Kyllä, sain eilisen tekstin nyt julkaistua. Halukkaat voivat vaivautua sen lukemaan :)
Tänäänkin sitten tallille. Olipa jännää :D Ja taas kerran pidin ihan lasit päässä, halun uudet lasit ku sit voisin pitää näitä romuja tallilla :<
Tallille pääsin ja menin lukemaan taulun. No, mulla oli Elvis, tunnilla myös Roosa, Vinski, Kaisa ja Pomo. Ja ilouutisiakin siellä oli, Elvis oli vaan mun kanssa :D Pienen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen etten edes halua mennä ilman satulaa. Ei oo sellanen fiilinki nyt.
Kattelin hetken tunteja, sitten kuuden aikaan menin hakemaan ponin tarhasta. Oliko edes vähän jännää. Varmaan elämäni stressaavin tarhasta haku, koko ajan pelkäsin et nyt isken tänkin ponin sähkölankoihin :D Elviksen sai hakea tarhan peränurkasta, jossa se oli arvon daaminsa kanssa juoruamassa. Poni tulla löntysti niin hitaan pulskeasti mukanani, onnistuin säätämään kaikki langat auki ja kiinni ilman että Elvis sai tällejä. Jes!
Sitten mennä löntysteltiin sinne talliin, ja mä kauhistelin että toivottavasti ei poni oo näin laiskanpulskea sitten tunnilla.
Elvis sai mussuttaa heinää sieltä karsinan pohjalta, minä harjailin herran tosi edustavaan kuntoon :) Sitten lopulta tuli poni varustettua ja lähdettiin kentälle. Elviskin toiveideni mukaan heräsi. Sieltä se tulla lompsotti korvat hörössä ulos karsinastaan ja reippaili kanssani kentälle.
Kentälle, sitten kiristelin vyötä ja järkytyin kun se satula näytti olevan ihan tajuttoman vino. Miten se saatto edes olla niin vino :o Tästä syystä nousin väärältä puolelta selkään. Ja käyntiä. (ai että, mulla oli niin kivaa. Elvishän nimittäin meni nyt niinku kahdesti peräkkäin mun kanssa. Eli mä olin vähän niinku säätänyt sen itelleni, heh : D No, periaatteessa. Samoin mulla oli kivaa, ku ihastelin Elviksen puhtautta. Se oli niin siisti ku harjasin sen niin kauniiksi. Ja sit mulla oli kivaa ku ponin kuolaimet oli niin puhtaat :) Mä eilen hinkkasin niitä ikuisuuden, tänään ne oli puhtaat. Itserakkaus)
Kävelin kierroksen, totesin että satula suorastaan huojuu puolelta toiselle. Kentän keskelle. Ja mä jopa yritin kiristää vyön ihan ite ja selästä käsin :D Onnistuin kiristään sen etummaisen osan, taaemman pisti Marianne. Sitten käyntiä, Marianne lähti jälleen vessaan ja käski työskennellä käynnissä.
Mä kävelin alkuun vaan pitkällä ohjalla ihan rauhassa, kun kumminkin vasta poni tuli tunnille. Tein vähän voltteja ja katoin että kuljetaan eteen. Elviskin tuntui tosi hyvältä, energiseltä ja herkältä. Kyl se on niin että se on tuhat kertaa mukavampi tälleen jos se on pelkästään mun kanssa tunnilla. Enkä nyt tarkottanut että se on mahtava aina kun mä sillä ratsastan, vaan just sitä että kun se on vaan yhellä tunnilla niin energiaa on paljon enempi. Ja sitten saa itse kärsiä siitä millaiseksi sen ratsastaa, kun ei ponilla ole kaavaa jolla mennä.
Keräilin ohjia, Elvis oli tasan sitä mieltä että porttipää oli hurja, ei sinne voinu mennä. Tein vaan lähinnä voltteja, etsin kadonnutta asetusta. Lopulta intouduin myös ihan pikkasen kokeileen jotain väistöntapasta. Välillä saatto olla että se jossain määrin onnistu, välillä ei onnistunu lainkaan kun poni ryykäs ihan innoissaan alta pois. Ja sit tietty mulla hortoili pohkeet kaukomailla ja olin ite ihan lukossa. Noh, tuli sieltä ehkä pari melkeen sivulle menevää yritystä.
Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Alkukeventelyravit, tehtiin loiva kolmikaari tien puoleiselle pitkälle sivulle, tallin pitkällä sivulla piti sitten ratsastaa ravia eteen. Sai tehä myös voltteja ja tälleen.
Elvis lähti kerrankin ja vaihteeksi aika kivaan raviin. Vähän se kipitteli liiankin vauhdilla, mutta parempi niinkin. Sain ponin kuitenkin rauhallisemmaksi, tosin sen sivuvaikutuksena tulikin se, ettei poni enää lähtenyt oikein liikkeelle. Vaikeaa löytää se tahti, joka olis sopiva, mutta josta pääsisi myös etenemään.
Kolmikaari oli aika hyvä tähän ekaan suuntaan. Musta tuntu että mentiin oikein päin taipuneena siinä (mutta ei mitenkään hullusti taipuneena tietenkään, eihän se edes onnistuisi) ja sain Elviksenkin kulkemaan ihan hyvää ravia, tosin vähän olisi vauhtia voinut olla lisää silloin tällöin. Pitkällä sivulla sain alkuun ihan kivasti ratsastettua ravia eteenpäin ja tuntui hyvältä. Sitten iski laiskuus ja poni ei vaan lähtenyt enää kunnolla etenemään. Mariannen valitettua asiasta uskaltauduin pyytämään vähän enemmän ravia ponilta, jolloin sain sen välistä jopa hieman ravaamaan.
Toiseen suuntaan mennessä oli monia ongelmia. Ensinnäkin kolmikaari oli ihan naurettava. Poni mennä lönkötti sitä hitaasti, ja sit se ei vaan tuntunut asettuvan niinkun mielessäni pohdin. Ja sitten kun ei me millään päästy kulmaan. Elvis ei millään voinut mennä sinne porttipää kulmaan, vaan oikoi, joka lopulta johti siihen että monta kierrosta putkeen me oiottiin neljäsosa kenttää. Säälittävää :D
Vaikka ravi periaatteessa sujui, ainakin tälleen ponin puolesta, ihan tyydyttävästi, niin enkös minä sitten säätänyt siellä jotain ihan omiani. Kädet ei millään pitänyt tasasta tuntumaa, vaan koko ajan sellanen näkymätön nykiminen. Koko ajan suu katos, tuli takas, katos, takas. Ärh. Sitten mun jalat oli ihan vammaset. Toinen heilu edestä taakse, toinen sivulta sivulle. JA Marianne valitti kun jalat on kilometrin päässä kyljestä. Surullista.
Alkukeventelyjen jälkeen siirryttiin käyntiin. Käveltiin hetki ja sillä aikaa Marianne sääti puomien kanssa (heh, Marianne alotti tunnin toteemalla että jos tänään mentäis vähän rennommin, loppujen lopuksi mulla oli ihan tajuttoman kuuma ja maha kouristelee :D Jeah, tässä on sitä tekemisen meininkiä!)
Tänään treenailimme jälleen näitä puolipidätteitä, sekä myötäämistä, jota nämä olivat viime viikolla treenanneet. Eli kumpaankin päätyyn ympyrät, ensin kevyt ravissa. Sitten ympyrän avoimella sivulla pidäte jonka tarkoituksena oli jälleen saada se hevonen hetkellisesti kokoamaan, sitten myötäys ja eteen.
Aloitettiin, ja siis kevyt ravia. Elvis intoutus täysin, joten alkuun ravattiin hallitsematonta ravia kun poni olis halunnut laukata. Tehtävä sopikin ponin mielentilaan siis tosi hyvin, jo ensimmäisen pidätteen jälkeen irtosi paljon mukavampaa ja asiaan kuuluvampaa ravia :)
Pidätteet meni oikein hyvin läpi, mä tosin alkuun tein ne ihan älyttömän vahvoina ja isoina. Lopulta älysin ottaa sellasen pikku nyrkin rutistuksen -> se meni varsin kauniisti läpi. Huomasi kuinka paljon parempi toi pieni pidäte oli siihen isoon verrattuna. Pienellä sai oikeesti sellasen tunteen että näin tän kuuluis mennä, isolla sai töksähtävät hitaammat raviaskeleet.
Mulla oli jotain ylimaalisia ongelmia myötäyksen kanssa. Siis unohdin sen koko ajan! Ja ponikaan ei oikein eteen liikkunut, sai kunnolla kannustaa ennen kuin arvon poni suvaitsi liikuttaa sitä ahteriaan oikeasti eteen sen pidätteen jälkeen. Marianne olikin pidätteisiin oikein tyytyväinen, niihin eteen ratsastuksiin ei.
Lopulta istuttiin sitten alas ja tehtiin samaa harjotusravissa. Poni kulki aika hyvin, välillä ehdotteli laukkaa. Mä sain istuttua varsin kivasti sinne alas ja nyt toi eteenratsastus oli tosi paljon helpompaa. Harjotusravissa kun sain pohkeet lähemmäs, jolloin hevosen eteneminen säilyi myös pidätteen aikana. Sitten se liikkuikin paljon kivemmin :)
Kun sitten oltiin ravailtu tarpeeksi, oli vuorossa laukka. Laukattiin nyt niin että harjotusravia ja siinä puomin kohdalla (ympyrän avoin sivu, jossa äsken otettiin pidätteitä) laukannosto. Laukan pituudesta ei mitään sanottukkaan, heh.
Eikun raviin. Ensin tuli pari epäonnistumista, poni oli liian rauhallinen, ja mä en vaan osaa. Sitten nousi laukka ja poni tajusi mitä haetaan. Laukat nousi kyllä aika hyvin, ei siinä sen suurempia ongelmia ainakaan ollut, välillä sain kuulla että otin pidätteet ennen nostoa huonosti. Nooh.
Laukka sitten itsessään sujui aika mahtavan loistavasti! Mä olin tyytyväinen. Ensinnäkin, mä istuin. Uskokaa tai älkää :D Ehkä siitä eilisesti kaahailusta oli jotain hyötyä? Mä taisin nojata enempi taakse kuin yleensä ja oikeasti yritin istua, ja mähän istuin. Lopussa aloin sitten pomppia kun ponikin lähti kaahaamaan ja joissain kaahailu-käännöksissä pompin ja olin pudota kyydistä. Mutta rauhallisemmassa laukassa ja ympyrällä niin mähän istuin aika tajuttoman hyvin (mystistä, heti kun Marianne katto niin mä pompin puol metrii ilmaan)
Ratsastin laukkaa jopa eteen ja kädetkin meni hyvin mukana. Ja poni laukkas niin hyvin kun mä halusin. Ja kääntyikin. Perhana, kaikki sujui :D
Alkuun poni kääntyi siis tosi hyvin ympyröille, laukkas rauhassa, mä istuin. Kaikki meni oikeen hyvin. Sitten lähti ponilla kaahailuvaihde joka vähän vaikeutti. Kun sitten ympyrälle kääntäminen oli esimerkiksi tosi hankalaa ja mä lentelin selässä ihan hullun tavalla. Ja kun Elvis laukkasi kovempaa, niin mun oli vaikeampi istua = laukka tippu alas herkemmin. Kyllä se alkuun sujuikin. Onnistuin oikeesti laukkaamaan sen reilun ympyrän ja sit hidastamaan just sillon ku haluan. On se vaan niin hienoa.
Mutta tosiaan, kaahailua. Oikeaan kierrokseen tuli paljon pikku pätkiä, kun joku tuli eteen eikä sellasesta vauhdista käännellä ohitte. Tai ehkä käännellään, mutten minä :D
Mutta mainittava on, että vaikka laukka tippui. Niin mä nostin sen takasin. En välttämättä ihan heti, mutta kyllä kerrankin laukkasin, sitten tuli paha paikka (Vinski, Roosa ja iso väli niiden välissä) Poni stoppaa. Kävellään siitä ohi ja sitten laukka takas.
Joo, mulle tuli oikeen taitava olo kun laukka onnistui noin taidokkaasti :D Nousi kun halusin, siirty raviin kun halusin, istuin, ja kääntelin. Ainakin välillä.
Laukkojen jälkeen jäätiinkin kävelemään. Kyllä tossa pikkasen kuuma tuli, vaan oli aika kivaa nyt
Tosiaan, Marianne selitteli pitkin tuntia että hyvin menee ja toisaalta taas jokin ei mennyt hyvin. Mutta joo
Mulle itelleni tuli nyt usko, ehkä tästä tulee vielä jotain. Nyt on tuntunut etten koskaan opi mitään ja tää on kamalaa. Nyt tuntuu siltä että ehkä sittenkin :) Tää oli kiva viikko.
Tosiaan, tänään olen kauhean tyytyväinen. Mä istuin laukassa, laukka sujui tosi hyvin, tehtävä sujui, aika lailla kaikki sujui ja Elviskin oli aika kiva. (tosin, kerran se otti laukkaspurtin, karkuun kauheaa Vinskiä.)
Tunnin vikoja oli mun avuton istunta selässä, Elviksen vauhdin hiipuminen ja toisaalta myös vauhdin liiallisuus tietyissä tilanteissa :D Ei paljon muuta. Raivostutti kyllä kun vähän väliä tuntu että könötän pikkasen eteen. Raivostuttavaa. Ja totesin että jos mun täytyy oppia rauhottamaan laukkaa. Ehkä sit myöhemmin.
Mut joka tapauksessa, eihän siinä oo mitään järkeä et ratsastan laukan ihan tajuttoman reippaaksi vaan sen takia et pelkään laukan tippuvan. Sit ku ei siinä vauhdissa paljon mitään tehä :D
Loppukäynnit, ja sitten talliin. Harjailin Elviksen vähän nopeammin. Mutta aikaa meni silti erinäiseen pelleilyyn. Tänään oli ihan älyttömän vaikeaa toi kavioiden putsaus. Eka jalka ei meinannu nousta, seuraava jalka nousi turhan monta kertaa ja turhan nopeasti. Auts.
Sitten kun Elvis seisoi takapää kiinni karsinan seinässä. En tänään jaksanut koukkia kaviota puhtaaksi missään seinän välissä. Mutta kun ei millään saanut ponia siirtymään. Sivulle siirtäminen ei auttanut, aina tilaa oli liian vähän. Eteenpäin ei mokomaa saanut, enkä mä mitään riimua jaksanut sen päähän laittaa vaan sitä varten et saisin ponin kiskottua eteenpäin.
Lopulta luovan ongelman ratkaisu kykyni ansiosta keksin mennä naksuttelemaan (mitä se on kun sormilla tehää :D) Elviksen takasen kohdalle. Ihme kyllä poni siirtyi sivulle ja eteen ja minä sain tilaa. Ei, en mä rehellisesti sanoen uskonut että se siirtyis tolla.
Elvis oli kauheen söpö. Mä putsailin sen silmiä ja niin. Suloinen. Heh.
Sitten pesin ne ihanan puhtaat kuolaimet ja kotiin.
Tämä oli hirveen kiva tunti. Kaikki meni hyvin, tehtävä oli kiva. Ehkä se suurin vika oli siinä ku menin taas tolla pirun Elviksellä :D Ei vaan kohta riitä enää huumori tähän, ei.
Mutta joo. Mäpäs sainkin ponin tarhasta. Se on hienoa.
Nyt on nälkä ja väsy. Siltä tää teksti näyttääki :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti