Nooh, tallille siis tänään. Siellä vaan oli niin ihanan lämmintä ja ihanaa. Ihan oikea kesä :D
Lukemaan taulua, ja no, minä menin Pomolla. Ja hyvät fiilikset jälleen. Tunnilla myös Roosa, Laki, Salli ja Kaisa. Pompeli oli jo tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja. Ja palelin siellä, niin hirveää. Mutta kun siellä tuuli, nyyhkis.
Pian meidänkin tunti alkoi, joten kävin kiipustamassa Pompelin selkään. Musta tuntu ihan siltä että se vyö oli löysä ja jalustimet eri pituset. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tuskinpa vain, ja sitä paitsi pysyi se satula äskeiselläkin tunnilla :)
Sitten käveltiin ja heti ensin Marianne valitti mun jaloista, jotka ei vaan ollut kylkien lähellekään. Ehei, siellä ne hengaili vähintään metrin päässä Pomon mahasta. JES. Vaan kun jos ne on ihan oikeasti kyljissä kiinni, niin mun istunta on sellasta.. Sellasta.. Mulla on sillon niinku polvet ihan irti ja pohkeet kyljissä ja.. En osaa selittää :D Mutta se ei ole anatomisesti mahdollista pistää niitä pohkeita sinne kylkiin.
Käveltiin alkukäyntejä ja tein vähän voltteja. Tein myös yhden pysähdyksen, joka ihan oikeasti onnistui. Tuumin siinä että tarttis muuten opetella Pompeli pysäyttämään (innoitus lähti siitä kun Marianne kertoili niistä kisoista, heh) Kyllä siinä pysäyttämisessä meni melkeen puoli pitkää sivua, mutta ainakin pysähtyi.
Vähän poni mennä löntysti näissä alkukäynneissä. Ei nyt ihan suoranaisen tappolaiskasti, mutta ei se kyllä kovin hyvin edennytkään.
Lähdettiin siinä sitten väistämään toisella lyhyellä sivulla. Piti tulla keskemmälle, sitten väistää uralle päin. Välimatkat ravissa.
Noh.. Pettymys vyöryi ylitseni.
Alla on Pomo, joka ei nyt yksinkertasesti vaan hiljennä käynnissä yhtään. Ei lainkaan. Ei tippaakaan. Sitten pitäisi muka yrittää väistää. Pomo oli hirveän innoissaan, en tajua, jostain syystä se tässä vaiheessa innostui liikkumaan.
Ja ei vaan onnistunut. Käännyttiin. Jo toi käännös oli ihan hutiloitu ja surkea ja blaablaa. Sitten koitan hiljentää. Mitään ei tapahdu. Sitten Marianne huutaa että pidätä pidätä, oot jo myöhässä. Sitten mä koitan jossain paniikin sekaisessa mielentilassa vähän painaa pohjetta, jonka Pomo rekisteröi vain eteenpäin ja sitten Marianne huutaa kuinka mun pohkeet ei oo kyljissä kiinni ja ihan liian hitaastikki toimivat. Tök tök tök.
Tuli välillä oikeesti sellanen olo että ei tässä juosta ku päin seinää kun mä tyyliin roikun ohjissa ja Marianne huutaa että pidätä. Teki mieli itkeä että mitäs mä nyt täsä sit mahdan tehdä :D Mut ei se nyt vaan toimi niin. Tai no joo, toimii. Mut huonosti. Toimis paremmin jos osais hiljentää istunnalla. Enpä osaa. Surkeaa.
Ihan siis välillä ja vahingossa sain Pompelin vähän kulkemaan sivulle, mutta ei se kyllä mitään väistänyt.
Onneksi sentään ravi sujui paremmin. Not.
Pomo lähti hirveen innoissaan raviin, mikä oli kiva. Vähän juoksi alta pois, piti vähän rauhotella välillä. Mutta hyvin kumminkin poni ravasi. Ongelmat alkoivat kun yritin kääntää. Ku ei vaan kääntynyt. Se meidän volttien teko oli niin ihmeellistä pelleilyä ettei taas paremmasta väliä ja ääh. Voikin olla näin hankalaa.
Tosin joo, nyt voisin tähän selitellä että mulla itelläni oli fyysisiä ongelmia jotka vaikeuttivat tämän päiväistä ratsastusta.
Mutta ei mun ongelmien nyt tarttis ihan noin paljon vaikeuttaa..
Kun oltiin tarpeeksi kauan hakattu päätämme seinään, lähdettiin tekemään samaa harjotusravissa. Tai siis, toi punanen tultiin laukassa, vihreä ravissa.
Ihan suoraan ja kiertelemättä voin todeta että ei tullut väistöaskeleen puolikastakaan, hyvä jos milliäkään liikuttiin oikeeseen suuntaankaan. Pomo vaan juoksi alta ja halus laukata. Jeah. No, en olettanutkaan moisen onnistuvan
Laukka meni muuten hyvin :D Jee, hehkutellaan vaikka sitä jottei tää pettymys masenna liikaa.
Ensinnäkin, olin niin tyytyväinen siihen että tänään mä istuin Pomon ravissa tosi hyvin. Pompin sillon kun Pomo vähän kaahasi, muuten istuin niin tajuttoman hyvin. Se oli se viime tunti kun mentiin ilman jalustimia, se autto ;)
Laukat nousi vähän huonon puoleisesti. Ekat nostot irtosi vasta tuolla lyhyellä sivulla. Sitten alkoi nousta vähän nopeammin.
Mutta laukka itsessään meni vaan niin kivasti :) Ensinnäkin, mä istuin niin hyvin! ! !!!!!!!!!11
Trol. Ihan oikeestikki :D
Vähän irtosin penkistä välillä, välillä onnistuin sohlaamaan mun raipan mun jalan alle. Mut missään välissä en pomppinu tyyliin metrejä ilmaan ja ah. Ja välillä ihan oikeasti istuin ihan oikeasti irtoamatta penkistä!! Ja kyllä ne siirtymätkin alkaa sujua. Pompin sillä ekalla raviaskeleella pari metriä, mut sit istun jo aika hyvin, kyllä se siitä.
Istumiseen lisäten, niin mulla vaan meinas putoilla toi toinen jalustin :D Toi toinen jalustin meni vähän väliä jonnekki saappaan kärkeen, mut ei tainnu kertaakaan ihan oikeasti pudota. Jes.
Laukka pysyi hyvin yllä, kerran oli semmonen pätkä että koko ajan putos alas. Noh.
Ja hienosti käänneltiin. Tai pikemminkin hallitsemattomasti, mut joo. Pari kertaa pelkäsin et täräytetään päin toisia, kun ei Pompeli kääntynytkään. Mutta joo, kyllä se kääntyi vaikkakin vähän vaikeasti välillä :)
Laukkojen jälkeen tein taas kuolemaa, heh. Sitten loppukevenneltiin. Pomo kääntyi tosi hyvin, vihdoin ja viimein. Löysällä ohjalla. Huomatkaa siis kaksi asiaa; poni kääntyi löysällä ohjalla JA minä uskalsin ravata löysällä ohjalla :'D
Ravailtiin ja sit siirryttiin käyntiin.
Marianne totes että oisin voinu laukata koko tunnin. Se meni hyvin :D Kaikki muu meni huonosti (kerrankin se sitten myönsi totuuden)
Ongelmahan on tosiaan siinä kun Pomo ei hiljennä käynnissä. Häpesin taas itseäni kun Marianne käski viedä asiat loppuun. Käski pysäytellä ponia vaikka parin askeleen välein. Aloitin sitten toisen pitkän sivun alussa, ja aika pian poni pysähtyikin. Jes. Sitten käyntiin ja parin askeleen päästä taas hiljentelyä. Suhteellisen nopeasti se pysähtyi taas, mutta kyllä siinä sitä aikaa meni. Poni lähti itse käyntiin, käveli sujuvasti melkeen puol pitkää sivua ja lyhyen sivun, kunnes pysäytin sen aitaa päin. Se oli oikeasti niin säälittävää. Puol kierrosta koitan hiljentää ja saan aikaseksi kolme pysähdystä. Se on surullista
Tosiaan, tuntiin mä en ollut kovinkaan tyytyväinen. Olin niin pettynyt noihin väistöihin :D No, en edes olettanut niiden onnistuvan, vaan silti olen niin pettynyt. Miksen mä vois osata hiljentää sitä Pomoa.
Mutta laukka meni hyvin ja oon tyytyväinen siihen että osaan jopa istua Pomon ravissa.
Ja ärsytti myös se kääntelyn vaikeus ravissa. Ärh.
Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja sitten mentiin talliin. Pompeli käyttäytyi taas oikein kiltisti, veti vaan heiniä naamariinsa ;)
HMM. Laitetaanpa taas mielenkiintoista ajattelua. Vertailukohtia.
Ajattelua siis Pomolla ratsastuksesta.
Sen kanssa on toi touhu oikeasti kehittynyt ihan todella paljon. Leiristä tähän päivään on Pomolla ratsastus parantunut ja helpottunut huomattavasti.
Leirillä opin nostamaan laukan Pomon kanssa, sitä ennen ei löytynyt kuin se korkeintaan kolme askelta. Ironista kun nykyään poni on NIIN helppo ja NIIN ihana laukata, ennen ei sitten noussut vaikka kuinka yritti :D
Pomon kanssa on laukkaaminen kehittynyt tosi paljon. Ennen ei edes laukka noussut, nykyään se jopa pysyy yllä, nousee, kääntyy ja tekee vaikka mitä.
Samoin tässä kun olen Pomolla mennyt, oon alkanut oppia ratsastamaan sitä. Ei siitä nyt ole kauan kun se oli niin vaikea ratsastaa. Kääntyi joskus ja vahingossa, ja aina vasta kauhean taistelun jälkeen. Nykyään jos on käännösongelmaa, niin kyllä se silti kääntyy. Vähän vaikeemmin vaan. Tai niin.
Nyt tässä viime tuntien aikana tuntuu että oon oikeesti oppinut istumaan Pomon ravissa, ennen kun vaan pompin lailla perunasäkin. Sama juttu laukassa, sielläkin pysyy aika hyvin, verrattuna leiriin jolloin pompin siellä kilometrin verran aina ilmaan.
Nykyään Pomon kanssa saattaa olla jopa miellyttävä ratsastaa kun se ei ole sellanen ohjalla makaava, kääntymätön, laukkaa nostamaton ja äreä pieni poni. Nykyään sen kanssa oikeasti onnistuu välillä.
Mutta edelleen on se hiljentäminen ongelmana. Käynnissä ei vaan hiljennä.
Kyllähän se ravissa, jos ottaa pidätteen niin kyllä se hiljentää. Ei mitään ongelmaa.
Vaan käynti on niin vaikea askellaji. Ei onnistu.
Mutta ehkä vielä joskus. Miettii kuinka paljon oon tässä jo kehittynyt, kuinka paljon ongelmia oon saanu korjattua.
Eiköhän toikin vielä jonain päivänä korjaannu :)
Uskotaan siihen kaikki sitten yhdessä.
Toivotaan myös että huomenissa sujuisi, enkä joutuisi taas pettymään omaan räpeltelyyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti