Ulkoilemassa

Tänään sain ratsukseni Jackin, tunnilla myös Elvis ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Koska kerrankin olin niin hyvässä ajassa ja koska edeltävä tunti oli maastossa, päätin harjata Jackien niin kiiltäväksi ja kauniiksi kuin vain mahdollista. Pieniä puutteita siihen jäi, mutta osittain valkoinen hevonen ei vain oikein muutu hohtavaksi vaikka kuinka jynssäisi.

Kun edeltävä tunti palasi maastosta, ilmoitti Marianne että kenttä on niin märkä ja upottava, että meidänkin on mentävä maastoon. Ok ja ihan mukavaa, paitsi että enhän minä mitenkään selviä maastossa Jackin kanssa!

Epäilyistäni huolimatta keräsin rohkeuteni rippeet ja yritin uskotella itselleni ettei hommassa ole mitään ongelmaa ja voisin olla ihan rentona kun Jack on niin kiva ja kiltti.
Sitä poni toki olikin. Käveltiin koko matka Vinskin hännässä, Jack oli reipas ja iloinen, täti jäykkä kuin rautakanki. Hammasta purren sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa ja selvisin koko matkan ihan ilman apua.

Maastossa mentiin aika pitkälti käyntiä, sitten ravailtiin hiukan tietä pitkin. Sieltä jatkettiin metsään umpirämeikköjä tutkimaan. Lopulta saavuttiin laukkamäelle, joka oli tarkoituksena tulla pariin kertaan. Ensin laukattiin pitkähkö mäki ylös, minä rukoilin matkan aikana lähinnä jumalaa, mutta loppulaukasta uskalsin jo nauttiakin kun totesin että Jack laukkaa oikein kiltisti Vinskin perässä.
Mutta meni se myös kovaa. Ylämäki ja poni oikein keräsi takajalat alle ja painoi menemään. Herranen aika, minä vain kiikuin jalustimilla ja koitin olla häiritsemättä jottei kaaduttaisi ja sitten vain fiilistelin. ...Ja toivoin parasta.

Kauniisti kuitenkin mentiin, heppa pysähtyi kun Vinskikin pysähtyi. Seuraavalla kerralla tultiin laukkamäki ravilla ylös, sekin sujui rennosti ja rauhassa.
Mutta sitten piti tehdä niin, että Vinski meni laukassa ja meidän muiden piti myöhemmin tulla ravia perässä. Jack kyllä seisoi mäen alapuolella ihan nätisti vaikka Vinski laukkasi ylös, mutta kun oli tarkoituksena mennä se mäki ylös, niin heppahan painalsi laukkaa koko matkan. Mä yritin sitä hiljentää, mutta tulokset olivat aika laihoja, kun en todellakaan uskaltanut kunnolla pyytää ja tuntui turvallisemmalta vain roikkua kyydissä. Kyllä Jack pysähtyi kun oli saanut laukattua Vinskin luokse ja sen jälkeen jatkettiinkin matkaa pois laukkamäeltä.

Ravailtiin vielä hiukan metsäpolkuja pitkin ja lopulta käveltiin kotiin. Vasta kotimatkalla minäkin uskalsin ihan kunnolla rentoutua ja istua alas. Vaan pointsit kirjavalle, joka ratsastajan jännityksestä huolimatta käyttäytyi tosi mallikkaasti ja toimi hyvin. Aika ihana heppa.

Kun saavuttiin tallille, pääsi pikku heppa karsinaan syömään ja itse lähdin kotiin. Nyt on tullut kyllä käytyä maastossa ja on tullut testailtua erilaisia hevosiakin. Ihan mielenkiintoista ja huomaa että maastojännitys on laimenemaan päin. Tai siis, uskalsin laukata ja vielä Jackien kanssa. Se oli kyllä ehdottomasti jo jotain ja olen todella tyytyväinen meihin molempiin. Hieno ukkeli!