Ratsuvalinnan varmistelua

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Nikkis, Elvis, Artsi, Evita ja Vinski, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Harjailin ponin reippaasti ja sitten hilpaistiin kentälle, Mariannen saatesanoin "kokeillaan nyt vielä Pomoa, jos vaihdetaankin Nikkiksestä pois". Ihan ookoo suunnitelma sinäänsä, kiva Pomollakin mennä kun viimeksi se meni niin huonosti.

Käveltiin alkukäyntejä ja hain poniin reippautta ja liikettä. Asetusten kanssa taisteltiin hetki, mutta suhteellisen hyvin alkoi ponikin antaa periksi. Käynti oli reipasta ja etenevää aina kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja homma tuntui aika kivalta ja helpolta.. Mitä nyt minä jännitin ihan kamalasti koko ajan. Poni hiukan kyttäili porttipäätyä, mutta muuten oli aivan kiltisti ja silti akka jännitti kyydissä kuin alla olisi astetta hurjempikin poni. Enpä tiedä mikä oli, mutta jännitin koko tunnin. Se ei onneksi vaikuttanut juurikaan poniin tai ratsastukseen, mitä nyt rataa ratsastaessa en ihan uskaltanut pyytää ponia eteen, jottei jännityttäisi.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia ja otettiin samalla pääty-ympyrälle laukkaa, jotta saataisiin verkattua radan ratsastusta varten. Pomo oli oikein hyvä, mä jännitin sitä että kääntyykö ja toimiiko homma ollenkaan, mutta eipä tänään mitään ongelmia edes ollut. Poni kääntyi, ravasi nätisti, hiukan säpsähteli kulmassa, mutta muuten kuunteli ja käyttäytyi kauniisti. Minä saatoin hiukan kököttää etupainoisena, mutta eipä siinä muuta. Laukat nousivat ihan kohtuu hyvin ja ympyrän ratsastus onnistui moiteetta. Laukka oli pyörivää ja etenevää ja reitti pysyi suunniteltuna. Siirtymät alas olivat todella hyviä, onnistuin jopa istumaan ne läpi ilman hirveää pomppimista.
Otettiin laukat molempiin suuntiin ja ravailtiin, jonka jälkeen muut häädettiin kouluaitojen sisältä ja jäätiin sinne Artsin kanssa kahdestaan.

Me käveltiin ja puhallettiin hetki, sitten sain aloittaa radan. Se meni ihan hyvin, se jännitys vain. Olisi pitänyt pyytää ponia reippaammaksi, mutta jännitin joka paikassa, Pomo jännitti porttipäässä, joten en uskaltanut. Ettei se lähde lapasesta ja tule oikeaa syytä jännittää tai jotain..
Muuten kuitenkin meni ihan hyvin. Ravi oli löysähköä, siirtymät hitaita kun käskeminen oli vajaata. Väistöt eivät liiemmin onnistuneet, mutta päästiin nyt sentään sivusuunnassa liikkeelle. Peruutus oli vino kuin synti ja vähän hankala sekin. Laukkaohjelma meni hyvin, vapaassa käynnissä sain Pomoa hiukan liikkeelle, jolloin laukassakin poni vaivautui liikkumaan kunnolla. Laukka lävistäjällä kohti porttipäätyä oli paha, niin paha, mutta päästiin reitillä, eikä ponikaan järkyttynyt mistään. Pysähdyksetkin onnistuivat ihmeellisen hyvin.
Että joo. Ihan hyvä, se oli vaan se jännitys (ja todellakaan en Pomolla menisi tuohon rataan. Ihan vaan koska väistöt ja peruutuskin on hankalaa. En viitsi mennä silleen etttä tiedän molempien menevän ihan huonosti).

Marianne antoi mun kuitenkin itse valita kun sanoin jännittäneeni käytännössä koko tunnin ja päädyin joka tapauksessa Nikkis-poniin. Se liikkuu tai ei liiku, samapa tuo. Ei noilla nyt niin väliä ole, enkä kuollakseni sitä merkkiä tarvitse, joten soitellen sotaan, ehkä se jopa onnistuu. Sen sijaan jos epäonnistun Pompelin kanssa, tiedän että siitä jää huono fiilis. Pomolla myös menee jo varmaan parikin ratsastajaa, joten mieluummin menen yksin sen Nikkiksen kanssa ja taistelen tieni maaliin, tai kouluaitojen yli häpeäkierrokselle.
Ja jos jännitän siellä kisoissakin näin paljon, niin se ei taida enteillä kovin hyvää. Kisapäivänä kun siinä porttipäässäkin on oikeasti jotain katsottavaa, toisin kuin tänään. Joten ehkä keskityn korjaamaan jännityksiä tuntitilanteissa, en kisoissa.

Noo, käveltiin loppukäynnit, poni sai jatkaa ja minä katselin hetken tunteja, ennen kuin palasin kotiin.
Ensi viikolla sitten on totuuden hetki. Saapa nähdä kuinka käy ;)

Ratatreeniä

Josta jäi päällimmäiseksi fiilis että kisat menee varmaan aika fifty-fifty. Joko Nikkis liikkuu, tai hän ei todellakaan liiku, heh. No, se on tuttua melkein kaikista viime kisoistakin, joten emme ota paineita. Toiveenani on että Nikkis jaksaisi edes raviohjelman suorittaa nätisti, väistäisi suunnilleen, kävelisi eteenpäin, nostaisi laukat ja jopa pitäisi laukat yllä tai edes jaksaisi korjata ne pudonneet laukat. Kaikkea saa toivoa ja olen kuitenkin aika toiveikas sen suhteen, ettei nämä kisat voi mennä yhtä pieleen kuin silloin Pomon kanssa kun poni ei jaksanut laukata askeltakaan ja ravaaminenkin oli ihan mahdotonta. Kyllä tämä poni nyt varmaan ravata jaksaa. Kuin kyntöaura jäisellä pellolla, mutta ravaa kumminkin.
Eli joo, ehkä päästään läpi, ehkä ei. Pidetään nyt edes hauskaa ja kokeillaan.

Menin tänään tosiaan Nikkiksellä ja tunti aloitettiin ihan lyhyillä alkukäynneillä, siitä kevyt raviin jossa tehtiin hiukan voltteja ja haettiin reippaampaa ravia. Nikkis oli varsin hyvä ja minä vähän kokeilin noita kannuksia ekaa kertaa pikkuponin kanssa. Ne pitänee säätää hiukan ylemmäs, muuten ei osu maksaan sitten kouluradalla, heh.

Ravailtiin hetki, sitten otettiin lämmittelylaukat. Nikkis oli varsin laiska tänään, mutta toivottavasti kisapäivänä on joko viileämpää tai ainakin poni olisi ehtinyt pudottaa kolmekymmentä kiloa karvaa alas. Uskoisin sen niillä eväillä jaksavan paremmin.
Joka tapauksessa, laukattiin ensin toiseen suuntaan. Pääty-ympyrää, sujui ihan hyvin, mitä nyt laukka tippui joka kierroksen jälkeen. Saatiin kuitenkin laukattua, laukat nostettua ja edettyä. Käveltiin ja laukattiin sitten toiseen suuntaan. Poni oli laiska kuin pikkuinen ameeba, mutta tsemppasi hetken ja sai kävellä.

Sen jälkeen pääsin ratsastamaan sen kouluradan, jonka olin juuri opetellut (ja jonka muistinkin aika ongelmitta ainakin vielä tänään!)
Rata oli varsin hidas ja pyöreä. Nikkis oli niiin väsynyt ettei hän mitenkään meinannut jaksaa sitä ravailua kun se on niiiin tylsää. Sen takia siirtymät raviin olivat suunnattoman hitaita ja ravi meinasi koko ajan tipahdella käynnille. Ravissa kuitenkin pysyttiin aika kivasti ja siirtymät alaspäin tulivat ihan pisteillä (ravisiirtymät eivät ihan niin pisteillä). Peruutus oli ihan mission impossible, ei Nikkis oikein peruuttanut niinku ollenkaan. Sain askeleen, sitten seistiin, toisen askeleen, seistiin kauemmin ja lopulta kolmannen askeleen. Neljättä en jaksanut enää kaivella ja totesin että tämä on aika nollasuoritus ellei Nikkis päätä oppia peruuttamaan innokkaammin.. Hän on vanha, ei hän viitsi, jalatkin on niin tapit.

Käynti meni hyvin, ravikin ihan ookoo kun poni vain jaksoi liikkua. Väistöt oli vasemmalle hyvä ja oikealle aika heikko esitys, mutta ainakin tietää että verryttelyssä täytyy hiukan lämmitellä väistöjä ja toivoa että osaan ne radalla ratsastaa. Samoin peruutusta täytyy ehkä hiukan lämmitellä ja toivoa sitten parasta.
Laukkaohjelma oli yllättävän hyvä. Toki mulla nyt oli raippa ja sitä ei sitten radalla ole, mutta toivottavasti Nikkis tsemppaa tositilanteessa hiukan paremmin kuin tunnilla. Mutta joo. Käyntinosto ei onnistunut, mutta laukka pysyi yllä. Tiet olivat hyvin pyöreitä ja oikaistuja, mutta suurimmaksi osaksi laukka pysyi yllä ja reittikin oli aika hyvä. Ja se on helpompi hahmottaa kun kirjaimetkin ovat radalla. Laukan jälkeen poni oli astetta reippaampi ja virittäytyneempi ja jaksoi liikkuakin loppuradan kivasti.

Mutta joo. Voi mennä läpi, voi olla menemättä. Riippuu täysin siitä millaisella fiiliksellä Nikkis on. Jos se on edes suunnilleen reipas ja jaksaa, niin mikäpäs tuossa. En nyt ihmeitä odota, vanha ja pieni poni kuitenkin, mutta jos nyt raviohjelma sujuisi, käyntiohjelma sujuisi, väistöt tulisivat suunnilleen, peruutusta löytyisi edes pari askelta ja laukka nousisi ja pysyisi suurimman osan matkaa ylhäällä, niin olisi jo hyvät lähtökohdat. Ainakin sen tiedän että verkka tulee olemaan lähinnä pitkin ohjin käyntiä, pätkä ravia jossa ruoskitaan pohje läpi, muutama laukannosto ja väistöjä ja peruutusta. Jos radalla se peruutus ei kuitenkaan suju, niin yritän saada edes kaksi askelta. Jos tuntuu että seistään viisi minuuttia paikoillaan joka askeleen jälkeen, niin antanee olla. Kunhan edes kaksi askelta tulisi, ettei vihelletä mistään väärin ratsastuksesta.

Lopuksi lähdettiin maastoilemaan ja se olikin varsinainen elämysmatka. Lähdettiin tällä kertaa toiseen suuntaan kuin yleensä ja käytiin vilkuilemassa hieman metsää toiselta kantilta. Mentiin Nikkiksen kanssa edessä, Pomo kulki perässä ja seikkailtiin sitten oikein. Marianne kulki edellä, hölkkäiltiin vähän paremmilla metsäpoluilla ja lopulta löydettiin tiemme oikein umpimetsään. Tämä Mariannen kanssa maastoilu on oikein hauskaa, kun se menee aina niin, että lähdetään jonnekin sillä mentaliteetilla että "oon mä täällä joskus kymmenen vuotta sitten käynyt" sieltä vastaan tulee umpimetsä ja sitten vaan todetaan että hyvinhän tuosta pääsee. Tänäänkin oli usko koetuksella kun tultiin vastaan ihan älyttömän jyrkkiä mäkiä ja Marianne vaan totesi että siitä ylös. Minä katselin hetken että ookoo sitten ja hyppäsin Nikkiksen niskavilloihin kiinni. Hyvin poni kuitenkin kiipesi niitä hurjia mäkiä ja säilyttiin hengissä, vaikka sitä välillä epäilinkin kovasti.

Maastoreissu oli kuitenkin tosi kiva. Nikkis oli iloinen ja reipas, ravailtiin reippaasti pitkin metsäpolkuja, samoiltiin ihan naurettavissa metsiköissä joihin en olisi yksinäni edes uskaltanut. Ilma oli kaunis, poni oli mukava. Juteltiin hiukan kisoista ja totesin että haluan kuitenkin mennä Nikkiksellä. Jos menee hyvin, niin jes. Jos menee ok, niin pääsenpähän läpi. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Tämä on kuitenkin vikoja kertoja kun tällaiset jutut ovat mahdollisia, joten haluan ehdottomasti mennä ponilla ja tehdä sen kanssa. Se on niin kiva, vanha akka ja omanlainen luottoponi. Mikäli Nikkis vaan yhtään jaksaa tsempata ja ilma ei ole ihan sauna, niin uskon että voidaan päästä läpi. Voi olla että ei päästä. Uskon kuitenkin että tällä kertaa siitä kokeilusta jää taas hyvä fiilis, toisin kuin Vinskin kanssa viime vuonna. Poni on kiva, joten mitä muuta se voisi olla kuin kivaa. Viis siitä jos ei onnistu.
Nyt täytyy käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi kun poni vielä voimissaan on.

Laiska kesäpäivä

Tänään mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack vain mun kanssani. Heppa tuli taas harjailtua hyvin (karvanlähtökin ehkä loppuu hiljalleen), varustettua ja lähdettyä kentälle. Nyt mulla oli selvä taistelusuunnitelmakin - ei jännitytä ja istutaan takapuoli penkissä.

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Heti huomasi ettei jännityksestä tarvitse niin huolehtia, Jack oli nimittäin laiska ja väsähtänyt kuuman päivän ansiosta. Otin ihan rauhassa, etsin koko tunnin hyvää, suoraa istuntaa ja käsiä hyvään kyynerpääkulmaan. Annoin Jackin vähän madella, sillä ajattelin taas aloittaa kevyesti. Ei meillä tällä tunnilla ole mikään kiire, kyllä sitä sitten taas ehtii seuraavilla kerroilla vääntämään. Nyt tärkeimpänä agendana oli pitää minut ja hevonen rentoina.

Käveltiin, tehtiin ympyröitä ja minäkin uskallauduin vähän vaatimaan sitä asetusta ponilta. Joskus pyysin käyntiä kevyesti eteenpäin, jottei nyt ihan väsähdettäisi. Reittiäkin venytin hiukan pidemmälle porttipäätyyn ja koko hommaa varjosti sellainen varmistelu. Mikä oli tosin ihan hyväkin, ainakaan Jackie ei jännittynyt missään vaiheessa ja minä sain korjattua jokaisen jännityksen omasta kropastani.

Sen jälkeen kevenneltiin ravia, mikä oli aika sellaista rauhallista, mutta toisaalta myös rentoa menoa. Marianne kehui tahtia, joka oli oikeastaan ihan hyvä. Ei me nyt oltu suunnattoman laiskoja, mutta ehkä se normaali liitokavio-reipas-ravi jäi uupumaan. Ravi kuitenkin oli hyvää, tehtiin ympyröitä, ei vedetty kilareita seuraavasta Nikkis-ponista ja homma tuntui oikein hyvältä. Minä sain keskittyä olemaan rentona ja suorana, mikä onnistui ihan eri tasolla kuin viimeksi. Jackie pysyi rentona myös pelottavammassa päädyssä ja homma oli oikein mukavaa, rentoa keventelyä.

Kun oltiin aikamme ravailtu molempiin suuntiin, jäätiin käyntiin ja lähdettiin lopputunniksi maastoon. Kuulemma ensi viikolla ehditään sitten aloittaa koulukisatreenit, joten nyt voitiin lähteä pölystä pois. 

Vähän mua jännitti alkuun, mutta maastoilu sujui ongelmitta. Mentiin Vinskin perässä ja tietyissä kohdissa poni hiukan jännittyi. Käveltiin kuitenkin koko matka ja ainakin akka pysyi rentona. Win-win siis.

Kentälle palattuamme sai Jackie lähteä pesulle ja pihalle ja minä viihdyin jonkin aikaa tallilla ennen kotiinlähtöä.

Juteltiin myös lisää näistä tulevista kisoista. Näillä näkymin se olisi Nikkis-poni (:D) ja aikuismerkkirata. Heh, katsotaan vain kuinka käy. 

Mun vaan täytyy opetella tuo uusi rata nyt ennen ensi viikkoa. Ihan varmuudeksi, jos sitä täytyy vaikka jo alkaa harjoittelemaan.

Vakavaa treenausta

Kesä alkoi, jee! Lämmintä ja ihanaa, jee! Ja mulla oli Nikkis-poni, jee!
Tunnilla olivat myös Pomo, Simo ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Haettiin poni tarhasta, harjailtiin edelleen sitä karvaa ponista irti kilokaupalla (miten sitä aina riittääkin?), sitten poni varusteisiin ja kentälle.

Aloitettiin leppoisilla alkukäynneillä, pari ympyrää joilla ponia pakotettiin taipumaan ja muuten sitten vain eteen ja runsaasti. Nikkis toimikin oikein moitteetta, taipui tappikaulansa kanssa parhaansa mukaan ja liikkui oikeastaan jopa vallan reippaasti, kun vain tarpeeksi napakasti jaksoin pyytää. Poni vaikutti muutenkin varsin tyytyväiseltä ja iloiselta, mitä nyt porttipääty oli vähän jännittävä jopa Nikkiksen mielestä. Sieltä hiihdeltiin aina iloisesti karkuun, kunnes sain ponin lopulta vakuuttumaan siitä, ettei naapuri ole tulossa hitsaamaan pienen keltaisen pyllyä.

Siirryttiin kevyt raviin ja puksuteltiin koko kenttää ympäri. Tein aika paljon ympyröitä ja voltteja ja taivuttelin ponia. Nikkiskin oli yllättävän hyvä ja iloinen näissä raveissa - se lähti kyselemättä raviin ja ravasi reippaasti ja jopa eteenpäinpyrkien. Hyvin hämmentävää. Toki hiukan jouduin pyytämään tahtia lisää, mutta ei ollut jälkeäkään siitä yleisestä "en jaksa, ei huvita, ei kinosta"-moodista, joka ponilla yleensä aina on (aina on alkuun siis, kyllä se aina hetken puskemisen jälkeen muuttuu iloisemmaksi ja työntekokin maistuu).
Nikkis myös jaksoi työskennellä superhyvin koko ajan. En antanut sille mitään käyntitaukoja nyt, vaan oikeasti ravailtiin, eikä mitään ongelmaa. Ajattelin että ehkä poni väsähtäisi helpommin kun oli lämmintä, mutta mitä vielä. Siellä akka puksutti iloisesti ravia, innostuikin välillä. Se oli kokonaisuudessaan superkiva ratsastaa, poni oli niin hyvin menossa mukana. Ainoa ongelmamme olikin akka siellä selässä, jotenkin kaadun nyt hirveän helposti kaarteissa joko sisään tai ulos. Pieni poni varmaan vielä pahentaa tätä efektiä, heh.

Istuttiin harjoitusraviin ja ravailtiin hetkinen. Tässä poni oli hitaampi ja koitti siirtyä koko ajan käyntiin, mikä johtui varmaan siitä alhaalla istumisesta. Eihän sitä voida istua alas ja pakottaa ponirukkaa liikkumaan, vaan alhaallahan siirrytään käyntiin! Seuraavaksi tehtiin harjoitusravia ja otettiin pääty-ympyröillä laukkaa. Minä tosin muokkasin tätä hiukan ponin mukaan ja annoin Nikkiksen kävellä aina pitkät sivut ja vain ennen ja jälkeen laukan ravasin pikkupätkän harjoitusravia.
Nikkis jatkoi hienoa linjaansa. Ei mitään kiukuttelua niistä ravisiirtymistä, laukkojen nostoissa se oli jopa varsin innokas ja reipas. Laukat nousivat täysin ongelmitta joka kerta ja mikä hienointa: ympyröissä ei ollut pienintäkään ongelmaa! Yleensä tuntuu että aina, varsinkin alkuun se laukka vaan tipahtaa. Vaikka mitä tekisi, niin ponihan ei laukkaa koko ympyrää ja piste. Nyt se oli ihan erilaista, siellä saattoi suunnilleen vain istua ja katsoa maisemia. Pikkaisen näpäyttää raipalla ja maiskauttaa ja jatkaa sitä rentoa laukkaa ympyrällä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Vau, se oli todella hienoa. Sain joka kerta tehtyä kaksi ympyrää peräkkäin, muutaman hetken laukka saattoi kuolla huonoksi ja lopettaa sen pyörimisen, mutta raviin poni ei kyllä siirtynyt kuin ehkä kerran ja silloinkin laukka nousi takaisin oikein hyvin. Mulla heilui jalat kuin heinämiehellä, eivätkä jalustimet pysyneet pätkääkään, mutta muuten istuin varsin hyvin. Ja ainakin poni laukkasi, se oli jo ihan mielettömän hienoa. Kaikki oli vain niin kovin helppoa tänään, eikä Nikkiksen kanssa nyt yleensäkään mitään vaikeaa ole.

Käveltiin hetki ja ravailtiin loppuraveja vielä hetki. Tässä poni väsähti, joten ravailin hetken pitkin ohjin ja päästin ponin sitten kävelemään. Juteltiin koulukisoista ja ainakin näillä näkymin voisin mennä tämän sopivan kokoisen ratsuni kanssa sinne, heh. Nikkis on hauska vanha akka.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni sai kunnon sienipesun kun hän oli aivan hikinen ja siitä sitten kotia kohti.

Jännitys on hankalaa

Mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Elvis, Pomo ja Nikkis, Jackie jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Heppa tuli laitettua reippaasti kuntoon, siitä kentälle ja selkään.

Taisin katsoa että olen mennyt Jackillä viimeksi muutama kuukausi sitten. Sillä välin olen ratsastellut vain Nikkiksellä ja Elviksellä ja muilla poniotuksilla. Oli siis taas hiukan tällaista kulttuurishokkia istua ison ja herkän hevosen selkään. Käynnissä meidän ongelmana oli mun lantio, joka jännittyi ihan jäykäksi ja se, että minä kallistuin koko ajan eteenpäin. Kun itse sähläsin ja jännitin, niin toki hevonenkin jännitti ja laukkailtiin hiukan ympäriinsä ja kuljettiin muutenkin jännittyneinä. Kun lopulta sain itseni edes hiukan kasaan, parani suoritus huimasti. Silti Jack pääsi aina hiukan hiihtämään ja jännittymään tiesivulla, mutta muuten edes sujui kivasti.

Kun siirryttiin kevyt raviin, aloitettiin me taas kevyellä laukalla. Kun sain laukan alas, jäätiin pääty-ympyrälle niin pitkäksi ajaksi ravailemaan, että Jack rentoutuisi ja pärskisi. Tämä toteutui muutaman kierroksen jälkeen ja kun mulla oli hyvä ja luottavainen olo, jatkettiin uraa pitkin. Edelleen tuli pieniä jännityshetkiä, mutta suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin pysyttyä aisoissa ja ravattua nätisti. Saatiin jatkettua vähän pidemmälle sinne pelottavaan päähänkin, mutten nyt viitsinnyt ylittää rajoja tällä kertaa. Muutenkin jännitettiin itse kumpikin, niin turha mennä tahkoamaan sinne pelottavampaan päätyyn.
Jack oli kuitenkin oikein kiva, mulla vaan tuli niitä jännityksiä säännöllisin väliajoin ja suorassa istuminen oli kovin hankalaa. Voltteja kuitenkin saatiin tehtyä ja ravikin oli ihan toimivaa. Ehkä hiukan laiskanpulskeaa, mutta se nyt oli ihan ok. En ole kuitenkaan hepalla pitkään aikaan mennyt.

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä pitkällä sivulla. Taas alkuun Jack alkoi juosta alta ja minä pompin kyydissä kuin perunasäkki, mutta aina kun minä sain kerättyä istuntani, niin ponikin meni aika supermageasti. Siirtymät olivat kevyitä ja herkkiä aina kun täti istui kyydissä kunnolla ja homma sujui vallan nätisti.
Seuraavaksi laukattiin vuoronperään pääty-ympyrällä Mariannen katsellessa. Minä aloitin ja ensin oikeaa laukkaa. Laukka nousi varsin kevyesti ja kivasti ja vaikka mua jännitti hurjasti, niin siitä huolimatta Jackie pysyi rentona ja minäkin sain palikkani kasaan aika nopeasti. Tehtiin isoa ympyrää, minä etsin istuntaa. Kaadun vähän liikaa kaarteen mukana sisälle, joten koitin katsella ulkokorvaa ja suoristaa itseäni. Sitten ongelmana on se ulkokäsi, joka menee aina niin kamalasti sisälle kun käännän. Jotenkin kai pelkään kiskovani laukan alas, joten se käsi ei vain pysy tasassa. Kokonaisuudessaan laukka kuitenkin meni aika kivasti, minä istuin nätisti mukana, Jack laukkasi rentona ja sopivaa tahtia. Ainoastaan koitettiin parhaamme mukaan fiksailla mun istuntavirheitä.

Käveltiin välissä, jonka jälkeen uudestaan laukkaamaan, tällä kertaa toiseen suuntaan. Minä olin tällä välin keksinyt tietenkin jännittää laukkaa ihan kamalasti ja vaikka ja mitä, joten kun ensimmäinen laukkamme päätyi Vinskin takapuoleen, niin ei oikein vain saatu itseämme enää koottua. Jack laukkasi kyllä ihan nätisti sen pari kierrosta ympyrällä, mutta se hiukan kaahasi, oikoi kulmaa, enkä saanut sitä yhtä ja rennoksi ja jouhevaksi kuin toiseen suuntaan. Kun edellisessä kierroksessa olisi voinut vaikka nukahtaa kyytiin, se Jackien laukka oli niin mukavaa ja helppoa. No, ei huono ollut tämäkään, mutta se jäi jännittyneemmäksi selvästi.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja Jack sai jäädä jatkamaan töitään. Minä viihdyin pidempään kuin yleensä, sillä ihana kesä ja lämpö. Kun nyt ei enää sitä lunta sataisi, niin olisi aika bueno.

Rauhaisaa ratsastelua

Tänään oli Nikkis, tunnilla myös Elvis ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Päivä oli lämmin (=lumet olivat viimein sulaneet) ja aurinko paistoi kivasti. Ehkä voidaan uskoa että kesäkin joskus vielä tulee.
Heti kun tultiin kentän laidalle huuteli Marianne että Nikkis on sitten todella harjauksen tarpeessa. Haettiin poni (sillä oli uusi riimu. Se oli söpö ja yritin epätoivoisesti säätää sitä sopivaksi ponin päähän) ja harjailin sen. Kyllä siitä karvaa lähtikin, poni päätti jälleen vaihtaa koko karvakerrastonsa kerralla (eikä se karvanvaihto siltikään vielä lopu, mistä sitä aina riittääkin?) Poni varusteisiin ja kentälle.

Marianne ehdotti että otetaan rennosti ja ratsastellaan vapaamuotoisesti, mikä olikin ihan ookoo. Alkukäynneissä käveltiin Nikkiksen kanssa, etsittiin reipasta käyntiä ja tehtiin hyviä kulmia. Poni vain oli sitä mieltä että toisen päädyn kulmat voi oikoa, kun ilmeisesti siellä oli jotain epäilyttävää. Tehtiin voltteja ja tahkottiin asettumisen kanssa, joka oli ponin mielestä jälleen aikalailla mahdotonta. Lopulta löytyi jonkinlaista periksiantamista ja poni sai taivutettua sitä kaulaansa oikeaan suuntaan niin pyydettäessä.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin melko pitkän aikaa. Ihan vapaasti ja rennosti, joten tein muutamat loivat ja helpot väistöt molempiin suuntiin. Sitten tehtiin joku pysähdys ravista ja loppuaika vain tahkottiin ravia eteen ja ponia asettumaan. Se oli nyt jotenkin kauhean hankalaa, kun eihän se tappikaula nyt voi mitenkään taipua. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, kyllä se taipui vaikka vaikeaa olikin.
Annoin ponin kävellä välissä hiukan, jottei hän aivan nuutuisi (onhan se ravaaminen nyt aika raskasta). Sen jälkeen väännettiin harjoitusravia. Nyt Nikkis oli niin väsynyt ja niin loppu ettei mitään rajaa. Jotenkin hän silti jaksoi tsempata kun ilkeä akka pakotti ravaamaan ja kääntymään vaikkei poni olisi ollenkaan jaksanut.

Lopuksi sitten laukkailtiin. Annoin Nikkiksen taas kävellä, sillä ponille tulee niin paljon parempi mieli sen pienenkin käyntitauon jälkeen. Sen jälkeen puksuteltiin laukkaa menemään. Ensin vasempaan suuntaan, nosteltiin niin käynnistä kuin ravistakin, tein jonkun laukkaympyrän ja muuten laukkasin vain lyhyttä pätkää reippaasti eteenpäin. Tämä menikin todella hyvin, laukat nousivat hienosti - hiukan myöhässä, mutta suoraan käynnistäkin kun niin päätin. Välillä laukka pätkäisi kesken, esimerkiksi kesken ympyrän, mutta muutoin liikuttiin kivasti eteenpäin, ilman turhaa nysväämistä.

Toiseen suuntaan sitten otettiin ensin parit laukat koko kentän ympäri, joku ympyräkin päästiin laukkaamaan ilman ravisiirtymiä. Loppuun vielä päätin päästellä vähän pidempää matkaa, jotta minä saisin harjoitella istumista ja jotta poni saisi availla paikkojaan reippaammalla laukalla. Laukattiin ensin muutama kierros ympäri, vähän näpäyttelin vauhtia jottei laukka tippuisi kesken. Sitten laukattiinkin vielä kierros, koska laukkaaminen on kivaa. Ja vielä kierros koska poni innostuikin niin paljon siitä laukasta. Ja vielä kierros koska minä aloin istua todella paljon paremmin alkuun verrattuna. Loppujen lopuksi mentiin useampi kierros vähän ovaalilla reitillä, minä istuin hyvin ja poni oli innokas ja etenevä. Lopulta käyntiin ja välikäynnit ennen loppuraveja.

Kun siirryttiin raviin oli Nikkis ensimmäiset kymmenen metriä ihan helisemässä ja se suorastaan kiisi eteenpäin. Kun poni tajusi ettei enää laukata, hänen liikkeensä tipahti kuudennekseen edellisestä ja ravinkin ylläpitäminen oli niiiin kamalan vaikeaaa. Kun ei poni olisi enää millään jaksanut kun hän teki jo niiin hirveästi töitä.
Ravattiin kumminkin pitkin ohjin, kunnes jäätiin käyntiin ja tulin taluttamaan loppukäynnit. Kentän ohi meni hevonen kärryjen kanssa ja Nikkis innostui tästä ihan täysin. Jouduin melkein juoksemaan perässä kun Nikkis hiihteli vieraan hepan perään ihan täysillä.

Siitä sitten takaisin tallille ja ponin harjaus ennen kotiinlähtöä. On se sitten kiva pikkuinen.

Yhteen hitsautumista

Tänään oli vuorossa Elvis-poni, tunnilla myös Jack, Vinski, Pomo ja Nikkis, Elvis jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Poni oli kyllä edelleen ihan kamalan näköinen. Siltä lähtee se talvikarva todella rumasti ja laikuttaisesti, joten poni näytti lähinnä kapiselta. Karvaa lähti, mutta ruma lookki jäi edelleen, mutta ehkä se siitä kun loputkin karvat joskus tippuvat. Tepsuteltiin kentälle ja kiivettiin selkään.

Meillä oli tänään istuntapäivät, joten heti alkukäynneissä tiputettiin jalustimet pois, nosteltiin polvia ja vajottiin syvälle satulaan. Tökin Elvistä eteenpäin ja tehtiin hiukan voltteja, keskittyen istuntaan. Asetus jäi harvinaisen vajaaksi, mutta muuten poni suoriutui aika nätisti.
Siirryttiin keventelemään ravia ilman jalustimia, joka sujui sinäänsä aika hyvin. Mitä nyt Marianne oli sitä mieltä etten edes kevennä, mutta kun en minä vain pääse niin kauhean ylös sieltä. Anyway, keventelin parhaani mukaan, lepäilin välillä alhaalla istuen ja sitten jatkettiin taas. Aika kauan jumputeltiinkin ravia menemään ja se meni kyllä kokonaisuudessaan varsin hyvin. Minä istuin tasaisena ja tukevasti ja Elvis ravaili iloisena ja hiukan laiskana. Sain mä vauhtia jonkin verran lisää, mutta otin hiukan varman päälle, ettei poni ainakaan jännity, kun mun keventely saattaisi sitten mennä vähän liian hankalaksi.

Tämän jälkeen käveltiin välikäyntejä ja jalustimet sai kerätä takaisin, vain sitä varten että seuraavaksi ne sai taas halutessaan jättää pois. Laukat sai suorittaa jalustimet jalassa tai ei, ja minä tietenkin suoritin ilman. Tekee vain hyvää mun heikolle laukkaistunnalleni (sekä hei, viimein pääsin laukkaamaan jonkun muun kuin Nikkiksen kanssa! Keltainen oli tosin tämäkin.)
Tultiin keskihalkaisijaa käynnissä, pysähdys ja tervehdys ja molemmille pitkille sivuille sitten laukannostot. Käynti ja pysähdykset nyt sujuivat mutkattomasti, laukannostoissa oli pientä kaatumisongelmaa, mutta saatiin poni suoristettua tehtävälle.

Laukka mua vähän jännitti alkuun, onhan se nyt hurjaa ihan jopa laukata! Päätin kuitenkin hammasta purren pistää menemään ja niin me sitten pistettiinkin. Oikea laukka oli Elviksen mielestä niin paljon siistimpää, että Pullahan veti ihan ferrarilaukkaa, kiitäen kuin tuuli päädystä toiseen. Minä vähän pompin siellä kyydissä, mutta tasaisesti mentiin ja sain istuttua siirtymätkin suht hyvin alhaalla. Vasen laukka ei ollut ihan niin siistiä, vaan sitä laukattiin peräti siististi ja rauhassa, muttei kuitenkaan mitenkään mummoillen eteenpäin. Oikein hyvä kokonaisuus siis. Nostotkin onnistuivat, Elvis oli niin innoissaan siitä laukasta ettei paljon tarvinnut edes kysellä. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja kiva siis, ilman jalustimia on aina niin kiva mennä.

Kun meitä oli tarpeeksi kauan rääkätty, lähdettiin loppukäynneille maastoon. Matka sujui kivasti, pidettiin Elviksen kanssa perää ja käveltiin rennon rauhallisina.
Paitsi naapureiden ohi. Hui kamala, naapurit hitsasivat siinä pihalla ja poni aivan kamalan järkyttynyt ja olisi vain karauttanut täyttä laukkaa ohitse. Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja tyytyi vain kävelemään kireänä kuin viulunkieli. Hieno poni.

Kentälle, keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvailemassa ja siitä takaisin kotiin.
Nyt käynkin seuraavan kuukauden pari kertaa viikossa, perjantaisin ja lauantaisin. Ajattelin että se on kiva rupeama kun käy kahdesti ratsastamassa aina ihan peräkkäin.