Hevosen hain tarhasta ja vetäisin sen nopeasti kuntoon (ja pakko mainita että loman aikana tallista oli kuoriutunut varsin siisti ja tilavampi kuin aiemmin. Tosi kiva!)
Raahauduttiin kentälle ja kiipesin kyytiin.
Hieman oli hutera olo siellä yläilmoissa, mutta pian fiilis parani ja rentous löytyi takaisin. Päätin nyt ratsastaa oikein hyvin ja ottaa itseäni oikein niskasta kiinni. Artsin asettaminen vaikeaa? No eihän se voi olla! Käänneltiin voltteja ja parhaani mukaan veivasin sitä nokkaa sisään ja sisäpohjetta läpi. Jonkin aikaa siinä meni, alkuun hevonen vain hiukan myötäsi, mutta ei ollut läheskään läpi. Teki vain hiukan sinne päin, ei ihan rentoutunut ja kuunnellut. Kun jonkin aikaa jankattiin samaa asiaa ja pyysin tarpeeksi, sain lopultakin sen asetuksen läpi ja Artsin asettumaan varmaan paremmin kuin ikinä ennen.
Muutkin asiat sujuivat varsin kivasti, käännyttiin ja liikuttiin eteenpäin tarpeeksi aktiivisina. Heppa ainakin yritti keskittyä ja itsestäni tuntui että istuin suhteellisen hyvin mukana.
Käynnissä väkerrettiin väistöjä, uralta keskemmälle ja takaisin. Se oli vähän vaihtelevaa ja vaikeaakin ajoittain. Sain muutamia tosi hyviä askelia, Artsi oikeasti teki niitä väistöjä aktiivisesti ja hyvin. Saatiin myös jokunen onnistuneen oloinen pätkä, joissa väistö oli oikeaoppista - vaikkakin ehkä turhan löysää ja vetelää. Oli kuitenkin myös hetkiä, jolloin Artsi väisti väärään suuntaan tai takapuoli lähti edellä. Tai sitten ei vain tapahtunut tarpeeksi. Päällimmiltään jäi kuitenkin ihan onnistunut fiilis, Marianne sanoi että olen oppinut hahmottamaan sen hevosen rungon ja että sen näkee tällaisen ison kaverin kanssa tosi hyvin.
Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin hetkisen aikaa. Tässä suurin ongelma oli sellainen hervoton epätasaisuus. Ajoittain tuntui että Artsi saattoi jopa olla ohjalla, hiukan lyhentyä ja pyöristyä, mutta puolet ajasta se yrittikin valua jonnekin eteen-alas ja kiskoa pöljää tätiä kaulalle makaamaan. Jouduin oikein etsimään kyynerpäät kylkiin ja pitämään vauhdin yllä, jottei Artsi rupeaisi vallan vetelöimään.
Jatkuva ohjan kiskominen vähenikin tällä kaavalla, jonka lisäksi saatiin ihan ookoosti etenevä ravi. Minäkin tunnuin istuvan todella hyvin kun jouduin oikeasti kunnolla keskittymään siihen, enkä voinut vain röhnötellä miten sattuu.
Ravissa pyöriteltiin jonnin verran ympyröitä ja koitin saada asetusta läpi. Ei niin hyvin kuin käynnissä, mutta meni sentään käynnissä läpi - seuraavaksi saadaan se ravissakin kulkemaan astetta paremmin.
Siirryttiin käyntiin ja otettiin laukat vuoronperään. Me otettiin Artsin kanssa ympyrällä, kuulemma olisi hyvä jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin.
Ja siitä tosiaan jatkettiinkin. Laukka nousi vähän löysästi ja tipahti siinä about puolen kierroksen jälkeen. Sama meno jatkui seuraavat kymmenen kierrosta - aina kun kuvittelin että nyt laukka on ylhäällä ja saataisiin vain painaa menemään, niin tuli se käännös, jolloin Artsi funtsi että jahas, nyt onkin hyvä sauma siirtyä raviin. Vaikka kuinka koitin istua siellä rentona ja pitää sisäohjan löysänä jotten ainakaan sillä kiskoisi käännöksen aikana niin ei, käytännössä joka kerta heppa oli ravissa ennen kuin huomasinkaan. Lopulta Marianne sanoi että siinä käännöksessä mun istunta horjahtaa, ehkä ihan vähän johonkin suuntaa, joten mun pitää ratsastaa sisäpohkeella eteen samaan aikaan, jottei Artsi tulkitse sitä istuntaa siirtymäksi. Tämä jotenkin valaisi koko asian ja tajusin että aivan, mun pitää siis ratsastaa eteen, samalla kun käännän. Koska poni on todella herkkä.
Näillä neuvoilla jatkettiin ja kyllä vain, saatiin laukka säilymään selvästi pidempään. Vieläkin Artsi pääsi pariin otteeseen tiputtamaan, mutta pidempää pätkää saatiin laukattua ja se oli todella hyvä. Itsekin istuin siellä hienosti ja rentona ja saatoin oikeasti fiilistellä sitä, mitä mun pitää tehdä ja milloin.
Toiseen kierrokseen kuviot olivatkin heti alkuun selvemmät. Valitettavasti vaan laukannosto oli tähän suuntaan ihan tuntematon käsite, joten lopulta päätin koskettaa vähän raipalla lapaan, jotta saisin jättiproomun liikkeelle. Ruunanrupukka vetäisi tästä tietenkin taas hiukan herneitä hienoon nenäänsä ja hyppäsi pienen pukin eteenpäin. Koska tämä ei mun istuntaa horjuttanut, pystyttiin hyvin ratsastamaan eteen ja jatkamaan laukkaa pompun jälkeen. Siitä alkaen laukka olikin selvästi parempaa ja kymmenen kertaa etenevämpää kuin toiseen suuntaan. Varsin aktiivisesti heppa laukkasi, laukka pysyi yllä kun ratsastin sitä eteen (ja koska heppakin ajatteli eteenpäin sen löysäilyn sijaan). Kertaalleen taisi laukka tipahtaa, muuten päästiin menemään tosi hyvin ja kauniisti sillä ympyrällä. Jes!
Loppuun kevenneltiin ravia, jossa sain taas hiukan päästettyä ohjaa. Artsi suostui omaehtoisesti venymään muutamia pätkiä eteen ja alas, mutta suurimman osan ajasta se kipsutteli pää ylhäällä. Se sai kuitenkin taas olla ja ravata kuten parhaaksi koki, mulla kun oli tarpeeksi hommaa omassa rentoudessani. On kovin jännää ravata Artsin kanssa loppuraveja, heh.
Käyntiin ja käveltiin.
Marianne oli tosiaan tyytyväinen. Asiat kehittyvät ja laukka oli hyvää. Siitä olin kyllä samaa mieltä, laukka oli superkivaa ja toimivaa. Muutenkin se meni hyvin. Ei Artsi mikään lempiponini ole edelleenkään, mutta kiva kun se menee selvästi paremmin. Tästä on hyvä taas jatkaa.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjasin sen nopeasti ja lähdin kotiin.
Ja kotimatkalla tajusin olleeni niin jumalattoman väsynyt, että todellakin unohdin ne suitset sinne karsinan eteen. Ihan käsittämätöntä, kuusi vuotta samoja kuvioita tehnyt, mutta nyt vaan olin niin loppu ja poikki, etten edes miettinyt kuolainpesuja. Dääm. Toivottavasti tämä synninpäästö korjaa asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti