Heti kun tultiin kentän laidalle huuteli Marianne että Nikkis on sitten todella harjauksen tarpeessa. Haettiin poni (sillä oli uusi riimu. Se oli söpö ja yritin epätoivoisesti säätää sitä sopivaksi ponin päähän) ja harjailin sen. Kyllä siitä karvaa lähtikin, poni päätti jälleen vaihtaa koko karvakerrastonsa kerralla (eikä se karvanvaihto siltikään vielä lopu, mistä sitä aina riittääkin?) Poni varusteisiin ja kentälle.
Marianne ehdotti että otetaan rennosti ja ratsastellaan vapaamuotoisesti, mikä olikin ihan ookoo. Alkukäynneissä käveltiin Nikkiksen kanssa, etsittiin reipasta käyntiä ja tehtiin hyviä kulmia. Poni vain oli sitä mieltä että toisen päädyn kulmat voi oikoa, kun ilmeisesti siellä oli jotain epäilyttävää. Tehtiin voltteja ja tahkottiin asettumisen kanssa, joka oli ponin mielestä jälleen aikalailla mahdotonta. Lopulta löytyi jonkinlaista periksiantamista ja poni sai taivutettua sitä kaulaansa oikeaan suuntaan niin pyydettäessä.
Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin melko pitkän aikaa. Ihan vapaasti ja rennosti, joten tein muutamat loivat ja helpot väistöt molempiin suuntiin. Sitten tehtiin joku pysähdys ravista ja loppuaika vain tahkottiin ravia eteen ja ponia asettumaan. Se oli nyt jotenkin kauhean hankalaa, kun eihän se tappikaula nyt voi mitenkään taipua. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, kyllä se taipui vaikka vaikeaa olikin.
Annoin ponin kävellä välissä hiukan, jottei hän aivan nuutuisi (onhan se ravaaminen nyt aika raskasta). Sen jälkeen väännettiin harjoitusravia. Nyt Nikkis oli niin väsynyt ja niin loppu ettei mitään rajaa. Jotenkin hän silti jaksoi tsempata kun ilkeä akka pakotti ravaamaan ja kääntymään vaikkei poni olisi ollenkaan jaksanut.
Lopuksi sitten laukkailtiin. Annoin Nikkiksen taas kävellä, sillä ponille tulee niin paljon parempi mieli sen pienenkin käyntitauon jälkeen. Sen jälkeen puksuteltiin laukkaa menemään. Ensin vasempaan suuntaan, nosteltiin niin käynnistä kuin ravistakin, tein jonkun laukkaympyrän ja muuten laukkasin vain lyhyttä pätkää reippaasti eteenpäin. Tämä menikin todella hyvin, laukat nousivat hienosti - hiukan myöhässä, mutta suoraan käynnistäkin kun niin päätin. Välillä laukka pätkäisi kesken, esimerkiksi kesken ympyrän, mutta muutoin liikuttiin kivasti eteenpäin, ilman turhaa nysväämistä.
Toiseen suuntaan sitten otettiin ensin parit laukat koko kentän ympäri, joku ympyräkin päästiin laukkaamaan ilman ravisiirtymiä. Loppuun vielä päätin päästellä vähän pidempää matkaa, jotta minä saisin harjoitella istumista ja jotta poni saisi availla paikkojaan reippaammalla laukalla. Laukattiin ensin muutama kierros ympäri, vähän näpäyttelin vauhtia jottei laukka tippuisi kesken. Sitten laukattiinkin vielä kierros, koska laukkaaminen on kivaa. Ja vielä kierros koska poni innostuikin niin paljon siitä laukasta. Ja vielä kierros koska minä aloin istua todella paljon paremmin alkuun verrattuna. Loppujen lopuksi mentiin useampi kierros vähän ovaalilla reitillä, minä istuin hyvin ja poni oli innokas ja etenevä. Lopulta käyntiin ja välikäynnit ennen loppuraveja.
Kun siirryttiin raviin oli Nikkis ensimmäiset kymmenen metriä ihan helisemässä ja se suorastaan kiisi eteenpäin. Kun poni tajusi ettei enää laukata, hänen liikkeensä tipahti kuudennekseen edellisestä ja ravinkin ylläpitäminen oli niiiin kamalan vaikeaaa. Kun ei poni olisi enää millään jaksanut kun hän teki jo niiin hirveästi töitä.
Ravattiin kumminkin pitkin ohjin, kunnes jäätiin käyntiin ja tulin taluttamaan loppukäynnit. Kentän ohi meni hevonen kärryjen kanssa ja Nikkis innostui tästä ihan täysin. Jouduin melkein juoksemaan perässä kun Nikkis hiihteli vieraan hepan perään ihan täysillä.
Siitä sitten takaisin tallille ja ponin harjaus ennen kotiinlähtöä. On se sitten kiva pikkuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti