Tallille sitten tosiaan ja taulua lukemaan. Tittidii! Mä menin Nikkiksellä :D Vihdoin ja viimein, olenkin odottanut että koska Marianne sen mulle pistää, kun sillon kerranhan mun sillä piti mennä. Pikku-Nikkis. Miniatyyri-Nikkis ;) Tunnilla oli sitten myös Kaisa, Elvis, Pomo ja Roosa & pikku-Oona. (Tosin Elvis ei alunperin taulussa lukenut, Marianne oli syrjinyt sitä ihmistä. Kiva sitten kun Marianne sieltä huuteli sille et joo, ota Elvis tai Nikkis, kumman halut. Mä pohdiskelin pienessä mielessäni että jaha, tämmöstä taas tänään ;) )
Kattelin sitten tosiaan tunteja kun toi Nikkis oli tokalla tunnilla.
Olen tässä taas herännyt todellisuuteen että toi kortti loppuu kohta :( Siinä on enää viisi kertaa (heh.. Heh.. Pitäskö laskee monta kertaa oon jo keskiviikkosin käyny) Mut oon nyt miettiny, et sit ku toi kortti loppuu niin otan vielä yhden keskiviikko-kortin. Sit pohdiskelen et kuinka vaikeeta on siirtyä kerta viikossa humputelluun kun oon menny lähemmäs 30 viikkoa kahesti viikossa, heh. (Hei hektinen nyt.. Eihän vuodessakaan oo piru vie ku 52 viikkoa!? Hmm. Hitsit ku vois olla ihan varma että rahat riittää siihen kaks kertaa viikos menemiseen. Vaan entä jos ei? Se ei ookkaa sit niin kivaa :( Mutta kyllä mä vielä yhden kortin otan, sit taas ratsastelen kerta viikkoon ja itken sitä kun olen niin huono :) Ja sitä paitsi, nythän mulla on niin hyvä taktiikka. Saan itseni raahattua keskiviikkosin tallille, kun munhan tarttee nähä kun Oona ratsastaa. Heh :) Tosin ens viikolla en sit nää. Kun ens viikon torstaina on kevätjuhla, tuolla keskellä ei mitään, niin mun pitää sit keskiviikkona mennä koulusta suoraan tonne keskelle ei mitään. Sad. Mutta ainakin yksi hyvä puoli -> mun kortti kestää taas viikon kauemmin. Pitäis varmaan tehä ihan oikeet laskelmat että paljon menee rahaa vuodessa jos ratsastais kahesti viikossa.. Tai sit pitää vaan tyytyä kohtaloonsa, ratsastaa kerran viikossa, välillä kaks. Ja ajatella että ehkä pian olen rikas ja aikuinen ja voin ratsastaa vaikka joka päivä.)
Nyt lopetan ylipitkät sulut.
No, tunti sitten loppui ja meidän alkoi. Heh, vitsit oli jo niin naurettavaa mennä sen Nikkiksen luo :D Pikkaset naureskeli mun kanssa että olenpa minä iso. Jeah. Säädin jalustimet ja nousin selkään, tai no, ei sinne paljon noustu. Sitten käyntiin. Nikkis mennä laahusti vetelästi. Pysähdyttiin sitten pidentämään jalustimia ja jatkettiin käyntiä. Aloin vähän ratsastaa pientä paksua ponia eteen ja siitä alkoi löytyä varsin mukavaa käyntiä. Poni tuntui kulkevan eteen ilman jatkuvaa painostusta. Tein hiukan voltteja, otin jonkun pysähdyksenkin. Ja naureskelin. Maa oli niin lähellä :D Mariannekin tuli siihen toteemaan että kyllä alkaa olla siinä rajoilla että voinko mä enää sillä mennä, mutta hän oli päättäny että kyllä sitä ponia on vielä kokeiltava. (shit sherlock, musta kun tuntuu että jo ihan eka kerralla oli poni niin julmetun pieni :D) Poni kulki pää tosi matalana alkukäynneissä, enkä mä oikeen uskaltanut ohjia kerätä. Ajattelin että poni kuolla tuupertuu alleni jos mä ohjat kerään.
Käveltyämme siirryttiin sitten raviin. Nikkis ei oikeen millään jaksanut, koitti vaan kiemurrella ja madella. Himppasen sai raipalla näpäyttää taakse, jonka jälkeen ponikin lähti tyytyväisenä raviin. Mä olin olettanut että poni olis sellanen laiska ja ravais just ja just eteenpäin, se oli kumminkin ollut jo tunnilla ja oli lämmin ja minä oon niin iso. Mitä vielä. Vaikka raviin siirtyminen oli vähän hankalaa niin ei se ravi kyllä tosiaankaan mitään laiskaa ollut. Poni mennä tikitti reipasta ravia eteenpäin. Siinä kun keventämään aloin olin jo ihan järkyttynyt kun tuntu että nousen ylös ja poni vetää jo kaks askelta siinäkin välissä :D Ensin ehdin panikoida että nyt tää lähtee, tajusin kuitenkin pian että pienenä ponina sillä on vaan tosi pieni ravikin. Lähdin keventelemään sitten reippaasti ja alkoi ravikin tuntua tosi hyvältä.
Nikkis ravasi oikeastaan koko ajan tosi hyvin eteen. Välillä jollain voltilla hyyty vauhti ja välillä vähän jäätiin puoliteholla ravailemaan. Mutta siinäkin kun anto hieman vaan pohjetta niin johan lähti taas. Useammin tuntui että poni juoksee alta kun että laiskottelis :)
Vähän meillä oli kääntövaikeuksia. Siis mulla ei jalat niinku ollu kylkien lähelläkään ja sitten mun koivet roikku jossain mahalinjan alapuolella suurin piirtein. Kääntyily oli siis vaikeaa kun ei pohkeilla oikeen saanut painettua ja tuntu ettei poni asettunut yhtään mihinkään päin. Ensin me vähän sitten juoksenneltiin toisten imussa ja taisteltiin suunnasta, vaan kyllä se siitä sitten lähti sujumaan varsin mukavasti. Oikeasti, aika mahtavan tuntusta kun tehtiin jotain ravikaahaus voltteja siellä pikkusen ponin kanssa.
Välillä koitin vähän rauhotella ravia, Nikkis totteli myös tätä hidastuspyyntöä tosi hienosti. Ja olin muuten myös itseeni tyytyväinen, ei ollut mitään traumoja jäänyt Nikkiksestä. Ja nytkin pysyin ihan rauhassa vaikka välillä tulikin niitä deja vu tunteita "hmm, nyt tää tuntuu ihan siltä että tää lähtee"
Siirryttiin hieman käyntiin ja käveltiin. Huh :D Mut niin hauskaa.
Marianne keksi että harjoittelemme kulman katkaisuita, jeah. Kulman katkaisu harjotusravissa yhteen kulmaan, sit pitkä sivu, kulman katkasu käynnissä, sitten ravia kierros.
Lähdettiin sitten Nikkiksen kanssa näyttämään muille mallia. Poni oli edelleen hirveen reipas ja mukava, mikä tosin vaikeutti istumista harjotusravissa. Yritin parhaani mukaan istua ja koitin pitää ponin kunnon ravissa. Ensimmäinen kulman katkasu oli ihan surkea, Nikkis meinasi siirtyä käyntiin kun tehtiin sitä ja ääks. Sitten lähti sujumaan, kääntyi hyvin, ravi pysyi yllä ja tultiin suhteellisen suoranakin. Käynnissä kulman katkaisu meni ihan kivasti, ja sitten ravia muualla ja vähän tein volttejakin kun en jaksanut tunkea kaikkien keskelle tehtävää suorittamaan. Nikkis meni hirveän nätisti, ei siinä mitään vikaa ollut ja Marianne oli tyytyväinen. Kun oltiin tätä tehty hetki, käveltiin vähän aikaa ja sitten lähdettiin laukkaamaan. Ihan vaan vapaasti laukkaa taas.
Vähän mua jännitti, nouseeko laukka vai ei ja istunko siellä yhtään. Innokkaasti sitten vaan kokeilemaan. Nikkis ravasi reippaasti ja laukatkin nousi oikein hyvin. Nousi aina kun halusin, ja nostot tuntui jopa hyviltä, ei niin veteliltä miltä ne on nyt Pomon kanssa tuntuneet.
Ja hei, mähän oikeesti alan oppia istumaan laukassa. Aina ennen ku oon Nikkiksellä menny, niin oon laukassa pomppinu ylös-alas pystysuoralla linjalla. Tänään mä melkeen jo istuin :) Välillä mä istuin silleen ilmavasti, eli periaatteessa istuin mutta vähän olin irti satulasta. Välillä pompin sit vähän enemmän, mutta toikin oli jo niin hieno saavutus ettei oo tosikaan. Noin hyvin istuin Nikkiksen laukassa!
Eka nosto onnistui ihan hyvin, mutta se laukka tuntui naurettavalta. Laukka oli sellasta töpötöpötöpö eikä tuntunut yhtään laukalta :D Onneksi parin askeleen jälkeen lähti pyörimään paremmin, Nikkis uskaltautui laukkaamaan kunnollisemmin. Alkoi tuntua siltä että laukataan. Vaikka askellus olikin sellasta pientä töpöttelyä edelleen :)
Pari ekaa laukkaa niin nostin vaan pitkälle sivulle ja annoin ponin laukata niin pitkälle kun laukkaa. Kattosin vähän mitä se tykkää (luhistuuko se mun alle :D) Kun huomasin että poni laukkaa mielellään eikä vajoa merkittävästi, uskaltauduin vähän enemmän ratsastamaan laukkaakin. Silti melkein aina Nikkis hiljensi ihan ite. Johtui siitä että Nikkis on niin laiha ja mä olen niin iso. Laukassa mun jalat on jännittyneempinä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että laukatessa mun jalat sojotti pari metriä kyljistä irti ja kun yritin antaa pohkeita, niin en yksinkertasesti osunut koko poniin :D Mä yritin antaa pohkeita ja jalat vaan heilu ilmassa. Kun en saanut ratsastettua oikein eteen, niin ponikin lopetti laukat alkuun tosi usein kesken.
En paljon myöskään käännellyt, sillä kääntäminen oli vaikeeta ja eteenpäin ratsastus oli vaikeeta. Mutta kyllä me yks hieno ympyrä tehtiin ja sen lisäksi vähän kaarreltiin siellä täällä holtittomasti.
Poni oli oikein innoissaan, jokusen kerran lähdettiin ihan itse laukkaan ja välillä mietitytti että nysse lähtee. Hienosti kuitenkin sujui kaikista epäluuloista huolimatta.
Tosin jalustimet ei nyt taas pysyneet sitten millään. Siellä ne heilu ja huoju edes takaisin. Useesti laukkailin varvistellen ettei jalustimet putois. Yhdessä laukassa onnistuin pudottaan kummatkin jalustimet, aika useissa mennä putos vaan se toinen. Noh, ei se mitään, kyllä se tästä.
Ja onnistuin muuten jopa pari kertaa nostamaan laukan takas kun poni ihan törkeesti tiputti sen (niin, se ei haitannu jos se pitkän sivun lopussa lopetti, mut jos se tyyliin hidasteli Pomon perään tms niin se oli törkeetä)
Otettiin sitten vielä yksi laukka, siirryttiin raviin ja lähdin ihan vaan saman tien keventelemään. Nikkis meni hurjan raviponin elkein siellä, veti täysillä. Pian se rauhoittui ja rentoutui. Tosin sen rauhallisuus hävisi aina kun joku muu laukkasi, mutta mutta.
Loppuraveissa poni kulki kuitenkin tosi kivasti. Liikkui eteen, kulki tooosi matalana ja oli kauheen mukavan tuntunen. Kääntys tosi kivasti edelleen. Välillä vähän nousi pää ja lähdettiin kiitelemään kun poni ois halunnu laukata, mutta pian se taas tajus kulkea ihan matalana ja rauhassa. Ne oli hirveen kivat loppuravit.
Sitten käyntiin. Marianne oli tyytyväinen :D Meni hienosti. Ja joo. Hienosti. Ja se oli tyytyväinen kun ei ollut traumoja/kun saatiin traumat pois. Vaan kyllä musta tuntuu että ennemmin niitä traumoja on Sulosta ku Nikkiksestä. Sulo kun oli sillon ihan sekasin niin sanoakseni. Nikkis vaan vähän irrotteli :)
Joo, ei tosta voi muuta sanoa kun et toi on niin tajuttoman hauska poni :D Ja kuten arvasin, en pudonnut tänään. Vasta seuraavalla kerralla kuuluu siltä pudota, jos siis Nikkiksellä sattumalta joskus menen. Ja sillä oli kiva mennä. Vaikka se onkin niin pieni. Vaan oli se taas elämys, maa on niin lähellä ja poni on niin pikkanen :)
Mä olen tyytyväinen. Hauska tunti ja sujui muutenkin varsin hyvin. Poni kulki ihanasti eteenpäin johon olen niin tyytyväinen. Ihmeellistä miten reipas se nyt onkaan. Joo, ja tietysti olen tyytyväinen itseeni kun sen liikkeelle alunperin sain ;)
Ei tossa nyt paljon mitään huonoa edes ollut. Hmm.. Laukassa voisin istua paremmin. Mut toisaalta istuin siellä niin paljon paremmin mitä viimeksi.
Ei tästä tunnista vaan voi sanoa mitään negatiivista, kun kaikki oli niin täydellistä. Olen niin mahtava ja sitä rataa. Ei mut oikeesti. En mä oikeesti keksi melkeenpä mitään mikä ois voinut paremmin mennä, oon tänään tyytyväinen kaikkeen.
Käveltiin loppukäynnit ja sitten keskelle. Heh, oltiin aikasempaa tuntia naureskeltu kun ponit oli loppukaarrossa = kaikki eripäin, vinksallaan ja eri kohdissa :D Mites käy sitten nyt? Käännän Nikkiksen keskelle, kun poni yllättäen jämähtää monta metriä ennen kentän keskikohtaa. Istun siellä selässä että wtf, et nyt nolaa mua ja seiso täällä monta hevosen mittaa kauempana muista. Koitin hienovaraisesti antaa pohkeita että liikus nyt eläin noi pari askelta, ei me suinkaan tähän jäädä. Mitään ei tapahdu, aasin lailla paksu poni seistä möllöttää asennossa. Räppäsin raipalla sitten persuksiin. Poni ihan hätkähti ja oikeen hypähti eteenpäin, ja päästiin siihen keskelle seisomaan. Marianne siellä naureskeli "poni oli ihan yllättyny, ei tainnu odottaa" :D Sitten alas selästä, ponilla oli hirveä kiire talliin. Käppäiltiin sinne reippaasti, riisuin Nikkiksen ja päästin rouvan syömään. Harjailin pienen kiltin ponin puhtaaksi ja vähän pyyhkäsin kun toinen oli vähän hionnut raskaassa duunissa :)
Tjaa-a ja sitten kotia kohti ja sil viisii. Tiistaina sitten taas seuraavalla kerralla. Ja keskiviikkona ei sit pääse, voi kyynel :( No joo. Ei mut ainoa sääli on se kun joudun Oonan jättään ihan yksin. Ypöyksin. Ilman minua. Kuinka se pärjää :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti