Kohta voin alkaa ennustamaan

Ennen viime viikon tuntia tuli tunne "mä tipun kohta. Ehkä seuraavalla tunnilla" En tippunut viime viikolla, fiilis jatkui.
Viime torstain jälkeen on ollut vahva tunne siitä että menen Pomolla.

Tallille, autolla ja julmettu mikä myrsky :o Tai no, tuuli pikkasen. Melkeen sama asia.
Kuten tiesin, menin Pomolla. Tunnilla myös Roosa, Milo, Elvis ja Laki, jonka piti olla Simo. Pompeli oli kaikilla tunneilla ja ulkona oli kylmä joten menin harjaamaan Lakia. (tosiaan, huomautan vielä ettei sen pitänyt olla tunnilla ;) ) Olipa kiva harjailla pientä paksua ponia piiiitkästä aikaa. Rentouttavaa, heh :D
Harjailun jälkeen seisoin ja kävelin ympyrää, sitten kentälle ja Pomon selkään. Hui, jännää oli.

Pomon satula tuntu niin jännältä. Niin pieneltä, mutta sopivalta. Pomo aloitti todella vaikeana. Se ei sitten millään ois halunnut kulkea uralla, vaan oikoi päädyt, sitten se löntysteli hitaan rauhallisesti. Mä koitin selviytyä, istua kunnolla ja laittaa ponin vähän kulkemaan. Tosiaan, ongelmahan on siinä etten mä osaa istua Pompelin selässä sitten yhtään :D Jännityn hirveen helposti, satula on liian pikkanen näin suurelle ihmiselle, kädet hölläilee suorina edessä ja sitten jos Pomo laskee päätä niin mäkin nojailen siellä etukenossa. Kumma juttu.
Alkukäynneissä Pomo tuntui omalla tavallaan jopa aika hyvältä. Se kääntyi (mitä nyt vähän olis halunnut seurata) ja kulki suht hyvin, vähän hitaasti. Sitten taas toisaalta se tuntui aika kamalalta, siltä että se lähtee koska vaan menemään. Alkukäynnit sujui kuitenkin ihan hyvin siinä voltteja tehdessä ja istuntaa hakiessa. Sitten Marianne palasi ja piti ottaa parit takaosan sisälle väistätykset. Juu niin varmaa. Kun ei se Pomo vaan hiljennä, ja kun ei vaan väistä jos kiitelee alta pois. Ei voi olla niin vaikeeta. :D Mun väistöt oli taas sitä luokkaa että pidäte, pidäte, pidäte -> Pomo ei vaan hiljennä. Sitten vähän asetusta ulos ja ulkopohjetta. Poni kääntää kyllä lärvinsä ulos mutta siihen se sit jäikin. Jes. Täytynee muuten vielä mainita että tänään ei tuntunut muuten asettelu ihan mahdottomalta. No, ehkä sillon alkuun kun löysin ohjin käveltiin. Mutta sen jälkeen, Pomo tuntui menevän edes melkeen ympyrän suunnan puolella, jee!

Sitten siirryttiinkin kevyt raviin. Ette usko miten mä yllätyin muuten. Mä istuin ne pari askelta ennen kevennyksen alotusta, ja Pomokin ravasi. Siis viimeksi se tuntu pikemminkin joltain kamelin pikajuoksulta, nyt se ravasi. Ensin ravailin ihan vaan suoraa uraa, sitten vähän ympyröitä. Muuten suju hyvin, Pomo vaan välillä tykkäs seurata (varsinkin Miloa ja Aamua, joka sinne myöhemmin saapui) Mutta paremmin poni meni mitä olisin kuvitellut, kääntyi ihan hyvin ja niin. Mun keventely tuntui nyt turhan korkealta muuten ihan hyvältä. (jännittävää, kun suunta vaihtui mun kevennyksestä tuli jotenkin niin pirun hankalaa. En ymmärrä)
Vaan kuinkas sitten kävikään :D
Elvis lähti menemään. No Pomo sitten tietenkin otti vauhtia myös. Viuh me siirryttiin laukkaan ja viuh Pompeli hyppii siellä sellasta hienoa pukkilaukkaa etiäpäin, pääkin turhan matalalla. Siinä kun laukattiin kohti sellasta isoa jäävuorta ehin vaan miettiä että upeaa, nyt sitten tulen täältä täydessä vauhdissa alas, suoraan päälleni ja vielä jäiseen kenttään. Loistava päivä. Koitin kumminkin vaan sinnittellä kyydissä, en tosiaan halunnut alastautua tommosessa vauhdissa (vauhdissa ja vauhdissa) Paljon mitäänhän ei ollut tehtävissä, kun en mä Pomon lähdöissä pysy kyydissä :)
Jonkin ajan kuluttua mä tosiaan lensin siihen kaulalle istumaan. Jalustimet ei ollu jaloissa, ohjat oli kädessä. Ja minä istuin siinä kaulalla :D Jotenkin merkillisesti sitten pysyin kyydissä, Pomo pysähtyi ja minä huomaan istuvani puolessa välissä ponin kaulaa. Koitin sieltä punnertautua takaisin satulaan, mutta ei. Pomon pää oli liian alhaalla ja olin niin pitkällä siellä kaulalla. Tais joku huutaa että älä tipu, heh :D
Marianne sitten käveli siihen luokse, Pompeli laski päätään vielä vähän ja totesin et juu, alas on tultava. Hienoa liukumäkeä sitten ales, kunniallisesti pysyin jaloillani ja sitten oli kehuttava kilttiä Pomoa kun ei sitten tiputtanut mua sieltä kaulalta. Eikun takas selkään vaan sydän pamppaillen ja jatkuu.

Ja ravi jatkuu. Koitin vaan sitten rauhoittua ja toitottaa itelleni ettei tää lähe jollei Elvis lähe jostain takaa. Ravi jatkuikin kohtuu rauhassa, mitä nyt ponit taisivat pelätä kulmaa, onneksi Pomo totesi sen olevan vaaraton. Saatoimmekin sitten kevyt ravien jälkeen siirtyä hetkeksi käyntiin ja antaa vähän ohjaa. Seuraavaksi oli vuorossa harjoitusravi-laukka -tehtävä. Eli harjoitusravissa kokorataleikkaa, jolla käyntisiirtymä. Sitten pitkällä sivulla laukka, pitkän sivun jälkeen vaihdeltiin erittäin mielivaltaisesti suuntaa ja uudestaan kokorataleikkaa. Pientä kaaosta oli ilmassa, heh :D Tehtävä sujui silleen, ei nyt kovin hyvin. Olin oikeestaan yllättynyt, laukkaosa sujui tosi hyvin, mutta ravi ei sitten millään. Pomo ehdotteli laukkaa vähän väliä, en saanut käännettyä sitä harjotusravissa yhtään, kun heti se alkoi seurata tai laukata. Siirtymäkin oli vähän hutiloitu tämän takia. Nimittäin välillä mä sain Pomon raviin vasta kokorataleikkaalla, eli ihan liian myöhään.
Tehtävä sujui silloin hyvin kun siirryin raviin lyhyellä sivulla. Kokorataleikkaalle käännyttiin varsin hyvin, siirtymä oli vähän huono. Jotenkin raskas ja vaivalloinen tälleen hyvin selitettynä. Sitten ravi, Pomo siirtyi aina laukkaan heti kokorataleikkaan jälkeen, joten jouduin sen siirtämään taas raviin. Poni kumminkin odotti sitten pitkällä sivulla tosi hyvin mua, ja nosti vasta kun pyysin. Laukka oli ihanaa, rauhallista ja mä istuin! Siis istuin, ja tosi hyvin silleen mietittynä. Ainoa probleemo oli kädet, käsillä oli henkisiä ongelmia :D En tajua mitä säädin, siis välillä mulla oli ohjat kädessä niinku mulla ois ollu lapaset kädessä. Ihme touhua.
Laukka jatkui tosi kivasti sinne minne halusin, itse hiljensin lähes aina. Ainoa ongelma oli pieni pomppiminen ja pieni nouseminen siinä siirtymässä raviin. Sitten Pomo siirtyi käyntiin, vaihdettiin suunta (yritin vaihtaa suunnan ravissa siinä onnistumatta) ja tätä rataa.

Mutta siis ihan kivasti meni tähän suuntaan. Tosi ahtaaltahan kenttä taas tuntui, kun eihän meitä viimeksikään ollut kuin se kolme, vaatii totuttelua. Ei tosin olisi välttämättä tuntunut niin ahtaalta jos ei Pomo olisi näyttänyt nyrpeää naamaa noin niinku kaikille ;)
Vaihdettiin sitten suunta, sama tehtävä mutta nyt laukka tallin pitkällä sivulla kohti porttipäätä. No tota noin... Alkuun homma lähenteli kaaosta. Tuntu että mäkin vaan pyörin jollain voltilla kaikkien edessä, tsiisus siunakkoon. Asiaa ei auttanut se, kun ravasin siinä kokorataleikkaalla niin eikös sitten tapahtunut jotain. Ja viuh, kaikki vauhdissa. Tai ei kaikki, mutta.
Pomo lähti sitten laukkaamaan siellä. Mä pompin ja lentelin siellä kyydissä ja rukoilin jumalaa. Pikkasen muuten sattu kun pompin siellä satulaa vasten, jeah. Siinä Pomon juostessa ehdin myös kirota itseni, "nyt on toi jalkaki kiinni kyljessä, vaan ei auta, tipun muuten" Pomo onnekseni sitten hiljensi, ja minä pysyin kyydissä. Elvikseltä tosin tultiin jo toiseen kertaa alas ja Lakikin taisi paimentaa siellä ilman ratsastajaa. Tällaistahan se on.

Ja tehtävä jatkuu. Tällä kertaa oli vaikeampaa (joo, en kirjota tähän suuntaan. Eihän me edes vaihdettu suuntaa. Mä tiesin, mutta kaikki oli sitä mieltä että juu näin..) Pomolla piisasi sitten vauhtia ja laukka laukka laukka. Kokorataleikkaa oli kaaoksen vallassa näin sanoakseni. Ja mua tietty jännitti nää Pomon lähdöt. Joten mun huojuminen selässä oli ihan käsittämättömän noloa, kokorataleikkaasta ei tullu paljon mitään. Tai tuli, mutta ei toisaalta tullut. Skippasin niitä siirtymiä, heh. Ja laukka. No Pomo nosti ite ja kaahasi toiseen päähän, Pomo ei nostanut kun pyysin vaan vedettiin lisätyt ravit toiseen päähän (ah, mikä vauhti) Lopulta Marianne sano että nosta nyt vielä kerran, yks onnistunut nosto. Otin käynnistä jottei Pomo lähtis ite, valmistelin ja valmistelin ja silti iskin sen pohkeen vaan valmistelematta. Pomo vetäs täyttä laukkaa jäätä pitkin suurin piirtein ja ihme on suuri kun ei kukaan muu lähtenyt karkeloihin mukaan :D Ja myös se kummastutti kun pysyin selässä.
Sitten loppuravit. Otettiin asiaan kuuluvasti hienot laukannostot joka kulmaan ja ravikin oli kunnon liitelyä. Sitten Pomonkin rauhoittui, onneksi. Kivasti se kulki myös loppuraveissa, kääntyi ja meni hyvin. Sitten loppukäynnit.

Olen tässä mietiskellyt että ehkä Pomo ei ole enää niin vaikea mitä se joskus oli. Ehkei tarvi enää sitä ajatella.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että se on epäluotettava :D Toooosi pelottava. No ei, mut. Toisaalta.. Mietin tässä vaan että jos mä nyt alan mennä sen kanssa. Ei herran isä. Nyt tulloo kevät. Ei ei.. Mä tipun kovaa ja korkealta. : D
Loppujen lopuksi tämä tunti meni aika kivasti. Aivan ihana putoaminen, tälleen mä voisin pudota vaikka joka kerta :D Tää oli taas sellanen tippuminen jonka ois halunnu saada videolle.
Pomo kääntyi tosi hyvin, en tiedä oliko ponin työmoraali parempi kuin viimeksi vai käytinkö minä pohjetta enempi. Asettui (tai edes kulki melkein ympyrän suuntaisesti) paljon paremmin kuin viimeksi. Laukkoihin olin hirveen tyytyväinen, mä istuin, nousi kauheen hyvin ja pysyi vielä hallitussa nopeudessa, ainakin alkuun.
Pitäis vaan itse opetella istumaan myös Pomon selässä, kädet tarvii saada kulmaan, nyrkit taas kiinni. Kaikki täytyy opetella uudestaan ;) Ah, kyl se on vaan niin etten mä koskaan usko suoriutuvani jos on tehtävä, jossa pitää myös laukata. Aina tulee sellanen olo et kaikki muu onnistuu mut laukka ei tuu nousemaan. Mä uskon että saan laukan nostettua vain käskyillä "laukatkaa kuin vaan" "pitkä sivu ja ympyrä laukassa" Se on kiva sitten huomata että hei, kyllä mä onnistuin laukan yhdistämään tähän tehtävään :)
Muuten hyvä, mutta tosiaan Pomo oli tänään taas se oma epäluotettava itsensä. Ainakin mun mielestäni. Toisaaltahan se tuntuu hauskalta kun kaikki jännittäjät vannoo Pomolle uskollisuuttaan :D Hmm..
Pomon selästä vaan putoo niin helposti ja kun ei se hiljennä. Jaajaa.. Ehkä mä voin opetella pysymään siellä, kyllähän mä nykyään pysyn ainakin joten kuten myös Elviksen lähtiessä, miksen vois oppia pysymään myös Pomon selässä.. Kas siinä vasta pulma.
Mutta joo, kuten sanoin, olen mä ihan tyytyväinen kumminkin. Jännitystä vaan pois, ja Pomon ku oppis hiljentämään niin se olis ollu varsin fantastico tunti :)

Marianne kävi juttelemassa. "heh, tuli kokeiltua liukumäkeäki :D Kiva nähä sut Pompelin kanssa ja kivastihan se meni"

Loppukäyntien jälkeen sitten vaan poni talliin ja harjailin Pomon. Pompeli vaan mussutti = käyttäytyi hyvin, joten kulutin aikaa. Juttelin ponin kanssa ja harjasin sen huolellisesti :)


Ja jos olisin menny Elviksellä, tunti ois menny samoin. "Joo ihan okei.." Tosin tietty toi tippuminen ois muuttanu asiaa, tehny tunnista astetta paremman : D
Tässä kehittelin just tätä teoriaa. Kun ei opetettu mä itkin joka tunti surkeuttani. Näemmä sama ilmiö tapahtuu sitten kun on alla poni joka on jo opettanut vähän niinku kaikkensa (terästettynä sillä että ponin kanssa menee näennäisen hyvin, jonka takia Mariannenkaan ei tarvitse koko ajan jäkättää jostain)


Ensi viikkoa odotellessa :) Jos Marianne niin haluaa niin mielelläni menen Pomolla (Roosalla) Varmaan sillä menenkin koska millään muulla en voi mennä erinäisistä syistä ;)
Mutta..
Mulla on sellanen fiilis että kohta katkeaa luut. Kun tästä tää kesä tulee. Jaa...
Oli miten oli, olen tyytyväinen niin kauan kun en halvaannu ja pystyn ratsastamaan. Vaikka sitten vähän jännittäiski (: