Hih, Pullaponi! Pitkästä aikaa ja vieläpä tällaisena päivänä. Jes! Hain ponin tarhasta, josta kipittikin vallan reippaasti mukaani. Harjasin ponin huolella, manguin että pääsisin ilman satulaa ja heitin suitset ponin päähän. Sitten mentiin reippaasti kentälle ja minä pungersin itseni epätoivoisesti selkään. Housut eivät veny, siitä se vain johtuu ;)
Vielä ei ole tarjota kuin näitä vanhoja kuvia. Pikku Pullis!
Kun pääsin selkään, lähdettiin kävelemään. Tarkoituksena oli ottaa rennosti ja löllötellä, sillä olin edelleen aivan rättiväsynyt. Halusin vain pallotella ponin kanssa ihan rauhassa ja mukavasti. Valitettavasti kuitenkin viereisellä pellolla seisoi traktori eikä moinen epäkohta tietenkään jäänyt Elvikseltä huomaamatta. Se paikoillaan seisova traktori oli superjännittävä ja sitä oli tuijotettava kuin maailman seitsemättä ihmettä, onhan se nyt aivan tavatonta että siellä peltojen keskellä on joskus jopa traktori!
Alkuun meillä meni hieman aikaa ihan siinä, että Elvis yritti livahtaa huomaamattomasti takavasemmalle ja oikoa koko tiesivun, jottei hän vain joutuisi liian lähelle poninsyöjämörköä. Mulla taas oli pieni epävarmuus oman pysymiseni suhteen, joten aloitettiin volteilla ja sisäpohkeen läpi potkimisella. Muutaman kierroksen jälkeen poni jo ymmärsi että sisäpohjetta pitää kuunnella, eikä suuresta kauhusta huolimatta voi tunkea sisälle ja juosta karkuun.
Rentoutunut se ei silti oikein missään vaiheessa, vaan aina traktorin lähellä piti korvien sojottaa ja käyntikin jännittyi kamalasti. Välillä poni ei olisi millään kääntynyt sitä hurjaa otusta kohti, mutta toimi ihan hyvin kun muutaman kerran muistutin pohkeen olemassa olosta. Tehtiin muutamat pysähdykset ja jopa pari väistätystä, joissa itse taisin olla tuhannen kiemuralla, mutta Elvis suoritti hyvin. Siitä superpelottavasta traktorista huolimatta, heh.
Seuraavaksi otettiin kevyt ravia. Minä tosin en taaskaan keventänyt, lähinnä koska Elvis oli edelleen turhan jännittynyt. Tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja, välillä ratsastin ponia runsaasti eteen, jotta saataisiin edes hiukan sitä ravia auki ja pitenemään. Poni kun lähes koko ajan tikutti kuin pikku-Singeri, mikä taas ei ollut oikein hyvä.
Elvis toimi sinäänsä ihan hyvin, muutaman kerran poni ei viitsinyt kääntyä ja piti muistutella pohkeesta taas reippaammin. Se alkoi koko ajan pysyä paremmassa tahdissa, ilman sellaista jatkuvaa kiihdyttelyä ja jännittymistä. Asetus tuli ihan kivasti, ympyrät sujuivat. Ainoastaan rentous jäi uupumaan aika tehokkaasti, kun ponilla tuntui olevan muuta tekemistä ja minä taas ei ilmeisesti ihan löytänyt Pullan nappuloita tämän tauon ja satulattomuuden takia.
Käveltiin hetki, jonka jälkeen lähdettiin laukkaamaan. Hyvin vapaasti, joten otin silleen rauhassa ja helpoimman kautta. Ensin koitettiin laukata traktorin ohi, mutta lopputuloksena oli sisälle kaatuva ja hölmöilevä Pullis ja ratsastaja joka roikkui epämääräisesti kyydissä.
Sen jälkeen otettiin selkeämpi suunnitelma. Pyörittelin pari laukkaympyrää päädyssä, kaukana traktorista. Kun tuntui että löysin sen tatsin istumiseen ja ponikin tuntui hyvältä, alettiin laukkaamaan myös pitkää sivua traktorin ohi. Ekalla kerralla piti taas hiukan paukutella sisältä, mutta sen jälkeen poni suoristui ja ymmärsi voivansa laukata myös suorana, ilman turhaa keilaamista milloin mihinkin suuntaan.
Laukat nousivat nyt ihan hyvin tähän vasempaan kierrokseen. Pystyin käyttämään istuntaa mukana, Elvis oli vaan aika laiska ja kaatuileva, jonka takia nostot oli hitaan puoleisia. Kun kuitenkin nousi, olivat ne nostot onnistuneita ja kivoja. Laukassa poni eteni vallan nätisti, kääntyi hyvin, eikä pölöillyt jännittyneenä oikeastaan yhtään. Siirtymät alaskin sujuivat ja meikäläinen taas istui superhyvin siellä kyydissä. Hiukan välillä eksyin selän keskikohdalta jonnekin, mutta suurimmalta osin istuin mukana ilman pomppimisia ja säilyin hyvin mukana kaikkien ympyröidenkin ajan. Jes!
Oikea kierros olikin selvästi hankalampi. Pariin kertaan tuli väärää laukkaa, kääntämistä ei edes yritetty sillä tiesin etten saisi sitä ulkopohjetta läpi ilman satulaa. Niinpä laukattiin vain pitkää suoraa, varsin reippaasti eteenpäin. Ei oikein meinannut löytyä raviakaan kun en saanut kunnolla istuttua niitä siirtymiä alas. Elvis kuitenkin meni kiltisti, vaikkakin reippaasti ja suurempia ajattelematta. Tehtiin muutamat nostot pysähdyksestä asti, ne toimivat yllättävän hyvin, vaikkakin hitaan puoleisesti jälleen.
Lopuksi kevenneltiin hiukan loppuraveja. Mä keventelin välistä vähän, mutta suurimmaksi osaksi vain haettiin rentoutta, eikä sitä perushäsläämistä. Elvis alkoi tässä jopa oikeasti ihan rentoutua, sille uskalsi päästää ohjaa ja tahti säilyi hyvänä ja rauhallisena. Tätä ravia oli niin kiva puksutella menemään pikku Pullaponin kanssa, meillä oli hauskaa ja rentoa.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin.
Oli oikein hauskaa, poni on niin söpö ja pieni ja ihanainen :) Todella mukava alku tälle lomalle, kyllä tästä taas jaksaa! Ja olen vain niin ylpeä itsestäni kun nykyään pystyn ratsastamaan laukkaakin ilman satulaa, ainakin jossain määrin. En olisi joskus uskonut, kun kolmekin askelta oli ylitsepääsemätön suoritus ;)
Keskelle, Elvikselle satula ja martingaali päähän ja sitten lähdin itse kotiin, toisen tunnin jatkaessa maastoon. Hyvä päivä ja hyvä aamu, oikein tosi hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti