Että hyvää päivää vaan. Mutta tänään oli taas hauskaa ja fiilistä, heti kun valittaa tulee parempi mieli :D Mutta johtuu valosta :) Totta kai mieli paranee kun saa ratsastaa valossa ja lämmössä. Ah
Menin tallille, pyörällä. Ja oli vaan niin lämmintä, ja valosaa ja iki-ihanaa :) Tiedättekö sen tunteen kun maaliskuussa ajelee pyörällä ja lunta on vaan tuolla hieman ja tossa vähän. Aurinkokin paistelee ihanasti. Ja tuulee tietty ihanasti.
Saavuin lopulta tallille ja sain kuulla että menen Pomolla. Vilkaus tauluun todisti väitteen oikeaksi, tunnilla oli myös Roosa, Simo ja Kaisa, ja lopulta Elviskin tuli sinne. Pomo oli tokalla tunnilla, joten menin kattelemaan tunteja. Oli ihanan valosaa ja niin jännää ku hevosetkin oli tarhassa vielä. Kesä on täällä (tosin pahat ihmiset kertoo kuinka viikonloppuna tulee pari metriä lunta yms. Eikä tule, urbaanilegendaa) Kattelin tosiaan tunteja, olin hieman tallissakin kun tuuli niin kylmästi.
Ja sitten, oli aika kiivetä ponin selkään. Mariannen mieliksi jalustimet säätelin heti valmiiksi tosi pitkiksi. Lähdimme kävelemään. Pomo tallusteli erittäin hitaasti. Hieman myös vängersi pois uralta, mutta ehkä suurin ongelma oli se hitaus. Ja se ettei poni sitten muka millään kääntynyt. Välillä tuli hienoja voltteja pienillä pyynnöillä ja välillä ei tapahtunut yhtikäs mitään. Mä laitoin koko energiani istumiseen. Kädet kulmassa, jalat alhaalla, selkä suorana, nyrkit kiinni. Se tuottikin jotain tulosta, ja mun mielestäni istuntani lähenteli normaalia ainakin välillä. Rentous oli kyllä yhä hakusessa, huomasin välillä kääntäväni volttia niin että oli maha jännittyneenä toiselle puolelle ja ite oli kääntynyt toiselle puolelle ja sitä rataa. Että ei näin :D Mutta sinäänsä, ihan hyvin.
Siirryttiin sitten kevyt raviin. Alotettiin vasempaan kierrokseen ja siitä ei sitten tullut taas yhtään mitään. Pomon ravi oli ihan kivan tuntusta, mun kevennys oli vammasta onneksi se tosin loppua kohden parani. Mutta kun ei Pompeli kääntynyt! Otin jotain voltteja, jotka olivat työn ja tuskan takana. Otin myös muuten yhden siirtymän, joka oli jopa aika hyvä. Ainakin istuin ja niin.
Vaihdettiin suuntaa ja jostain kumman syystä oikeaan kierrokseen sujuikin paljon paremmin. Tässä kierroksessa kylläkin Pomon ravi tuntui pikemminkin passilta, mutta ainakin poni kääntyi tosi paljon paremmin. Mielenkiintoista.
Uskotteko paljon mä säikähdin :D Ravailtiin Pomon kanssa Kaisan perässä (kai me ravattiin :D) Kaisa näkee ojassa pieniä vihreitä miehiä ja loikkaa säikähtäneenä karkuun. Mä olin jo viimeisiä rukouksia lausumassa, Pomo vaan hieman säpsähti, minä otin pienen pidätteen ja sitten mentiin hieman ojaa kyyläillen ravia eteenpäin. Cool.
Siirryttiin käyntiin, Marianne oli pistänyt tötsiä merkkaamaan reittiä. Meidän piti tulla puolirataaleikkaa, eli sellanen minikokorataleikkaa. Ensin hyvä kulma ja sitten suoraan kohti toisen pitkän sivun keskikohtaa ja sitten lyhyellä sivulla täyskaarto. Ja Mariannen lempivalituksen aihe oli mun surkea kulman ratsastus. Ei ole totta : D Pomo laahusti puoliunessa läpitehtävän. Se myös aina välillä tykkäsi mennä niille viimeisille jäävuorille kiipeilemään. Tosiaan, kulma oli kuulemma aina ihan vajaa ja huono, vaan ainakin tää puolirataaleikkaa hommeli sujui aika kauniisti. Pomo kulki suht suorana (vaan saimme, tai minä sain, tehdä töitä sen suorana kulkemisen kanssa. Poni kun harrasti kiemurran tuolta tänne ja takas - kulkua :) ) Täyskaartokin onnistui, sentään. Muutenhan siinä olisi täytynyt hävetä silmät päästä jollei edes käynnissä saa sen vertaa käännettyä.
Läpi tehtävän koitin vähän ratsastaa Pomoa eteen siinä onnistumatta. Mutta mä tosiaan keskityin nyt siihen istuntaan, niin helposti mulla kädet lähti seilaamaan sinne kohti ponin korvia tyyliin. Vähän väliä huomaan että kulma on kadonnut, pidäte ja kädet vaikka väkisin kulmaan. Vaikeaa, vaikeaa, mutta kyllä se siitä parani koko ajan :)
Pian Marianne keksi että hei, täähän olisi kauheen hyvä pohkeenväistö-linja. Niinpä meidän piti tulla muuten samoin, mutta toi puolirataaleikkaa piti tulla pohkeenväistössä. Hahah, niin varmaan mä onnistun väistämään kentän poikki, hehhe. Oli hauska juttu.
Mun väistöt oli sitä parasta laatua, kuten aina. Ärsyttävää, kun en onnistu pidättämään tarpeeksi, sitten tulee paniikki ja sitten koitan painaa pohjetta. Sitten en tiedä kummassa vika on, siinä ettei pohje mene läpi vai siinä etten pidätä tarpeeksi. Joka kerta mä yritin, poni lähinnä vaan käveli (ja monta kertaa mä honasin että vois pitää ton toisenkin pohkeen vähän kyljessä, että poni väistäis eikä vaan kääntyis. Niin lyhyt on ihmisen muisti) Lopultahan mä aina luovutin kun ei vaan onnistu. Vaihdettiin suuntaa ja lähdettiin tulemaan väistöä samaan tapaan. Nyt tosin piti laukata toi toinen sivu ja vasta sen jälkeen tehdä täyskaarto. (lisää jännitysmomentteja. Joku heppaskainen sai tällin = pienet pukkirodeot tarhassa. Elvis tais siitä vähän lähteä, ja mä taas ihan kauhuissani että nyt Pomokin lähtee. Poni otti ehkä yhden ripeämmän askeleen, minä pidätin kevyesti. Pomo vaan jäi tuijottelemaan sitä tarhaa. Ehkä mä sitten panikoin hieman turhista?)
Väistöt sujui tähänkin suuntaan miten sujui. Välillä elin haavemaassa ja kuvittelin et nyt väistää, heräsin sitten pian todellisuuteen että tuskin tää nyt ihan oikeesti mitään väistää :D
Ja täytyy sanoa että laukat oli tänään jotenkin ihan huonoja. Pomo laahusti, joten käynnistä ei noussut. Ensin koitin valmistella siinä onnistumatta. Sitten sisäpohje eteen ihan valmistelematta jolloin poni vain väisti uran ulkopuolelle. Laukka nousi kuitenkin käynti-ravista siinä kulman kohilla, mutta en vaan saanut nousemaan jo siellä lyhyen sivun keskellä. Enkä saanut nostettua hyvästä käynnistä vaan aina sellasesta melkein ravista. (Jos edes tajusitte mitä tarkoitin :D Kun piti nostaa käynnistä heti väistön jälkeen, niin minä nostin lähes ravista vasta pitkän sivun alussa.) Tämä alkoi kumminkin sitten kyrsiä, ihan kuin en nyt voisi osata nostaa laukkaa! Niinpä kerran mä ihan oikeasti laitoin Pomoon vähän vauhtia, jotta sain sen kävelemään kunnolla. Sitten pidätteitä, sisäpohje eteen niin että pidin ohjat tuntumalla. Ja kyllä vain, sieltä tuli aika hieno nosto, hyvästä käynnistä, minun pyynnöllä ja lyhyen sivun keskellä. Olin ilonen, mahtavaa saada edes yks hyvä nosto noiden hätiköityjen ajonostojen joukkoon.
Laukoissa pompin alkuun tosi paljon, kun ohjaa päästin kykenin hieman istumaankin. Hienosti Pomo laukkasi niin pitkään kuin pyysin. Mutta auta armias vaan niitä raviin siirtymiä :D
Sitten oli vuorossa loppuravit. Loppuravit oli ihan mukavat, kyllä Pompeli kääntyi ja ravasi suht mukavasti. Varsin mukavaa. Sitten loppukäynnit. Mariannenkin kanssa juteltiin syvällisiä :D Painokeskusteluja, heh. Ja jotain muutakin, kuten että minä olin niin piilossa aina väistössä.
Ja lisää kauhukuvaelmia. Siinä pitkällisen keskustelumme aikana lähti sieltä tietä pitkin tulemaan jonkinlainen tietyöauto (mikä ikinä onkaan :D Mutta ääntä se ainakin piti) Kävelimme sitten uraa pitkin, Marianne käveli hienosti rinnallamme. Mä katselin lähes kauhuissani moista mölytoosaa joka vain läheni ja läheni. Pompeli katteli sitä autoa, annoin sen katella ja koitin olla rauhassa. Mietin koko ajan että käskenkö Mariannen ottaa meistä kiinni, pieni ääni sisälläni vaiensi mut. Muuten meni hyvin, mutta kun auto tuli ihan kohdalle, totesi Pomo että liika on liikaa. Laukkaa siitä, jyräten lähes Mariannen joka sai meistä kiinni :D Siistiä. En edes tippunut ja pääsimme kävelemään jälleen niitä loppukäyntejä. Hevonenkin heräsi, viimein.
Mutta mulla oli tänään kauheen hyvä fiilis. Hymyillen kuin Naantalin aurinko. Ei sillä että tää tunti ois mennyt jotenkin hyvin, mutta kumminkin, olin jotenkin niin ilonen kaikesta :D
Mä olen tosi tyytyväinen siihen että tänään ei Pomo lojunut ohjalla koko aikaa. Se on varmaan aina ollut se ongelma ja tänään tuntui vihdoin siltä etten mä joudu koko tuntia kantamaan ponin päätä. Mulla ei ollu kädet yhtään kipeinä missään vaiheessa, kulma pysyi käsissä aika hyvin. Pidätteet toimi, heti kun huomasin Pomon lojuvan niin pidätin, jolloin se keveni sieltä edestä. Tää on tällanen elämän pieni ilo :)
Samoin olen tyytyväinen siihen yhteen nostoon, se oli hieno ja hyvän tuntunen. Ihan kivasti meni raviki, ainaki tiettyihin suuntiin. Ja hei, mähän olin rennompi kuin koskaan Pomon kanssa. Vaikkakin puol paniikissa, niin silti mahdottoman rentona.
Toisaalta on myös erittäin paljon korjailtavaa, mutta mä olen silti tyytyväinen ja tunti oli varsin kiva. Mukava sanoa näinkin pitkästä aikaa :D
Loppukäyntien jälkeen menimme keskikaartoon ja alas selästä. Pompeli talliin. Ja minä kuurasin sen perusteellisesti. Tai kaljuunnutin sen. Ensin hinkkasin ihan käden kanssa Pomon päätä, kaunis karvasade sieltä irtosi :) Sitten kumisuka ja muutaman kymmenen minuutin karvanpoisto-sessio. Pomo käyttäytyi välillä ihan hevosiksi, välillä tarjottiin hammasta ja takapuolta. Tosin se ei ollut kovin järkevä veto ponilta, minä kun vaan sain uutta puhtia harjailla sieltä mahan alta kun toinen tarjoaa hammaskalustoaan mun päähän. Heh.
Kyllä Pomosta ihan kiitettävästi karvaa irtosi, lopulta lopetin lähinnä siksi että poneille alettiin jaata heinää. Pesaisin kuolaimet ja sain jopa kortin kirjoitettua. Sitäkin oli tänään tosi jännä kysyä kun olin siellä vielä niin "myöhään" ja Marianne näyttää niin hirveen vihaselta :D
Vaan ei se sit enää niin vihaselta näyttänyt kun mä inisin säälittävästi että mahatko millään keretä korttia kirjaamaan :D
Mutta hyvästi hei hei ja huomiseen. Toivottavasti jatkuu hyvät fiilikset :) Ja katsotaan.. Miten käy.
Tää riippuu nyt tosi monista asioista, mutta ehkä saatan kysyä josko Jonna vois huomenna tulla pudottaan mut maan pinnalle. Se nähdään sitte huomenna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti