Thö True Tuupparit

Hups, siihen ihan vahingossa tuli kolme teetä :D Tänään on muuten koittanut se uskomaton päivä.. Mä aloin lukea blogia jossa on kuvia vaatteista ja meikeistä. Alkaa meneen aika pelottavaksi.

Pyöräilin tallille. Se on aika kamalaa, siinä se kesä taas meni. Tänään oli kylmä, eilen oli kylmä. Viime viikolla oli lämmin. Elämä on julmaa. Josta voimmekin siirtyä siihen että tosiaan, minähän en siis mene huomenna tallille, koska jään huomenna Turkkuseen, ja jään sinne koska torstaina on kevätjuhla. Mikä tarkoittaa sitä että kesäloma alkaa :( En tykkää, huoh. Taas on kärsittävä se reilu pari kuukautta. Vihaan tätä saakutin kesälomaa.

Tallille sitten pääsin ja kävin lukemassa taulun. Mulla oli pienen pieni Roosa possu :) En olis arvannut, ihanaa. Tunnilla myös Salli, Nikkis, Kaisa ja Pomo. Roosa oli ekalla tunnilla, muttei tokalla.
Kattelin ekaa tuntia ja tein päätöksen. Päätin että nyt tunnilla mä onnistun. Mä näytän kaikille, buahah. Päätin että Roosa liikkuu, mä vaikka pakotan sen liikkumaan. Hullunkiilto silmissä suunnittelin tulevaa tuntiani.

  

Kattelin tunteja aika pitkään ja sitten siirryin viimein Roosan luo. Harjailin otuksen vaan nopeasti ja sit vedin hirveessä paniikissa varusteet niskaan. Tosin, varustin ponin taas ihan liian paniikissa, aikaa olisi ollut. Seistiin siis aikamme täydessä tällingissä, kunnes lopulta päästiin kentälle lähtemään. Löntysteltiin menemään ja sitten nousin selkään. Marianne tuli sinne jotain selittämään että pistänkö mä nyt eestinhevosen liikkeelle "mun ei oikeestaan pitäis sanoa sulle mitään. Aina jos sanon et hyvin menee, niin sit menee touhu ihan piloille."

Lähdettiin sitten kävelemään. Keskityin oikeen antaumuksella tohon eteenpäin ratsastukseen, jonka johdosta en oikein mitään volttejakaan tehnyt. No, ne pari jotka tein onnistui ihan kivasti, vähän Roosa yritti liirata kavereiden luo. Sain muuten Roosan kävelemään ihan kivasti. Ainakin poni mennä lönkötti paljon reippaammin kuin ihan alkuun ja niin :)

Lähdettiin sitten käynnissä väistelemään. Jee :D (Tänään tuli taas todettua että kyllähän mä nyt väistää osaan, alla vaan täytyy olla joku true kouluponi joka vetää väistöt vaikka takaperin ja unissaan. Niin se vaan on. Mut ehkä sit vielä jonain päivänä suoriudun myös niiden ei niin true kouluponien kanssa ;) )
Eli käännyttiin tuolta L-kirjaimelta, käveltiin keskihalkasijaa, siitä sitten väistettiin uralle. Ensin kai vasemmalle (se on se dementia) Välimatkat tultiin sitten taas kevyt ravissa. Koitin kääntää Roosan aina tosi hyvin, sit suoristelin ja laitoin vähän etenemään pientä ponia. Ja sit väistöä.

Väistöt muuten onnistui varsin mainiosti ;) No joo, olishan ne nyt aina voinu mennä paremminkin mutta olin tosi tyytyväinen. Väisteltiin silleen oikeen loivasti, tyylillä askel kaks väistöä, sit vähän suoraan ja taas väistöä. Välillä Roosa meni vähän vimpulaan, koitin sitten suoristella ponia. Sain tosin ohjeeksi pistää pikemminkin pohjetta taakse jotta saisin korjattua sen takapään oikeeseen paikkaan. Mariannekin oli aika tyytyväinen meidän loivaan väistelyymme :) Mulla oli varsin hyvät fiilikset näistä väistöistä, nimittäin siinä mielessä että pitkästä aikaa tuntui siltä että saattaa siitä väistöstä nyt jotain tulla. Hieno poni on Roosa.

Raviin siirryttiin ensin vasta taistelun siivittämänä, mutta kyllä se siitä. Lähdin ratsastamaan ponia eteen myös ravissa ja saatiinkin vähän jopa ravimaisempaa ravia, ei sellasta nukkuvan matoilua. En tässä väistöjen aikana juuri käännellyt mitään voltteja, ihan varmuuden vuoksi. En halunnut pamahtaa umpiluupää ponin kanssa ketään päin kun toiset koittaa väistellä. Jonkun yhden voltin tein ja se jopa onnistui oikein kivasti :)
En osaa sano kumpaan suuntaan ne väistöt onnistuivat paremmin. Ehkä sinäänsä vasemmalle. Hmm... Kumpaankin suuntaan olin tyytyväinen, ei kai muulla väliä.

Kun oltiin vähän väistelty niin jäätiin kevyt raviin. Ratsastin Roosaa eteen ja tein niitä voltteja. Vähän vauhti hyytyi volteilla ja ponikin koitti aina oikoilla toisten perään. Ei onnistunut, joten kyllä se ohjauskin toimi ihan hienosti. Marianne kiinnitti tänään kaikkien osalta hirveesti huomiota liikkumiseen, hyvä sinäänsä, sain lisää pontta tähän mun reippaaseen raviyritykseen.
Välillä Roosa tyytyi laahustamaan, ja sain aikani antaa pohkeita ja napsutella raipalla ennen kuin löytyi ravista se suurempi vaihde. Vaan kyllä sieltä välillä löytyi ihan kivaa ravia :)
Lähdettiin myös kevyt ravissa väistämään. Käännyttiin hiukan ennen uraa ja väistettiin takas sinne uralle. Vaikeetahan tää oli meille kummallekin, huomasi kuinka haastellista oli keventää ja sit viel väistää samaan aikaan. Tyytyväinen olin suoritukseeni, kuten ilmeisesti myös Marianne. Roosalta löytyi jokunen rauhaisa väistöaskel ja kyllä me uralle aina takas päästiin. Ainaki melkein..

Kun oltiin kevennelty niin jäätiin vähän kävelemään. Annoin Roosan laahustella ja kerätä voimia, jotta pikkuinen jaksaisi sitten vielä laukatakin.

Marianne päätti että tänään irrotellaan laukassa. Reipasta laukkaa, sai nousta vaikka kevyt istuntaan. Siirryin raviin, koitin pitää Roosan suurinpiirtein uralla ja annoin sen vähän ravata. Laukka nousi hienosti lyhyellä sivulla ja sitten me mentiin. Roosa laukkasi reippaasti ja varsin tyytyväisen oloisena. Istuin sitten vaan mukana ja pumppasin vauhtia (tai jotain :D) Tää eka laukka oli muuten todella positiivinen yllätys. Roosa laukkasi reippaasti reilun kierroksen verran. Sit mä hiljensin. Ajattelin että turha vetää piippuun ja odottaa että koska poni ite hidastaa, tarkotushan kumminkin olis että ratsastaja siirtää raviin. Mutta tosiaan, mä odotin että se ois siirtyny raviin pitkän sivun jälkeen, ponihan intoutui.
Tuli sieltä myös Mariannelta kommenttia että täällä tää laiskamato näyttää muille mallia (miten laukataan) ;D

Nostelin sitten ravista sitä laukkaa. Välillä nousi aika rauhallisestakin ravista, välillä nostettiin vasta kaahailuravista. Ongelmana oli se, ettei poni millään halunnu mennä tonne porttipäähän. Se tais säikähtää siellä jotain. (Ravattiin siellä, sit nostin laukan, samaan aikaa kilahti ja poni vetää reipasta laukkaa) Pari kertaa myös mentiin päin Kaisan takalosteria ja kertaalleen jäätiin Sallin alle kun ponin ohjauskalusto ei toiminukkaan.
Mutta yleisesti ottaen laukat nousi tosi hyvin, pysyi kivasti ylläkin, vaikkakin ekaa ihmettä lukuunottamatta poni ihan ite lopetti laukat. Kerran nousi väärä laukka, jonka jopa itse huomasin, mutten tajunnut vaihtaa sitä tai jotain. Heh, alko siinä yhessä vaiheessa ihan jo hirvittämään kun poni veti täysiä ja mulla tuntu ohjat roikkuvan polvissa.

Kun suunta vaihtui oikeaan, vaikeutui laukkakin huomattavasti. Roosa lähti heittämään takapuoltaan mielenosoituksellisesti ja muutenkin kiemursi enempi. Laukkapätkät oli myös todellisia pätkiä, hyvällä tuurilla päästiin laukassa pitkä sivu. (Ihan näin lisätäkseni jotta sekoitettaisiin teitä lisää, niin mulla putoili jalustimet useaan otteeseen, istuin laukassa tosi hyvin. Ja kerran koitin nousta vähän ylös, totesin että se on hirveetä pomppimista vaan ja istuin vaan alhaalla ja koitin saada Roosan laukkaamaan reippaasti)
Noh, ainakin nousi niistä peränheittelyistä huolimatta, se oikeestaan pukkaili ja sit lähti laukkaan ja mä koitin vaan istua kyydissä ja antaa pohkeita.

Kyllästyin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen kun poni vaan mennä tinttaroi, eikä kuunnellu eikä laukannu. Niinpä päätin apinanraivolla viedä asiani läpi. Poni reippaassa ravissa uralle, laukannosto. Sitten kun laukka tippus niin uus nosto ja vähän lättäsin pohkeen taakse raipalla. Johan tuli parempi laukkapätkä, ja olin tyytyväinen.
Lopuksi tosin meijän laukat alkoi rauhottua kun multakin alkoi jo tää kunto loppua. Ei oo vaan laukkakuntoa, heh. Tässähän se kehittyy.
Tosiaan, nostettiin, oltiin hetki keskellä kävelees ja taas nostettiin.

Lopulta sitten olikin vuorossa loppukeventely ravit. Huh :) Alkuun Roosa väänsi kunnon liitelyravia, mutta pian ponilta loppui virta. En jaksanut enää vääntää vaan annoin ponin lähinnä ravailla uraa pitkin välillä vähän kääntelin. Loppuravit tuntui tosi pitkiltä jotenkin, alko jo tulee turhautunut olo siinä lopussa kun poni veti niin hitaasti kun se vaan osas ja ei millään olis enää jaksanu ravata. Onneksi sitten pääsimme kävelemään.

Marianne oli oikein tyytyväinen. Hienosti meni vaan niinku kaikki :)
Mäkin olin tosi tosi tyytyväinen. Hitsit :) Niin kiva mennä taas pikku possulla. Olin tosi tyytyväinen väistöihin, ihan mahtavaa saada taas alle onnistuneita väistöjä, kun ei oo viime aikoina oikeen sujunu. Oon tyytyväinen itteeni kun pistin sen Roosan liikkumaan edes vähäsen, hienoa.
Laukkakin sujui tosi hienosti ja oon niin ylpeä pienestä umpiluupäästä :) Varsin mainio tunti sanoisin.

Käveltiin, sitten keskelle. Roosa parka oli niin sen näköinen että kaikkensa hän on antanut ;) Taluttelin puolikuolleen (kröhm) ponin talliin ja harjailin sen nopeasti. Ja trampidam ja kotio :)

Tuolta he tulevat poneillansa..

Tänään olikin sitten harvinaisen hauskanen päivä :) Tuli ilmeisesti johonkin Naantalin ratsastajiin liityttyä (yritettyä, trol) Ja joo. Oli oikeasti kivaa :)

Tallille sitten tosiaan ja taulua lukemaan. Tittidii! Mä menin Nikkiksellä :D Vihdoin ja viimein, olenkin odottanut että koska Marianne sen mulle pistää, kun sillon kerranhan mun sillä piti mennä. Pikku-Nikkis. Miniatyyri-Nikkis ;) Tunnilla oli sitten myös Kaisa, Elvis, Pomo ja Roosa & pikku-Oona. (Tosin Elvis ei alunperin taulussa lukenut, Marianne oli syrjinyt sitä ihmistä. Kiva sitten kun Marianne sieltä huuteli sille et joo, ota Elvis tai Nikkis, kumman halut. Mä pohdiskelin pienessä mielessäni että jaha, tämmöstä taas tänään ;) )
Kattelin sitten tosiaan tunteja kun toi Nikkis oli tokalla tunnilla.

Olen tässä taas herännyt todellisuuteen että toi kortti loppuu kohta :( Siinä on enää viisi kertaa (heh.. Heh.. Pitäskö laskee monta kertaa oon jo keskiviikkosin käyny) Mut oon nyt miettiny, et sit ku toi kortti loppuu niin otan vielä yhden keskiviikko-kortin. Sit pohdiskelen et kuinka vaikeeta on siirtyä kerta viikossa humputelluun kun oon menny lähemmäs 30 viikkoa kahesti viikossa, heh. (Hei hektinen nyt.. Eihän vuodessakaan oo piru vie ku 52 viikkoa!? Hmm. Hitsit ku vois olla ihan varma että rahat riittää siihen kaks kertaa viikos menemiseen. Vaan entä jos ei? Se ei ookkaa sit niin kivaa :( Mutta kyllä mä vielä yhden kortin otan, sit taas ratsastelen kerta viikkoon ja itken sitä kun olen niin huono :) Ja sitä paitsi, nythän mulla on niin hyvä taktiikka. Saan itseni raahattua keskiviikkosin tallille, kun munhan tarttee nähä kun Oona ratsastaa. Heh :) Tosin ens viikolla en sit nää. Kun ens viikon torstaina on kevätjuhla, tuolla keskellä ei mitään, niin mun pitää sit keskiviikkona mennä koulusta suoraan tonne keskelle ei mitään. Sad. Mutta ainakin yksi hyvä puoli -> mun kortti kestää taas viikon kauemmin. Pitäis varmaan tehä ihan oikeet laskelmat että paljon menee rahaa vuodessa jos ratsastais kahesti viikossa.. Tai sit pitää vaan tyytyä kohtaloonsa, ratsastaa kerran viikossa, välillä kaks. Ja ajatella että ehkä pian olen rikas ja aikuinen ja voin ratsastaa vaikka joka päivä.)
Nyt lopetan ylipitkät sulut.

No, tunti sitten loppui ja meidän alkoi. Heh, vitsit oli jo niin naurettavaa mennä sen Nikkiksen luo :D Pikkaset naureskeli mun kanssa että olenpa minä iso. Jeah. Säädin jalustimet ja nousin selkään, tai no, ei sinne paljon noustu. Sitten käyntiin. Nikkis mennä laahusti vetelästi. Pysähdyttiin sitten pidentämään jalustimia ja jatkettiin käyntiä. Aloin vähän ratsastaa pientä paksua ponia eteen ja siitä alkoi löytyä varsin mukavaa käyntiä. Poni tuntui kulkevan eteen ilman jatkuvaa painostusta. Tein hiukan voltteja, otin jonkun pysähdyksenkin. Ja naureskelin. Maa oli niin lähellä :D Mariannekin tuli siihen toteemaan että kyllä alkaa olla siinä rajoilla että voinko mä enää sillä mennä, mutta hän oli päättäny että kyllä sitä ponia on vielä kokeiltava. (shit sherlock, musta kun tuntuu että jo ihan eka kerralla oli poni niin julmetun pieni :D) Poni kulki pää tosi matalana alkukäynneissä, enkä mä oikeen uskaltanut ohjia kerätä. Ajattelin että poni kuolla tuupertuu alleni jos mä ohjat kerään.

Käveltyämme siirryttiin sitten raviin. Nikkis ei oikeen millään jaksanut, koitti vaan kiemurrella ja madella. Himppasen sai raipalla näpäyttää taakse, jonka jälkeen ponikin lähti tyytyväisenä raviin. Mä olin olettanut että poni olis sellanen laiska ja ravais just ja just eteenpäin, se oli kumminkin ollut jo tunnilla ja oli lämmin ja minä oon niin iso. Mitä vielä. Vaikka raviin siirtyminen oli vähän hankalaa niin ei se ravi kyllä tosiaankaan mitään laiskaa ollut. Poni mennä tikitti reipasta ravia eteenpäin. Siinä kun keventämään aloin olin jo ihan järkyttynyt kun tuntu että nousen ylös ja poni vetää jo kaks askelta siinäkin välissä :D Ensin ehdin panikoida että nyt tää lähtee, tajusin kuitenkin pian että pienenä ponina sillä on vaan tosi pieni ravikin. Lähdin keventelemään sitten reippaasti ja alkoi ravikin tuntua tosi hyvältä.
Nikkis ravasi oikeastaan koko ajan tosi hyvin eteen. Välillä jollain voltilla hyyty vauhti ja välillä vähän jäätiin puoliteholla ravailemaan. Mutta siinäkin kun anto hieman vaan pohjetta niin johan lähti taas. Useammin tuntui että poni juoksee alta kun että laiskottelis :)

Vähän meillä oli kääntövaikeuksia. Siis mulla ei jalat niinku ollu kylkien lähelläkään ja sitten mun koivet roikku jossain mahalinjan alapuolella suurin piirtein. Kääntyily oli siis vaikeaa kun ei pohkeilla oikeen saanut painettua ja tuntu ettei poni asettunut yhtään mihinkään päin. Ensin me vähän sitten juoksenneltiin toisten imussa ja taisteltiin suunnasta, vaan kyllä se siitä sitten lähti sujumaan varsin mukavasti. Oikeasti, aika mahtavan tuntusta kun tehtiin jotain ravikaahaus voltteja siellä pikkusen ponin kanssa.
Välillä koitin vähän rauhotella ravia, Nikkis totteli myös tätä hidastuspyyntöä tosi hienosti. Ja olin muuten myös itseeni tyytyväinen, ei ollut mitään traumoja jäänyt Nikkiksestä. Ja nytkin pysyin ihan rauhassa vaikka välillä tulikin niitä deja vu tunteita "hmm, nyt tää tuntuu ihan siltä että tää lähtee"

Siirryttiin hieman käyntiin ja käveltiin. Huh :D Mut niin hauskaa.
Marianne keksi että harjoittelemme kulman katkaisuita, jeah. Kulman katkaisu harjotusravissa yhteen kulmaan, sit pitkä sivu, kulman katkasu käynnissä, sitten ravia kierros.

Tää ei kyllä taida yhtään selventää :D Vaan liila on harj ravia, sininen käyntiä. Eli ensin toi ravi kulmankatkasu, sit käynti ja sit tolla toiselle pitkälle sivulle.

Lähdettiin sitten Nikkiksen kanssa näyttämään muille mallia. Poni oli edelleen hirveen reipas ja mukava, mikä tosin vaikeutti istumista harjotusravissa. Yritin parhaani mukaan istua ja koitin pitää ponin kunnon ravissa. Ensimmäinen kulman katkasu oli ihan surkea, Nikkis meinasi siirtyä käyntiin kun tehtiin sitä ja ääks. Sitten lähti sujumaan, kääntyi hyvin, ravi pysyi yllä ja tultiin suhteellisen suoranakin. Käynnissä kulman katkaisu meni ihan kivasti, ja sitten ravia muualla ja vähän tein volttejakin kun en jaksanut tunkea kaikkien keskelle tehtävää suorittamaan. Nikkis meni hirveän nätisti, ei siinä mitään vikaa ollut ja Marianne oli tyytyväinen. Kun oltiin tätä tehty hetki, käveltiin vähän aikaa ja sitten lähdettiin laukkaamaan. Ihan vaan vapaasti laukkaa taas.

Vähän mua jännitti, nouseeko laukka vai ei ja istunko siellä yhtään. Innokkaasti sitten vaan kokeilemaan. Nikkis ravasi reippaasti ja laukatkin nousi oikein hyvin. Nousi aina kun halusin, ja nostot tuntui jopa hyviltä, ei niin veteliltä miltä ne on nyt Pomon kanssa tuntuneet.
Ja hei, mähän oikeesti alan oppia istumaan laukassa. Aina ennen ku oon Nikkiksellä menny, niin oon laukassa pomppinu ylös-alas pystysuoralla linjalla. Tänään mä melkeen jo istuin :) Välillä mä istuin silleen ilmavasti, eli periaatteessa istuin mutta vähän olin irti satulasta. Välillä pompin sit vähän enemmän, mutta toikin oli jo niin hieno saavutus ettei oo tosikaan. Noin hyvin istuin Nikkiksen laukassa!

Eka nosto onnistui ihan hyvin, mutta se laukka tuntui naurettavalta. Laukka oli sellasta töpötöpötöpö eikä tuntunut yhtään laukalta :D Onneksi parin askeleen jälkeen lähti pyörimään paremmin, Nikkis uskaltautui laukkaamaan kunnollisemmin. Alkoi tuntua siltä että laukataan. Vaikka askellus olikin sellasta pientä töpöttelyä edelleen :)
Pari ekaa laukkaa niin nostin vaan pitkälle sivulle ja annoin ponin laukata niin pitkälle kun laukkaa. Kattosin vähän mitä se tykkää (luhistuuko se mun alle :D) Kun huomasin että poni laukkaa mielellään eikä vajoa merkittävästi, uskaltauduin vähän enemmän ratsastamaan laukkaakin. Silti melkein aina Nikkis hiljensi ihan ite. Johtui siitä että Nikkis on niin laiha ja mä olen niin iso. Laukassa mun jalat on jännittyneempinä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että laukatessa mun jalat sojotti pari metriä kyljistä irti ja kun yritin antaa pohkeita, niin en yksinkertasesti osunut koko poniin :D Mä yritin antaa pohkeita ja jalat vaan heilu ilmassa. Kun en saanut ratsastettua oikein eteen, niin ponikin lopetti laukat alkuun tosi usein kesken.
En paljon myöskään käännellyt, sillä kääntäminen oli vaikeeta ja eteenpäin ratsastus oli vaikeeta. Mutta kyllä me yks hieno ympyrä tehtiin ja sen lisäksi vähän kaarreltiin siellä täällä holtittomasti.

Poni oli oikein innoissaan, jokusen kerran lähdettiin ihan itse laukkaan ja välillä mietitytti että nysse lähtee. Hienosti kuitenkin sujui kaikista epäluuloista huolimatta.
Tosin jalustimet ei nyt taas pysyneet sitten millään. Siellä ne heilu ja huoju edes takaisin. Useesti laukkailin varvistellen ettei jalustimet putois. Yhdessä laukassa onnistuin pudottaan kummatkin jalustimet, aika useissa mennä putos vaan se toinen. Noh, ei se mitään, kyllä se tästä.
Ja onnistuin muuten jopa pari kertaa nostamaan laukan takas kun poni ihan törkeesti tiputti sen (niin, se ei haitannu jos se pitkän sivun lopussa lopetti, mut jos se tyyliin hidasteli Pomon perään tms niin se oli törkeetä)
Otettiin sitten vielä yksi laukka, siirryttiin raviin ja lähdin ihan vaan saman tien keventelemään. Nikkis meni hurjan raviponin elkein siellä, veti täysillä. Pian se rauhoittui ja rentoutui. Tosin sen rauhallisuus hävisi aina kun joku muu laukkasi, mutta mutta.
Loppuraveissa poni kulki kuitenkin tosi kivasti. Liikkui eteen, kulki tooosi matalana ja oli kauheen mukavan tuntunen. Kääntys tosi kivasti edelleen. Välillä vähän nousi pää ja lähdettiin kiitelemään kun poni ois halunnu laukata, mutta pian se taas tajus kulkea ihan matalana ja rauhassa. Ne oli hirveen kivat loppuravit.

Sitten käyntiin. Marianne oli tyytyväinen :D Meni hienosti. Ja joo. Hienosti. Ja se oli tyytyväinen kun ei ollut traumoja/kun saatiin traumat pois. Vaan kyllä musta tuntuu että ennemmin niitä traumoja on Sulosta ku Nikkiksestä. Sulo kun oli sillon ihan sekasin niin sanoakseni. Nikkis vaan vähän irrotteli :)

Joo, ei tosta voi muuta sanoa kun et toi on niin tajuttoman hauska poni :D Ja kuten arvasin, en pudonnut tänään. Vasta seuraavalla kerralla kuuluu siltä pudota, jos siis Nikkiksellä sattumalta joskus menen. Ja sillä oli kiva mennä. Vaikka se onkin niin pieni. Vaan oli se taas elämys, maa on niin lähellä ja poni on niin pikkanen :)
Mä olen tyytyväinen. Hauska tunti ja sujui muutenkin varsin hyvin. Poni kulki ihanasti eteenpäin johon olen niin tyytyväinen. Ihmeellistä miten reipas se nyt onkaan. Joo, ja tietysti olen tyytyväinen itseeni kun sen liikkeelle alunperin sain ;)
Ei tossa nyt paljon mitään huonoa edes ollut. Hmm.. Laukassa voisin istua paremmin. Mut toisaalta istuin siellä niin paljon paremmin mitä viimeksi.
Ei tästä tunnista vaan voi sanoa mitään negatiivista, kun kaikki oli niin täydellistä. Olen niin mahtava ja sitä rataa. Ei mut oikeesti. En mä oikeesti keksi melkeenpä mitään mikä ois voinut paremmin mennä, oon tänään tyytyväinen kaikkeen.

Käveltiin loppukäynnit ja sitten keskelle. Heh, oltiin aikasempaa tuntia naureskeltu kun ponit oli loppukaarrossa = kaikki eripäin, vinksallaan ja eri kohdissa :D Mites käy sitten nyt? Käännän Nikkiksen keskelle, kun poni yllättäen jämähtää monta metriä ennen kentän keskikohtaa. Istun siellä selässä että wtf, et nyt nolaa mua ja seiso täällä monta hevosen mittaa kauempana muista. Koitin hienovaraisesti antaa pohkeita että liikus nyt eläin noi pari askelta, ei me suinkaan tähän jäädä. Mitään ei tapahdu, aasin lailla paksu poni seistä möllöttää asennossa. Räppäsin raipalla sitten persuksiin. Poni ihan hätkähti ja oikeen hypähti eteenpäin, ja päästiin siihen keskelle seisomaan. Marianne siellä naureskeli "poni oli ihan yllättyny, ei tainnu odottaa" :D Sitten alas selästä, ponilla oli hirveä kiire talliin. Käppäiltiin sinne reippaasti, riisuin Nikkiksen ja päästin rouvan syömään. Harjailin pienen kiltin ponin puhtaaksi ja vähän pyyhkäsin kun toinen oli vähän hionnut raskaassa duunissa :)

Tjaa-a ja sitten kotia kohti ja sil viisii. Tiistaina sitten taas seuraavalla kerralla. Ja keskiviikkona ei sit pääse, voi kyynel :( No joo. Ei mut ainoa sääli on se kun joudun Oonan jättään ihan yksin. Ypöyksin. Ilman minua. Kuinka se pärjää :'D

Tässäpä vasta merkillinen tunne

nimittäin pettymys. Todella karvas pettymys. Niin se vaan on, viikon verran voi sujua ja jee, sitten täytyy taas mennä huonosti. Julmaa.

Nooh, tallille siis tänään. Siellä vaan oli niin ihanan lämmintä ja ihanaa. Ihan oikea kesä :D
Lukemaan taulua, ja no, minä menin Pomolla. Ja hyvät fiilikset jälleen. Tunnilla myös Roosa, Laki, Salli ja Kaisa. Pompeli oli jo tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja. Ja palelin siellä, niin hirveää. Mutta kun siellä tuuli, nyyhkis.

Pian meidänkin tunti alkoi, joten kävin kiipustamassa Pompelin selkään. Musta tuntu ihan siltä että se vyö oli löysä ja jalustimet eri pituset. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tuskinpa vain, ja sitä paitsi pysyi se satula äskeiselläkin tunnilla :)
Sitten käveltiin ja heti ensin Marianne valitti mun jaloista, jotka ei vaan ollut kylkien lähellekään. Ehei, siellä ne hengaili vähintään metrin päässä Pomon mahasta. JES. Vaan kun jos ne on ihan oikeasti kyljissä kiinni, niin mun istunta on sellasta.. Sellasta.. Mulla on sillon niinku polvet ihan irti ja pohkeet kyljissä ja.. En osaa selittää :D Mutta se ei ole anatomisesti mahdollista pistää niitä pohkeita sinne kylkiin.

Käveltiin alkukäyntejä ja tein vähän voltteja. Tein myös yhden pysähdyksen, joka ihan oikeasti onnistui. Tuumin siinä että tarttis muuten opetella Pompeli pysäyttämään (innoitus lähti siitä kun Marianne kertoili niistä kisoista, heh) Kyllä siinä pysäyttämisessä meni melkeen puoli pitkää sivua, mutta ainakin pysähtyi.
Vähän poni mennä löntysti näissä alkukäynneissä. Ei nyt ihan suoranaisen tappolaiskasti, mutta ei se kyllä kovin hyvin edennytkään.

Lähdettiin siinä sitten väistämään toisella lyhyellä sivulla. Piti tulla keskemmälle, sitten väistää uralle päin. Välimatkat ravissa.

(tälleen, punanen siis ravia ja vihreä käyntiväistöä :D)

Noh.. Pettymys vyöryi ylitseni.
Alla on Pomo, joka ei nyt yksinkertasesti vaan hiljennä käynnissä yhtään. Ei lainkaan. Ei tippaakaan. Sitten pitäisi muka yrittää väistää. Pomo oli hirveän innoissaan, en tajua, jostain syystä se tässä vaiheessa innostui liikkumaan.
Ja ei vaan onnistunut. Käännyttiin. Jo toi käännös oli ihan hutiloitu ja surkea ja blaablaa. Sitten koitan hiljentää. Mitään ei tapahdu. Sitten Marianne huutaa että pidätä pidätä, oot jo myöhässä. Sitten mä koitan jossain paniikin sekaisessa mielentilassa vähän painaa pohjetta, jonka Pomo rekisteröi vain eteenpäin ja sitten Marianne huutaa kuinka mun pohkeet ei oo kyljissä kiinni ja ihan liian hitaastikki toimivat. Tök tök tök.
Tuli välillä oikeesti sellanen olo että ei tässä juosta ku päin seinää kun mä tyyliin roikun ohjissa ja Marianne huutaa että pidätä. Teki mieli itkeä että mitäs mä nyt täsä sit mahdan tehdä :D Mut ei se nyt vaan toimi niin. Tai no joo, toimii. Mut huonosti. Toimis paremmin jos osais hiljentää istunnalla. Enpä osaa. Surkeaa.
Ihan siis välillä ja vahingossa sain Pompelin vähän kulkemaan sivulle, mutta ei se kyllä mitään väistänyt.

Onneksi sentään ravi sujui paremmin. Not.
Pomo lähti hirveen innoissaan raviin, mikä oli kiva. Vähän juoksi alta pois, piti vähän rauhotella välillä. Mutta hyvin kumminkin poni ravasi. Ongelmat alkoivat kun yritin kääntää. Ku ei vaan kääntynyt. Se meidän volttien teko oli niin ihmeellistä pelleilyä ettei taas paremmasta väliä ja ääh. Voikin olla näin hankalaa.
Tosin joo, nyt voisin tähän selitellä että mulla itelläni oli fyysisiä ongelmia jotka vaikeuttivat tämän päiväistä ratsastusta.
Mutta ei mun ongelmien nyt tarttis ihan noin paljon vaikeuttaa..

Kun oltiin tarpeeksi kauan hakattu päätämme seinään, lähdettiin tekemään samaa harjotusravissa. Tai siis, toi punanen tultiin laukassa, vihreä ravissa.
Ihan suoraan ja kiertelemättä voin todeta että ei tullut väistöaskeleen puolikastakaan, hyvä jos milliäkään liikuttiin oikeeseen suuntaankaan. Pomo vaan juoksi alta ja halus laukata. Jeah. No, en olettanutkaan moisen onnistuvan

Laukka meni muuten hyvin :D Jee, hehkutellaan vaikka sitä jottei tää pettymys masenna liikaa.
Ensinnäkin, olin niin tyytyväinen siihen että tänään mä istuin Pomon ravissa tosi hyvin. Pompin sillon kun Pomo vähän kaahasi, muuten istuin niin tajuttoman hyvin. Se oli se viime tunti kun mentiin ilman jalustimia, se autto ;)
Laukat nousi vähän huonon puoleisesti. Ekat nostot irtosi vasta tuolla lyhyellä sivulla. Sitten alkoi nousta vähän nopeammin.
Mutta laukka itsessään meni vaan niin kivasti :) Ensinnäkin, mä istuin niin hyvin! ! !!!!!!!!!11
Trol. Ihan oikeestikki :D
Vähän irtosin penkistä välillä, välillä onnistuin sohlaamaan mun raipan mun jalan alle. Mut missään välissä en pomppinu tyyliin metrejä ilmaan ja ah. Ja välillä ihan oikeasti istuin ihan oikeasti irtoamatta penkistä!! Ja kyllä ne siirtymätkin alkaa sujua. Pompin sillä ekalla raviaskeleella pari metriä, mut sit istun jo aika hyvin, kyllä se siitä.

Istumiseen lisäten, niin mulla vaan meinas putoilla toi toinen jalustin :D Toi toinen jalustin meni vähän väliä jonnekki saappaan kärkeen, mut ei tainnu kertaakaan ihan oikeasti pudota. Jes.

Laukka pysyi hyvin yllä, kerran oli semmonen pätkä että koko ajan putos alas. Noh.
Ja hienosti käänneltiin. Tai pikemminkin hallitsemattomasti, mut joo. Pari kertaa pelkäsin et täräytetään päin toisia, kun ei Pompeli kääntynytkään. Mutta joo, kyllä se kääntyi vaikkakin vähän vaikeasti välillä :)

Laukkojen jälkeen tein taas kuolemaa, heh. Sitten loppukevenneltiin. Pomo kääntyi tosi hyvin, vihdoin ja viimein. Löysällä ohjalla. Huomatkaa siis kaksi asiaa; poni kääntyi löysällä ohjalla JA minä uskalsin ravata löysällä ohjalla :'D
Ravailtiin ja sit siirryttiin käyntiin.

Marianne totes että oisin voinu laukata koko tunnin. Se meni hyvin :D Kaikki muu meni huonosti (kerrankin se sitten myönsi totuuden)
Ongelmahan on tosiaan siinä kun Pomo ei hiljennä käynnissä. Häpesin taas itseäni kun Marianne käski viedä asiat loppuun. Käski pysäytellä ponia vaikka parin askeleen välein. Aloitin sitten toisen pitkän sivun alussa, ja aika pian poni pysähtyikin. Jes. Sitten käyntiin ja parin askeleen päästä taas hiljentelyä. Suhteellisen nopeasti se pysähtyi taas, mutta kyllä siinä sitä aikaa meni. Poni lähti itse käyntiin, käveli sujuvasti melkeen puol pitkää sivua ja lyhyen sivun, kunnes pysäytin sen aitaa päin. Se oli oikeasti niin säälittävää. Puol kierrosta koitan hiljentää ja saan aikaseksi kolme pysähdystä. Se on surullista

Tosiaan, tuntiin mä en ollut kovinkaan tyytyväinen. Olin niin pettynyt noihin väistöihin :D No, en edes olettanut niiden onnistuvan, vaan silti olen niin pettynyt. Miksen mä vois osata hiljentää sitä Pomoa.
Mutta laukka meni hyvin ja oon tyytyväinen siihen että osaan jopa istua Pomon ravissa.
Ja ärsytti myös se kääntelyn vaikeus ravissa. Ärh.

Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja sitten mentiin talliin. Pompeli käyttäytyi taas oikein kiltisti, veti vaan heiniä naamariinsa ;)


HMM. Laitetaanpa taas mielenkiintoista ajattelua. Vertailukohtia.
Ajattelua siis Pomolla ratsastuksesta.

Sen kanssa on toi touhu oikeasti kehittynyt ihan todella paljon. Leiristä tähän päivään on Pomolla ratsastus parantunut ja helpottunut huomattavasti.
Leirillä opin nostamaan laukan Pomon kanssa, sitä ennen ei löytynyt kuin se korkeintaan kolme askelta. Ironista kun nykyään poni on NIIN helppo ja NIIN ihana laukata, ennen ei sitten noussut vaikka kuinka yritti :D

Pomon kanssa on laukkaaminen kehittynyt tosi paljon. Ennen ei edes laukka noussut, nykyään se jopa pysyy yllä, nousee, kääntyy ja tekee vaikka mitä.
Samoin tässä kun olen Pomolla mennyt, oon alkanut oppia ratsastamaan sitä. Ei siitä nyt ole kauan kun se oli niin vaikea ratsastaa. Kääntyi joskus ja vahingossa, ja aina vasta kauhean taistelun jälkeen. Nykyään jos on käännösongelmaa, niin kyllä se silti kääntyy. Vähän vaikeemmin vaan. Tai niin.
Nyt tässä viime tuntien aikana tuntuu että oon oikeesti oppinut istumaan Pomon ravissa, ennen kun vaan pompin lailla perunasäkin. Sama juttu laukassa, sielläkin pysyy aika hyvin, verrattuna leiriin jolloin pompin siellä kilometrin verran aina ilmaan.

Nykyään Pomon kanssa saattaa olla jopa miellyttävä ratsastaa kun se ei ole sellanen ohjalla makaava, kääntymätön, laukkaa nostamaton ja äreä pieni poni. Nykyään sen kanssa oikeasti onnistuu välillä.

Mutta edelleen on se hiljentäminen ongelmana. Käynnissä ei vaan hiljennä.
Kyllähän se ravissa, jos ottaa pidätteen niin kyllä se hiljentää. Ei mitään ongelmaa.
Vaan käynti on niin vaikea askellaji. Ei onnistu.

Mutta ehkä vielä joskus. Miettii kuinka paljon oon tässä jo kehittynyt, kuinka paljon ongelmia oon saanu korjattua.
Eiköhän toikin vielä jonain päivänä korjaannu :)
Uskotaan siihen kaikki sitten yhdessä.


Toivotaan myös että huomenissa sujuisi, enkä joutuisi taas pettymään omaan räpeltelyyni.

Kuvia, videoita ja perjantailua

Aloitetaan näiden tarinalla :D

Eli ne on ohjat, aivan oikein.

Ne on Nikkiksen ohjat. Tai pikemminkin oli :D Nyt ne on mun. Trol.

Miksi?

Eräistä syistä (jotka kirjoitan tonne myöhemmin) Nikkiksen ohjat meni perjantaina naps poikki. Katkesivat.

Marianne sitten heitti ne perjantain päätteeksi roskikseen, josta minä kävin ne dyykkaamassa :'D

Jottei asia kuulostaisi niin oudolta, sanon vielä että ne olivat ihan roskiksen pinnalla, puhtaiden roskapussien päällä ;) Ja heh, tällä kertaa en sentään ruvennu Mariannelle tekstaileen että haittaako jos dyykkaan rikkinäiset ohjat tuolta roskiksesta :'D

Sitten kotiin päästyäni pesin noi ohjat sienellä ja vedellä. Kangasosat oikeen kunnon vesimäärällä, nahkaosat vähän maltillisemmin. Sitten rasvasin nahkaosat oikein kunnolla (ne oli kumminkin aika huonossa kunnossa)

Ne sai yön olla ja kuivua. Sitten seuraavana päivänä korjasin ohjat :D

Ne meni poikki tosta kohin. Tuolla oikeella on siis se osa mikä menee kuolaimeen kiinni.

Toiselta puolelta ei edes näe että niitä on korjattu

Ette usko millanen riemu oli kun sain kiinnittää nää ohjat mun riimuun :D

Nyt mulla on Spaetan ex-riimu ja Nikkiksen ex-ohjat.

Ja kummatkin dyykkasin roskiksesta. Hmm :D

Vaan niitä on ollut ihana korjata ja pestä. Ihanaa

Ja ennen kuin joku miettii että herran jumala, täähän tulee myöhässä, niin tää oli taktinen veto. Mietin perjantaina että raportoinko, mutta päätin että järkevämpi kirjotella vasta nyt :)

Eli perjantaina pääsin sittenkin tallille katsomaan kun Oona ratsastaa, jee :) Saavuin joskus kuuden maissa tallille, kävin lukasemassa taulua ku halusin tietty tietää minkä konin selkään Oona joutuu. (Pompeli ;) )
Sitten menin katteleen tuntia tuulessa ja tuiskussa.
Ei siinä mitään, tunti meni ihan hyvin. Mut sit ku laukattiin, Nikkis vähän innostus ja pian olikin Nikkiksen ja Simon ratsastajat maassa.

Sitten tulivat Oona ja Henna. Ja mä sain muistitikun kuvineen!! Lähettiin kentän laidalle odottelemaan ja katteleen tuntia

Tyypit oli jo loppukäynneissä, kun naapuri käynnisti ruohonleikkurin. Kaikki ponit päätti sit pelästyä sitä. Jumantsuikka, sieltä ne lähti ja pian oli koko porukka laukkaamassa ympäri kenttää. Nikkikseltä ilmeisesti katkes ohjat kun ratsastajaki oli vielä kyydissä.
Kauaa ei ratsastajat selässä pysyneet, vaan tulla muksahtivat lähes saman aikaisesti. Ja siitä se riemu vasta repesi. Siellä sellaset viisi ponia veti pukkeja ja laukkas täysiä ympäri kenttää. Ei hitsit :D Se oli aika järkyttävää. Nikkis jäi kiinni suhteellisen pian, mutta siellä ne Pompelit ja Lakit ja Simot ja Elvikset veti edelleen täyttä laukkaa ympäri kenttää. Jeah.
No, kaikki säilyivät hengissä ja ponit sai vähän irrotella.
Vaan ei käyny kateeksi Oonaa joka joutui seuraavaksi selkään. Heh, ja Oonaki oli viimeks ratsastanu sillon meijän irtotunnilla Roosalla, eli noin vuosi sitten :'D

Mä olin lähes koko tunnin Oonan henkisenä tukena, jutusteltiin ja pidettiin puhuttelua Pompelille joka ei tykänny musta, eikä siitä ku ei päässy laukkaamaan.
Ja mä otin ekaa kertaa kuvan järkkärillä! JEE :D Ja se oli helpompaa kuin luulin. Sain ihan tarpeeksi hyvän kuvan ihan helposti. Vähä oon pro. No ei, mut oon ajatellu että se on sellast rakettitiedettä että saa edes melkeen onnistuneen puoleisen kuvan.

Tunnin jälkeen toimin hevosenhoitajana, ja vein Pompelin karsinaan ja riisuin sen. Muu porukka harjaili sen :)
Ja Oona tulee mun kans samalle tunnille. Iip, vähä jännää :'D
Sit käytiin tosiaan dyykkaamassa ja näin Tarmon kun se tuli kentälle. Ja sit kotiin.

Sit näitä kuvia et videoita Roosasta :)

Videoista sen verta etten edes hirveesti niitä analysoinu :D Merkillistä. Sen huomasin et välillä kääntäessä mun kädet oli ihan eri tasoilla. Välillä nojailen eteen. Mut huomatkaa kuinka asiantuntevalta näytän laukassa :'D
Ja tosiaan, kolmannessa videossa seikkailee sitten myös Tarmo vauva ;) Heh
Linkki 1
Ihan tämmösiä jotain kivoja pätkiä. Joo, ja se eka ravi on just sellanen hidastettu elokuva ravi :')

Linkki 2
Eli laukkaa vaan :) Toisessa tosiaan poni hieman mennä tunkee keskelle. Mutta ne muut on hyviä, vai :D

Linkki 3

Uskomaton tosiasia: Kaikki kuvat on otettu järkkärillä. Noita kuvia katsellessa voi sitten arvailla kumman rouvan kuvaamia ne on ;)

Otsikoimaton

Aa joo tota noin

Ensinnäkin kiitos rakkaille lukijoilleni :D Jotka vähentyvät tässä pikku hiljaa, heh.
Ei, mutta se on kiva huomata kun te myötäelätte riemuni kanssa (tai ainakin yksi myötäelää) Se on mukava huomata, että kun minä kirjotan tänne "JEE VÄHÄN MENI HYVIN :DD !!" postauksen, tulee klikkauksiin yleensä toi luin, ja sen lisäksi toi hyvä :)

Heh, mutta joo. Kiva että tykkäätte kun menee hyvin. Toivotaan että menee jatkossakin hyvin, jottette joudu lukemaan mun angstipostauksia mitenkään hirveesti :)

(Olen tässä välillä miettinyt että kuinkahan pitkään mä tätäkin blogia tulen kirjottamaan :D Into on tällä hetkellä sammumaton)

Ja sitten ilouutisiin!

Mä pääsenkin kattomaan huomenissa kun Oona ratsastaa. Se on ilouutinen mulle. (Ellei sitten mene asiat huonosti. Toivotaan että kerkiän :) )

Sitten on vielä toinen ilouutinen, se on ilouutinen mulle ja myös teille. Mutta enpä kerro sitä. Voitte arvata (kyllä te sen sitä paitti tiiätte)
Voin kuitenkin vinkiksi sanoa, että myös Henna tulee katsomaan Oonan ratsastusta ;)

Nyt sitten heissan. Palailen varmaan sunnuntaina. Meinaan olishan mulla videomateriaalia näytettävänä. Tarttee näyttää kun ollaan niin lahjakkaita pienen possun kanssa :)

(P.S Oli törkeää. Siellä Oona naureskeli että oon mä vieläki liian kiltti :D)

Put me up, put me down

Tässä on siis tämän päiväinen ratsuni :) Hänelle pisteitä, ken tunnistaa tuon hönkäilevän kaviokkaan

Tänään siis tallille, ja oli niin ihanan lämmintä :) Ja Hennakin tuli kuvaamaan kun ei satanut. Ja Oonakin tuli sen mukana. Jeij.
Kattelin tuntia vähän ja sen jälkeen ravailin ympyrää ja stressasin. Kun siis noilla yksillä vaan kesti ja kesti. En halunnut hakea ratsuani ennen kuin nämä yhdet saapuvat (heh, pitihän saada videolle kun talutan hevosta tarhasta) ja nämä yhdet sitten suvaitsivat saapua jopa vähän puol seittemän jälkeen. Aijai.

Sitten eikun reippaasti Roosaa hakemaan (mainitaan, että tunnilla oli myös Salli, Pomo, Elvis [satulatta] ja Sulo) Poni seistä möllötti tarhan peränurkassa ja tuli niin säälittävän hitaasti kanssani talliin (nimimerkillä repeilin katsoessani videota) Roosa sitten iskettiin Kaisan karsinaan ja reippaasti kuntoon vaan. Harjailin ponin nopeasti ja keskustelimme maailman parannuksesta. Sitten varusteet. Pakko mainita että sain sen Roosan satulan niin helposti selkään :D Ei tarvinnu yhtään leikkiä sen liman kanssa, kaikki kun meni ihan heti suoraan ja hyvin, minä opin! Pistettiin sitten Roosa ihan liian nopeasti kuntoon, saatiin seistä siellä lähemmäs kymmenen minuuttia poni pukeissa. Hups d:

Sitten lähdimme kentälle. Voi hellanlettas miten hitaasti voikaan poni kävellä. Pääsimme kumminkin kentälle ja kiipesin satulaan. Nyt oli jalustimetkin jopa sopivan pitkät (= liian pitkät) Marianne kävi kiristämässä vyön ja selittelemässä että pitkästä aikaa saan tapella Roosan kanssa. Heh.
Sitten käyntiä. Roosa käveli joo ihan ylimaallisen hitaasti. Koitin ratsastaa pientä ponia eteen, mut en ihan uskaltanut :) Roosa on niin vauva, se menee rikki, heh. Vaikkei vauhtia juuri löytynytkään, niin ei hertsilei kuinka hyvin poni kääntyi! Ei mitään ongelmaa vaikka pitkin ohjin voltteja tehtiin, vähän koitti liirata jonkun Elviksen perään, mutta uskoi tosi vähällä. Tosin poni hieman mennä oikoi kulmia ja muuta mukavaa, mutta olin tosi tyytyväinen jo siihen kääntyilyyn. Otettiin myös joku pysähdyskin. Joka oli harvinaisen huono. Roosa veti poikittain ja pois uralta ennen kuin suvaitsi pysähtyä.

Mariannen palattua lähettiin kevyt raviin. Roosaa sai patistella, ennen kuin rouva jaksoi vaivautua. Ja alkuun se ravi oli niin naurettavaa :D Mentiin ku taaksepäin kelatussa hidastetussa elokuvassa. Onneksi pian sain ponin edes jotenkuten mummoilemaan eteenpäin. Ravissa oli tosiaan eteneminen vähän hukassa. Koitin aina välillä vähän ratsastaa eteen, mutta lopulta pyysin kunnolla vasta Mariannen jäkättäessä vauhdin puutteesta. Välillä sain Roosan ravaamaan ihan hyvin (= liian hitaasti) ja tuli sieltä ainakin pari pitkää sivua joilla poni oikeasti ravasi eteen. Kyllä se siis loppua kohti parani.
Poni yllätti positiivisesti, se nimittäin kääntyi myös ravissa varsin mallikkaasti. Tietty vähän enempi kokeiltiin ja sitten yritettiin siirtyillä käyntiin kesken voltin, mutta kun ratsastin ponia eteen myös voltilla, alkoi kääntelyt sujua oikeasti hyvin. Pariin otteeseen meinasi iskeä paniikki kun poni ei käänny, mutta tajusin korjata ulko-ohjaa, mikä auttoi tosi paljon.

Sitten käveltiin vähän. Roosan vähäinenkin eteneminen suorastaan romahti kun käyntiin siirryttiin ja tyydyimme matelemaan pitkin kenttää.
Marianne pisti tötsiä merkkaamaan tehtävää ja selitti sen sitten meillekin. Eli piti tulla puolirataaleikkaa, sitten pitkän sivun keskellä sen radan ylityksen jälkeen tuli nostaa laukka. Ja laukassa piti tehä pääty-ympyrä ja tälleen. Tätä tehtiin yks kerrallaan, kutsuttuina. Muut sai sillä välin kuljeksia porttipäässä.
Noh, me oltiin viimisiä. Kuten aina, syrjittyjä lapsia ;) Kävelin sitten siellä, enkä huolehtinut huomisesta.
Roosa suorastaan mateli. Se käveli niin hitaasti siellä ympyrällä kuin vain hevoseläin voi kävellä. Vähän se tuskastutti kun mietin mitä jostain laukasta muka tulee, kun ei poni edes kävele. Välillä vähän annoin pohjetta, mutten silti juuri stressannut vaan annoin Roosan madella :D

Muut suorittivat, sitten meni Pompeli suorittamaan. Päätin ottaa vähän ravia ympyrällä, sillä useilla oli ongelmana se ettei ratsut liikkuneet. Päätin vähän aktivoida Roosaa, ettei mun sitten tarvi potkia sitä ylös horroksestaan just ennen omaa vuoroani. Se mun päätös ottaa ravia ei kylläkään oikein onnistunut.. Pohjetta pohjetta pohjetta. Mitään ei tapahdu. Raippaa raippaa raippaa. Mitään ei tapahdu. Lätkin ja potkin ja kun ei poni vaan millään siirtynyt raviin, se lähti vaan kävelemään reippaasti. Tuskastuminen iski kun ympyrällä loppui tila ja Roosa vähän seuraili Elvistä. Hommasin nopeasti tilaa ja sitten sain sen parin metrin harjotusravi pätkän suoritettua. Heh :)
Sitten olikin mun vuoro (tosin mut meinattiin unohtaa. Syrjintää) Roosa lähti raviin ihan kivasti. Mutta vauhtia ei ollut. Meijän puolirataaleikkaa meni vähän huonoksi, koska Roosa tunki Sallin luo. Tehtiin joku epämääränen voltti, jonka jälkeen poni meinasi vuorostaan tunkea kaikkien muiden paitsi sen Sallin luo. Marianne valitti että oon liian kiltti, joten koitin vaan pakottaa ponin oikeaan suuntaan, mikä itseasiassa onnistuikin jopa. Kun päästiin reitille, siirryin raviin. Marianne valitti hitaasta vauhdista, joten haettiin reipasta ravia ja tultiin sinne lyhyen sivun keskelle. Koitin nostaa ja laukka jopa nousi! Niin uskomatonta :D Laukattiin se pitkä sivu siitä ja olin niin tyytyväinen. Sen jälkeen palasimme Roosan kanssa ympyrälle kävelemään, tosin tällä kertaa otin siellä vähän raviakin. Roosakin oli muuten innoissaan, meinasi että laukkaamaan tarvii lähteä kun vähän otin ravia.

Ennen kuin pääsimme uudestaan tehtävälle, päätti Marianne että tehdään helpommin kun ei onnistunut. Eli nosteltiin vaan pitkille sivuille. Mä nostin ravista, muualla menin käyntiä. Laitoin aina Roosan reippaaksi ja sitten koitin nostaa. Alkuun laukat nousi jopa tosi kivasti, mitä nyt lopahti kesken kun laukattiin kohti Sallia. Nooh :D (Tosin, mä olin niin tyytyväinen itteeni, sain muutamissa laukoissa Roosan pysymään uralla, vaikka se koitti mennä Sallin luo :) Tosin sit käynnissä se vähän meni sinne, mut joo)
Lopussa ei laukat enää nousseet ihan niin hyvin, ja jouduin aika kauan taistelemaan siinä ennen kuin nousi laukka. Ja tosiaan, tänään taisi vaan kahesti lentää perä, poni oli tosi innoissaan :)
Mä lopetin laukkaamisen vähän aikasemmin, olin just saanu nousemaan laukan hyvin, en halunnu lähteä enää kokeilee jos ei kumminkaan enää onnistuis.
Ja btw, mä istuin laukassa ihan suhteellisen ok:sti. Silleen ku Roosan laukas normaalisti.

Lopulta jäätiin kaikki käyntiin. Marianne oli tyytyväinen. Meni niin hyvin, ja se oli yllättynyt, oli kuulemma alkuraveissa miettiny et mitä tosta touhusta tulee kun Roosa ei ravannu yhtään eteen :'D
Totesin vaan että tää oli tosi kiva viikko, meni kummatkin tunnit hyvin ja kummankin tunnin alussa Marianne oli miettiny et ei tosta tuu mittää :D

Mä olin kauheen tyytyväinen, ja Oonakin oli ylpeä musta :)
Vähän laiskan pulskea Roosuli oli, mut ei se nyt haittaa. Siitä on niin kauan ku olen sillä viimeksi menny, ja voi voi.
Ei seurailtu, mentiin tosi nätisti. Tänään oli helppoa ja mukavaa. Laukatkin nousi. Mä olin tosi tyytyväinen tänäänkin :)

Loppukäyntien jälkeen keskelle ja alas selästä. Sitten talliin Roosan supervauhtia. Ja jouduttiin..
Aamun karsinaan. Hui.
Roosa pois vaan ja harjailtiin hänet hienoksi. Ja sitten tuli Tarmo kylään :D Roosa huuteli sille ja ojenteli kavioitaan kohti minua. Heh. Tarmo oli niin pikkanen. Söps.
Sitten meni Tarmo kentälle, me jäätiin pesemään Roosan kuolaimet. Sitten leikittiin kissan kanssa ja todistettiin viisautemme Hennan kanssa. Lopulta saatiin korttikin kirjotettua ja päästiin kotiin.

Tää oli kyllä aika loistava viikko :) Nyt videoita katteleen :D Ja ei hätää, kyllä tekin näätte. Ennen pitkää (viikonlopun jälkeen) Tosin se on sääli kun nyt en pääse näkee ku Oona ratsastaa. Nöyh :D
Ja tosiaan, kuvat on laadukkaita print screenejä. Hennalla oli myös se järkkäri, mutta kuvista en tiedä koska ne saan. Siinä kestää, kun tartten sen muistitikun ja blaablaa. Mutta kyllä mä ne joskus saan, sit voin täytellä blogia Roosankin kuvilla ;) Mutta joo. Ja huomatkaa, kerrankin otin print screenejä joka askellajista :)

Jaa mitä ongelmia?

Tämmösinä päivinä sitä aina miettii että mitä ongelmia mulla on muka ollut omassa ratsastuksessa/tietyn ponin kanssa menossa. Ku eihän siinä oo mitään vaikeetakaan, kaikki sujuu hienosti.
Tässä on tällanen mahtifiilistelypostaus, ku oon niin tyytyväinen tän päiväseen tuntiin :) Mä menin hyvin, hevonen oli hyvä ja tunti oli kiva. NÄÄÄÄÄIN mahtava päivä, heh :)

Tosiaan, tallille päin. Vaikka kevät oli kiva, niin kesä ei vaan tunnu tulevan. Joka päivä tuulee niin paljon ja on kylmä, yh. Missä on kesä ja kuuma?
Olipa muuten hirveä pyöräily, vastatuuleen, eteenpäin ei vaan päässyt. ÄRH :D

Saavuin sitten tosiaan tallille ja lukemaan taulua. Meijän tunnilla oli Salli, Vinski ja Nikkis. Ja mä menin Pomolla. Suoranainen yllätys ja helpotus. Ei Elvistä, jee :D
Pompeli oli tokalla tunnilla, joten siivoilin vähän Lakin harjoja. Ja iiks, mun piti mennä laittamaan Sallin vyö kiinni. Jännää oli, menin sinne karsinaan, vastassa tanssiva hevonen jonka silmät pyörii päässä. No ei ihan, mutta siltä se tuntui. Tunsin myös itseni hyvin pieneksi. Vaikkei Salli mikään iso olekaan, niin sen rakenne jotenkin saa sen näyttämään tosi isolta :D Ja olihan se isompi ku pienet ponit, vaikka mua matalampi olikin.
Sitä vyötä oli hauska koittaa laittaa kiinni. Tosiaan, aivan vieras poni tanssii siinä karsinassa, meinaa jyrätä meitin, ja sit vielä täti ohjien päässä toteaa leppoisan rupattelun lomassa että äsken se vähän keuliski tässä. Sepä mukavaa :') Oli muuten hivenen jännä tilanne.
Sit ku mietti että pitäiskö mun nyt vaan koittaa koko ajan kiristää tätä vyötä, vaikka tää ratsu ei nyt paikallaan pysykään, vai pitäiskö aina luovuttaa kun se liikkuu. Päädyin kiristelemään sitä vyötä vaan jatkuvalla syötöllä ja rukoilin etten jäisi ponin alle sen tinttaroidessa (ja btw, tein jopa tän oikein :) ) Marianne tuli sinne sitten, mutta olin mä ainakin saanu sen etummaisen hihnan kiinni. Enempää en uskaltanut enää edes laittaa kun Sallia jännitti niin paljon. (:
Sitten kattelin tota tuntia kun Salli siellä meni. Hirveen nätti mun mielestäni. Heh, se on hienon värinen :D Ja muutenkin, jotenkin hieno. Joo, kattokaas, sen pitää ihan sen takia tonne jäädä ku se on niin kaunis (;

Sitten alkoikin meidän tunti, joten menin Pomon luo ja nousin selkään. Jäi jalustimet vähän lyhyiksi, ehkä jopa pari reikää lyhyiksi. Vaan maasta katottuna ne näytti niin julmetun pitkiltä ettei mitään määrää.
Sitten käyntiä. Ja itse asiassa Pomo kulki alkukäynneissä aika kivasti. Sillä oli vauhtia tarpeeksi, joten mun ei tarvinnut tuskastuneena potkia ratsua eteen. Ja kääntyikin tosi hienosti. Vähän oli tietenkin ne voltit sellasia soikion näkösiä ja vähän koitettiin seurata ties ketä, mutta hei, ainakin Pomo kääntyi ohjat pitkinä melkein sellaselle reitille mitä suunnittelin. Se on jo jotain. Joo, vähän vauhti kuoli aina välillä kun voltteja tehtiin, mutta.

Käveltiin hetkinen ja sitten kerättiin ohjat. Se tunne kun keräsin ohjat kunnon tuntumalle. Hetken aikaa Pomo kulki siinä ohjalla hyvin. Miten muotoilisi järkevästi? Mutta siis, hetken aikaa se tuntuma oli tasainen, suu tuntui hyvältä, ja kun käänsin voltille, niin pystyi käyttämään ohjaa ja Pomo vähän jopa kääntyi ympyrän suuntaiseksi. Kyllä se aika pian muuttui taas epätasaiseksi ja nykiväksi tuntumaksi, mutta toi fiilis tossa alussa oli jo aivan mahtava. Mä keskityin käsien oikeaan asentoon, tänään pysyi nyrkit tosi hyvin kiinni (mitä nyt välillä aukesivat) kyynerpääkulmakin löytyi (mitä nyt välillä kulki Pomo pitkänä kuin nälkävuosi ja ohjilla lojuen. Vaan toisaalta, en tänään antanut sen lojua siellä) Ja hei, mua ei muuten edes jännittänyt Pomolla meno. Kerrankin säilyin selässä ilman sellasta jännitys huojumista. Jee :)
Lähdettiin käynnissä vähän väistämään. Ihan vaan niinku uralta pois, sitten väistöä uralle. Tämän loistavan tunnin huono osa oli nämä väistöt :D
Pomo ei hidastanut. Vaikka kuinka yritin kaikkeni, niin ei. Siinä se mennä hiihteli eteenpäin just niin vauhdikkaasti kun häntä huvitti. Ja pohkeesta liikuttiin korkeintaan eteen. Marianne valitti kun en pidättänyt, vaan kyllä mä yritin. En vaan osaa. Marianne ei nyt ymmärrä etten saa Pomoa pysähtymään :D Se on ikuinen ongelma.

Kauaa ei väistelty vaan lähdettiin nopeasti alkukeventelemään. Mä olin niin positiivisesti yllättynyt, kun Pomosta irtosikin oikeasti kivaa ravia. Etenevää, vaan ei se juossut alta jolloin ei munkaan tarvinnu jännittää. Ja Pomo kulki vaan niin hyvin, heh. Se kääntyi niin hyvin. Kääntelin Pomoa ihan fiiliksissä, kun poni oikeesti kääntyi kyseenalaistamatta mun pyyntöjä. Vähän Pompelin oli luimittava raukka Sallille, mutta muuten mentiin oikein asiallisesti. Marianneki totes että Pomo ravaa hyvin ja etenee hienosti, se oli kuulemma jännittänyt et mitä täst meijän ravista tulee ku käynnissäkin Pompeli mennä hiihteli vaan :') Kiitos luotosta.
Vaihdettiin suunta, hyvin jatkui. Tähän suuntaan vaan Pomon ravi muuttui huonomman tuntuseksi ja mun kevennys vammaili omiaan ja jalatkin heilui hullunlailla. Mutta muuten, Pomo ravasi kivasti eteen, kääntyi ihan mahtavasti :) Otin kumpaankin suuntaan myös yhdet käyntisiirtymät, jotka onnistuivat ihan kivasti.
Mariannen tämän päivän suurin valituksen aihe oli muuten mun kädet. Koko ajan oli nyrkit auki ja kyynerpää kulma puuttui. Mutta näin meidän kesken, oli ne silti tuhat kertaa paremmat ku yleensä ;) (huomaatteko, tämä on totinen fiilistelypostaus, joka toiseen väliin on tungettava hymiö)

Ravattuamme aikamme, siirryttiin käyntiin. Käveltiin hetki pidemmällä ohjalla. Ja sitten :D
Nostettiin jalustimet ylös. Ah, ihan pakko fiilistellä. Mä olin niin ilonen! Viimeinkin, päästiin ravaamaan ilman jalustimia, olin jo valmiiks angstinu ettei kumminkaan mennä ku aikasempi tunti meni ilman jalustimia. Ja olin niin ilonen että mulla oli tänään Pomo, oishan Elviksen kanssa ollu aika tylsää mennä ilman jalustimia kun sen ravi on kumminkin normi tilanteessakin niin helppoa. Pomon ravissa sit taas pompin ja huojun ja istun ihmeellisesti.
Kokosin tosiaan jalustimet ylös ja pian siirryttiin raviin. Vähän mua jännitti ja Pomo nosteli päätään näyttäen siltä että lähtee baanaamaan. Vaan ei kun raviin. Pomo siirtyi mukavaan raviin, aika rauhalliseen muttei nyt ihan mihinkään mummoiluun. Yllätin itseni totaalisesti, mä meinaan istuin siellä. Ja tosi hyvinkin vielä. En horjunu puolelta toiselle, en pomppinu. Mä istuin. Välillä volteilla vähän nojailin ties mihin suuntaan ja välillä nojailin taaksepäin, muuten istuin tosi hyvin. Kyynerpää kulmakin pysyi ainakin jonkun asteisena, en menny silleen ku yleensä Pomon kanssa harjotusravia "kädet suorina eteen etten kisko ponia pysähdyksiin" Ja ku siis mä en pomppinu! Jeah :)

Pomo kääntyi oikein kivasti, ja kääntelin sitten niin paljon kuin tilaa löytyi ja mitä jaksoin. Hain itelle hyvää istuntaa ja koitin pitää Pomon hyvässä ravissa, en halunnut että se mummoilee. Sehän ois helpottanut istumista, enkä tosiaan halunnut sitä. Niin vaikeaa kuin mahdollista sen olla pitää :) Olishan se poni vähän reippaamminkin voinu kulkea, mutta ei se ihan mummoillutkaan, ja Mariannekin vaan kerran mainitsi että edetä voisi vähän enemmän.
Ja tosiaan, mä olin oikein tyytyväinen mun istuntaan. Välillä oli kädet edessä kun Pompeli pärski tms, ja välillä aukes nyrkit. Muuten istuin omasta mielestäni oikein kivasti. Heh, enkä meinannu kertaakaan valua alas penkistä, se on muuten oikeesti saavutus :D Tyyliin ikinä oo pysyny ilman jalustimia noin hyvin selässä... Tein voltteja, päätin että yhtään käyntitaukoa ei pidetä. Ja sit vaan fiilistelin kun oli niin kivaa :) Muutamaan otteeseen oli vähän kamalaa kun Pomo ravasi jostain kentän kuopasta vähän epätasaisemmin, jolloin mä ite heittäydyin etukenoon ja auts. Mutta joo.

Sitten siirryttiin käyntiin ja jalustimet takasin. Lihakset oli jumissa ja lämmin oli. Ihanaa!
Käveltiin hetki ja oli laukan vuoro. Laukassa ihan vaan mentiin miten huvitti, ja jätettiin loppuravitkin väliin jotta sai laukata (no, luulen että Marianne puhui hevosista, mut en sit tiiä :) )
Mä nostin Pompelin kanssa käynnistä, ei aina tosin noussut suoraan ja tuli se pari raviaskelta väliin. En vaan jaksanut tahkota sen ravin kanssa ja sit oli tietty maha kipeenä, joten en sikskään halunnut alkaa ravailemaan yhtään ylimäärästä.
Ja näin nopeasti todettuna olen myös laukkaan niiin tyytyväinen :)
Laukat nousi, no eivät mitenkään älyttömän hyvin. Välillä Pomo oli vähän vetelä ja löllykkä ja sit mä en saanut valmisteltua hyvin. Välillä nousi paremmin kun Pomokin oli ihan menossa. Ja itse laukat meni niin kivasti. Heh. Mä istuin laukassa hirveän hyvin kaiken huomioon ottaen. Välillä mentiin vähän reippaammin, ja silti mä istuin aika tosi hyvin. Välillä vähän pompin, ja välillä ympyröillä olin ihan vinossa. Mutta kyllä mä olin tosi tyytyväinen mun istuntaan, oikeasti. Ja tänään mä oikeasti myös yritin istua laukassa. Enkä vaan baanannu mukana ;) Ja vähän koitin jopa nojata taaksepäin, sekin auttoi.

Ensin otin parit laukat silleen et pitkää sivuu vaan ja koitin istua. Sitten lähdin kokeilemaan tota kääntelyäkin. Eka yritys epäonnistui, kun Pomo ei kääntynyt, vaan kaahasi toiseen päähän. Marianne valitti siitä kun päästin sen menemään (ohhoh, mulle valitettiin kun en saanut laukassa käännettyä. Onnenkyynel :') ) joten nostin uusiks ja lähdin vähän paremmin koittamaan sitä ympyrää. Ja kyllähän se onnistuikin. Pomo laukkasi aika reippaasti, mikä tietty vähän vaikeutti kääntelyä. Käänneltiin siis kaahailuympyröitä, jooh.
Laukka pysyi ihan hyvin yllä. Kyllä välillä tippu, varsinkin loppua kohden. Alussa sitten taas Pomon siirtäminen raviin oli työn ja tuskan takana :) Siirtymissä istuin muuten ihan kohtuu hyvin. Vähän pompin/keventelin, mutta suht hyvin kumminkin. Pomo siirtyikin sitten melkeen aina ite siihen käyntiin vaan ja niin.

Ja tosiaan, kääntelin melkeen joka laukkapätkässä. Jonkun kerran otin sinne väliin ihan vaan jonkun suoran laukan jossa keskityin taas istuntaan. Ja tein oman ennätykseni, kaks ympyrää peräkkäin! Tosiaan, ne oli vaan ne kaks ympyrää, ei muuta. Mut niin paljon :) Tein ympyrää päätyyn, välillä vähän keskellekin. Sain jopa laukattua vähän niitten ympyröitten jälkeen/ennen niitä.
Ja kyllä, se on mulle oikein iso asia :D Ei mut laukan suurin ongelma on just ollu se, kun ei se pysy yllä. Sen takia en oo uskaltanut käännellä (eikä talvella oo muutenkaan käännelty kun poni on painanu tuhatta ja sataa) ja sen takia on myös mun kääntelyt olleet tosi huonoja kun aina puolessa ympyrässä putoaapi laukka.
Tänään sujui noin hyvin, olen tyytyväinen. Tarttee vaan istua satulassa mahdollisimman hyvin, pysyy laukkakin paremmin yllä.

Sitten tosiaan siirryttiin loppukäynteihin
Marianne tuli toteemaan että meni hyvin. Väistöjen jälkeen kaikki sujui, oli tekemisen meininkiä, istuin laukassa jo paremmin ja laukka sujui muutenkin niin hyvin :)

Ja voi että mä olin niin tyytyväinen. Mua ei jännittänyt Pompeli, ravi sujui, laukka sujui, käynti sujui. Suurin ongelma oli varmaan ne väistöt, joita en vaan osaa. Muuten oon aika tyytyväinen kaikkeen :) Oon niin ilonen kun mentiin ravia ilman jalustimia. Ja toi laukka meni niin hyvin.
Ja oli niin kiva mennä taas jollain muulla kun kiltillä pullaponilla. Ehkä tämä tästä :)
Ehkä jonain päivänä Pomokin on oikeasti kiva. Tällä hetkellä se on oikein kiva. Se on eri asia jos se nyt ottais jotain lähtöjä tms. Mut tällä hetkellä se on kiva. Toivottavasti säilyykin kivana. On kumminkin kiva jos kaikki hevoset on kivoja ja silleen :D

Käveltiin ne loppukäynnit ja alas selästä. Pomo muka ovelana hivuttautui lähemmäs porttia kun laskeuduin selästä. Kävelimme talliin ja harjailin Pomon. Ja olin niin tyytyväinen :D Ja Pomokin oli ilmeisen tyytyväinen. Se ei näyttänyt lainkaan hapanta naamaa! Eikä ollu edes ruokaa nokan edessä. Sain harjata hänet kaikkialta, kertaakaan ei näkynyt hampaita. Suurimmaksi osaksi se vaan seistä möllötti ja näytti vihaiselta kun Erno käveli ohi ruokaa antamatta (:
Sain muuten uuden kortin joka on ihanan vihreä.
Ja sit muuten lähdin kotiin

Ja muuten, jollei huomenna sada koiria ja kissoja ja jollei tule jääkautta niin Henna on huomenissa tulossa kuvaamaan tätä mun avutonta touhua :) No ei, toivottavasti huomenna menis yhtä hyvin ku tänään. Vähintään yhtä hyvin siis :D

Miks just ratsastus?

(Kuten ehkä huomaa, mulla on hirvee into kirjottaa, vaan en keksi mitään mistä kirjottaa. Oon niin lahjakkaasti jo kirjottanu kaikesta. Joo en ihan)


Tämmönen kysymys tuli taas tällä viikolla.

Mitä siihenkin sitten vastais?

"Miks just ratsastus?"
Oikeen hätkähtää kysymystä. Tekis vaan mieli vastata "No siks ku..."
Niin mitä? Yrittää kaivella tuota loppua jostain sisältä, eikä sitä vaan tule.
Siks siks. Siks ratsastus.

Miks lentopallo? Miks jalkapallo? Miks agility? Miks neulonta? Miks ratsastus?
Siks siks. Tietty siks. Ei tommoseen vaan osaa millään vastata. Jotenkin tulee tyhjä olo, sisusta tuntuu suorastaan tyhjältä kun pohtii tota vastausta. Sen periaatteessa alitajusesti tietää että miks, mutta ei vaan pysty pukemaan asiaa sanoiksi.

Yritänkin nyt tähän ajatella asiaa.

Olisko ratsastus yhtä kivaa jos ratsastettais vaikka koirilla? Tai kameleilla? Tai aaseilla? (no, aasit on kyllä ihania ;) )
Ei se olis. Koska loppujen lopuksi siihen liittyy myös ne hevoset. Tai siis -> Miks ratsastus? Hevosten takii. Miks hevoset? Koska niil voi ratsastaa.
Noidankehä pyörii

Kun mä olin pieni, oli ehdoton lempieläin kissa. Ja lempirotu toi norjalainen metsäkissa. Mä aina haaveilin kuinka mulla on pari ihanaa kissaa. Ne oli söpöjä, niin lutusia.
Sittemmin lempieläimeksi vaihtui koira. Lempiroduksi saksanpaimenkoira. Jatkoin haaveilulla kuinka mulla on monia upeita koiria jotka tottelee ajatustakin. Niin ja sit mul vois kanssa olla se yks kissa.
Kun alotin ratsastuksen, tuli hyvin pian ehdottomaksi lempieläimeksi se hevonen. Tosin lempirotua ei löydykään. Tällä hetkellä mä olen jopa sitä mieltä etten oikeestaan edes halua niitä kauan haaveilemiani koiria ja kissoja. Sen sijaan sellanen talli täynnä hevosia olis kiva.
(siirtynyt olen aina kattokaas pikku hiljaa isompaan elukkaan :D Kissaa pienemmät ei ookkaan ikinä kiinnostaneet.)

Hevonen on ensimmäinen eläin josta olen oikeasti ollut kiinnostunut. Olen halunnut ymmärtää, halunnut viettää aikaa. Jos mä pidin koirista niin ei se ollut muuta kuin et "jee ku söpö koira" (näin se on yhä ;) )
Hevosista mä haluan tietää ja osata.
Miksi?
Hevonen on hirveän hieno eläin. Kokoluokkaa on alle metristä kahteen metriin. On niin paljon erilaisia.
Hevoset on kauniita ja mielenkiintosia.
Ja tietenkin niillä voi myös ratsastaa, heh. Vaan joo, kyllä se on tosi asia että ratsastuksesta pidän. Mun mielestä se on naurettavaa kun tuntuu että olet paha ihminen jos pidät ratsastuksesta enemmän kuin karsinan siivoamisesta :) Tältä se siis tosiaan tuntuu jossain tietyssä seurassa. Miksi se olisi sen kamalampaa?

Jatkaen aiheesta.
Tällä hetkellä pidän hevosista koiria enemmän myös sen takia että hevosen kanssa tuntuu olo paljon luontevammalta. Vaikka koiria on ollut kehdosta tähän päivään ja hevosia on nähty vasta se pari vuotta. Silti.
Mä olen jaksanut opetella hevosten kanssa käyttäytymistä.
Jos hevonen tulla näykkäsee, sitä tietää mitä tehdä. Jos koira tekee samoin, mä oon ihan helisemässä. Mitä sille voi tehdä?
Tuntuu että hevosen kanssa riittää maalaisjärki. Koira sitten taas.. Tuntuu että siihen tarveis vähintään ydinfysiikkaa jotta saisi koiran tottelemaan. (tämän takia en halua tällä hetkellä omaa koiraa. Kumminkin siitä tulee sekopää joka ei osaa käyttäytyä kun en osaa sitä kouluttaa)
Vaan onhan sitä nyt jossain koirassa ja hevosessa paljon eroja. Toinen on kumminkin saalis. Ehkä vaan tollasen saaliin kanssa on jotenkin helpompi olla?

Syvälliset syyni miksi pidän hevosista: Ne on isoja, hienoja ja ymmärrän niitä muita eläimiä paremmin. Kuulostipa muuten tosi hyvältä. Ei kai siihen muita syvempiä syitä olekaan. Mä pidän kaikista eläimistä (vaan en mä silti tajua akvaarioita ja marsuja pikku häkeissä) Hevoset sitten vaan natsaa, lähinnä koska niillä voi myös ratsastaa, heh. Voishan koirankin kanssa harrastaa agilityä ja vaikka mitä muuta. Mutta ei se tunnu edes ajatuksena samalta. Samoin kun en mä jaksais harrastella ponin kanssa agilityä tai vaan ajella. Kyllä siinä iskee just se ratsastus. Ei pelkästään ne hevoset.
Menee sekaseks, mutta asiat liittyvät toisiinsa :)


Miks sitten ratsastus?

Ensinnäkin, siinä saa olla hevosten kanssa, mutta kuten tuolla jo sanoin, ei mulle riittäisi esim poniagility (ainakaan nyt, ainahan kaikki voi muuttua)

Ratsastus on mulle se extremelaji. En mä ehkä mikään hurjapää ole, en mä edes harkitsisi harrastavani benjihyppyä, itsesuojeluvaisto kun löytyy. Mutta kyllä silti se pienoinen jännitys on ihan vain mukavaa.
Välillä ratsastuksessa on extremeä vähän liikaakin, mutta se tuntuu vaan hyvältä kun poni meneekin vähän liian kovaa siinä laukassa. (kuten huomaatte, en mä mikään kovin extreme ihminen ole, heh :D)

Ratsastus on se asia jonka haluan oppia. Älyttömän hieno laji, aina voi oppia lisää ja lisää, ja silti tuntea samaan aikaan itsensä hyväksi. Mä tunnen tällä hetkellä itseni älyttömän hyväksi, vaikka ratsastankin totaalisen surkeasti.
Aina jaksaa ratsastaa kaikkien vastoinkäymisten ajan, kunhan vaan joskus sitten onnistuu edes joku pikku asia. Se tuntuu sitten kumminkin niin hyvältä.

Pidän myös siitä, että vaikka mä ratsastan tunnilla, voin silti ratsastaa vapaasti. Mielessäni ainakin.
Joskus voin päättää että tänään keskityn istumaan, eteenpäin ratsastukseen, asetteluun, väistöihin jne. Välillä voin päättää että tänään ihan vaan fiilistelen ja löllöttelen.
Ja kuitenkin kaikki on kotiin päin.
Sitä voi oppia enemmän tai vähemmän, riippuen siitä mihin päättää kulloinkin keskittyä. Jos vaan ratsastelisin opettajan ohjeen/valitusten/kehujen mukaan, olisi kehitystahti kumminkin paljon hitaampaa.
Pidän siitä. Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa myös itse.

Tietty hyviin puoliin lukeutuu myös se, että ratsastus on kumminkin urheilua. Kunto kasvaa, heh :)

Ratsastuksessa tuntuu hienolta jos saa hevosen kulkemaan, ja kaiken toimimaan kuten pitäisi. Saa hevosen kulkemaan oikein. Yleistäen minkä tahansa hevosen saa kulkemaan joten kuten, mutta jos saisi jonkun hevosen kulkemaan edes lähes oikeinpäin. Se olisi hienoa.
Tavoittelemisen aihetta.
Ratsastus on myös paljon mukavampaa kuin joku seiväshyppy tai aitajuoksu. Sillä tässä urheillaan sen hevosen kanssa. Se on niin erilaista. Seipäällä ei ole huonoja päiviä jolloin sun tulisi saada se suoraksi ja hyväksi. Toisaalta, seipäällä ei myöskään ole hyviä päiviä jolloin se tekee kaksi kertaa enemmän kuin mitä oletat sen tekevän.
Välillä sattuu ja tapahtuu. Tietenkin, tulisihan siinä saada kaksi henkevää elävää olentoa toimimaan jotenkin yhdessä.

Kun siinä onnistuu, on se varsin upeaa.


Oliskohan tässä jonkin näköinen ja aiheesta karkaava selostus aiheesta, miks just ratsastus?
Tosin kuka tämmöistä jaksaisi edes kuunnella. Ehkä vaan tulisi vastata siihen se yllä oleva noidankehä.


Sitten asioista kolmansiin. Tässä toiveena olis että armas Henna tulis keskiviikkona kuvaamaan. Ihan jos hän vaivautuu ja jos ei sada lehmiä taivaalta :)

Onnea ja ihanuutta

Kyllä, sain eilisen tekstin nyt julkaistua. Halukkaat voivat vaivautua sen lukemaan :)

Tänäänkin sitten tallille. Olipa jännää :D Ja taas kerran pidin ihan lasit päässä, halun uudet lasit ku sit voisin pitää näitä romuja tallilla :<

Tallille pääsin ja menin lukemaan taulun. No, mulla oli Elvis, tunnilla myös Roosa, Vinski, Kaisa ja Pomo. Ja ilouutisiakin siellä oli, Elvis oli vaan mun kanssa :D Pienen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen etten edes halua mennä ilman satulaa. Ei oo sellanen fiilinki nyt.

Kattelin hetken tunteja, sitten kuuden aikaan menin hakemaan ponin tarhasta. Oliko edes vähän jännää. Varmaan elämäni stressaavin tarhasta haku, koko ajan pelkäsin et nyt isken tänkin ponin sähkölankoihin :D Elviksen sai hakea tarhan peränurkasta, jossa se oli arvon daaminsa kanssa juoruamassa. Poni tulla löntysti niin hitaan pulskeasti mukanani, onnistuin säätämään kaikki langat auki ja kiinni ilman että Elvis sai tällejä. Jes!
Sitten mennä löntysteltiin sinne talliin, ja mä kauhistelin että toivottavasti ei poni oo näin laiskanpulskea sitten tunnilla.
Elvis sai mussuttaa heinää sieltä karsinan pohjalta, minä harjailin herran tosi edustavaan kuntoon :) Sitten lopulta tuli poni varustettua ja lähdettiin kentälle. Elviskin toiveideni mukaan heräsi. Sieltä se tulla lompsotti korvat hörössä ulos karsinastaan ja reippaili kanssani kentälle.

Kentälle, sitten kiristelin vyötä ja järkytyin kun se satula näytti olevan ihan tajuttoman vino. Miten se saatto edes olla niin vino :o Tästä syystä nousin väärältä puolelta selkään. Ja käyntiä. (ai että, mulla oli niin kivaa. Elvishän nimittäin meni nyt niinku kahdesti peräkkäin mun kanssa. Eli mä olin vähän niinku säätänyt sen itelleni, heh : D No, periaatteessa. Samoin mulla oli kivaa, ku ihastelin Elviksen puhtautta. Se oli niin siisti ku harjasin sen niin kauniiksi. Ja sit mulla oli kivaa ku ponin kuolaimet oli niin puhtaat :) Mä eilen hinkkasin niitä ikuisuuden, tänään ne oli puhtaat. Itserakkaus)

Kävelin kierroksen, totesin että satula suorastaan huojuu puolelta toiselle. Kentän keskelle. Ja mä jopa yritin kiristää vyön ihan ite ja selästä käsin :D Onnistuin kiristään sen etummaisen osan, taaemman pisti Marianne. Sitten käyntiä, Marianne lähti jälleen vessaan ja käski työskennellä käynnissä.
Mä kävelin alkuun vaan pitkällä ohjalla ihan rauhassa, kun kumminkin vasta poni tuli tunnille. Tein vähän voltteja ja katoin että kuljetaan eteen. Elviskin tuntui tosi hyvältä, energiseltä ja herkältä. Kyl se on niin että se on tuhat kertaa mukavampi tälleen jos se on pelkästään mun kanssa tunnilla. Enkä nyt tarkottanut että se on mahtava aina kun mä sillä ratsastan, vaan just sitä että kun se on vaan yhellä tunnilla niin energiaa on paljon enempi. Ja sitten saa itse kärsiä siitä millaiseksi sen ratsastaa, kun ei ponilla ole kaavaa jolla mennä.

Keräilin ohjia, Elvis oli tasan sitä mieltä että porttipää oli hurja, ei sinne voinu mennä. Tein vaan lähinnä voltteja, etsin kadonnutta asetusta. Lopulta intouduin myös ihan pikkasen kokeileen jotain väistöntapasta. Välillä saatto olla että se jossain määrin onnistu, välillä ei onnistunu lainkaan kun poni ryykäs ihan innoissaan alta pois. Ja sit tietty mulla hortoili pohkeet kaukomailla ja olin ite ihan lukossa. Noh, tuli sieltä ehkä pari melkeen sivulle menevää yritystä.
Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Alkukeventelyravit, tehtiin loiva kolmikaari tien puoleiselle pitkälle sivulle, tallin pitkällä sivulla piti sitten ratsastaa ravia eteen. Sai tehä myös voltteja ja tälleen.
Elvis lähti kerrankin ja vaihteeksi aika kivaan raviin. Vähän se kipitteli liiankin vauhdilla, mutta parempi niinkin. Sain ponin kuitenkin rauhallisemmaksi, tosin sen sivuvaikutuksena tulikin se, ettei poni enää lähtenyt oikein liikkeelle. Vaikeaa löytää se tahti, joka olis sopiva, mutta josta pääsisi myös etenemään.

Kolmikaari oli aika hyvä tähän ekaan suuntaan. Musta tuntu että mentiin oikein päin taipuneena siinä (mutta ei mitenkään hullusti taipuneena tietenkään, eihän se edes onnistuisi) ja sain Elviksenkin kulkemaan ihan hyvää ravia, tosin vähän olisi vauhtia voinut olla lisää silloin tällöin. Pitkällä sivulla sain alkuun ihan kivasti ratsastettua ravia eteenpäin ja tuntui hyvältä. Sitten iski laiskuus ja poni ei vaan lähtenyt enää kunnolla etenemään. Mariannen valitettua asiasta uskaltauduin pyytämään vähän enemmän ravia ponilta, jolloin sain sen välistä jopa hieman ravaamaan.
Toiseen suuntaan mennessä oli monia ongelmia. Ensinnäkin kolmikaari oli ihan naurettava. Poni mennä lönkötti sitä hitaasti, ja sit se ei vaan tuntunut asettuvan niinkun mielessäni pohdin. Ja sitten kun ei me millään päästy kulmaan. Elvis ei millään voinut mennä sinne porttipää kulmaan, vaan oikoi, joka lopulta johti siihen että monta kierrosta putkeen me oiottiin neljäsosa kenttää. Säälittävää :D
Vaikka ravi periaatteessa sujui, ainakin tälleen ponin puolesta, ihan tyydyttävästi, niin enkös minä sitten säätänyt siellä jotain ihan omiani. Kädet ei millään pitänyt tasasta tuntumaa, vaan koko ajan sellanen näkymätön nykiminen. Koko ajan suu katos, tuli takas, katos, takas. Ärh. Sitten mun jalat oli ihan vammaset. Toinen heilu edestä taakse, toinen sivulta sivulle. JA Marianne valitti kun jalat on kilometrin päässä kyljestä. Surullista.

Alkukeventelyjen jälkeen siirryttiin käyntiin. Käveltiin hetki ja sillä aikaa Marianne sääti puomien kanssa (heh, Marianne alotti tunnin toteemalla että jos tänään mentäis vähän rennommin, loppujen lopuksi mulla oli ihan tajuttoman kuuma ja maha kouristelee :D Jeah, tässä on sitä tekemisen meininkiä!)
Tänään treenailimme jälleen näitä puolipidätteitä, sekä myötäämistä, jota nämä olivat viime viikolla treenanneet. Eli kumpaankin päätyyn ympyrät, ensin kevyt ravissa. Sitten ympyrän avoimella sivulla pidäte jonka tarkoituksena oli jälleen saada se hevonen hetkellisesti kokoamaan, sitten myötäys ja eteen.
Aloitettiin, ja siis kevyt ravia. Elvis intoutus täysin, joten alkuun ravattiin hallitsematonta ravia kun poni olis halunnut laukata. Tehtävä sopikin ponin mielentilaan siis tosi hyvin, jo ensimmäisen pidätteen jälkeen irtosi paljon mukavampaa ja asiaan kuuluvampaa ravia :)
Pidätteet meni oikein hyvin läpi, mä tosin alkuun tein ne ihan älyttömän vahvoina ja isoina. Lopulta älysin ottaa sellasen pikku nyrkin rutistuksen -> se meni varsin kauniisti läpi. Huomasi kuinka paljon parempi toi pieni pidäte oli siihen isoon verrattuna. Pienellä sai oikeesti sellasen tunteen että näin tän kuuluis mennä, isolla sai töksähtävät hitaammat raviaskeleet.
Mulla oli jotain ylimaalisia ongelmia myötäyksen kanssa. Siis unohdin sen koko ajan! Ja ponikaan ei oikein eteen liikkunut, sai kunnolla kannustaa ennen kuin arvon poni suvaitsi liikuttaa sitä ahteriaan oikeasti eteen sen pidätteen jälkeen. Marianne olikin pidätteisiin oikein tyytyväinen, niihin eteen ratsastuksiin ei.

Lopulta istuttiin sitten alas ja tehtiin samaa harjotusravissa. Poni kulki aika hyvin, välillä ehdotteli laukkaa. Mä sain istuttua varsin kivasti sinne alas ja nyt toi eteenratsastus oli tosi paljon helpompaa. Harjotusravissa kun sain pohkeet lähemmäs, jolloin hevosen eteneminen säilyi myös pidätteen aikana. Sitten se liikkuikin paljon kivemmin :)
Kun sitten oltiin ravailtu tarpeeksi, oli vuorossa laukka. Laukattiin nyt niin että harjotusravia ja siinä puomin kohdalla (ympyrän avoin sivu, jossa äsken otettiin pidätteitä) laukannosto. Laukan pituudesta ei mitään sanottukkaan, heh.
Eikun raviin. Ensin tuli pari epäonnistumista, poni oli liian rauhallinen, ja mä en vaan osaa. Sitten nousi laukka ja poni tajusi mitä haetaan. Laukat nousi kyllä aika hyvin, ei siinä sen suurempia ongelmia ainakaan ollut, välillä sain kuulla että otin pidätteet ennen nostoa huonosti. Nooh.

Laukka sitten itsessään sujui aika mahtavan loistavasti! Mä olin tyytyväinen. Ensinnäkin, mä istuin. Uskokaa tai älkää :D Ehkä siitä eilisesti kaahailusta oli jotain hyötyä? Mä taisin nojata enempi taakse kuin yleensä ja oikeasti yritin istua, ja mähän istuin. Lopussa aloin sitten pomppia kun ponikin lähti kaahaamaan ja joissain kaahailu-käännöksissä pompin ja olin pudota kyydistä. Mutta rauhallisemmassa laukassa ja ympyrällä niin mähän istuin aika tajuttoman hyvin (mystistä, heti kun Marianne katto niin mä pompin puol metrii ilmaan)
Ratsastin laukkaa jopa eteen ja kädetkin meni hyvin mukana. Ja poni laukkas niin hyvin kun mä halusin. Ja kääntyikin. Perhana, kaikki sujui :D
Alkuun poni kääntyi siis tosi hyvin ympyröille, laukkas rauhassa, mä istuin. Kaikki meni oikeen hyvin. Sitten lähti ponilla kaahailuvaihde joka vähän vaikeutti. Kun sitten ympyrälle kääntäminen oli esimerkiksi tosi hankalaa ja mä lentelin selässä ihan hullun tavalla. Ja kun Elvis laukkasi kovempaa, niin mun oli vaikeampi istua = laukka tippu alas herkemmin. Kyllä se alkuun sujuikin. Onnistuin oikeesti laukkaamaan sen reilun ympyrän ja sit hidastamaan just sillon ku haluan. On se vaan niin hienoa.

Mutta tosiaan, kaahailua. Oikeaan kierrokseen tuli paljon pikku pätkiä, kun joku tuli eteen eikä sellasesta vauhdista käännellä ohitte. Tai ehkä käännellään, mutten minä :D
Mutta mainittava on, että vaikka laukka tippui. Niin mä nostin sen takasin. En välttämättä ihan heti, mutta kyllä kerrankin laukkasin, sitten tuli paha paikka (Vinski, Roosa ja iso väli niiden välissä) Poni stoppaa. Kävellään siitä ohi ja sitten laukka takas.
Joo, mulle tuli oikeen taitava olo kun laukka onnistui noin taidokkaasti :D Nousi kun halusin, siirty raviin kun halusin, istuin, ja kääntelin. Ainakin välillä.
Laukkojen jälkeen jäätiinkin kävelemään. Kyllä tossa pikkasen kuuma tuli, vaan oli aika kivaa nyt


Tosiaan, Marianne selitteli pitkin tuntia että hyvin menee ja toisaalta taas jokin ei mennyt hyvin. Mutta joo

Mulle itelleni tuli nyt usko, ehkä tästä tulee vielä jotain. Nyt on tuntunut etten koskaan opi mitään ja tää on kamalaa. Nyt tuntuu siltä että ehkä sittenkin :) Tää oli kiva viikko.
Tosiaan, tänään olen kauhean tyytyväinen. Mä istuin laukassa, laukka sujui tosi hyvin, tehtävä sujui, aika lailla kaikki sujui ja Elviskin oli aika kiva. (tosin, kerran se otti laukkaspurtin, karkuun kauheaa Vinskiä.)
Tunnin vikoja oli mun avuton istunta selässä, Elviksen vauhdin hiipuminen ja toisaalta myös vauhdin liiallisuus tietyissä tilanteissa :D Ei paljon muuta. Raivostutti kyllä kun vähän väliä tuntu että könötän pikkasen eteen. Raivostuttavaa. Ja totesin että jos mun täytyy oppia rauhottamaan laukkaa. Ehkä sit myöhemmin.
Mut joka tapauksessa, eihän siinä oo mitään järkeä et ratsastan laukan ihan tajuttoman reippaaksi vaan sen takia et pelkään laukan tippuvan. Sit ku ei siinä vauhdissa paljon mitään tehä :D

Loppukäynnit, ja sitten talliin. Harjailin Elviksen vähän nopeammin. Mutta aikaa meni silti erinäiseen pelleilyyn. Tänään oli ihan älyttömän vaikeaa toi kavioiden putsaus. Eka jalka ei meinannu nousta, seuraava jalka nousi turhan monta kertaa ja turhan nopeasti. Auts.
Sitten kun Elvis seisoi takapää kiinni karsinan seinässä. En tänään jaksanut koukkia kaviota puhtaaksi missään seinän välissä. Mutta kun ei millään saanut ponia siirtymään. Sivulle siirtäminen ei auttanut, aina tilaa oli liian vähän. Eteenpäin ei mokomaa saanut, enkä mä mitään riimua jaksanut sen päähän laittaa vaan sitä varten et saisin ponin kiskottua eteenpäin.
Lopulta luovan ongelman ratkaisu kykyni ansiosta keksin mennä naksuttelemaan (mitä se on kun sormilla tehää :D) Elviksen takasen kohdalle. Ihme kyllä poni siirtyi sivulle ja eteen ja minä sain tilaa. Ei, en mä rehellisesti sanoen uskonut että se siirtyis tolla.
Elvis oli kauheen söpö. Mä putsailin sen silmiä ja niin. Suloinen. Heh.

Sitten pesin ne ihanan puhtaat kuolaimet ja kotiin.

Tämä oli hirveen kiva tunti. Kaikki meni hyvin, tehtävä oli kiva. Ehkä se suurin vika oli siinä ku menin taas tolla pirun Elviksellä :D Ei vaan kohta riitä enää huumori tähän, ei.
Mutta joo. Mäpäs sainkin ponin tarhasta. Se on hienoa.
Nyt on nälkä ja väsy. Siltä tää teksti näyttääki :D

Harkittu itsemurha

Päivän mottoina siis toimivat vauhti korvaa virheet / ei sillä väliä miten menee, kunhan etenee.
Ja siltä se sitten taatusti myös näytti :D

Noh, tallille taas pitkästä aikaa ja jälleen ratsuna toimi tuo Elvis paksukainen. Idea siis toteen, ja raippa mukaan. Vaikka kyllä mä kerkesin pohtia idean järkevyyttä useaan otteeseen. Missio harkittu itsemurha.
Tunnilla oli sitten myöskin Roosa, Simo (jonka ei pitäny olla), Kaisa, Vinski jaa Laki. Jeesus :D Lakilla mentiin ilman satulaa, ja kyllä mäkin asiaa hieman pohdin. Päädyin kuitenkin satulalla menoon. Halusin nimittäin toteuttaa tän harkitun itsemurhan just tänään. Ei millonkaan muullon.
Elvis oli tokalla tunnilla, joten ihan vaan kattelin tunteja ja tralla laa.

Sitten, lopultakin pääsin pienen ja paksun Elviksen selkään. Joo, onhan se myönnettävä että mä olen huikean pitkä, joo. Ja poneilla mennessä sitten roikkuu jalat mahan alapuolella, ainakin melkeen.
Mutta kun mikään muu osa musta (kuin pituus) ei olekaan hevoskokoista, joten joten. Ehkä pienet ponit eivät romahda allani.

Tosiaan, Elviksen selkään ja käyntiä. Elvis aloitti mahdottoman rentona, eikä tuntunut raipasta välittävän. Mä ite vähän varmistelin ja turvasin selustaa (suomeksi sanottuna hieman jännittelin, mutta pyrin pysymään ihan rentona) Mutta ei me alkua pidemmälle päästy kun kauheella ryminällä ajelee iso punainen Tomi Traktori pitkin piskuista hiekkatietä. Mä käänsin voltille, ihan rauhassa pysyin. Vaan Elvispä ei pysynyt. Traktorin kaahatessa kohdalle, siirtyi poni laukkaan ja karkasi hurjaa traktoria. Ihmeen rauhallinen lähtöhän se oli, poni laukkasi tosi hyvää laukkaa eteenpäin. Ensin vähän seisoin jalustimilla, tajusin ettei niin saa tehdä, istuin ja hiljensin. Sitten seistiin hetki mulkoilemassa traktoria ja jatkettiin.
Mua vähän alkukäynneissä jännitti (hirvitys millainen jännittäjä oonkaan :D Raippa kädessä heti tutisen selässä) koitin vaan keskittyä siihen etten huido sillä raipalla.
Elvis alkoi muuten kulkea ihanasti. Kyllä se raippa on kumminkin omalla tavallaan ihmeväline. Hieman annoin pohkeita, ja sain ponin ihan oikeasti kulkemaan hyvin, jalkojaan nostellen (ei raahaten niitä niinku) ja mukavan reippaasti.
Voltteja tein, en niissä juuri saanut asetettua. En oikeastaan asiaan jaksanut nyt kiinnittää huomiota. Mutta toisaalta, tän päivän aiheena olikin hevosen eteenpäin meno, ei mikään pieni piiperrys ;)

Marianne palasi ja siirryttiin raviin. Kevyt ravissa piti tehdä vähän voltteja ja porttipäässä oli sitten kaksi puomia ympyrällä, ja ne piti tulla. Ja vähän piti ratsastaa ravia eteen noilla pitkillä sivuilla.
Elvis siirtyi hyvin raviin. Ja sit se ravi olikin kipityskaahausta. Mä koitin keventää hitaasti ja sitten vähän pidättelin (ilkeä täti, ensin ottaa kepakon käteen, ja sitten ei edes anna täysiä juosta. Pöh) Olin muuten aika ylpeä itestäni, välistä sain Elviksen kulkemaan rauhassa. Ei nyt käytetä rennosti sanaa, se arvatenkin piti raippaa koko ajan silmällä, mutta rauhassa ainakin. Hyvin edeten, muttei alta juosten. Mutta sitten taas kävi niin että Elvis päätti alkaa kipittelemään ja sain taas uudestaan hakea sitä rauhalliseksi. Sen poni sai kuitenkin tänään anteeksi, itsehän mä sen raipan halusin ottaa ja tän päivän ideahan oli just tää, että saisin vaihteeksi ratsastaa ponilla joka liikkuu, eikä ponilla joka juntturoi ties missä ja jota tarttee sitten pohkeella tumputtaa ikuisuuksia. Heh

(Kohta lentääpi kone päin seiniä. Tamdidam) Elvis tosiaan vähän kipitteli, mutta välillä kulki kauheen mukavaa ravia, ja Mariannekin jossain välissä totes että se kulkee hyvin eteen. Poni kääntyi tosi kivasti, vähän alkuun juntturoi, mut sitten lähti kääntymään tosi kiltisti. Ja ympyrä onnistui välillä tosi hienosti. Välillä sitten vähän kaahailtiin, mutta välillä tultiin rauhassa ja päästiin kummankin puomin yli.
Ravin huonoimpiin asioihin kuului sitten se, kun me jyrättiin kaikkien päältä :D Trol, mut poni meni niin kovaa ja kääks :D Sori sori.
Sitten käveltiin pikkasen ja laukan vuoro. (Totesin että halun laukata puomin yli. Ku ikän en oo puomin yli laukannu :( )
Laukassa meidän piti tehdä harjotusravissa voltti tuolla peltopäässä. Sitten voltin jälkeen ravata uralle, ja pitkällä sivulla nostettiin laukka vähän kulman jälkeen. Tässä oli vähän kaaosta kun meitä oli sen verran paljon ja Roosa potki ilmaa ja Elvis kaahasi hallitsemattomasti kaikkien päälle ja pelkäsi Vinskiä :D Ehkä itsemurhaisku ois kannattanu tehä joskus muulloin, ei tänään kun tunti on ihan täynnä.

Elvis innostui tosi kovasti siinä raviin siirtymässä, joten ravivoltissa vähän pompin. Välillä kuitenkin poni ravasi tosi hitaasti, välillä koitti taas käyntiin siirtyillä (tosin nyt riitti se kevyt pohjemuistutus) ja välillä mäkin siis onnistuin istumaan.
Laukat sitten nousi alkuun ihan älyttömän hyvin. Mä olin tosi yllättynyt, kun poni ihan rauhassa ravasi nostokohdalle ja nosti vasta kun pyysin. Eikä edes lähtenyt mitään tappolaukkaa ;o Ohoh.
Ajanmyötä kuitenkin se kuumeni enempi ja sit mentiin eikä meinattu :D Suuntaa vaihtaessa pudotin raipankin pois, se oli tehnyt tehtävänsä.
Tosiaan, eka laukka oli aika hyvä nostoltaan. Sitten ei ihan niin hyviä nostoja tullut, kun poni vähän ennakoi ja sit kun raipan jätin niin ei se edes nostanut alkuun :D Lol.
Kuitenkin laukka sujui sinäänsä hyvin. Vauhtiahan siinä taas oli, mutta tosiaan, yksi syy miksi raipan otin, oli myös tää laukka. Ku ajattelin että taatusti poni pitää laukan paremmin yllä, jolloin pääsen vähän kääntämään. Ja istumaankin, öhöm.

Laukoissa sitten kääntelin, tai vähintäänkin koitin. Alkuun tuli sellanen aivan upea iso ja hallitsematon ympyrä, joka siis tehtiin ilman toista jalustinta ja koko ajan eteenpäin kannustaen. Arvatkaa mitä vauhtia siinä taas painettiin ja kuinka monta kertaa olin pudota :D Ehkä pitäis lähteä siitä ajatuksesta ettei se laukka tipu raville, vaikka meniskin hitaammin kuin sata lasissa.
Tän jälkeen tuli osittain parempia, osittain huonompia ympyröitä. Parempia siinä mielessä että mulla pysy jalustimet, ainaki useimmiten. Huonompia siinä mielessä että hypin, pompin, lensin ja tanssin siellä mukana. Juu ei, en tosiaan juuri uhrannut ajatuksia istumiselle, ja se näkyi. Näytin varmaan taas aika proriderilta :D Mutta mulla oli hauskaa. Kun suunta vaihtu, eikä raippaa ollu enää vauhdittamassa, niin annoin sit pohkeita vielä vähän lisää, oikeen liioitellun paljon, jotta saisin käännettyä ympyrän ihan laukassa. Sit me kiidettiin hienolla ympyrällä, kun Vinski mennä jolkottaakin siellä kohti meitä. Eipä muuta, pohkeita vaan niin maan pirusti ja uhkailin ponia "Jos sä et nyt laukkaa niinku mä halun, niin syötän sut Vinskille."
Myöhemmin laukattiin ja sit Vinski tuli meijän eteen. Saakelin moista eteen ajamista "Jos sä nyt stoppaat, syötän sut Vinskille." Mutta olin aika tyytyväinen Elvikseen. Se oikeesti hei laukkas Vinskin perässä! Aika rohkeeta :)
Vaikka periaatteessa laukka sujui hyvin, ei se kuitenkaan kovin hyvin sujunut :D Nimittäin Elvis ei oikeen hiljentänyt kun halusin, joten käytiin sitten jyräilemässä vähän kaikkia. Ja kerran vähän säikähdettiin karseita koiriakin.

Kun oltiin laukattu oikeen tappavasti, käveltiin hetki ja loppuravit. Mä olin kauheen tyytyväinen, Elvis kulki aika mukavasti. Ensin kipitteli, mutta lopulta mentiin pitkin ohjin varsin mukavaa ravia, käännyttiinki hyvin :)
Sitten loppukäynnit, joissa otettiin asiaan kuuluva laukkasiirtyminen "kun en kerran saa seistä ja pelätä Vinskiä, on mun laukattava"

Kyllä mä tähän itsemurhaiskuun olin sinäänsä ihan tyytyväinen. Tänään ainoa päämäärä oli saada poni liikkumaan, millään muulla ei väliä. Se toteutui :D
Huonosti meni se kun jyrättiin kaikki. En mainitse tähän kipittelyä, koska se nyt johtui raipasta.
Se oli säälittävää, se mun laukkaistuminen meinaan :D Häpeällisen huonoa.
Mutta mä olen tyytyväinen siihen että välistä poni jopa ravasi hyvin. Ja oli kiva kun se taas vaihteeksi liikkui, ei madellut.
Ja laukat meni kanssa muuten ihan kivasti. Poni laukkasi niin pitkään kuin halusin (ja pidempään) sain käännettyä. Eikä se piru vie edes hiljentänyt vaikka mentiin ihan Vinskin lähistöllä! Aika mahtavaa.
Tosin mä vähän nojailin tänään eteen. Enkä juuri asetellut.
Näihin hienouksiin voidaan keskittyä huomenna :D Tänään oli oikeen aivot narikkaan ja täyttä laukkaa päivä, huomenna voisi vähän sitten ajatella ja hinkata asioita. (ja ihan ehkä mennä ilman satulaa. No, ihan ehkä)
Ja raipan mukaan otto oli hyvästä, koska poni liikkui. Mun ei tarvinnut potkia sitä eteen, vaan se liikkui tosi hyvin. Se lähti kääntymään tosi hienosti raipan kosketuksen (hipaisun) jälkeen.
Ja laukatessa se oli varsin kiva apu, kun sain vähän sitä tunnetta miten tulis ratsastaa eteen. Ja sit ku tänään sain pidettyä ohjiakin kädessä. Yleensä niitä on pakko löysäillä kun tuntuu että kiskon ponia pysähdyksiin. Nyt ei ongelmaa ollut, kun eteenpäinpyrkimystä oli kuin pienessä kylässä :)

Sitten loppukäyntien jälkeen alas selästä ja poni talliin. Harjailin hänet hirveän huolella ja tralla laa. Sitten pesaisin kuolaimet, jotka oli sellasen lian peitossa, ettei oo tosikaan. Ja lopulta lyhyen ja syvällisen öö-öö-keskustelun jälkeen kotiin.
Huomenna täytynee jatkaa aiheesta sitten lisää. Jos kehtaan :D Kai se ois pakko.

Mutta joo, jos sitten huomenna mennään rauhallisemmin ja ratsastetaan paremmin. Heh