin että Jack laukkaa oikein kiltisti Vinskin perässä.
Mutta meni se myös kovaa. Ylämäki ja poni oikein keräsi takajalat alle ja painoi menemään. Herranen aika, minä vain kiikuin jalustimilla ja koitin olla häiritsemättä jottei kaaduttaisi ja sitten vain fiilistelin. ...Ja toivoin parasta.

Kauniisti kuitenkin mentiin, heppa pysähtyi kun Vinskikin pysähtyi. Seuraavalla kerralla tultiin laukkamäki ravilla ylös, sekin sujui rennosti ja rauhassa.
Mutta sitten piti tehdä niin, että Vinski meni laukassa ja meidän muiden piti myöhemmin tulla ravia perässä. Jack kyllä seisoi mäen alapuolella ihan nätisti vaikka Vinski laukkasi ylös, mutta kun oli tarkoituksena mennä se mäki ylös, niin heppahan painalsi laukkaa koko matkan. Mä yritin sitä hiljentää, mutta tulokset olivat aika laihoja, kun en todellakaan uskaltanut kunnolla pyytää ja tuntui turvallisemmalta vain roikkua kyydissä. Kyllä Jack pysähtyi kun oli saanut laukattua Vinskin luokse ja sen jälkeen jatkettiinkin matkaa pois laukkamäeltä.

Ravailtiin vielä hiukan metsäpolkuja pitkin ja lopulta käveltiin kotiin. Vasta kotimatkalla minäkin uskalsin ihan kunnolla rentoutua ja istua alas. Vaan pointsit kirjavalle, joka ratsastajan jännityksestä huolimatta käyttäytyi tosi mallikkaasti ja toimi hyvin. Aika ihana heppa.

Kun saavuttiin tallille, pääsi pikku heppa karsinaan syömään ja itse lähdin kotiin. Nyt on tullut kyllä käytyä maastossa ja on tullut testailtua erilaisia hevosiakin. Ihan mielenkiintoista ja huomaa että maastojännitys on laimenemaan päin. Tai siis, uskalsin laukata ja vielä Jackien kanssa. Se oli kyllä ehdottomasti jo jotain ja olen todella tyytyväinen meihin molempiin. Hieno ukkeli!

Hyvän loman alku

Tänään on tosiaan ensimmäinen lomapäivä näitä yhdeksästä! Sen kunniaksi piti (tietenkin) mennä tallille ja sain yllätyksekseni Elvis-ponin, tunnilla myös Evita, Vinski ja Nikkis, Elvis jatkoi toiselle tunnille.
Hih, Pullaponi! Pitkästä aikaa ja vieläpä tällaisena päivänä. Jes! Hain ponin tarhasta, josta kipittikin vallan reippaasti mukaani. Harjasin ponin huolella, manguin että pääsisin ilman satulaa ja heitin suitset ponin päähän. Sitten mentiin reippaasti kentälle ja minä pungersin itseni epätoivoisesti selkään. Housut eivät veny, siitä se vain johtuu ;)

Vielä ei ole tarjota kuin näitä vanhoja kuvia. Pikku Pullis!

Kun pääsin selkään, lähdettiin kävelemään. Tarkoituksena oli ottaa rennosti ja löllötellä, sillä olin edelleen aivan rättiväsynyt. Halusin vain pallotella ponin kanssa ihan rauhassa ja mukavasti. Valitettavasti kuitenkin viereisellä pellolla seisoi traktori eikä moinen epäkohta tietenkään jäänyt Elvikseltä huomaamatta. Se paikoillaan seisova traktori oli superjännittävä ja sitä oli tuijotettava kuin maailman seitsemättä ihmettä, onhan se nyt aivan tavatonta että siellä peltojen keskellä on joskus jopa traktori!
Alkuun meillä meni hieman aikaa ihan siinä, että Elvis yritti livahtaa huomaamattomasti takavasemmalle ja oikoa koko tiesivun, jottei hän vain joutuisi liian lähelle poninsyöjämörköä. Mulla taas oli pieni epävarmuus oman pysymiseni suhteen, joten aloitettiin volteilla ja sisäpohkeen läpi potkimisella. Muutaman kierroksen jälkeen poni jo ymmärsi että sisäpohjetta pitää kuunnella, eikä suuresta kauhusta huolimatta voi tunkea sisälle ja juosta karkuun.

Rentoutunut se ei silti oikein missään vaiheessa, vaan aina traktorin lähellä piti korvien sojottaa ja käyntikin jännittyi kamalasti. Välillä poni ei olisi millään kääntynyt sitä hurjaa otusta kohti, mutta toimi ihan hyvin kun muutaman kerran muistutin pohkeen olemassa olosta. Tehtiin muutamat pysähdykset ja jopa pari väistätystä, joissa itse taisin olla tuhannen kiemuralla, mutta Elvis suoritti hyvin. Siitä superpelottavasta traktorista huolimatta, heh.

Seuraavaksi otettiin kevyt ravia. Minä tosin en taaskaan keventänyt, lähinnä koska Elvis oli edelleen turhan jännittynyt. Tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja, välillä ratsastin ponia runsaasti eteen, jotta saataisiin edes hiukan sitä ravia auki ja pitenemään. Poni kun lähes koko ajan tikutti kuin pikku-Singeri, mikä taas ei ollut oikein hyvä.
Elvis toimi sinäänsä ihan hyvin, muutaman kerran poni ei viitsinyt kääntyä ja piti muistutella pohkeesta taas reippaammin. Se alkoi koko ajan pysyä paremmassa tahdissa, ilman sellaista jatkuvaa kiihdyttelyä ja jännittymistä. Asetus tuli ihan kivasti, ympyrät sujuivat. Ainoastaan rentous jäi uupumaan aika tehokkaasti, kun ponilla tuntui olevan muuta tekemistä ja minä taas ei ilmeisesti ihan löytänyt Pullan nappuloita tämän tauon ja satulattomuuden takia.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen lähdettiin laukkaamaan. Hyvin vapaasti, joten otin silleen rauhassa ja helpoimman kautta. Ensin koitettiin laukata traktorin ohi, mutta lopputuloksena oli sisälle kaatuva ja hölmöilevä Pullis ja ratsastaja joka roikkui epämääräisesti kyydissä.
Sen jälkeen otettiin selkeämpi suunnitelma. Pyörittelin pari laukkaympyrää päädyssä, kaukana traktorista. Kun tuntui että löysin sen tatsin istumiseen ja ponikin tuntui hyvältä, alettiin laukkaamaan myös pitkää sivua traktorin ohi. Ekalla kerralla piti taas hiukan paukutella sisältä, mutta sen jälkeen poni suoristui ja ymmärsi voivansa laukata myös suorana, ilman turhaa keilaamista milloin mihinkin suuntaan.

Laukat nousivat nyt ihan hyvin tähän vasempaan kierrokseen. Pystyin käyttämään istuntaa mukana, Elvis oli vaan aika laiska ja kaatuileva, jonka takia nostot oli hitaan puoleisia. Kun kuitenkin nousi, olivat ne nostot onnistuneita ja kivoja. Laukassa poni eteni vallan nätisti, kääntyi hyvin, eikä pölöillyt jännittyneenä oikeastaan yhtään. Siirtymät alaskin sujuivat ja meikäläinen taas istui superhyvin siellä kyydissä. Hiukan välillä eksyin selän keskikohdalta jonnekin, mutta suurimmalta osin istuin mukana ilman pomppimisia ja säilyin hyvin mukana kaikkien ympyröidenkin ajan. Jes!

Oikea kierros olikin selvästi hankalampi. Pariin kertaan tuli väärää laukkaa, kääntämistä ei edes yritetty sillä tiesin etten saisi sitä ulkopohjetta läpi ilman satulaa. Niinpä laukattiin vain pitkää suoraa, varsin reippaasti eteenpäin. Ei oikein meinannut löytyä raviakaan kun en saanut kunnolla istuttua niitä siirtymiä alas. Elvis kuitenkin meni kiltisti, vaikkakin reippaasti ja suurempia ajattelematta. Tehtiin muutamat nostot pysähdyksestä asti, ne toimivat yllättävän hyvin, vaikkakin hitaan puoleisesti jälleen.

Lopuksi kevenneltiin hiukan loppuraveja. Mä keventelin välistä vähän, mutta suurimmaksi osaksi vain haettiin rentoutta, eikä sitä perushäsläämistä. Elvis alkoi tässä jopa oikeasti ihan rentoutua, sille uskalsi päästää ohjaa ja tahti säilyi hyvänä ja rauhallisena. Tätä ravia oli niin kiva puksutella menemään pikku Pullaponin kanssa, meillä oli hauskaa ja rentoa.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin.

Oli oikein hauskaa, poni on niin söpö ja pieni ja ihanainen :) Todella mukava alku tälle lomalle, kyllä tästä taas jaksaa! Ja olen vain niin ylpeä itsestäni kun nykyään pystyn ratsastamaan laukkaakin ilman satulaa, ainakin jossain määrin. En olisi joskus uskonut, kun kolmekin askelta oli ylitsepääsemätön suoritus ;)

Keskelle, Elvikselle satula ja martingaali päähän ja sitten lähdin itse kotiin, toisen tunnin jatkaessa maastoon. Hyvä päivä ja hyvä aamu, oikein tosi hyvä!

Ensimmäiset vauvavaihdot

Eilen olin ratsastamassa ja hurjan Artsi-kokemuksen jälkeen sain alleni tutun ja turvallisen Vinskin. Tunnillamme myös Artsi, jack, Nikkis ja Pomo, Vinski oli jo aiemmalla tunnilla.
Katseltiin siis vain tunteja ja ihmeteltiin, kunnes pääsin pitkästä aikaa valkean proomun kyytiin.

Vinski oli superlöysä ja vaati useamman muistutuksen liikkumisen tärkeydestä, ennen kuin vaivautui edes suunnilleen kävelemään. Minäkin olin mielettömän väsynyt ja tunnuin hirveän vinolta, joten liikkumisen puolesta tyydyttiin siihen aktiiviseen ja reippaaseen käyntiin, joka varmasti olisi voinut olla vieläkin hieman parempaa, isompaa ja reippaampaa.
Tehtiin joitakin voltteja, Vinski oli yllättävän mukava ohjalle ja asettui nätisti, turhia tappelematta.

Kevyt ravia otettiin seuraavaksi ja vain lämmiteltiin hevoset tulevaa laukkatehtävää varten. Ravissa aloiteltiin taas sillä että etsittiin vain kaasu toimintaan ja asetukset kuntoon. Hetki meni ennen kuin päästiin siihen kunnon raviin, mutta sen jälkeen Vinski eteni ja liikkui tosi kivasti siinä ravissa. Asetuksetkin olivat ihan ookoo, mutta tuntuma tuntui jotenkin aivan mahdottomalta aiheelta tänään.Vinski dyykkaili alas, välillä se kaatui lapa edellä ja oli jotenkin todella ulkona minusta.
Oikeastaan vähän vaikea edes sanoa, mutta flow ei ollut sellainen kuin yleensä. Periaatteessa Vinski suoritti ihan nätisti ja toimi kyllä, mutta kuitenkaan se ei ollut kevyt edestä, ei pysynyt ohjalla ja jotenkin tuntui tahkoavan vastaan. Siitä huolimatta ravista jäi hyvä maku suuhun, heppa vaan on ollut paljon parempikin joskus.

Tunnin pohjanoteeraus tuli kun aloitettiin laukkalämmittely. Piti vain laukata pääty-ympyrällä ja tehdä ravisiirtymiä. Tässä meillä katosi kaikki yhteistyö täysin - Vinski ei halunnut oikein liikkua, kaaduttiin milloin mitäkin pohjetta vasten. Laukannostot olivat suunnattoman hitaita, veteliä ja epäonnistuneita. Kun laukan sai ylös, saattoi se tippua kesken, tai sitten kun tein oman siirtymän raviin, en enää saanut laukkaa uudelleen nostettua. Siis sellaista veivaamista ja tahkoamista, heppakin pääsi livahtamaan toiselle ympyrälle pariin kertaan ja voi herran jumala. Jotenkin mikään ei sujunut ja lähinnä vain väännettiin kättä.

Kun suunta vaihtui ja itse tahkosin mieleeni että nyt täytyy saada proomu liikkeelle, parani meininki ainakin hiukan. Laukka pyöri paremmin, nousi hitusen nopeammin ja saatiin ainakin jotenkin suoritettua näitä siirtymiä laukan ja ravin välillä. Oli se silti aika onnetonta ja lähinnä nauratti ajatuskin siitä, että jouduttaisiin seuraavaksi tekemään jotain helppomuotoisia laukanvaihtoja. En mä ole ikinä tehnyt minkään sortin laukanvaihtoja, enkä asettanut suuria toivoja onnistumiseen kun laukka oli tällä kertaa niin hankalaa ja onnetonta.

Meillä oli kahdeksikolla muutama puomi. Piti vain nostaa laukka ja laukata kahdeksikkoa, keskellä oli puomi jonka ylityksen aikana piti vaihtaa laukka. Hyvin yksinkertaista, mutta superjännittävää.
Lähdettiin siitä suorittamaan, oltiin käyntitauon aikana saatu yhteistyötä kasaan, joten laukka nousi huomattavan paljon nopeammin ja siistimmin. Laukka pyöri paremmin ja sain Vinskin jopa aika reippaaksi.
Ja sitten ne laukanvaihdot olivat vähän sellaisia, että toiseen suuntaan onnistui aina (joskus puomin päällä, joskus varmaan vähän myöhässä tai jopa ajoissa) ja toiseen suuntaan ei onnistunut kai kertaakaan :D

Selvästi mulle oli hankalampaa antaa toisen puolen apuja, jolloin Vinskikin jatkoi iloisesti vastalaukassa tai vaihtoi laukan vähän vahingossa huomattuaan että kierros vaihtui. Kertaalleen taidettiin tiputtaa raville tehtävän aikana, muuten puksuteltiin useampi kasikko peräkkäin ja kyllä täytyy sanoa että olin älyttömän tyytyväinen. Vaikkei toisen puolen vaihto onnistunutkaan, mutta jos saatiin toiseen suuntaan onnistumaan vähän niin kuin joka kerta, niin kyllä se oli jo paljon enemmän kuin itse odotin.

Loppuun vain käveltiin, mentiin keskelle ja palautettiin hummat talliin.

Ihan mukava tunti ja jopa joitain onnistumisia saatiin. Vaikka osittain olikin supervaikeaa. Mutta njoo, olin tyytyväinen tähän ja tarkoituksena olisi lauantaina mennä uudestaan. Joten seuraavaan kertaan (jolloin mullakin on jo loma alkanut, enää huominen päivä töitä!)

Pitäisi lopettaa kun on huipulla

..ei vasta silloin kun pudistelee hiekkoja housuistaan.

Eilen olin ratsastamassa ja mulla oli Artsi, tunnilla myös Nikkis, Elvis ja Vinski, Artsi vain mun kanssani. Olin superväsynyt (mutta työt loppuvat onneksi jo ensi viikolla!) joten tuli vain nopeasti heitettyä poni kuntoon ja kuljettua kentälle.

Kipusin selkään ja lähdettiin vääntämään alkukäyntiä. Päädyin nyt oikein tekemään ja ratsastamaan, pyysin asetuksen kunnolla läpi ja tahdin reippaaksi. Artsi toimikin superhyvin kun nyt kerrankin oikeasti vaadin siltä - nokka kääntyi ongelmitta ja liikettäkin löytyi kylliksi. Olin vallan tyytyväinen näihin alkukäynteihin, homma sujui varmaan paremmin kuin ikinä ennen.

Kun lähdettiin keventelemään, aloitti Artsi sen jatkuvan venyttelyn ja pärskimisen. Hetken ajan ravailtiin epätoivoisina, akka kaulalla maaten, mutta lopulta Marianne sanoi että kun Artsi kysyy "saanko venyttää alas?" niin mun pitäisi vain kertoa sille, ettei se käy päinsä, vaan nyt pidetään tämä kaulan pituus. Toisin sanoen aina kun hevonen hieman venähti eteen, otin minä puolipidätteen ulko-ohjalta ja tadaa! Hevonen ei pärskinyt, saati kiskonut minua kaulalle makaamaan ja ravista tuli hetkessä tuhat kertaa parempaa. Wau, olipa sekin taas helppoa :D
Kun Artsi pysyi tasaisena, oli ravi tosiaan jopa miellyttävää ja helppoa mennä. Sain ihan kivaa asetusta aikaiseksi, voltit ja ympyrät onnistuivat hyvin. Vauhtia vaadin jonkin verran, jotta saatiin kivaa ja etenevää ravia. Ja tosiaan, hevonen ei enää päässyt kiskomaan mua etukenoon, vaan pysyttiin molemmat korkeina ja tasaisina. Jes!

Mutta sitten, laukkatyöskentely oli meidän pääpiste tänään. Tarkoituksena kun oli tehdä niitä vastalaukkatreenejä, tällä kertaa siten, että nostetaan laukka, laukataan täyskaarto ja jatketaan vastalaukassa vielä seuraavakin pitkä sivu loppuun.

Vuoronperään tehtiin, mutta lopulta pääsimme Artsin kanssa kokeilemaan taitojamme. Laukan nostin, tein ensin ympyrän ja sain laukan ihan mukavan tuntuiseksi. Valitettavasti pitkällä sivulla laukka tipahti ja jouduttiin nostamaan uusiksi. Siitä laukattiin täyskaarrolle, minä pidin peppuni penkissä ja koitin vain istua rauhassa jotten antaisi mitään laukanvaihtoon viittaavaakaan. Sitten laukattiin pitkä sivu loppuun ja lyhyellä sivulle siirsin Artsin käyntiin.
Tosin mun piti ratsastaa vielä yksi pitkä sivu laukassa, jota en ollut ymmärtänyt (väsymykseni takia väitän ma) ja kuulemma Artsi vaihtoi vielä laukankin siinä mun siirtymisen aikana. Niinpä sain käskyn tehdä heti perään uudestaan, jotta saataisiin parempi suoritus.
Ok, laukka ylös ja mentiin samantien tehtävälle. Siinä kun käänsin täyskaartoa, niin yllättäen Artsi päättikin että jippii, nyt on niin eeppistä tämä meno, että on aivan pakko tehdä jotain. Niinpä herra isojäbä otti ja heitti siitä vähän turhan suuren pukin, jonka seurauksena akka lähti maata kiertävälle radalle. En minä nyt noin jyrisevissä muuvsseissa pysy mukana, en todellakaan.

Voltilla lensin alas, selälleni tömähdin, nousin äkkiä ylös ja kiipesin takaisin satulaan. Jahas, ja ei kun uusi yritys.
Sellainen pieni jännitys tästä putoamisesta tuli, joo. Ei mikään iso, ei mikään paha, mutta se pieni. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa - ylläpitää laukkaa sisäpohkeella, istua alhaalla, pitää tahdin. Tällä yrityksellä saatiin täyskaarto tehtyä, mutta sen lopussa Artsi vilkaisi portilla seisovia vihreitä miehiä ja otti ritolat oikealle. Minä en - taaskaan - pysynyt mukana tässä menossa, vaan heti perään vedin sen uuden voltin ja otin jälleen osumaa maan kamaraan. Tällä kertaa sain myös kiehtovan kuhmun reiteeni, kun ponin pieni kavio hiukan kolahti siihen.

Mitä tästäkin voi nyt sanoa, melkoinen saavutus vai? Jäätiin kävelemään muiden tehdessä tehtävää. Mua jännitti ja ahdisti, mutta sainpahan käveltyä ja oltua siellä. Laukankin olisin vielä teoriassa voinut nostaa, mutta en enää siinä kohdassa uskaltanut tipahtaa mahdollisesti kolmatta kertaa. Se lähes kahdesta metristä lentäminen kun on sellainen kokemus, etten viitsisi uusia sitä loputtoman monta kertaa.

Ravailtiin loppuravit. Talvellahan mä tulin Artsilta samaan tapaan kahdesti peräkkäin alas, enkä silloin kyennyt edes ravaamaan koko homman jälkeen. Jännitin liikaa, enkä halunnut kokeilla ottaako poni herneitä nenäänsä mun paniikista. Tällä kertaa päätin olla urhea, ravasin noin kaksi ympyrää, sitten tulin alas ja jäin kentän laidalle lähinnä tärisemään. Viime kerrat ison Artsin kanssa eivät ole jännittäneet, mutta nyt on taas toinen ääni kellossa. En vaan pysy siellä, enkä toisaalta halua jatkuvasti lennellä sieltä kun Artemis päättää esitellä näitä uskomattomia liikkeitään. Ja kun se keskittyy liikaa siihen mun jännitykseen. Että joo. Harmi sinäänsä että taas meni tälleen, Artsi on meinaan mennyt nyt ihan superhyvin. Mutta en ainakaan tällä haavaa ihan ykkösenä uskalla sillä mennä.
Tai uskallan, mutta jännitän siellä ihan hulluna. Enkä luota poniin pätkääkään, joten en uskalla kunnolla ratsastaakaan sitä.

Hevoseni pistettiin pois, minä itse lähinnä jutustelin Mariannen kanssa mukavia. Harmillista kun vasta ensi viikolla pääsen uudestaan, tulee kovin pitkä väli näiden putoilujen perään.
Mutta, ei tässä mitään. Taisteluarvet jäävät ja toivottavasti jatketaan jonkin muun eläimen kanssa.
Jonka kyydissä pysyn vähän paremmin ja johon luotan hiukan enemmän ;)

Superhyperloistavaa

Olin tänään taas tallilla, mutta tällä kertaa ratsunani toimikin Jack, tunnilla lisäksemme vain Vinski. Olin varsin innoissani, mulla onkin ollut jo ikävä pikkuista kirjavaa. Hain ponin sisälle, harjasin ja varustin sen, jonka jälkeen kipsuteltiin kentälle. Jack oli vallan laiskanpulskea ja sama meno jatkui koko tunnin, tänään ei karvajalka viitsinyt tehdä mitään ylimääräistä.

Jackin laiskuuden huomasi erittäin hyvin, nyt ponilla ei ollut kiire keskikaarrosta mihinkään, vaan sain kaikessa rauhassa askarrella jalustinten parissa, ennen kuin lopulta lähdettiin liikkeelle. Käyntikin oli verkkaista ja koko homma hiukan hidasta. Toisaalta tämän ansiosta hevonen oli rento ja rauhallinen, joten oli helppoa tehdä siinä voltteja, hakea asetusta ja tatsia takaisin tähän superherkkään toveriin. Jack oli juuri niin ihana kuin yleensäkin, vaikka astetta hitaammin nyt toimikin. Kääntyi hyvin, asetus löytyi (olisin voinut kyllä pyytää enemmänkin), sain hiukan pyydettyä liikettä eteen. Kaikkea kuunneltiin, oltiin keskittyneitä ja fiksuja.

Meitä oli tosiaan vain kaksi, joten päädyttiin tekemään pieniä vastalaukkaharjoituksia, joista Marianne jo keskiviikkona vähän puhuikin. Sen takia otettiin hevosia alle pienellä väistätyksellä - keskihalkaisijaa pitkin, muutama askel väistöä molempiin suuntiin ja niin edelleen.
Oikealle väistättäminen oli selvästi hankalampaa, Jack yritti ennakoida väistöä vasemmalle, se kaatui ja lapa karkasi. Suurella keskittymisellä ja muutamilla välisuoristuksilla saatiin kuitenkin onnistuneita askeleita tännekin.
Vasen väistö oli helpompaa, vaikka tähänkin suuntaan Jack pääsi ajoittain karkaamaan ihan liikaa. Kun kuitenkin muistin pitää myös sen vasemman pohkeen kyljessä ja laittaa vastaan jos hevonen kaatuu, tuli vasemmalle oikein nättejä ja onnistuneita väistätyksiä. Kirjava väisti jyrkästi ja herkästi ja homma tuntui tosi kivalta ja helpolta.

Sitten lähdettiin laukkaan, aloitettiin oikealla kierroksella. Ensin vain hiukan verkkalaukkaa kenttää ympäri, pyörittelin jokusen ympyrän, koitin istua alhaalla ja rentouttaa jalan (joo, oli hankalaa. Ajoittain istuin oikeasti hyvin, jalankin sain loppua kohden rennommaksi, mutta välillä pompin ja huojuin kuin mikäkin). Jack laukkasi kivasti ja aktiivisesti, kääntyi ongelmitta ja homma oli sujuvaa kaikin puolin.
Sitten lähdettiin tulemaan hyvä kulma, josta sitten käännettiin loiva kolmikaarinen ja vielä lopuksi se hyvä kulma. Laukassa. Ilman niitä epämääräisiä vaihtoja.

Ollaan tätä kyllä tehty pari kertaa aiemminkin. Ne vaan ovat joka kerta olleet täydellisiä katastrofeja, kun en ole saanut hevosta tehtävälle päinkään ja ollaan vain laukattu päämäärättömästi siellä täällä. Tänään oli kuitenkin selkeä onnistumisen tunne takaraivossa kun päätin, että nyt minä suoritan sen pienen vastalaukkakaarteen vaikka kädet selän takana. Koska eihän se voi niin vaikeaa olla, ei mitenkään.
Tuumasta toimeen. Päätyyn tehtiin ympyrä, otettiin puolipidätettä, sisäpohkeella ratsastettiin laukkaa alle ja ei muuta kuin suorittamaan. Mulla oli alkuun tällainen kauhea kulmapaniikki, kun pelkäsin ettemme mahdu laukassa kulmaan (joka oli kyllä iso ja kaikkea, mutta hei, se oli kulma ja askellaji laukka). Note-to-self: kyllä, mahduimme kulmaan ongelmitta. Kun ei vaan ryttyyttä täyttä laukkaa pitkällä hevosella, niin kyllä sen kulmankin kykenee laukkaamaan ilman varmaa kuolemaa. Ja sitten se loiva kaari ei muuta vaatinut kuin sen, että istuin kyydissä, kevyesti ohjasin haluamaani suuntaan, pidin jonkin sortin asetuksen ja ohjasin uudelleen kulmaan. Tadaa, loiva kolmikaari laukassa - done!

Okei, ekoilla kerroilla meidän laukka putosi joka kerta ennen sitä vikaa kulmaa/sen aikana. Jouduin ratsastamaan kunnolla pohkeella eteen, mutta viimein sain Jackin laukkaamaan koko tehtävän läpi. Ja voi hitsi, se meni oikeasti hyvin. Suoritettiin jokunen kerta ilman moitteita, sitten käveltiin hetki välikäyntejä.

Sitten vaihtui suunta ja jatkettiin vasemmalla laukalla. Marianne pohjusti sanomalla, että tämä suunta on sitten vaikeampi ja Jack tarvitsee enemmän apua. Nostettiin laukka ja se oli varsin.. railakasta. Jack oli hieman väsynyt ja ratkaisi ongelman lisäämällä vauhtia. Jonkun aikaa pyöriteltiin laukkaa ympyröillä, minä hain pidätteitä ja hidastelin, sitten pystyttiinkin jo suorittamaan tehtävää.
Ok, tämä suunta oli hankalampi. Kerran ei mahduttu kulmaan ja laukattiin tehtävän ohi, kerran tiputettiin raville kesken kulman. Sitten päästiin ihan hyväänkin suoritukseen, mutta sitten tulikin kerta jolloin Jack vaihtoi laukan sillä kaarteella. Näiden heikompien esitysten aikana huomasi että heppa alkoi väsähtää, se otti jonkun parin askeleen kiihdytyksenkin kun voima oli lopahtaa. Minä koitin vain istua paremmin ja tukea parhaani mukaan.

Ja sitten lähdettiin. Viimeinen suoritus, jonka jälkeen heppa saisi kävellä. Tehtiin pääty-ympyrä, hiukan pienempi, jotta saisin laukan alle ja kasaan. Siitä kulmaan. Sen jälkeen keskityin joka solullani istumaan alas ja olemaan rauhassa, jotten vain antaisi laukanvaihtoapuja huomaamattani. Mentiin kevyt kaarre, mua vähän jännitti se käännös jottei tulisi vaihtoa. Siitä jatkettiin takaisin uralle, hyvää laukkaa, edelleen vasenta kuten kuului, sitten kulma ja Jack käyntiin.
Olin aivan myyty, se oli loistava suoritus! Hirveän hieno poni ja oikein onnistunut minä. Jes, me tehtiin se! Ja vieläpä hyvin, jes!

Käveltiin hetki, sitten ravailtiin loppuun. Jack oli ihana, kuten aina. Hiukan annoin sille ohjaa, välillä löysäsin lisää ja katsoin kuinka poni kulki tuntuman perässä eteen ja alas. Ravailtiin kevyesti, rauhallisesti ja hiukan hitaasti. Sitten lopulta käyntiin ja käveltiin kunnon loppukäynnit.

Marianne oli supertyytyväinen, se meni hyvin ja hommat onnistuivat. Ja minä olen, noh, supertyytyväinen ja vähän enemmän. Jack on niin kiva ja loistava, me tehtiin ne vastalaukkakaarteet ja voi hitsiläinen. Ihan mahtavaa!

Tulin lopulta sieltä alas, taluttelin loput loppukäynnit. Sitten Jack-mies pääsi kunnon kylpyyn ja itse sain lähteä takaisin kotiin.

Mutta Jack on kiva. Ja meni niin hyvin. Olen niin fiiliksissä. On nyt muutenkin mennyt hyvin ja kaikkea, Artsikin on mennyt kivasti. Mutta Jack on Jack.
Ja viimein onnistuin noissa perhanan kaarteissa. Niin monta kertaa olenkin jo epäonnistunut.

Pohje korjaa kun istunta pilaa

Loma ohi ja eilen olin jälleen ratsastamassa. Mulla oli Artsi, tunnilla myös Vinski, Jack, Elvis ja Simo, Artsi vain mun kanssani.
Hevosen hain tarhasta ja vetäisin sen nopeasti kuntoon (ja pakko mainita että loman aikana tallista oli kuoriutunut varsin siisti ja tilavampi kuin aiemmin. Tosi kiva!)
Raahauduttiin kentälle ja kiipesin kyytiin.

Hieman oli hutera olo siellä yläilmoissa, mutta pian fiilis parani ja rentous löytyi takaisin. Päätin nyt ratsastaa oikein hyvin ja ottaa itseäni oikein niskasta kiinni. Artsin asettaminen vaikeaa? No eihän se voi olla! Käänneltiin voltteja ja parhaani mukaan veivasin sitä nokkaa sisään ja sisäpohjetta läpi. Jonkin aikaa siinä meni, alkuun hevonen vain hiukan myötäsi, mutta ei ollut läheskään läpi. Teki vain hiukan sinne päin, ei ihan rentoutunut ja kuunnellut. Kun jonkin aikaa jankattiin samaa asiaa ja pyysin tarpeeksi, sain lopultakin sen asetuksen läpi ja Artsin asettumaan varmaan paremmin kuin ikinä ennen.
Muutkin asiat sujuivat varsin kivasti, käännyttiin ja liikuttiin eteenpäin tarpeeksi aktiivisina. Heppa ainakin yritti keskittyä ja itsestäni tuntui että istuin suhteellisen hyvin mukana.

Käynnissä väkerrettiin väistöjä, uralta keskemmälle ja takaisin. Se oli vähän vaihtelevaa ja vaikeaakin ajoittain. Sain muutamia tosi hyviä askelia, Artsi oikeasti teki niitä väistöjä aktiivisesti ja hyvin. Saatiin myös jokunen onnistuneen oloinen pätkä, joissa väistö oli oikeaoppista - vaikkakin ehkä turhan löysää ja vetelää. Oli kuitenkin myös hetkiä, jolloin Artsi väisti väärään suuntaan tai takapuoli lähti edellä. Tai sitten ei vain tapahtunut tarpeeksi. Päällimmiltään jäi kuitenkin ihan onnistunut fiilis, Marianne sanoi että olen oppinut hahmottamaan sen hevosen rungon ja että sen näkee tällaisen ison kaverin kanssa tosi hyvin.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin hetkisen aikaa. Tässä suurin ongelma oli sellainen hervoton epätasaisuus. Ajoittain tuntui että Artsi saattoi jopa olla ohjalla, hiukan lyhentyä ja pyöristyä, mutta puolet ajasta se yrittikin valua jonnekin eteen-alas ja kiskoa pöljää tätiä kaulalle makaamaan. Jouduin oikein etsimään kyynerpäät kylkiin ja pitämään vauhdin yllä, jottei Artsi rupeaisi vallan vetelöimään.
Jatkuva ohjan kiskominen vähenikin tällä kaavalla, jonka lisäksi saatiin ihan ookoosti etenevä ravi. Minäkin tunnuin istuvan todella hyvin kun jouduin oikeasti kunnolla keskittymään siihen, enkä voinut vain röhnötellä miten sattuu.
Ravissa pyöriteltiin jonnin verran ympyröitä ja koitin saada asetusta läpi. Ei niin hyvin kuin käynnissä, mutta meni sentään käynnissä läpi - seuraavaksi saadaan se ravissakin kulkemaan astetta paremmin.

Siirryttiin käyntiin ja otettiin laukat vuoronperään. Me otettiin Artsin kanssa ympyrällä, kuulemma olisi hyvä jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin.
Ja siitä tosiaan jatkettiinkin. Laukka nousi vähän löysästi ja tipahti siinä about puolen kierroksen jälkeen. Sama meno jatkui seuraavat kymmenen kierrosta - aina kun kuvittelin että nyt laukka on ylhäällä ja saataisiin vain painaa menemään, niin tuli se käännös, jolloin Artsi funtsi että jahas, nyt onkin hyvä sauma siirtyä raviin. Vaikka kuinka koitin istua siellä rentona ja pitää sisäohjan löysänä jotten ainakaan sillä kiskoisi käännöksen aikana niin ei, käytännössä joka kerta heppa oli ravissa ennen kuin huomasinkaan. Lopulta Marianne sanoi että siinä käännöksessä mun istunta horjahtaa, ehkä ihan vähän johonkin suuntaa, joten mun pitää ratsastaa sisäpohkeella eteen samaan aikaan, jottei Artsi tulkitse sitä istuntaa siirtymäksi. Tämä jotenkin valaisi koko asian ja tajusin että aivan, mun pitää siis ratsastaa eteen, samalla kun käännän. Koska poni on todella herkkä.

Näillä neuvoilla jatkettiin ja kyllä vain, saatiin laukka säilymään selvästi pidempään. Vieläkin Artsi pääsi pariin otteeseen tiputtamaan, mutta pidempää pätkää saatiin laukattua ja se oli todella hyvä. Itsekin istuin siellä hienosti ja rentona ja saatoin oikeasti fiilistellä sitä, mitä mun pitää tehdä ja milloin.

Toiseen kierrokseen kuviot olivatkin heti alkuun selvemmät. Valitettavasti vaan laukannosto oli tähän suuntaan ihan tuntematon käsite, joten lopulta päätin koskettaa vähän raipalla lapaan, jotta saisin jättiproomun liikkeelle. Ruunanrupukka vetäisi tästä tietenkin taas hiukan herneitä hienoon nenäänsä ja hyppäsi pienen pukin eteenpäin. Koska tämä ei mun istuntaa horjuttanut, pystyttiin hyvin ratsastamaan eteen ja jatkamaan laukkaa pompun jälkeen. Siitä alkaen laukka olikin selvästi parempaa ja kymmenen kertaa etenevämpää kuin toiseen suuntaan. Varsin aktiivisesti heppa laukkasi, laukka pysyi yllä kun ratsastin sitä eteen (ja koska heppakin ajatteli eteenpäin sen löysäilyn sijaan). Kertaalleen taisi laukka tipahtaa, muuten päästiin menemään tosi hyvin ja kauniisti sillä ympyrällä. Jes!

Loppuun kevenneltiin ravia, jossa sain taas hiukan päästettyä ohjaa. Artsi suostui omaehtoisesti venymään muutamia pätkiä eteen ja alas, mutta suurimman osan ajasta se kipsutteli pää ylhäällä. Se sai kuitenkin taas olla ja ravata kuten parhaaksi koki, mulla kun oli tarpeeksi hommaa omassa rentoudessani. On kovin jännää ravata Artsin kanssa loppuraveja, heh.

Käyntiin ja käveltiin.
Marianne oli tosiaan tyytyväinen. Asiat kehittyvät ja laukka oli hyvää. Siitä olin kyllä samaa mieltä, laukka oli superkivaa ja toimivaa. Muutenkin se meni hyvin. Ei Artsi mikään lempiponini ole edelleenkään, mutta kiva kun se menee selvästi paremmin. Tästä on hyvä taas jatkaa.

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjasin sen nopeasti ja lähdin kotiin.
Ja kotimatkalla tajusin olleeni niin jumalattoman väsynyt, että todellakin unohdin ne suitset sinne karsinan eteen. Ihan käsittämätöntä, kuusi vuotta samoja kuvioita tehnyt, mutta nyt vaan olin niin loppu ja poikki, etten edes miettinyt kuolainpesuja. Dääm. Toivottavasti tämä synninpäästö korjaa asian.