Tunnilla olivat myös Pomo, Simo ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Haettiin poni tarhasta, harjailtiin edelleen sitä karvaa ponista irti kilokaupalla (miten sitä aina riittääkin?), sitten poni varusteisiin ja kentälle.
Aloitettiin leppoisilla alkukäynneillä, pari ympyrää joilla ponia pakotettiin taipumaan ja muuten sitten vain eteen ja runsaasti. Nikkis toimikin oikein moitteetta, taipui tappikaulansa kanssa parhaansa mukaan ja liikkui oikeastaan jopa vallan reippaasti, kun vain tarpeeksi napakasti jaksoin pyytää. Poni vaikutti muutenkin varsin tyytyväiseltä ja iloiselta, mitä nyt porttipääty oli vähän jännittävä jopa Nikkiksen mielestä. Sieltä hiihdeltiin aina iloisesti karkuun, kunnes sain ponin lopulta vakuuttumaan siitä, ettei naapuri ole tulossa hitsaamaan pienen keltaisen pyllyä.
Siirryttiin kevyt raviin ja puksuteltiin koko kenttää ympäri. Tein aika paljon ympyröitä ja voltteja ja taivuttelin ponia. Nikkiskin oli yllättävän hyvä ja iloinen näissä raveissa - se lähti kyselemättä raviin ja ravasi reippaasti ja jopa eteenpäinpyrkien. Hyvin hämmentävää. Toki hiukan jouduin pyytämään tahtia lisää, mutta ei ollut jälkeäkään siitä yleisestä "en jaksa, ei huvita, ei kinosta"-moodista, joka ponilla yleensä aina on (aina on alkuun siis, kyllä se aina hetken puskemisen jälkeen muuttuu iloisemmaksi ja työntekokin maistuu).
Nikkis myös jaksoi työskennellä superhyvin koko ajan. En antanut sille mitään käyntitaukoja nyt, vaan oikeasti ravailtiin, eikä mitään ongelmaa. Ajattelin että ehkä poni väsähtäisi helpommin kun oli lämmintä, mutta mitä vielä. Siellä akka puksutti iloisesti ravia, innostuikin välillä. Se oli kokonaisuudessaan superkiva ratsastaa, poni oli niin hyvin menossa mukana. Ainoa ongelmamme olikin akka siellä selässä, jotenkin kaadun nyt hirveän helposti kaarteissa joko sisään tai ulos. Pieni poni varmaan vielä pahentaa tätä efektiä, heh.
Istuttiin harjoitusraviin ja ravailtiin hetkinen. Tässä poni oli hitaampi ja koitti siirtyä koko ajan käyntiin, mikä johtui varmaan siitä alhaalla istumisesta. Eihän sitä voida istua alas ja pakottaa ponirukkaa liikkumaan, vaan alhaallahan siirrytään käyntiin! Seuraavaksi tehtiin harjoitusravia ja otettiin pääty-ympyröillä laukkaa. Minä tosin muokkasin tätä hiukan ponin mukaan ja annoin Nikkiksen kävellä aina pitkät sivut ja vain ennen ja jälkeen laukan ravasin pikkupätkän harjoitusravia.
Nikkis jatkoi hienoa linjaansa. Ei mitään kiukuttelua niistä ravisiirtymistä, laukkojen nostoissa se oli jopa varsin innokas ja reipas. Laukat nousivat täysin ongelmitta joka kerta ja mikä hienointa: ympyröissä ei ollut pienintäkään ongelmaa! Yleensä tuntuu että aina, varsinkin alkuun se laukka vaan tipahtaa. Vaikka mitä tekisi, niin ponihan ei laukkaa koko ympyrää ja piste. Nyt se oli ihan erilaista, siellä saattoi suunnilleen vain istua ja katsoa maisemia. Pikkaisen näpäyttää raipalla ja maiskauttaa ja jatkaa sitä rentoa laukkaa ympyrällä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Vau, se oli todella hienoa. Sain joka kerta tehtyä kaksi ympyrää peräkkäin, muutaman hetken laukka saattoi kuolla huonoksi ja lopettaa sen pyörimisen, mutta raviin poni ei kyllä siirtynyt kuin ehkä kerran ja silloinkin laukka nousi takaisin oikein hyvin. Mulla heilui jalat kuin heinämiehellä, eivätkä jalustimet pysyneet pätkääkään, mutta muuten istuin varsin hyvin. Ja ainakin poni laukkasi, se oli jo ihan mielettömän hienoa. Kaikki oli vain niin kovin helppoa tänään, eikä Nikkiksen kanssa nyt yleensäkään mitään vaikeaa ole.
Käveltiin hetki ja ravailtiin loppuraveja vielä hetki. Tässä poni väsähti, joten ravailin hetken pitkin ohjin ja päästin ponin sitten kävelemään. Juteltiin koulukisoista ja ainakin näillä näkymin voisin mennä tämän sopivan kokoisen ratsuni kanssa sinne, heh. Nikkis on hauska vanha akka.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni sai kunnon sienipesun kun hän oli aivan hikinen ja siitä sitten kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti