1) Tän ei pitänyt olla näin pitkä :D
2) Ekaa kertaa mun tekstiin oli painettu hyvä!! Wuhuu ja nyt kuolen onnellisena ;)
3) Ja miten voi olla mahdollista? Luin kaks edellistä tuntipostausta ja ei juma sitä kirjotusvirheiden määrää. Ja kuinka epäselvästi voi ihminen kirjoittaa. Pitäiskö opetella mm kirjottamaan niin että joku muukin kuin minä saisin selvää :D Yritys on viikko toisensa jälkeen kova
Mun blogi on vuoden (no joo, melkee kaks viikkoa ylikin :D)
Yksi asia josta olen haaveillut onkin nyt toteutunut :) Mä toivoin että saisin vähintään vuoden ajan kirjoteltua. Toivoin että blogikirjotuksia olis kahdelta vuodelta. Pienet on ilot taas kerran
Blogi vuoden aikana on kumminkin paljon tapahtunut. Mä olen pudonnut sellaset 12 kertaa, olen blogin aikana ratsastanut.. hmm.. ainakin kuudella mulle uudella hevosella. Mä olen kehittynyt ja tavoitteet on muuttuneet.
Yksi asia josta olen blogini suhteen ylpeä on se, ettei mun ole ikinä tarvinnut kirjoittaa että "joo sori postaustauko" Mä olen onnistunut kirjoittamaan aina ajoissa, (hyvä on, leirin vika päivä tuli päivän myöhässä :D Se pilaa mun täydellisyyden) olen siihen tyytyväinen. Tykkään myös siitä että tekstin määrä on pysynyt melkosen vakiona. Kirjoitustyyli on muuttunut, nykyäänhän mulla on kirjoituspohjana että ensin jotain luovaa selitystä mitä tein ennen tuntia, sitten ratsastus, sitten loppukäynnit, sitten kerron mahdolliset Mariannen ja omat mielipiteeni. Sitten sanon että keskellä ja muutama sananen loppupäivästä. Tälleen olenkin jo jonkun aikaa kirjotellut. Jotenkin se menee niin järkevästi. Ja oikeestaanhan kirjotan noi mielipiteet keskelle loppukäyntejä koska en jaksa odottaa että saisin lopetettua sen päivän ja silleen :D
Vaikka kirjoitustyyli on muuttunut, se on kuitenkin pysynyt niin selvänä että ainakin minä ymmärrän :D ja aina olen kirjoittanut yhtä ihanasti, olenhan niin hullunhauska persoona.
Kun mä tän blogin aloitin... (tämä tulee tähän ihan vain siksi että yritän luoda positiivista asennetta :D Itseeni siis. Olin aivan liian "ihan ookoo" fiiliksellä tiistain jälkeen, aijai)
Mähän olin hirvee aloittelija. Suorastaa luuseri :D
Sinäänsä jännä juttu, nykyään tuntuu niin kaukaiselta. Tuntuu ettei koskaan ole huonosti mennytkään. Sitten kun alkaa oikeasti miettiä, niin suorastaan järkyttyy. Ennen tunnin raviosiot oli tyyliä ravatkaa pitkät sivut. Ennen ei noussut laukka. Ennen en osannut keventää. Ennen olin pieni ja huono, siis tosi pieni :D
Ei sillä että tälläkään hetkellä menis käytännön tasolla mitenkään hyvin. Mutta periaatteessa sujuu sentään.
Väistely onkin loistava esimerkki. Ennen en mä edes tajunnut miten pitäisi väistää. Vasta.. Monenkohan kuukauden jankkauksen jälkeen mä pikkasen kässäsin että mitä pitäisi tehdä, ja silti vasta syksyllä mä oikeesti koin sen valaistumisen että näin se kuuluu. Ei väistöt siis vieläkään suju, mitenkään loistavasti ainakaan, mutta nyt mä ainakin tiedän mitä pitäisi tehdä.
Tässä kattosin tänään vähän jotain mun videoita :D Naureskelin. Ei luoja se näyttää avuttomalta :D
Siellä mä kevennän ku joku jälkeen jäänyt tapaus. Sit ku yritin Kaisaa pysäyttää :D Se oli jotain niin hauskaa. Vähän vedän ohjia, heti ku pysähtyy niin taputaputapu. Sit hepo jatkaa kulkuaan, uusi varovainen pysäytys.
Awws, miten säälittävää :)
Innolla tässä odottelen että tulis kesä ja että Jonna ja Henna lopettaisivat iltapuhtimensa (eiku zumbansa) ku sit ne vois tulla kuvaamaan ja näkis taas pitkästä aikaa miltä touhu näyttää. Tässä oon ehtinyt tän reilut puol vuotta kehittyä, joten eiköhän luulis näkyvän myös videossa muutosta. Toivottavasti :)
Jännityksellä mä odottelen, tosi mielenkiintosta nähä näyttääkö mun ratsastus siltä miltä se tuntuu. Siis ku musta itestäni tuntuu että hirveesti oon kehittyny ja sit näyttääki ratsastus jo vähän sen tyyliseltä ku pitäis. Vaan saa nähä onko se vaan optista harhaa, joka särkyy heti kun saa videota. (:
Luova kirjoitus on hieman hukassa, paljon mä ajattelen, mutta en vaan osaa kirjottaa. Tai osaan, mutta tässä tilanteessa teksti tuntuu sellaselta höpsönpöpsöltä ettei mitään rajaa. Ja onhan kelloki paljon ja huomenna on perjantai, että niin.
Ja koska ajattelen paljon teitä lukijoita (oikeasti. Ei sitä sinäänsä huomaa, mutta ajattelen teitä tosi paljon. Aina ku valitan tänne jostain, niin aina sydämeni itkee verta ku te joudutte lukemaan mun angstimista. Aina ku kirjotan huonosti valittelen täällä itsekseni kun te joudutte sitä lukemaan ja aina kun unohdan pistää kuvia ajattelen että voi teitä raukkoja. Joudutte jättämään lukematta mun kuvattomat hehtaaripostaukset.
Mutta itsekkäänä ihmisenä olen päättänyt että mitäs sitte. Sydän saa itkeä verta vaikka koko ajan, mun blogi ja mä pidän sitä just näin >:D
Mutta tietäkää että ajattelen teitä todella paljon arvon lukijat :) )
Nyt muuten unohdin mitä piti kirjoittaa :D Noo, ei kai se niin vakavaa ole.
Arvatkaa muuten mitä tajusin. Nyt on maaliskuu. Pari kuukautta ja on kesä. Jumantsuikka, mähän oon ihan kohta jollain kakkosluokalla vai :o Miksi aika rientää näin nopiasti.
Aivan, mun piti sanoa että ajattelen teidän lukijoiden mielipiteitä, joten selitän vielä että tänäänhän en ollut tallilla koska tiet on kumminki jäässä. Tai ei se siitä johtunut, mulla oli kylmä, joten en mennyt.
Ja olen tässä pohtinut syvästi, että jos taas hommais kaks korttia ja hetken ratsastelis kaks kertaa viikkoon :) Houkutteleva idea.. Tällä hetkellä taitaa suurin pulma olla se, että tunneilla tuskin on edes tilaa. Mutta pohditaan, pohditaan
Ja mainostetaan vielä että kyllä koulussa on niin kivaa. Eilen oli varsin chilli päivä. No joo, mutta oli aivan ihana päivä. Sanoisin että melkeenpä paras päivä mitä mulla on koulussa ollut :D Turussa suunnistelua hyvässä ryhmässä (hyvä ryhmä kun siellä oli ihmisiä jotka osas Turussa kulkea.. :D) sitten kateltiinki loppupäivä jotain videoita ja puhuttiin "paskaa, mutta silti niin järkevää" tai jotain.
Mutta ei sillä, oli tänäänkin ihan kivaa. Matikkaa. Ah, lempiaineeni. Tai Maanmittauslaskentaa kylläkin, mutta lähes sama asia. Tosin tänään oli myös englantia, joka ei niin mukavaa olekkaan.
Mutta juu, kyllä mä tykkään tosta laskennasta. Varsinkin kun on alettu pelleillä noitten trigonometristen (taipuuko se noin) funktioiden kanssa. Rakastan niitä.
Jo yläasteella rakastuin niihin :D
Sitten oli hauskaa kun oli niitä kolmiotehtäviä ja sai käyttää niitä. Ja mähän tein sitten aina niin että laskin kaiken sin/cos/tanilla. Siis jos oli kaks sivua tiedossa, piti saada tietää kolmas. Siinä olis tietty pitänyt käyttää sitä (en osaa kirjoittaa enkä ehdi googlata) pythagoraan lausetta, mutta mä käytin aina noita sin/cos/tania. Kesti ehkä hieman kauemmin kun piti laskea ensin se kulma ja sitten se sivu. Mutta se oli paljon kivempaa.
Ja ku jostain syystä en yläasteella tota pythagoraan lausetta oppinut :o En tajua mitä vaikeeta siinä sitten muka oli, en vaan osannut :D Suuri matikkanero esittäytyy.
Mutta tulipahan sitten tälleen ammattikoulussa opittua sekin.
Tosin en mä siitä lauseesta edelleenkään tykkää, kyllä noi trigonometria höskät on paljon kivempia, ja jos se ei ois niin tarkkaa, niin mieluummin mä niillä laskisin :D
Hyvää yötä nyt vaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti