Kevään varjopuolia

Tallille siis menin, Kävin taulun lukemassa. Ja totta kai se oli se Elvis. Tunnilla myös Milo ja Roosa. Se on muuten tiedättekö jännä juttu. Viimeksi kun päätin ilman satulaa mennä, päättivät nuo kaikki muutkin mennä ilman (siis he päättivät ennen mua, mutta mä olin varmaan keksinyt idean aiemmin). Nyt sitten mä olen suunnilleen viikon toivonut että joko: Menen jollain muulla ku Elviksellä / Menen Elviksellä ja pääsen ilman satulaa / Menen Elviksellä ja tipun. Eli toisin sanoen jos menen Elviksellä, kaipaan jotain extremeä, jotain vaihtelua. En missään tapauksessa halunnut uutta masistelutuntia, edellinenkin oli niin kamala (ajatella että joskus mulla oli sellaset fiilikset noin joka tunti. Hirveetä.)
Eli olin ajatellut mennä ilman satulaa, jos kenttä vaan on kunnossa jnejne. Ja sattumalta sitten tänään koko eka tunti meni ilman satuloita :D Ihmisethän ajattelee ihan kuin mä. Elvis oli kaikilla tunneilla, tosin toiselle tunnille sille pistettiin satula. Ja minä sain mennä ilman satulaa. Marianne tosin ei vieläkään uskonut että viime tunti meni huonosti, mutta joo.
En tehnyt mitään järkevää, katselin tunteja (pelottelin itseäni kun katsoin Elviksen reippailua) ja seisoin tallissa.

Sitten olikin meidän tunti. Hilpaisin kentälle heti kun Elviksen ratsastaja oli maassa (ja Marianne vielä varmisteli että menenkö mää nyt varmasti ilman satulaa :D Tosi luottavaista taas) Yhteistuumin martingaali ja satula poispois ja sitten minut käytiin heittämässä selkään. Elvis ei alkuun meinannut edes lähteä kävelemään, mutta pienellä jankkauksella sain Elviksen hienosti kävelemään alkukäyntejä. Huomasi muuten hyvin että oon just ilman satulaa mennyt, ei tuntunut oudolta, selässä pysyi hyvin ja sitä rataa.
Elvis kulki ihanan rauhallisesti, kääntelin toista hieman volteille ja otin pari pysähdystä. Tuntui kauheasti siltä että mä nojailin eteen, joten koitin istua ideaalisesti ja rentona. Kävelimme mukavat alkukäynnit, ja sitten se Marianne jo palasikin. Marianne aitasi toisen pään, koska siellä oli lammikko, käytettiin sellasta reilua puolta kenttää.
Ja kyllä mua muuten jännitti kun Roosa vähän säikkyili. Pelkäsin koko ajan että nyt tämä poni sitten säikähtää mukana ja sitten mä tipun. Elvis kuitenkin toimi kuin herrasmies ja korkeintaan hieman vilkaisi tätä hameväen sekoilua.

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Hetken sai pyytää ennen kuin Elvis uskalsi siirtyä raviin. Ensin se ravasi kiltisti ja rauhassa, mutta huomattuaan että täti keikkui varsin mallikkaasti kyydissä, alkoi se hieman lisäämään vauhtiakin ja kyyläilemään hieman porttia ja ihmisiä. Marianne käski mun taas keventää, mutta luovuin jälleen erittäin nopeasti toivosta ja pyrin vaan istumaan mahdollisimman hyvin. Ensin ravasin hieman sitä uraa pitkin ja koitin pysyä kyydissä myös kulmissa. Sitten uskaltauduin hieman ottamaan niitä volttejakin, piti vaan saada Elvis hidastamaan kun kenttä kumminkin oli melko märkä ja loskanen. Ei olisi kiva mennä nurin siellä. Ja tosiaan, istuin ihan hyvin. Välillä nyt vähän pompin kun Elvis ottikin reippaampaa ravia lammikon yli, tai portilta pois. Mutta periaatteessa varsin kivasti kumminkin. Siitäkin kyllä huomasi että olen just mennyt ilman satulaa, en ollut tällä kertaa sentään niin fiiliksissä kun pysyin selässä ilman satulaa. Koitin tässä ravissa keskittyä myös tosi paljon tuohon käden paikallaan pysymiseen. Kun pidätin, pistin helposti kättä alas kohti harjaa. Ja kun istuin, yritti kädet taas tehdä tätä sahausliikettä, jonka tosin sain tänään lopetettua ilman että aloin itse pomppia.
(Tänään tuli myös todettua etten käytä pohjetta noin niinku yhtään. Kun mä ilman satulaa vaikka käännän volttia, niin pohje tekee sellaista kauas kyljestä -> kylkeen hento kosketus. En uskalla painaa pohkeella mitenkään kunnolla).

Kun oltiin ravailtu molempiin suuntiin siirryttiin käyntiin. Tehtävä oli sellainen että piti tulla käynnissä lyhyt sivu, kääntyä ennen uraa, sitten painella se takapää sinne uralle. Tai niinku avoa piti tehdä. Vähän niinku.
Avoa tultiin se pitkä sivu ja sitten toinen sivu tultiin ravissa. Ensin en ollut edes sisäistänyt koko tehtävää (tai ehkä lähinnä sitä että tehtiin avon tapaista ilman volttia). Mutta sitten alkoi ehkä jotain tapahtua. Elvis vähän tykkäsi hiihdellä pois alta "Hmm, jaa joo, nyt tiiän. Mehän laukataan" Mutta kun sain sen odottamaan taidettiin onnistua. Tai ainakin Marianne hoki siellä että hienoa hienoa. Että jos Marianne puhui totta, tämä tehtävä onnistui aika kivasti. Välillä hiihdeltiin vähän tehtävän ohi, mutta pääasiassa. Ravit oli sitten vähän reippaita, tein välillä voltin sinne jotta saisin ponin ehkä hieman rauhottumaan. Ah ja kärsin Elviksen selän takia.
Kun oltiin tätä väännetty hetki käynnissä, siirryttiin tekemään avoa ravissa. Elviksellä oli vauhti päällä ja pari ekaa kertaa se ravaili ohitse pää ylhäällä ja kuvitteli että laukataan. Jouduin siinä hivenen taistelemaan ja ottamaan muutamia reippaampia pidätteitä ennen kuin herra rauhoittui (hetkeksi). Näiden muutamien epäonnistumisten jälkeen alkoi tämäkin tehtävä sujua ainakin jotenkin. Huomasin että Elvistä tarvitsee kunnolla hidastaa ennen kulmaa, kulmassa himmata lisää, jottei se sitten lähde siitä kaahailemaan. Ja taidettiin me ravissakin onnistua. Mä olin jo siihen ihan tyytyväinen että sain vähän asettumaan ja Elviksen rauhottumaan. Marianne hoki että hienoa hienoa, joten ehkä se tehtävä sitten onnistui Mariannenkin mielestä ihan hyvin.

Suunnan vaihto ja sama homma. Ensin käynnistä, sitten ravista. Tähän suuntaan ei raviavot kyllä onnistuneet yhtään, Elvis otti laukkasiirtymiä ja vaan paineli menemään. Ehkä yksi kerta saattoi onnistua, muuten mä vaan koitin roikkua kyydissä kun poni koittaa nostella joka pitkälle sivulle sitä laukkaa. Tosin hei, mä pysyin kyydissä hyvin.
Mä aloin tässä jo toivomaan että kunpa ei laukattaisi. Mä olin kuoleman partaalla ja Elviksellä oli vauhti päällä. Vaikka mä ehkä pysyisin, niin ei kovin paljoa huvittais lähteä laukkaamaan ponin kanssa joka käyttäytyy samoin kuin yleensä satulan kanssa. Ja jee, toiveeni toteutui, laukat jäi välistä. Käveltiin hetki, sitten loppuravit. Ja olen aika ylpeä itestäni, uskalsin hei päästää ohjaa. Elvis nyt vähän kaahaili välillä, mutta muuten meni loppuravit oikein kivasti. Lopulta sitten käveltiin.
Jos viime tunti oli humputtelua ja "vähän menee hyvin" hokemista, oli tämä tunti sitten armotonta duunia ja "vähän menee hyvin" hokemista. Tää tosin menee nyt ihan väärin ku ilman satulaa meneminen on humputtelua ;)

Mariannen mielestä Elvis meni siis aika kivasti, hyvä oli ravi, tehtäväkin näkyi sujuvan (mitä nyt mun pohje oli liian hidas, eikä edes kyljessä kiinni).
Ja jostain kumman syystä Marianne totesi että mä menen paremmin ilman satulaa. Ilman satulaa meneminen sopii mulle.
Hääh :D Sepäs on kiva kuulla. Mutta enkös mä ollut se kun ei osaa mennä ilman satulaa joten jätetäänpä hourailut sikseen.

Tunti meni aika kivasti. Mä pysyin kyydissä, mikä on aina saavutus. Avot meni (jos nyt uskon Mariannea) tosi hyvin, varsinkin odotuksiin nähden. Jos se on sitten helpompaa ilman sitä volttia.
Elvis meni ihan kivasti.
Tunnin suurin ongelma oli tuo hiljentely, koska Elvis ei jaksanut hiljentää, mä painoin käsiä alas. Ja koska se istuminen teki niin pahaa kun pidätin. Vaan hammasta purren toverit.
Tunti meni oikein hyvin, Elvis olisi voinut mennä vähän eri asennossa kuin kameli ja vähän enempi kontrollissa (plus avot olisi voinut olla oikeita avoja, heh). Mutta periaatteessa se meni mun mielestä hyvin, kaikki sujui niin hyvin kuin vaadin itseltäni. Fiilinki oli hyvä tunnilla ja tunnin jälkeen. Ainoa ongelma oli oma jäätyminen.

Kävelyjen jälkeen keskelle ja alas selästä ja kipikapi talliin. Elvis jäi tyhmänä möllöttämään oven suuhun, heh. Harjailin pounin pois, asensin martingaalin takaisin. Ja kotiin. Ja hups, hyvä fiilinki olikin pois pyyhkäisty.

Tosiaan erinäisistä syistä johtuen en saanut valitettua hevosvalinnasta vieläkään. Mutta lohduttaudun sillä että jos mä ensi viikolla menen Elviksellä, niin se on silloin "ilman satulaa jälkeinen tunti" jolloin sitten kuuluu katsoa miten ilman satulaa meno vaikutti. Joten periaatteessa mä voisin tämän takia haluta mennä Elviksellä. Toisaalta en halua. Mutta sitten taas toisaalta, se on ilman satulaa jälkeinen tunti.
Ja jos mä torstaina menen niin voin silloin koittaa tietty kanssa valittaa. Mutta jos nyt ensi tiistaina menen Elviksellä, ei se ole niin masentavaa kun se on ilman satulaa jälkeinen tunti.
Ja Elvishän voisi silloin tiputtaa mut..
Kunhan ei mene mikään poikki niin kaikki on hyvin :)