Poni oli kyllä edelleen ihan kamalan näköinen. Siltä lähtee se talvikarva todella rumasti ja laikuttaisesti, joten poni näytti lähinnä kapiselta. Karvaa lähti, mutta ruma lookki jäi edelleen, mutta ehkä se siitä kun loputkin karvat joskus tippuvat. Tepsuteltiin kentälle ja kiivettiin selkään.
Meillä oli tänään istuntapäivät, joten heti alkukäynneissä tiputettiin jalustimet pois, nosteltiin polvia ja vajottiin syvälle satulaan. Tökin Elvistä eteenpäin ja tehtiin hiukan voltteja, keskittyen istuntaan. Asetus jäi harvinaisen vajaaksi, mutta muuten poni suoriutui aika nätisti.
Siirryttiin keventelemään ravia ilman jalustimia, joka sujui sinäänsä aika hyvin. Mitä nyt Marianne oli sitä mieltä etten edes kevennä, mutta kun en minä vain pääse niin kauhean ylös sieltä. Anyway, keventelin parhaani mukaan, lepäilin välillä alhaalla istuen ja sitten jatkettiin taas. Aika kauan jumputeltiinkin ravia menemään ja se meni kyllä kokonaisuudessaan varsin hyvin. Minä istuin tasaisena ja tukevasti ja Elvis ravaili iloisena ja hiukan laiskana. Sain mä vauhtia jonkin verran lisää, mutta otin hiukan varman päälle, ettei poni ainakaan jännity, kun mun keventely saattaisi sitten mennä vähän liian hankalaksi.
Tämän jälkeen käveltiin välikäyntejä ja jalustimet sai kerätä takaisin, vain sitä varten että seuraavaksi ne sai taas halutessaan jättää pois. Laukat sai suorittaa jalustimet jalassa tai ei, ja minä tietenkin suoritin ilman. Tekee vain hyvää mun heikolle laukkaistunnalleni (sekä hei, viimein pääsin laukkaamaan jonkun muun kuin Nikkiksen kanssa! Keltainen oli tosin tämäkin.)
Tultiin keskihalkaisijaa käynnissä, pysähdys ja tervehdys ja molemmille pitkille sivuille sitten laukannostot. Käynti ja pysähdykset nyt sujuivat mutkattomasti, laukannostoissa oli pientä kaatumisongelmaa, mutta saatiin poni suoristettua tehtävälle.
Laukka mua vähän jännitti alkuun, onhan se nyt hurjaa ihan jopa laukata! Päätin kuitenkin hammasta purren pistää menemään ja niin me sitten pistettiinkin. Oikea laukka oli Elviksen mielestä niin paljon siistimpää, että Pullahan veti ihan ferrarilaukkaa, kiitäen kuin tuuli päädystä toiseen. Minä vähän pompin siellä kyydissä, mutta tasaisesti mentiin ja sain istuttua siirtymätkin suht hyvin alhaalla. Vasen laukka ei ollut ihan niin siistiä, vaan sitä laukattiin peräti siististi ja rauhassa, muttei kuitenkaan mitenkään mummoillen eteenpäin. Oikein hyvä kokonaisuus siis. Nostotkin onnistuivat, Elvis oli niin innoissaan siitä laukasta ettei paljon tarvinnut edes kysellä. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja kiva siis, ilman jalustimia on aina niin kiva mennä.
Kun meitä oli tarpeeksi kauan rääkätty, lähdettiin loppukäynneille maastoon. Matka sujui kivasti, pidettiin Elviksen kanssa perää ja käveltiin rennon rauhallisina.
Paitsi naapureiden ohi. Hui kamala, naapurit hitsasivat siinä pihalla ja poni aivan kamalan järkyttynyt ja olisi vain karauttanut täyttä laukkaa ohitse. Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja tyytyi vain kävelemään kireänä kuin viulunkieli. Hieno poni.
Kentälle, keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvailemassa ja siitä takaisin kotiin.
Nyt käynkin seuraavan kuukauden pari kertaa viikossa, perjantaisin ja lauantaisin. Ajattelin että se on kiva rupeama kun käy kahdesti ratsastamassa aina ihan peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti