Tämmönen kysymys tuli taas tällä viikolla.
Mitä siihenkin sitten vastais?
"Miks just ratsastus?"
Oikeen hätkähtää kysymystä. Tekis vaan mieli vastata "No siks ku..."
Niin mitä? Yrittää kaivella tuota loppua jostain sisältä, eikä sitä vaan tule.
Siks siks. Siks ratsastus.
Miks lentopallo? Miks jalkapallo? Miks agility? Miks neulonta? Miks ratsastus?
Siks siks. Tietty siks. Ei tommoseen vaan osaa millään vastata. Jotenkin tulee tyhjä olo, sisusta tuntuu suorastaan tyhjältä kun pohtii tota vastausta. Sen periaatteessa alitajusesti tietää että miks, mutta ei vaan pysty pukemaan asiaa sanoiksi.
Yritänkin nyt tähän ajatella asiaa.
Olisko ratsastus yhtä kivaa jos ratsastettais vaikka koirilla? Tai kameleilla? Tai aaseilla? (no, aasit on kyllä ihania ;) )
Ei se olis. Koska loppujen lopuksi siihen liittyy myös ne hevoset. Tai siis -> Miks ratsastus? Hevosten takii. Miks hevoset? Koska niil voi ratsastaa.
Noidankehä pyörii
Kun mä olin pieni, oli ehdoton lempieläin kissa. Ja lempirotu toi norjalainen metsäkissa. Mä aina haaveilin kuinka mulla on pari ihanaa kissaa. Ne oli söpöjä, niin lutusia.
Sittemmin lempieläimeksi vaihtui koira. Lempiroduksi saksanpaimenkoira. Jatkoin haaveilulla kuinka mulla on monia upeita koiria jotka tottelee ajatustakin. Niin ja sit mul vois kanssa olla se yks kissa.
Kun alotin ratsastuksen, tuli hyvin pian ehdottomaksi lempieläimeksi se hevonen. Tosin lempirotua ei löydykään. Tällä hetkellä mä olen jopa sitä mieltä etten oikeestaan edes halua niitä kauan haaveilemiani koiria ja kissoja. Sen sijaan sellanen talli täynnä hevosia olis kiva.
(siirtynyt olen aina kattokaas pikku hiljaa isompaan elukkaan :D Kissaa pienemmät ei ookkaan ikinä kiinnostaneet.)
Hevonen on ensimmäinen eläin josta olen oikeasti ollut kiinnostunut. Olen halunnut ymmärtää, halunnut viettää aikaa. Jos mä pidin koirista niin ei se ollut muuta kuin et "jee ku söpö koira" (näin se on yhä ;) )
Hevosista mä haluan tietää ja osata.
Miksi?
Hevonen on hirveän hieno eläin. Kokoluokkaa on alle metristä kahteen metriin. On niin paljon erilaisia.
Hevoset on kauniita ja mielenkiintosia.
Ja tietenkin niillä voi myös ratsastaa, heh. Vaan joo, kyllä se on tosi asia että ratsastuksesta pidän. Mun mielestä se on naurettavaa kun tuntuu että olet paha ihminen jos pidät ratsastuksesta enemmän kuin karsinan siivoamisesta :) Tältä se siis tosiaan tuntuu jossain tietyssä seurassa. Miksi se olisi sen kamalampaa?
Jatkaen aiheesta.
Tällä hetkellä pidän hevosista koiria enemmän myös sen takia että hevosen kanssa tuntuu olo paljon luontevammalta. Vaikka koiria on ollut kehdosta tähän päivään ja hevosia on nähty vasta se pari vuotta. Silti.
Mä olen jaksanut opetella hevosten kanssa käyttäytymistä.
Jos hevonen tulla näykkäsee, sitä tietää mitä tehdä. Jos koira tekee samoin, mä oon ihan helisemässä. Mitä sille voi tehdä?
Tuntuu että hevosen kanssa riittää maalaisjärki. Koira sitten taas.. Tuntuu että siihen tarveis vähintään ydinfysiikkaa jotta saisi koiran tottelemaan. (tämän takia en halua tällä hetkellä omaa koiraa. Kumminkin siitä tulee sekopää joka ei osaa käyttäytyä kun en osaa sitä kouluttaa)
Vaan onhan sitä nyt jossain koirassa ja hevosessa paljon eroja. Toinen on kumminkin saalis. Ehkä vaan tollasen saaliin kanssa on jotenkin helpompi olla?
Syvälliset syyni miksi pidän hevosista: Ne on isoja, hienoja ja ymmärrän niitä muita eläimiä paremmin. Kuulostipa muuten tosi hyvältä. Ei kai siihen muita syvempiä syitä olekaan. Mä pidän kaikista eläimistä (vaan en mä silti tajua akvaarioita ja marsuja pikku häkeissä) Hevoset sitten vaan natsaa, lähinnä koska niillä voi myös ratsastaa, heh. Voishan koirankin kanssa harrastaa agilityä ja vaikka mitä muuta. Mutta ei se tunnu edes ajatuksena samalta. Samoin kun en mä jaksais harrastella ponin kanssa agilityä tai vaan ajella. Kyllä siinä iskee just se ratsastus. Ei pelkästään ne hevoset.
Menee sekaseks, mutta asiat liittyvät toisiinsa :)
Miks sitten ratsastus?
Ensinnäkin, siinä saa olla hevosten kanssa, mutta kuten tuolla jo sanoin, ei mulle riittäisi esim poniagility (ainakaan nyt, ainahan kaikki voi muuttua)
Ratsastus on mulle se extremelaji. En mä ehkä mikään hurjapää ole, en mä edes harkitsisi harrastavani benjihyppyä, itsesuojeluvaisto kun löytyy. Mutta kyllä silti se pienoinen jännitys on ihan vain mukavaa.
Välillä ratsastuksessa on extremeä vähän liikaakin, mutta se tuntuu vaan hyvältä kun poni meneekin vähän liian kovaa siinä laukassa. (kuten huomaatte, en mä mikään kovin extreme ihminen ole, heh :D)
Ratsastus on se asia jonka haluan oppia. Älyttömän hieno laji, aina voi oppia lisää ja lisää, ja silti tuntea samaan aikaan itsensä hyväksi. Mä tunnen tällä hetkellä itseni älyttömän hyväksi, vaikka ratsastankin totaalisen surkeasti.
Aina jaksaa ratsastaa kaikkien vastoinkäymisten ajan, kunhan vaan joskus sitten onnistuu edes joku pikku asia. Se tuntuu sitten kumminkin niin hyvältä.
Pidän myös siitä, että vaikka mä ratsastan tunnilla, voin silti ratsastaa vapaasti. Mielessäni ainakin.
Joskus voin päättää että tänään keskityn istumaan, eteenpäin ratsastukseen, asetteluun, väistöihin jne. Välillä voin päättää että tänään ihan vaan fiilistelen ja löllöttelen.
Ja kuitenkin kaikki on kotiin päin.
Sitä voi oppia enemmän tai vähemmän, riippuen siitä mihin päättää kulloinkin keskittyä. Jos vaan ratsastelisin opettajan ohjeen/valitusten/kehujen mukaan, olisi kehitystahti kumminkin paljon hitaampaa.
Pidän siitä. Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa myös itse.
Tietty hyviin puoliin lukeutuu myös se, että ratsastus on kumminkin urheilua. Kunto kasvaa, heh :)
Ratsastuksessa tuntuu hienolta jos saa hevosen kulkemaan, ja kaiken toimimaan kuten pitäisi. Saa hevosen kulkemaan oikein. Yleistäen minkä tahansa hevosen saa kulkemaan joten kuten, mutta jos saisi jonkun hevosen kulkemaan edes lähes oikeinpäin. Se olisi hienoa.
Tavoittelemisen aihetta.
Ratsastus on myös paljon mukavampaa kuin joku seiväshyppy tai aitajuoksu. Sillä tässä urheillaan sen hevosen kanssa. Se on niin erilaista. Seipäällä ei ole huonoja päiviä jolloin sun tulisi saada se suoraksi ja hyväksi. Toisaalta, seipäällä ei myöskään ole hyviä päiviä jolloin se tekee kaksi kertaa enemmän kuin mitä oletat sen tekevän.
Välillä sattuu ja tapahtuu. Tietenkin, tulisihan siinä saada kaksi henkevää elävää olentoa toimimaan jotenkin yhdessä.
Kun siinä onnistuu, on se varsin upeaa.
Oliskohan tässä jonkin näköinen ja aiheesta karkaava selostus aiheesta, miks just ratsastus?
Tosin kuka tämmöistä jaksaisi edes kuunnella. Ehkä vaan tulisi vastata siihen se yllä oleva noidankehä.
Sitten asioista kolmansiin. Tässä toiveena olis että armas Henna tulis keskiviikkona kuvaamaan. Ihan jos hän vaivautuu ja jos ei sada lehmiä taivaalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti