Harkittu itsemurha

Päivän mottoina siis toimivat vauhti korvaa virheet / ei sillä väliä miten menee, kunhan etenee.
Ja siltä se sitten taatusti myös näytti :D

Noh, tallille taas pitkästä aikaa ja jälleen ratsuna toimi tuo Elvis paksukainen. Idea siis toteen, ja raippa mukaan. Vaikka kyllä mä kerkesin pohtia idean järkevyyttä useaan otteeseen. Missio harkittu itsemurha.
Tunnilla oli sitten myöskin Roosa, Simo (jonka ei pitäny olla), Kaisa, Vinski jaa Laki. Jeesus :D Lakilla mentiin ilman satulaa, ja kyllä mäkin asiaa hieman pohdin. Päädyin kuitenkin satulalla menoon. Halusin nimittäin toteuttaa tän harkitun itsemurhan just tänään. Ei millonkaan muullon.
Elvis oli tokalla tunnilla, joten ihan vaan kattelin tunteja ja tralla laa.

Sitten, lopultakin pääsin pienen ja paksun Elviksen selkään. Joo, onhan se myönnettävä että mä olen huikean pitkä, joo. Ja poneilla mennessä sitten roikkuu jalat mahan alapuolella, ainakin melkeen.
Mutta kun mikään muu osa musta (kuin pituus) ei olekaan hevoskokoista, joten joten. Ehkä pienet ponit eivät romahda allani.

Tosiaan, Elviksen selkään ja käyntiä. Elvis aloitti mahdottoman rentona, eikä tuntunut raipasta välittävän. Mä ite vähän varmistelin ja turvasin selustaa (suomeksi sanottuna hieman jännittelin, mutta pyrin pysymään ihan rentona) Mutta ei me alkua pidemmälle päästy kun kauheella ryminällä ajelee iso punainen Tomi Traktori pitkin piskuista hiekkatietä. Mä käänsin voltille, ihan rauhassa pysyin. Vaan Elvispä ei pysynyt. Traktorin kaahatessa kohdalle, siirtyi poni laukkaan ja karkasi hurjaa traktoria. Ihmeen rauhallinen lähtöhän se oli, poni laukkasi tosi hyvää laukkaa eteenpäin. Ensin vähän seisoin jalustimilla, tajusin ettei niin saa tehdä, istuin ja hiljensin. Sitten seistiin hetki mulkoilemassa traktoria ja jatkettiin.
Mua vähän alkukäynneissä jännitti (hirvitys millainen jännittäjä oonkaan :D Raippa kädessä heti tutisen selässä) koitin vaan keskittyä siihen etten huido sillä raipalla.
Elvis alkoi muuten kulkea ihanasti. Kyllä se raippa on kumminkin omalla tavallaan ihmeväline. Hieman annoin pohkeita, ja sain ponin ihan oikeasti kulkemaan hyvin, jalkojaan nostellen (ei raahaten niitä niinku) ja mukavan reippaasti.
Voltteja tein, en niissä juuri saanut asetettua. En oikeastaan asiaan jaksanut nyt kiinnittää huomiota. Mutta toisaalta, tän päivän aiheena olikin hevosen eteenpäin meno, ei mikään pieni piiperrys ;)

Marianne palasi ja siirryttiin raviin. Kevyt ravissa piti tehdä vähän voltteja ja porttipäässä oli sitten kaksi puomia ympyrällä, ja ne piti tulla. Ja vähän piti ratsastaa ravia eteen noilla pitkillä sivuilla.
Elvis siirtyi hyvin raviin. Ja sit se ravi olikin kipityskaahausta. Mä koitin keventää hitaasti ja sitten vähän pidättelin (ilkeä täti, ensin ottaa kepakon käteen, ja sitten ei edes anna täysiä juosta. Pöh) Olin muuten aika ylpeä itestäni, välistä sain Elviksen kulkemaan rauhassa. Ei nyt käytetä rennosti sanaa, se arvatenkin piti raippaa koko ajan silmällä, mutta rauhassa ainakin. Hyvin edeten, muttei alta juosten. Mutta sitten taas kävi niin että Elvis päätti alkaa kipittelemään ja sain taas uudestaan hakea sitä rauhalliseksi. Sen poni sai kuitenkin tänään anteeksi, itsehän mä sen raipan halusin ottaa ja tän päivän ideahan oli just tää, että saisin vaihteeksi ratsastaa ponilla joka liikkuu, eikä ponilla joka juntturoi ties missä ja jota tarttee sitten pohkeella tumputtaa ikuisuuksia. Heh

(Kohta lentääpi kone päin seiniä. Tamdidam) Elvis tosiaan vähän kipitteli, mutta välillä kulki kauheen mukavaa ravia, ja Mariannekin jossain välissä totes että se kulkee hyvin eteen. Poni kääntyi tosi kivasti, vähän alkuun juntturoi, mut sitten lähti kääntymään tosi kiltisti. Ja ympyrä onnistui välillä tosi hienosti. Välillä sitten vähän kaahailtiin, mutta välillä tultiin rauhassa ja päästiin kummankin puomin yli.
Ravin huonoimpiin asioihin kuului sitten se, kun me jyrättiin kaikkien päältä :D Trol, mut poni meni niin kovaa ja kääks :D Sori sori.
Sitten käveltiin pikkasen ja laukan vuoro. (Totesin että halun laukata puomin yli. Ku ikän en oo puomin yli laukannu :( )
Laukassa meidän piti tehdä harjotusravissa voltti tuolla peltopäässä. Sitten voltin jälkeen ravata uralle, ja pitkällä sivulla nostettiin laukka vähän kulman jälkeen. Tässä oli vähän kaaosta kun meitä oli sen verran paljon ja Roosa potki ilmaa ja Elvis kaahasi hallitsemattomasti kaikkien päälle ja pelkäsi Vinskiä :D Ehkä itsemurhaisku ois kannattanu tehä joskus muulloin, ei tänään kun tunti on ihan täynnä.

Elvis innostui tosi kovasti siinä raviin siirtymässä, joten ravivoltissa vähän pompin. Välillä kuitenkin poni ravasi tosi hitaasti, välillä koitti taas käyntiin siirtyillä (tosin nyt riitti se kevyt pohjemuistutus) ja välillä mäkin siis onnistuin istumaan.
Laukat sitten nousi alkuun ihan älyttömän hyvin. Mä olin tosi yllättynyt, kun poni ihan rauhassa ravasi nostokohdalle ja nosti vasta kun pyysin. Eikä edes lähtenyt mitään tappolaukkaa ;o Ohoh.
Ajanmyötä kuitenkin se kuumeni enempi ja sit mentiin eikä meinattu :D Suuntaa vaihtaessa pudotin raipankin pois, se oli tehnyt tehtävänsä.
Tosiaan, eka laukka oli aika hyvä nostoltaan. Sitten ei ihan niin hyviä nostoja tullut, kun poni vähän ennakoi ja sit kun raipan jätin niin ei se edes nostanut alkuun :D Lol.
Kuitenkin laukka sujui sinäänsä hyvin. Vauhtiahan siinä taas oli, mutta tosiaan, yksi syy miksi raipan otin, oli myös tää laukka. Ku ajattelin että taatusti poni pitää laukan paremmin yllä, jolloin pääsen vähän kääntämään. Ja istumaankin, öhöm.

Laukoissa sitten kääntelin, tai vähintäänkin koitin. Alkuun tuli sellanen aivan upea iso ja hallitsematon ympyrä, joka siis tehtiin ilman toista jalustinta ja koko ajan eteenpäin kannustaen. Arvatkaa mitä vauhtia siinä taas painettiin ja kuinka monta kertaa olin pudota :D Ehkä pitäis lähteä siitä ajatuksesta ettei se laukka tipu raville, vaikka meniskin hitaammin kuin sata lasissa.
Tän jälkeen tuli osittain parempia, osittain huonompia ympyröitä. Parempia siinä mielessä että mulla pysy jalustimet, ainaki useimmiten. Huonompia siinä mielessä että hypin, pompin, lensin ja tanssin siellä mukana. Juu ei, en tosiaan juuri uhrannut ajatuksia istumiselle, ja se näkyi. Näytin varmaan taas aika proriderilta :D Mutta mulla oli hauskaa. Kun suunta vaihtu, eikä raippaa ollu enää vauhdittamassa, niin annoin sit pohkeita vielä vähän lisää, oikeen liioitellun paljon, jotta saisin käännettyä ympyrän ihan laukassa. Sit me kiidettiin hienolla ympyrällä, kun Vinski mennä jolkottaakin siellä kohti meitä. Eipä muuta, pohkeita vaan niin maan pirusti ja uhkailin ponia "Jos sä et nyt laukkaa niinku mä halun, niin syötän sut Vinskille."
Myöhemmin laukattiin ja sit Vinski tuli meijän eteen. Saakelin moista eteen ajamista "Jos sä nyt stoppaat, syötän sut Vinskille." Mutta olin aika tyytyväinen Elvikseen. Se oikeesti hei laukkas Vinskin perässä! Aika rohkeeta :)
Vaikka periaatteessa laukka sujui hyvin, ei se kuitenkaan kovin hyvin sujunut :D Nimittäin Elvis ei oikeen hiljentänyt kun halusin, joten käytiin sitten jyräilemässä vähän kaikkia. Ja kerran vähän säikähdettiin karseita koiriakin.

Kun oltiin laukattu oikeen tappavasti, käveltiin hetki ja loppuravit. Mä olin kauheen tyytyväinen, Elvis kulki aika mukavasti. Ensin kipitteli, mutta lopulta mentiin pitkin ohjin varsin mukavaa ravia, käännyttiinki hyvin :)
Sitten loppukäynnit, joissa otettiin asiaan kuuluva laukkasiirtyminen "kun en kerran saa seistä ja pelätä Vinskiä, on mun laukattava"

Kyllä mä tähän itsemurhaiskuun olin sinäänsä ihan tyytyväinen. Tänään ainoa päämäärä oli saada poni liikkumaan, millään muulla ei väliä. Se toteutui :D
Huonosti meni se kun jyrättiin kaikki. En mainitse tähän kipittelyä, koska se nyt johtui raipasta.
Se oli säälittävää, se mun laukkaistuminen meinaan :D Häpeällisen huonoa.
Mutta mä olen tyytyväinen siihen että välistä poni jopa ravasi hyvin. Ja oli kiva kun se taas vaihteeksi liikkui, ei madellut.
Ja laukat meni kanssa muuten ihan kivasti. Poni laukkasi niin pitkään kuin halusin (ja pidempään) sain käännettyä. Eikä se piru vie edes hiljentänyt vaikka mentiin ihan Vinskin lähistöllä! Aika mahtavaa.
Tosin mä vähän nojailin tänään eteen. Enkä juuri asetellut.
Näihin hienouksiin voidaan keskittyä huomenna :D Tänään oli oikeen aivot narikkaan ja täyttä laukkaa päivä, huomenna voisi vähän sitten ajatella ja hinkata asioita. (ja ihan ehkä mennä ilman satulaa. No, ihan ehkä)
Ja raipan mukaan otto oli hyvästä, koska poni liikkui. Mun ei tarvinnut potkia sitä eteen, vaan se liikkui tosi hyvin. Se lähti kääntymään tosi hienosti raipan kosketuksen (hipaisun) jälkeen.
Ja laukatessa se oli varsin kiva apu, kun sain vähän sitä tunnetta miten tulis ratsastaa eteen. Ja sit ku tänään sain pidettyä ohjiakin kädessä. Yleensä niitä on pakko löysäillä kun tuntuu että kiskon ponia pysähdyksiin. Nyt ei ongelmaa ollut, kun eteenpäinpyrkimystä oli kuin pienessä kylässä :)

Sitten loppukäyntien jälkeen alas selästä ja poni talliin. Harjailin hänet hirveän huolella ja tralla laa. Sitten pesaisin kuolaimet, jotka oli sellasen lian peitossa, ettei oo tosikaan. Ja lopulta lyhyen ja syvällisen öö-öö-keskustelun jälkeen kotiin.
Huomenna täytynee jatkaa aiheesta sitten lisää. Jos kehtaan :D Kai se ois pakko.

Mutta joo, jos sitten huomenna mennään rauhallisemmin ja ratsastetaan paremmin. Heh