Taisin katsoa että olen mennyt Jackillä viimeksi muutama kuukausi sitten. Sillä välin olen ratsastellut vain Nikkiksellä ja Elviksellä ja muilla poniotuksilla. Oli siis taas hiukan tällaista kulttuurishokkia istua ison ja herkän hevosen selkään. Käynnissä meidän ongelmana oli mun lantio, joka jännittyi ihan jäykäksi ja se, että minä kallistuin koko ajan eteenpäin. Kun itse sähläsin ja jännitin, niin toki hevonenkin jännitti ja laukkailtiin hiukan ympäriinsä ja kuljettiin muutenkin jännittyneinä. Kun lopulta sain itseni edes hiukan kasaan, parani suoritus huimasti. Silti Jack pääsi aina hiukan hiihtämään ja jännittymään tiesivulla, mutta muuten edes sujui kivasti.
Kun siirryttiin kevyt raviin, aloitettiin me taas kevyellä laukalla. Kun sain laukan alas, jäätiin pääty-ympyrälle niin pitkäksi ajaksi ravailemaan, että Jack rentoutuisi ja pärskisi. Tämä toteutui muutaman kierroksen jälkeen ja kun mulla oli hyvä ja luottavainen olo, jatkettiin uraa pitkin. Edelleen tuli pieniä jännityshetkiä, mutta suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin pysyttyä aisoissa ja ravattua nätisti. Saatiin jatkettua vähän pidemmälle sinne pelottavaan päähänkin, mutten nyt viitsinnyt ylittää rajoja tällä kertaa. Muutenkin jännitettiin itse kumpikin, niin turha mennä tahkoamaan sinne pelottavampaan päätyyn.
Jack oli kuitenkin oikein kiva, mulla vaan tuli niitä jännityksiä säännöllisin väliajoin ja suorassa istuminen oli kovin hankalaa. Voltteja kuitenkin saatiin tehtyä ja ravikin oli ihan toimivaa. Ehkä hiukan laiskanpulskeaa, mutta se nyt oli ihan ok. En ole kuitenkaan hepalla pitkään aikaan mennyt.
Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä pitkällä sivulla. Taas alkuun Jack alkoi juosta alta ja minä pompin kyydissä kuin perunasäkki, mutta aina kun minä sain kerättyä istuntani, niin ponikin meni aika supermageasti. Siirtymät olivat kevyitä ja herkkiä aina kun täti istui kyydissä kunnolla ja homma sujui vallan nätisti.
Seuraavaksi laukattiin vuoronperään pääty-ympyrällä Mariannen katsellessa. Minä aloitin ja ensin oikeaa laukkaa. Laukka nousi varsin kevyesti ja kivasti ja vaikka mua jännitti hurjasti, niin siitä huolimatta Jackie pysyi rentona ja minäkin sain palikkani kasaan aika nopeasti. Tehtiin isoa ympyrää, minä etsin istuntaa. Kaadun vähän liikaa kaarteen mukana sisälle, joten koitin katsella ulkokorvaa ja suoristaa itseäni. Sitten ongelmana on se ulkokäsi, joka menee aina niin kamalasti sisälle kun käännän. Jotenkin kai pelkään kiskovani laukan alas, joten se käsi ei vain pysy tasassa. Kokonaisuudessaan laukka kuitenkin meni aika kivasti, minä istuin nätisti mukana, Jack laukkasi rentona ja sopivaa tahtia. Ainoastaan koitettiin parhaamme mukaan fiksailla mun istuntavirheitä.
Käveltiin välissä, jonka jälkeen uudestaan laukkaamaan, tällä kertaa toiseen suuntaan. Minä olin tällä välin keksinyt tietenkin jännittää laukkaa ihan kamalasti ja vaikka ja mitä, joten kun ensimmäinen laukkamme päätyi Vinskin takapuoleen, niin ei oikein vain saatu itseämme enää koottua. Jack laukkasi kyllä ihan nätisti sen pari kierrosta ympyrällä, mutta se hiukan kaahasi, oikoi kulmaa, enkä saanut sitä yhtä ja rennoksi ja jouhevaksi kuin toiseen suuntaan. Kun edellisessä kierroksessa olisi voinut vaikka nukahtaa kyytiin, se Jackien laukka oli niin mukavaa ja helppoa. No, ei huono ollut tämäkään, mutta se jäi jännittyneemmäksi selvästi.
Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja Jack sai jäädä jatkamaan töitään. Minä viihdyin pidempään kuin yleensä, sillä ihana kesä ja lämpö. Kun nyt ei enää sitä lunta sataisi, niin olisi aika bueno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti