Käveltiin alkukäyntejä ja hain poniin reippautta ja liikettä. Asetusten kanssa taisteltiin hetki, mutta suhteellisen hyvin alkoi ponikin antaa periksi. Käynti oli reipasta ja etenevää aina kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja homma tuntui aika kivalta ja helpolta.. Mitä nyt minä jännitin ihan kamalasti koko ajan. Poni hiukan kyttäili porttipäätyä, mutta muuten oli aivan kiltisti ja silti akka jännitti kyydissä kuin alla olisi astetta hurjempikin poni. Enpä tiedä mikä oli, mutta jännitin koko tunnin. Se ei onneksi vaikuttanut juurikaan poniin tai ratsastukseen, mitä nyt rataa ratsastaessa en ihan uskaltanut pyytää ponia eteen, jottei jännityttäisi.
Seuraavaksi kevenneltiin ravia ja otettiin samalla pääty-ympyrälle laukkaa, jotta saataisiin verkattua radan ratsastusta varten. Pomo oli oikein hyvä, mä jännitin sitä että kääntyykö ja toimiiko homma ollenkaan, mutta eipä tänään mitään ongelmia edes ollut. Poni kääntyi, ravasi nätisti, hiukan säpsähteli kulmassa, mutta muuten kuunteli ja käyttäytyi kauniisti. Minä saatoin hiukan kököttää etupainoisena, mutta eipä siinä muuta. Laukat nousivat ihan kohtuu hyvin ja ympyrän ratsastus onnistui moiteetta. Laukka oli pyörivää ja etenevää ja reitti pysyi suunniteltuna. Siirtymät alas olivat todella hyviä, onnistuin jopa istumaan ne läpi ilman hirveää pomppimista.
Otettiin laukat molempiin suuntiin ja ravailtiin, jonka jälkeen muut häädettiin kouluaitojen sisältä ja jäätiin sinne Artsin kanssa kahdestaan.
Me käveltiin ja puhallettiin hetki, sitten sain aloittaa radan. Se meni ihan hyvin, se jännitys vain. Olisi pitänyt pyytää ponia reippaammaksi, mutta jännitin joka paikassa, Pomo jännitti porttipäässä, joten en uskaltanut. Ettei se lähde lapasesta ja tule oikeaa syytä jännittää tai jotain..
Muuten kuitenkin meni ihan hyvin. Ravi oli löysähköä, siirtymät hitaita kun käskeminen oli vajaata. Väistöt eivät liiemmin onnistuneet, mutta päästiin nyt sentään sivusuunnassa liikkeelle. Peruutus oli vino kuin synti ja vähän hankala sekin. Laukkaohjelma meni hyvin, vapaassa käynnissä sain Pomoa hiukan liikkeelle, jolloin laukassakin poni vaivautui liikkumaan kunnolla. Laukka lävistäjällä kohti porttipäätyä oli paha, niin paha, mutta päästiin reitillä, eikä ponikaan järkyttynyt mistään. Pysähdyksetkin onnistuivat ihmeellisen hyvin.
Että joo. Ihan hyvä, se oli vaan se jännitys (ja todellakaan en Pomolla menisi tuohon rataan. Ihan vaan koska väistöt ja peruutuskin on hankalaa. En viitsi mennä silleen etttä tiedän molempien menevän ihan huonosti).
Marianne antoi mun kuitenkin itse valita kun sanoin jännittäneeni käytännössä koko tunnin ja päädyin joka tapauksessa Nikkis-poniin. Se liikkuu tai ei liiku, samapa tuo. Ei noilla nyt niin väliä ole, enkä kuollakseni sitä merkkiä tarvitse, joten soitellen sotaan, ehkä se jopa onnistuu. Sen sijaan jos epäonnistun Pompelin kanssa, tiedän että siitä jää huono fiilis. Pomolla myös menee jo varmaan parikin ratsastajaa, joten mieluummin menen yksin sen Nikkiksen kanssa ja taistelen tieni maaliin, tai kouluaitojen yli häpeäkierrokselle.
Ja jos jännitän siellä kisoissakin näin paljon, niin se ei taida enteillä kovin hyvää. Kisapäivänä kun siinä porttipäässäkin on oikeasti jotain katsottavaa, toisin kuin tänään. Joten ehkä keskityn korjaamaan jännityksiä tuntitilanteissa, en kisoissa.
Noo, käveltiin loppukäynnit, poni sai jatkaa ja minä katselin hetken tunteja, ennen kuin palasin kotiin.
Ensi viikolla sitten on totuuden hetki. Saapa nähdä kuinka käy ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti