Jaa mitä ongelmia?

Tämmösinä päivinä sitä aina miettii että mitä ongelmia mulla on muka ollut omassa ratsastuksessa/tietyn ponin kanssa menossa. Ku eihän siinä oo mitään vaikeetakaan, kaikki sujuu hienosti.
Tässä on tällanen mahtifiilistelypostaus, ku oon niin tyytyväinen tän päiväseen tuntiin :) Mä menin hyvin, hevonen oli hyvä ja tunti oli kiva. NÄÄÄÄÄIN mahtava päivä, heh :)

Tosiaan, tallille päin. Vaikka kevät oli kiva, niin kesä ei vaan tunnu tulevan. Joka päivä tuulee niin paljon ja on kylmä, yh. Missä on kesä ja kuuma?
Olipa muuten hirveä pyöräily, vastatuuleen, eteenpäin ei vaan päässyt. ÄRH :D

Saavuin sitten tosiaan tallille ja lukemaan taulua. Meijän tunnilla oli Salli, Vinski ja Nikkis. Ja mä menin Pomolla. Suoranainen yllätys ja helpotus. Ei Elvistä, jee :D
Pompeli oli tokalla tunnilla, joten siivoilin vähän Lakin harjoja. Ja iiks, mun piti mennä laittamaan Sallin vyö kiinni. Jännää oli, menin sinne karsinaan, vastassa tanssiva hevonen jonka silmät pyörii päässä. No ei ihan, mutta siltä se tuntui. Tunsin myös itseni hyvin pieneksi. Vaikkei Salli mikään iso olekaan, niin sen rakenne jotenkin saa sen näyttämään tosi isolta :D Ja olihan se isompi ku pienet ponit, vaikka mua matalampi olikin.
Sitä vyötä oli hauska koittaa laittaa kiinni. Tosiaan, aivan vieras poni tanssii siinä karsinassa, meinaa jyrätä meitin, ja sit vielä täti ohjien päässä toteaa leppoisan rupattelun lomassa että äsken se vähän keuliski tässä. Sepä mukavaa :') Oli muuten hivenen jännä tilanne.
Sit ku mietti että pitäiskö mun nyt vaan koittaa koko ajan kiristää tätä vyötä, vaikka tää ratsu ei nyt paikallaan pysykään, vai pitäiskö aina luovuttaa kun se liikkuu. Päädyin kiristelemään sitä vyötä vaan jatkuvalla syötöllä ja rukoilin etten jäisi ponin alle sen tinttaroidessa (ja btw, tein jopa tän oikein :) ) Marianne tuli sinne sitten, mutta olin mä ainakin saanu sen etummaisen hihnan kiinni. Enempää en uskaltanut enää edes laittaa kun Sallia jännitti niin paljon. (:
Sitten kattelin tota tuntia kun Salli siellä meni. Hirveen nätti mun mielestäni. Heh, se on hienon värinen :D Ja muutenkin, jotenkin hieno. Joo, kattokaas, sen pitää ihan sen takia tonne jäädä ku se on niin kaunis (;

Sitten alkoikin meidän tunti, joten menin Pomon luo ja nousin selkään. Jäi jalustimet vähän lyhyiksi, ehkä jopa pari reikää lyhyiksi. Vaan maasta katottuna ne näytti niin julmetun pitkiltä ettei mitään määrää.
Sitten käyntiä. Ja itse asiassa Pomo kulki alkukäynneissä aika kivasti. Sillä oli vauhtia tarpeeksi, joten mun ei tarvinnut tuskastuneena potkia ratsua eteen. Ja kääntyikin tosi hienosti. Vähän oli tietenkin ne voltit sellasia soikion näkösiä ja vähän koitettiin seurata ties ketä, mutta hei, ainakin Pomo kääntyi ohjat pitkinä melkein sellaselle reitille mitä suunnittelin. Se on jo jotain. Joo, vähän vauhti kuoli aina välillä kun voltteja tehtiin, mutta.

Käveltiin hetkinen ja sitten kerättiin ohjat. Se tunne kun keräsin ohjat kunnon tuntumalle. Hetken aikaa Pomo kulki siinä ohjalla hyvin. Miten muotoilisi järkevästi? Mutta siis, hetken aikaa se tuntuma oli tasainen, suu tuntui hyvältä, ja kun käänsin voltille, niin pystyi käyttämään ohjaa ja Pomo vähän jopa kääntyi ympyrän suuntaiseksi. Kyllä se aika pian muuttui taas epätasaiseksi ja nykiväksi tuntumaksi, mutta toi fiilis tossa alussa oli jo aivan mahtava. Mä keskityin käsien oikeaan asentoon, tänään pysyi nyrkit tosi hyvin kiinni (mitä nyt välillä aukesivat) kyynerpääkulmakin löytyi (mitä nyt välillä kulki Pomo pitkänä kuin nälkävuosi ja ohjilla lojuen. Vaan toisaalta, en tänään antanut sen lojua siellä) Ja hei, mua ei muuten edes jännittänyt Pomolla meno. Kerrankin säilyin selässä ilman sellasta jännitys huojumista. Jee :)
Lähdettiin käynnissä vähän väistämään. Ihan vaan niinku uralta pois, sitten väistöä uralle. Tämän loistavan tunnin huono osa oli nämä väistöt :D
Pomo ei hidastanut. Vaikka kuinka yritin kaikkeni, niin ei. Siinä se mennä hiihteli eteenpäin just niin vauhdikkaasti kun häntä huvitti. Ja pohkeesta liikuttiin korkeintaan eteen. Marianne valitti kun en pidättänyt, vaan kyllä mä yritin. En vaan osaa. Marianne ei nyt ymmärrä etten saa Pomoa pysähtymään :D Se on ikuinen ongelma.

Kauaa ei väistelty vaan lähdettiin nopeasti alkukeventelemään. Mä olin niin positiivisesti yllättynyt, kun Pomosta irtosikin oikeasti kivaa ravia. Etenevää, vaan ei se juossut alta jolloin ei munkaan tarvinnu jännittää. Ja Pomo kulki vaan niin hyvin, heh. Se kääntyi niin hyvin. Kääntelin Pomoa ihan fiiliksissä, kun poni oikeesti kääntyi kyseenalaistamatta mun pyyntöjä. Vähän Pompelin oli luimittava raukka Sallille, mutta muuten mentiin oikein asiallisesti. Marianneki totes että Pomo ravaa hyvin ja etenee hienosti, se oli kuulemma jännittänyt et mitä täst meijän ravista tulee ku käynnissäkin Pompeli mennä hiihteli vaan :') Kiitos luotosta.
Vaihdettiin suunta, hyvin jatkui. Tähän suuntaan vaan Pomon ravi muuttui huonomman tuntuseksi ja mun kevennys vammaili omiaan ja jalatkin heilui hullunlailla. Mutta muuten, Pomo ravasi kivasti eteen, kääntyi ihan mahtavasti :) Otin kumpaankin suuntaan myös yhdet käyntisiirtymät, jotka onnistuivat ihan kivasti.
Mariannen tämän päivän suurin valituksen aihe oli muuten mun kädet. Koko ajan oli nyrkit auki ja kyynerpää kulma puuttui. Mutta näin meidän kesken, oli ne silti tuhat kertaa paremmat ku yleensä ;) (huomaatteko, tämä on totinen fiilistelypostaus, joka toiseen väliin on tungettava hymiö)

Ravattuamme aikamme, siirryttiin käyntiin. Käveltiin hetki pidemmällä ohjalla. Ja sitten :D
Nostettiin jalustimet ylös. Ah, ihan pakko fiilistellä. Mä olin niin ilonen! Viimeinkin, päästiin ravaamaan ilman jalustimia, olin jo valmiiks angstinu ettei kumminkaan mennä ku aikasempi tunti meni ilman jalustimia. Ja olin niin ilonen että mulla oli tänään Pomo, oishan Elviksen kanssa ollu aika tylsää mennä ilman jalustimia kun sen ravi on kumminkin normi tilanteessakin niin helppoa. Pomon ravissa sit taas pompin ja huojun ja istun ihmeellisesti.
Kokosin tosiaan jalustimet ylös ja pian siirryttiin raviin. Vähän mua jännitti ja Pomo nosteli päätään näyttäen siltä että lähtee baanaamaan. Vaan ei kun raviin. Pomo siirtyi mukavaan raviin, aika rauhalliseen muttei nyt ihan mihinkään mummoiluun. Yllätin itseni totaalisesti, mä meinaan istuin siellä. Ja tosi hyvinkin vielä. En horjunu puolelta toiselle, en pomppinu. Mä istuin. Välillä volteilla vähän nojailin ties mihin suuntaan ja välillä nojailin taaksepäin, muuten istuin tosi hyvin. Kyynerpää kulmakin pysyi ainakin jonkun asteisena, en menny silleen ku yleensä Pomon kanssa harjotusravia "kädet suorina eteen etten kisko ponia pysähdyksiin" Ja ku siis mä en pomppinu! Jeah :)

Pomo kääntyi oikein kivasti, ja kääntelin sitten niin paljon kuin tilaa löytyi ja mitä jaksoin. Hain itelle hyvää istuntaa ja koitin pitää Pomon hyvässä ravissa, en halunnut että se mummoilee. Sehän ois helpottanut istumista, enkä tosiaan halunnut sitä. Niin vaikeaa kuin mahdollista sen olla pitää :) Olishan se poni vähän reippaamminkin voinu kulkea, mutta ei se ihan mummoillutkaan, ja Mariannekin vaan kerran mainitsi että edetä voisi vähän enemmän.
Ja tosiaan, mä olin oikein tyytyväinen mun istuntaan. Välillä oli kädet edessä kun Pompeli pärski tms, ja välillä aukes nyrkit. Muuten istuin omasta mielestäni oikein kivasti. Heh, enkä meinannu kertaakaan valua alas penkistä, se on muuten oikeesti saavutus :D Tyyliin ikinä oo pysyny ilman jalustimia noin hyvin selässä... Tein voltteja, päätin että yhtään käyntitaukoa ei pidetä. Ja sit vaan fiilistelin kun oli niin kivaa :) Muutamaan otteeseen oli vähän kamalaa kun Pomo ravasi jostain kentän kuopasta vähän epätasaisemmin, jolloin mä ite heittäydyin etukenoon ja auts. Mutta joo.

Sitten siirryttiin käyntiin ja jalustimet takasin. Lihakset oli jumissa ja lämmin oli. Ihanaa!
Käveltiin hetki ja oli laukan vuoro. Laukassa ihan vaan mentiin miten huvitti, ja jätettiin loppuravitkin väliin jotta sai laukata (no, luulen että Marianne puhui hevosista, mut en sit tiiä :) )
Mä nostin Pompelin kanssa käynnistä, ei aina tosin noussut suoraan ja tuli se pari raviaskelta väliin. En vaan jaksanut tahkota sen ravin kanssa ja sit oli tietty maha kipeenä, joten en sikskään halunnut alkaa ravailemaan yhtään ylimäärästä.
Ja näin nopeasti todettuna olen myös laukkaan niiin tyytyväinen :)
Laukat nousi, no eivät mitenkään älyttömän hyvin. Välillä Pomo oli vähän vetelä ja löllykkä ja sit mä en saanut valmisteltua hyvin. Välillä nousi paremmin kun Pomokin oli ihan menossa. Ja itse laukat meni niin kivasti. Heh. Mä istuin laukassa hirveän hyvin kaiken huomioon ottaen. Välillä mentiin vähän reippaammin, ja silti mä istuin aika tosi hyvin. Välillä vähän pompin, ja välillä ympyröillä olin ihan vinossa. Mutta kyllä mä olin tosi tyytyväinen mun istuntaan, oikeasti. Ja tänään mä oikeasti myös yritin istua laukassa. Enkä vaan baanannu mukana ;) Ja vähän koitin jopa nojata taaksepäin, sekin auttoi.

Ensin otin parit laukat silleen et pitkää sivuu vaan ja koitin istua. Sitten lähdin kokeilemaan tota kääntelyäkin. Eka yritys epäonnistui, kun Pomo ei kääntynyt, vaan kaahasi toiseen päähän. Marianne valitti siitä kun päästin sen menemään (ohhoh, mulle valitettiin kun en saanut laukassa käännettyä. Onnenkyynel :') ) joten nostin uusiks ja lähdin vähän paremmin koittamaan sitä ympyrää. Ja kyllähän se onnistuikin. Pomo laukkasi aika reippaasti, mikä tietty vähän vaikeutti kääntelyä. Käänneltiin siis kaahailuympyröitä, jooh.
Laukka pysyi ihan hyvin yllä. Kyllä välillä tippu, varsinkin loppua kohden. Alussa sitten taas Pomon siirtäminen raviin oli työn ja tuskan takana :) Siirtymissä istuin muuten ihan kohtuu hyvin. Vähän pompin/keventelin, mutta suht hyvin kumminkin. Pomo siirtyikin sitten melkeen aina ite siihen käyntiin vaan ja niin.

Ja tosiaan, kääntelin melkeen joka laukkapätkässä. Jonkun kerran otin sinne väliin ihan vaan jonkun suoran laukan jossa keskityin taas istuntaan. Ja tein oman ennätykseni, kaks ympyrää peräkkäin! Tosiaan, ne oli vaan ne kaks ympyrää, ei muuta. Mut niin paljon :) Tein ympyrää päätyyn, välillä vähän keskellekin. Sain jopa laukattua vähän niitten ympyröitten jälkeen/ennen niitä.
Ja kyllä, se on mulle oikein iso asia :D Ei mut laukan suurin ongelma on just ollu se, kun ei se pysy yllä. Sen takia en oo uskaltanut käännellä (eikä talvella oo muutenkaan käännelty kun poni on painanu tuhatta ja sataa) ja sen takia on myös mun kääntelyt olleet tosi huonoja kun aina puolessa ympyrässä putoaapi laukka.
Tänään sujui noin hyvin, olen tyytyväinen. Tarttee vaan istua satulassa mahdollisimman hyvin, pysyy laukkakin paremmin yllä.

Sitten tosiaan siirryttiin loppukäynteihin
Marianne tuli toteemaan että meni hyvin. Väistöjen jälkeen kaikki sujui, oli tekemisen meininkiä, istuin laukassa jo paremmin ja laukka sujui muutenkin niin hyvin :)

Ja voi että mä olin niin tyytyväinen. Mua ei jännittänyt Pompeli, ravi sujui, laukka sujui, käynti sujui. Suurin ongelma oli varmaan ne väistöt, joita en vaan osaa. Muuten oon aika tyytyväinen kaikkeen :) Oon niin ilonen kun mentiin ravia ilman jalustimia. Ja toi laukka meni niin hyvin.
Ja oli niin kiva mennä taas jollain muulla kun kiltillä pullaponilla. Ehkä tämä tästä :)
Ehkä jonain päivänä Pomokin on oikeasti kiva. Tällä hetkellä se on oikein kiva. Se on eri asia jos se nyt ottais jotain lähtöjä tms. Mut tällä hetkellä se on kiva. Toivottavasti säilyykin kivana. On kumminkin kiva jos kaikki hevoset on kivoja ja silleen :D

Käveltiin ne loppukäynnit ja alas selästä. Pomo muka ovelana hivuttautui lähemmäs porttia kun laskeuduin selästä. Kävelimme talliin ja harjailin Pomon. Ja olin niin tyytyväinen :D Ja Pomokin oli ilmeisen tyytyväinen. Se ei näyttänyt lainkaan hapanta naamaa! Eikä ollu edes ruokaa nokan edessä. Sain harjata hänet kaikkialta, kertaakaan ei näkynyt hampaita. Suurimmaksi osaksi se vaan seistä möllötti ja näytti vihaiselta kun Erno käveli ohi ruokaa antamatta (:
Sain muuten uuden kortin joka on ihanan vihreä.
Ja sit muuten lähdin kotiin

Ja muuten, jollei huomenna sada koiria ja kissoja ja jollei tule jääkautta niin Henna on huomenissa tulossa kuvaamaan tätä mun avutonta touhua :) No ei, toivottavasti huomenna menis yhtä hyvin ku tänään. Vähintään yhtä hyvin siis :D