Karvakasoja ja ehkä vähän myös pohdintaa

Tänäänkin olin tallilla, olen parantanut tapani :) Heh. No ei mut yleensä ei vaan torstain jaksa mennä ku on just ollu tiistain ja keskiviikkon ja perjantaina ei yleensä sit pääse. Ja jäkä jäkä jäkä.

Kattelin parit tunnit, sitten tein jotain hyödyllistä (Omg :D) Vikalla tunnilla kävin ensin auttelemassa yhden tyypin kyytiin ja sitten laittamassa Nikkikseen vauhtia. Hölkkäilin hetkisen ponin vieressä ja laitoin paksun ponisen ravaamaan. Sitten sain hakea Mariannelle liinan ja sellasen kunnon juoksutuspiiskan. No piiskahan löytyi ihan hyvin, liinaa etsiessäni tarvitsin apua (niin siis, mähän jopa uskalsin pyytää apua, peukkuja!) Sitten menin vielä kävelemään hetkeksi Lakin viereen. Ja olin ilmeisesti hirveän pelottava, Nikkis teki hienon piruetin kun tulin sinne kentälle. Traumoja, traumoja.
Sitten vielä tunnin jälkeen pääsin (huomatkaa, pääsin nimenomaan :) ) auttelemaan Lakin pois laitossa. Neuvoin vaan jotain läpälää ja sitten pyöritin ponia karsinaa ympäri ja nostelin vähän jalkoja. Heh ja sitten harjasin ponin kun se ratsastaja sai tarpeekseen :') Mutta kun siitä lähti niin paljon karvaa, en mä vaan voinu jättää sitä niin. Ponin takajaloista irtos karvaa niinku kilokaupalla (melkeen nyt ainaki)

Mukavaa, pitkästä aikaa pääsin (vaiko jaksoin) tekemään jotain hyödyllistä. Niin ja harjailemaan ponia :)


Heh, palaten eiliseen (mun suuri ongelma, en ikinä saa kerrottua sitä kaikkea mitä mä haluaisin kertoa :D) niin mehän meinattiin jyrätä Marianne. Taas.
Ku se lähti juttelemasta, niin Roosa ryhtyi kävelemään reippaammin, ja vähän niinkuin siirtyi Mariannen perään. Ei se silleen kyllä sitä seurannut. Mutta ilmiselvästihän se yritti jyrätä Mariannen.
Kauhea, olen varmaan hirveän epäturvallinen oppilas. Mähän melkeen joka kerta (tai ainakin silloin tällöin) jyrään ton Mariannen :D Heittelen sitä raipoilla, tökin sitä jalalla, ravailen lähes sitä päin ja sit kävelen ihan kunnolla sitä päin.
Ehkä sit aina mun alitajunnan pahuus saa vallan ja yrittää sit hyökätä Mariannen kimppuun tai jotain D:

Asia jota olen miettinyt suorastaan oikein paljon.
Kehittyminen. Heh. Lempiaiheeni. Joo, musta tuntuu että kesän tultua oon oppinu hirveesti ja oon ihan loistava ja blaablaablaa. Katotaan mitä sit käy kun tulee talvi ja vaan kerran viikkoon ratsastus :(
Mutta tällä hetkellä olen olevinani niin hyvä :) Voidaankin tässä sitten mietiskellä loppuaika kuinka mahtava olenkaan :'D

Mutta jotenkin.. Vuos sitten, kyllä mä olin silloinkin sitä mieltä että mä olen hyvä (vähintäänkin vuosiin verrattuna) Tai ihan hyvä. Kuinka vain.

Mutta kun tällä hetkellä on ihan sellanen fiilis että mähän osaan. Ja olen loistava. Enkä osaa puhua vakavasti, kuten ette ehkä huomaa.

Toisaaltahan on vain hyvä jos tuntee itsensä hyväksi.
On eri asia tuntea itsensä hyväksi ja olla tyytyväinen, kuin nostaa itsensä jalustalle ja ajatella että olisi muka oikeasti hyvä ja sitten neuvoa muita jotka ovat huonoja.

Mä olen sitä mieltä että mä olen hyvä. Mä olen tyytyväinen. Musta tuntuu että ratsastus alkaa pikku hiljaa näyttää järkevältä, paremmalta. Fiksummalta. Mä olen kehittynyt taas tässä vuodessa. Musta on niin kiva kattoa kuinka paljon taitavammalta näyttää nää tän vuoden videot verrattuna viime vuotisiin :)
Tällä hetkellä tuntuu että tästä tulee jotain. (sitten kun loppuu kaks kertaa viikkoon niin sitten ei enää tulekaan :D)
Toisaalta. Tässä on niin paljon kehitettävää, ja vaikka mä aina tunnin jälkeen olen tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin se meni niin silti sitten miettii kuinka huonosti se sinäänsä meni.

Mutta musta on mukavaa että olen löytänyt taas tämmöisen uskon itseeni ja omaan touhuuni. Sama oli sillon viime kesänäkin, muttei ehkä näin vahvana.
Jotkut tuntuu valittavan siitä kun joku on tyytyväinen johonkin. Ei sais olla tyytyväinen, ei sais olla sitä mieltä että on hyvä.
Miksi ei? Miksi aina pitäisi itkeä että "yhhyy, mitään en osaa, surkeesti meni, elämä on surkeeta" Sitten jos sitä on aina silleen että oonpa paras, mitään ei tarvi enää oppia ja te muut ootte ihan surkeita, se on sitten eri asia.
Eikö kuitenkin ole tosi paljon parempi ja kivempi jos on tyytyväinen. Realistinen, mutta tyytyväinen. Muutenkin asennehan ratkaisee. Jos angstii että surkeesti menee, on tosi vaikea oppiakin. Ainakin mun mielestäni menee nää tunnit taas niin paljon paremmin kun mäkin olen oikeasti tyytyväinen siihen mun omaan osaamiseen. Vaikken mä enää ratsailla itke että nyyh nyyh, huono olen, niin kyllä se silti vaikuttaa että ajattelenko olevani "joku yksi tuntiratsastaja, joka ei mitään oikein osaa ja ehkä vahingossa saattaa onnistua" vai ajattelenko olevani "oikeasti varsin hyvä tasoon nähden"
Se että mä ajattelen olevani varsin hyvä, auttaa mua. Mä jotenkin uskallan muuutenkin ratsastaa enemmän. No en mä tiedä.
Uskallan paremmin lähteä ihan asettelemaan, valmistelemaan, tekemään tätä kaikkea hienosäätöä. Koska musta tuntuu että periaate on hallussa.

Heh. Tää nyt meni ihan eri asiaksi mistä mun piti puhua :D Tykkään niin kirjottaa. Lempipuuhaani (hirveää. Pudotin muistitikut lattialle. Pelkäsin niin että ne hajos. Eivät ilmeisesti.. Mutta nyt mä kuvittelen että oikeesti ne kaikki videot niillä tikuilla on "rikki" eikä ne enää toimi tai jotain. Kamalaa)

Mä aloin miettiä. Nooh.
Ajattelin että tää yks ihminen on nyt mennyt ensin yhellä ratsulla noin vuoden, sitten jonkun aikaa yhdellä toisella ratsulla ja sitten taas yhdellä ratsulla. Kolmella siis vakituisesti, sitten jossain välissä aina silleen välillä on ollut joku hevonen jonkun yhen kerran.
Hyvin eri tilanne kuin mulla :'D Jeps.
Mietin että jos mullakin olis ollu tämmönen. Että tässä kahen vuoden aikana olisin menny vaikka ensin vuoden yhellä, puol vuotta yhellä ja sit taas puol vuotta yhellä. Sitten vielä parilla muulla jossain välissä.

Arvatenkin osaisin ratsastaa varsin hienosti ja hyvin näillä kolmella. Toisaalta, muiden kanssa ei sitten ihan silleen onnistuisikaan kun aina menis sillä samalla.
Toisaalta olisin voinut oppia kaikkia "temppuja" paremmin. Esimerkiksi voisin osata väistää paljon paremmin kuin nyt. Nythän on se, että osaan joidenkin kanssa, joidenkin kanssa en. Ja esim Pomon kanssahan en paljon pääse edes väistöjä harjottelemaan kun en saa ponia edes hidastamaan :D
Jos olisin mennyt vakkarihevosella aina, niin sitten olisin voinut aina ja joka tunti opetella nimenomaan sitä väistön ratsastusta, kun ei olisi tarvinnut miettiä "miten juuri tämä hevonen toimii"

Olisiko se silloin paremmin? Olisiko parempi jos osaisin väistöt silmät kiinni ja yhdellä kädellä (ainakin sen jonkun tietyn ratsun kanssa) vai onko parempi että osaan ehkä jonkun kanssa pikkasen väistää ja jonkun kanssa saatan tuurilla onnistua.
Niin sanotusti perusratsastus useilla, vai temput yhdellä. Niin.

Mä olen sitä mieltä että jos olisin mennyt kahdella kolmella hevosella vain, niin en mä usko että olisin näin hyvä. Varmaan osaisin niitä ratsastaa paremmin mitä tällä hetkellä ratsastan yhtäkään ja osaisin esim näitä väistöjä paremmin. Mutta sitten kun toisaalta, nää kaikki hevoset on mulle opettaneet jotain. Tai ainakin kaikki joilla olen enemmän mennyt.
Itse pidän enemmän siitä että osaan sitten ratsastaa edes jossain määrin vähän näitä kaikkia, ja sitten jonkun kanssa osaan ehkä vähän väistää tai tälleen. Ja olishan se tylsääkin mennä aina/ lähes aina samalla :)

Suurin piirtein jokainen näistä hevosista on opettanut päättäväisyyttä. Kukin eri tavallaan.
Elviksen päättäväisyys oli sitä, että ponia ratsastetaan vaikka tulisi Vinskit ja Kaisat ja Sakarit vastaan. Vaikka se kiihdyttelisi, vaikka se stoppailisi. Sitä pitäisi vain ratsastaa, eikä luovuttaa ja väistellä muita.
Nikkis, Sulo ja Roosa opetti ihan sitä päättäväisyyttä että poni on saatava liikkeelle. Ihan oikeasti. Ja kun aloin ajattelemaan niin Nikkishän taisi olla se poni joka opetti mut ihan oikeasti vaikka lätkäsemään raipalla taakse jollei muuten jaksa liikkua. Nikkis kun ei oikeasti välittänyt yhtään mun lavalle näppäsyistä. Sulo välitti, joten en koskaan uskaltanut pamautella sitä taakse.
Pomo oli aina niin vaikea. Ja on se kyllä yhä. Mun oli itteni vain päätettävä etten mä saisi pelätä sitä, enkä mä saisi luovuttaa sen kanssa.
Heh, Vinskin kanssa tarvittiin oikeasti päättäväisyyttä :'D Ei saanut luovuttaa vaikka olikin kuoleman partaalla, se piti saada liikkeelle, se piti saada kääntymään. Vaikeaa se vaan olikin.

Jokainen on omalla tavallaan auttanut mua. Jonkun kanssa on oppinut ratsastamaan laiskaa, jonkun reipasta. Jonkun herkkää, jonkun ei niin herkkää. Jonkun hiukan porsastelevaa, jonkun nöyrää. Jonkun säikkyä, jonkun pomminvarmaa.
On saanut opetella käskemään. Opetella rentoutumaan. Vaikka ja mitä. Sellaista jota ei välttämättä olisi sillä tavalla oppinut yhden kahden ponin kanssa.

Ja onhan nuo kaikki olleet niin mainioita ;) Ehkä nyt Sakari ei opettanut mulle muuta kuin sen, etten tosiaankaan ole sopiva minkään hienon ja jalosukuisen ratsun kyytiin, ja Viiru sen etten oikeen tykkää suokeista :D Niin ja Kaisallakin oon niin vähän mennyt, ettei sekään ole paljon muuta kuin rauhottanut mua ja näyttänyt etten tosiaan pidä niistä suokeista vieläkään. Hmmh.

En mä tiedä, mä en vaan niin tykkää suomenhevosista. Johtunee siitä etten vieläkään oo löytänyt yhtäkään joka ois oikeesti kiva :'D (siis myös ratsailla)
Helmi kuskas kahesti portista ulos, enkä hallinnut sitä yhtään. Viiru kaahas päättömästi, ja oli ihan kamala. Sakari kaahas päättömästi ja oli liian hieno. Ja Kaisa.. No se taitaa olla ainoa suomenhevonen jonka kanssa sujuu. Mut siihen se jää. Ku siinä ei oo mitään mikä olis vieläkää natsannu. Se on vaan sellanen tasasen paksu suomiputte. En mä tiedä :D
Mutta ehkä vielä joskus :D


Jospa jätän pohdinnat tähän ja meen syömään kun kuolen nälkään. Seuraavan kerran vasta tiistaina tallille :( Ja kenttä remppa alkanee siis muutaman viikon päästä :'( Kaks viikkoa pitäis vielä päästä ratsastaa. Sitten alkaa määrittämätön tauko. Kuolen sit sillä välin

Keskivertoakin parempaa

Pari juttua jotka unohdin kertoilla teille eilisestä :D Tärkeää on joo :D

1) Jonna osoitti nerokkuutensa. Keskustelimme hirveän asiantuntevina hevosten.. no muodoista, se on järjellisin sana. Sitten Jonna kertoili kuin tietosanakirja mulle että "ja ruunakin voi jos se on oritettu myöhään" Toi oli päivän paras : D
2) Multa putoili jalustimetkin vaan pariin otteeseen. Kerran onnistuin sit pudottaa ne kokonaan ja sit laukkailtiin niinku ilman jalustimia. Se sujui hyvin, mutta ehdin siellä laukatessani jo pelätä että ei herran jumala mitä sitten ku tää siirtyy raviin?

Tallille sitten tuossa hervottomassa tuulessa ja tuiskussa. Kamala. Hyi hyi.
Perillä olin taas hivenen ennen viittä ja tein varmaan maailmanennätyksen taulun lukemisessa. Sain lopulta selville että minä menen Roosalla :) Tunnilla myös Sakari, Kaisa, Pomo ja Simo. Eikä Oonaa :'( Törkeetä.
Roosa oli vain mun kanssa. Päätin kattoa ekan tunnin. Mahtava meininki siellä, täytyy myöntää. Samoin huvitti se, että ekan tunnin ajan oli ihan pimeetä ja kamalaa. Sen jälkeen alkoi aurinko paistaa ja linnut laulaa. Heh :) Tokan tunnin alettua lähdin hakemaan aasiponia tarhasta. Roosa tuli mukaani, laiskasti, ja pistin sen karsinaansa. Harjailin Roosan tosi kauniiksi ja puhtaaksi. Kavioiden puhdistus oli tänään kyllä ihan ihme pelleilyä. Koitin nostaa ekaa jalkaa ja poni vaan nojaa vastaan. Kauan mä koitin ja koitin, ja ei vaan noussut. Lopulta otin vähän vauhtia ja tönäsin, ja arvon madame lihava suvaitsi nostaa sen jalkansa. Tosin sitten oli vielä vähän teroiteltava hampaita mun housuihin, vasta kun kolautin kaviokoukulla sen jalkaa lopetti rouva pelleilynsä ja suvaitsi nostaa jalkansa kiltisti.
Poni varusteisiin. Se oli säälittävää. Satulahuovat ihan väärin, ihan rytyssä ja rumasti. Turparemmit jäi löysälle ja puoliksi auki, satulavyö oli niin löysällä että hyvä ku pysy satula selässä, enkä saanu hiuksia hyvin tai hanskoja käteen. Pikkasen kiire tuli, mutta sai noi kentälläki kuntoon ;)

Marianne tuli kiristelee vyön ja sit mun oliski muka pitäny jo olla kyydissä. Säätelin kumminkin toisen jalustimen, nousin selkään ja säädin toisenkin. Ja sitten päästiinkin kävelemään.

Poni oli hieman laiskan puoleinen. Hyvä kun eteenpäin päästiin. Ratsastin Roosaa eteenpäin ja lähdin sitten vähän kääntelemäänkin. Hieman oli tahtojen taistoa kun poni olisi halunnut seurata ja sen huopa oli liian edessä (=ei osunut raippa ku huopaan :'D) Sain kuitenkin ponin kulkemaan meidän reiteillämme. Voltit oli niin laiskan pulskeita välillä, poni meinasi nukahtaa kesken voltin. Koitin myös vähän saada ponin asettumaan oikeaan suuntaan, ihan kivasti onnistuinkin, ainakin omasta mielestäni. Alkuun nyt vähän koitettiin oikoa voltin loput ja ei muka millään voitu tehdä nättejä voltteja, mutta kyllä se sieltä sitten lähti.
Sain ponin välillä kulkemaan tosi hienosti eteenpäin. Sitten taas se palasi matamaan, eikä millään jaksanut. Huh ja Roosallakin oli hieman ongelmia lätäköiden kanssa. Sen oli muka niin hirveesti kiemurreltava ja hiukan se koitti kiertää niitä lätäköitä. Ja aina välillä se onnistui taktisesti kiertämään lammikon ja sitten vielä luisumaan jonkun perään. Koitin kuitenkin parhaani mukaan vaatia ponia kulkemaan nätisti myös niiden valtameren kokoisten lätäköiden läpi.

Peltopäässä oli pääty-ympyrällä neljä puomia joita lähdettiin tulemaan. Tänään leikin aivokuollutta, enkä tehnyt paljon muuta kuin sitä pääty-ympyrää. Kääntelin ylimääräisiä voltteja lähinnä vain tilaa saadakseni. Mutta toisaalta, ratsastin ponia eteen, ja sen ehkä saa paremmin eteen jollei pyöri koko ajan volteilla.
Pääty-ympyrä onnistui ihan kivasti. Roosa nyt ei vaan oikeen tajunnut että puomeista pääsee yli vaikkei niitä tuijottaisi kymmenen sentin päästä. Usein me hyydyttiin puomin eteen, poni katteli puomia tosi tarkasti ja asetteli koipensa puomin yli ja sitten vielä kolautteli varmaan joka jalan siihen puomiin :D
Vaan kyllä me välillä päästiin silleen ku toisetkin, ei kateltu puomia kuin metrin estettä, kuljettiin sen yli reippaasti, eikä aina edes kolauteltu. Muutaman kerran pääsi poni kyllä hilpaisemaan puomin ohi, se vaan tunki sisä- tai ulkokautta puomin ohi. Kun sain pohkeen läpi, tultiin tosi nätisti yli puomien.
Alkuun musta oikeestaan tuntui ettei tästä tuu tänään yhtään mitään :D Tuntui että poni vaan seurasi ja mateli eikä kääntynyt. Mutta sitten kun saatiin taas poni hereille ja mäkin osasin taas niin sittenhän se sujui kauniisti. Poni kuunteli, käveli ainakin lähes koko ajan suht reippaasti. Ja yrittikin vain pari kertaa liirata jonkun kaverin perään.

(Isojättipää :D)


Sitten siirryttiin kevyt raviin (tänään sitten taas runosuoni laukkaa. Ainakin tällä hetkellä teksti tuntuu tuhat kertaa paremmalta kuin eilen)
Kevyessä ravissa tultiin taas tota pääty-ympyrää neljällä puomilla. Siirsin Roosan raviin. Aloitettiin sillä että poni kulkisi eteen ja sitten lähdin vähän kääntelemään. Välillä oli käännöksissä hivenen jotain ongelmaa, kun Roosa oikeen apinanraivolla juoksi jonnekin. Mutta pääasiassa poni kulki hienosti sinne minne pyysinkin. Ravikin saatiin aika kivaksi. Alkuun vähän laiskotti, mutta sitten. Välillä tultiin tosi kivaa ja reipasta ravia, välillä vähän hidastui, mutta siitä hitaastakin ravista saatiin kommentiksi että se on "ihan ok ravia" Joten ei se nyt ihan madellut :) 
Puomit ylittyi varsin kivasti. Jokunen puomi taidettiin ohittaa, mutta mun muistaakseni tää meni oikein hyvin. Kahdessa vikassa puomissa oli aina vähän se ongelma kun Roosa ei kääntynyt niin hyvin, eikä asettunut yhtään ja sitten tultiin niille puomeille melkeen aina ihan vinossa. Vauhtikin tuppasi välillä kuolemaan. Mutta kivasti yliteltiin puomeja, puomit kolisten :)


Käveltiin hieman. Ja Roosa oikeen kuoli. Heti ku siirsin käyntiin niin se lähti laahustamaan niin hitaasti ku on vaan mahdollista. Koitin vähän ratsastaa eteen, jottei sitten laukka iskisi ihan yllättäen, mutta ei :D Se oikeen ties et nyt saa kävellä ihan rauhassa. 
Seuraava tehtävä oli sit tämmönen

Eli tultiin tollanen kiemurtelu käynnissä noiden puomien yli. Sitten tultiin tonne puomille joka on eri päin, ja sieltä sit nostettiin laukka ja laukattiin pitkä sivu. Ja sit mulle hoettiin että valmistelet sen ravin aikasin, nyt jo nyt jo. 
Käyntikiemurtelut meni ihan kivasti. Välillä poni koitti oikasta, mutta mä panostin taas kaikkeni noihin reitteihin, hyviin kulmiin, suoriin puomien ylityksiin. Otin ponin sitten aina vikan puomin jälkeen raville. 
Reippaasti ravia eteen ja nosto. Eka kerta meni vähän huonosti (alotettiin tähän vasempaan, mihin nyt Roosa nostaa paremmin) Poni veti reipasta ravia koko pitkän sivun ja vasta täällä missä laukka piti lopettaa, nousi pari laukka-askelta. Otettiin parit nostot Kaisan perään, poni oli ihan innoissaan ja tuli tosi hyvää laukkaa, jonka minä jopa lopetin ihan itse. 
Sitten nosteltiin ilman imua. Välillä nousi paremmin, välillä huonommin. Tuli ainakin yksi tosi hyvä nosto, laukka jatkui pitkän sivun, jossa otin itse alas. Tosi hieno :) Mä istuin laukassa oikein hyvin, istuin tänään myös tossa reippaassa ravissakin tosi hyvin. Välillä aloin vähän laukassa pomppia, mutta sitten istuin aina vaan alas ja tadaa, osasin istua. Olin tyytyväinen tähän mun istumiseen taas tänään. 


Vaihdettiin suunta ja sama homma. Tähän suuntaan nousi niin paljon huonommin, tultiin muutamaan otteeseen koko pitkä sivu pelkkää ravia kun ei vaan noussut. Peppu tosin tais lentää vaan korkeintaan kerran jos sitäkään (; 
Saatiin me sitten oikeallekin parit nostot ja ainakin yks hieno laukka, lähes koko pitkä sivu. Hieno poni oikein. 
Sitten hieman kevenneltiin ja sai vielä ylittää puomeja. Roosalle iski uhmaikä, ja loppuravit menikin aika huonosti. Silleen.
Vauhtia löytyi ainakin alkuun tosi mukavasti, mutta kun puomien yli ei vaan päästy ja sit Roosa koitti hirveesti seurailla :D Taisteltiin ja taisteltiin, tein vaan ympyröitä ja voltteja ja koitin päästä puomien yli. Ei se nyt täydellisesti lähtenyt sujumaan, mutta ainakin paremmin. Sitten käyntiin.

Siellä me käveltiin. Ohjat löysinä, ilman jalustimia. Käännyttiin just pois peltopäästä, käveltiin pitkää sivua. Sitten kuului niks, ja Roosa laukkaa, Pomo ja Simokin tais lähteä. Mä istun siellä ihan että täh, tää säikähti o-o'' Sit kerään ohjat nopeasti ja tyylivapaasti ja pysäytän ponin. Kaikki pysy selässä joten poni vaan liikkeelle heti. Katoin että jaha, Sulon ja Essin tarhan aita kaatui. Ponikin kattoi, mutta se ei miettiny että jaha, aita kaatui. Se mietti että ei hyvä jumala, aidan kaatajat ovat tulleet, AUTTAKAA! Sen isot hörökorvat kääntyi kohti aitaa, ja sit pysähdyttiin. Kamalaa, aidat on nurin. Ponia liikkeelle ja sit se pysähtyi taas ja sai sätkyt kun Sulo ja Essi kaivoivat oksan kaatuneiden lankojen alta. Rauhotin itteni ja loin taistelusuunnitelman. Annoin ponisen kattoa hirveää kaatunutta aitaa, silittelin sitä. Sitten liikkeelle.
Pari kertaa pysähdyttiin kattomaan "kato kato, nyt toi Erno meni aitaa nostamaan, kamalaa!" Lopulta poni sitten tajusi ettei aidat hyökkää sieltä kimppuun ja saatettiin kävellä ihan rauhassa. Jotenkin myös tuntuu että ton jälkeen tuli poni paremmin avuille, kun kääntyi niin nätisti ja pienellä pyynnöllä eikä edes yrittänyt enää seurailla, mitä se kyllä loppukäynneissä alkuun teki :)

Marianne kävi sitten myös juttelees. "Olekko tyytyväinen?"
"Hmm.. Joo :)"
"Hyvä, koska mäkin oon :)"
Sitten keskusteltiin siitä kuinka täydellinen ja mahtava olenkaan (tai sitten minä keskustelin siitä)
Ja sitten Marianne ei millään suostunut myöntämään sitä tosiasiaa, että musta tulee taas ihan surkea kun loppuu tää kaks kertaa viikkoon ratsastus :(
Mutta mä oon kuulemma lyhyessä ajassa kehittyny niin paljon :)

Mäkin olin hirveän tyytyväinen. Roosa on niin mainio poni :)
Laukat nousi molempiin suuntiin vallan hienosti. Löydettiin vähän vauhtiakin meijän touhuun. Ja aika kiltisti poni kulki sinne minne pyysin (ja nousi laukatki ilman sitä imua :D)

Sitten keskelle ja alas pienen ponin selästä. Harjailin hänet nopiasti. Sitten siivosin Nikkiksen suitset pois ja sitten Roosan suitset pois. Ja kotia kohti :)

Hahaa ja tänkin kerkesin ajoissa kirjottaa >:D

Olipa kerran poni, joka meni mukkelis makkelis

Hellurei taas jälleen :D

Tallille sitten. Hirveä stressi sen päiväsen ukkosen ja sateen takia. Saavuin tallille vasta viideksi, ihan varmuuden vuoksi vaan. Jos ei kuitenkaan olisi tunteja, olisi noloa olla siellä ja niin :D
Taulua lukemaan. Mulla oli Sulo, tunnilla myös Salli, Kaisa, Laki ja Roosa Jonnan kanssa. Roosa ja Sulo olivat tokalla tunnilla, joten soittelin Jonnalle ja kattelin tuntia. Jonnan saavuttua kuljettiin ympäriinsä, keskusteltiin syvällisiä. Ja sit mun piti kertoa kaikki Roosasta. "No siis, sehän on ihan mahtava"

Tunti alkoi ja menin Sulon luo. Kyytiin vaan ja käyntiä. Sulohan oli reipas, hyvin ratsastettu ;)
Kun nousin selkään, lähti poni jo kävelemään. Suuntana oli portti. Loikkasin kyytiin ja sitten ohjasin ponin uralle. Käveltiin, tein hieman voltteja ja koitin pitää Sulon reippaassa käynnissä. Ja sitten päätin että tänään ei poni porsastele YHTÄÄN. Se voi kyllä kävellä lammikoissa, se kääntyy kun haluan, eikä käänny kun en halua. Se liikkuu eteenpäin. Eikä se varsinkaan syö.
Pikkasen oli keskusteltavaa niiden lammikoiden suhteen, Sulon mielestä niihin saattaa pienet ponit vaikka hukkua. Välillä se kulki kauniisti yli lammikon, välillä jouduttiin tappelemaan jotta poni suostuisi kulkemaan lammikon yli.
Voltit oli vähän huonoja. Ponin paksukainen ei asettunut, ja toisaalta en myöskään keskittynyt siihen tarpeeksi. Voltit myöskin meni aina lopussa ihan pieleen, kun poni tunki vasten sisäpohjetta, eikä asettunut sitäkään vähää jonka se oli asettunut alkuvoltista.
Periaatteessa poni kuitenkin kulki käynnissä ihan hyvin. Välillä vähän taisteltiin ja tapeltiin, mutta poni kulki eteen ja kulki sinne kun halusin.

(Rakkahat lukijat. Minä yritin laittaa tähän kuvan. Luovuin ajatuksesta kun kuva oli ladannut kymmenesosan tässä.. Noh.. Vähän alle puolessa tunnissa :) )

Marianne laitteli puomeja ja lähdettiin tulemaan vähän tehtävää. Käynnissä tultiin kahdeksikkoa, pitkän sivun keskeltä toisen pitkän sivun keskelle. Siinä halkaisijalla oli kolme puomia.
Mä halusin että tultaisiin mahdollisimman hyvillä reiteillä, eikä oiottais.
Hieman kolautellen yliteltiin aina puomit, tosin hivenen vinossa, sillä käännös puomeille ei oikein suostunut onnistumaan kuten halusin. Oikeaan kierrokseen ei poni suostunut millään kulkemaan uralla, muutenkin oikea pohje ei toiminut kuten olisin halunnut. Poni tunki vasten oikeaa pohjetta, jos käytin sitä, se ei kuunnellut sitä. Kun raippa siirtyi oikeaan käteen, alkoi hieman helpottua, mutta vaikeuksia oli silti.

Siirryttiin kevyt raviin. Mä nyt kerrankin yritin vähän kiltimmin siirtää ponin raviin, ja se osoittautui huonoksi ideaksi. Sulo nyhjäsi aidan vierustoilla ja mateli. Pamautettuani pariin otteeseen raipalla taakse, löytyi meiltä ravikin.
Sulo ravasi reippaasti. Tai ainakin reippaammin kuin yleensä ja mä olin hetkessä ihan kuolleena siellä :D Kevensin ihan liian korkealle, mutta en toisaalta millään jaksanut keskittyä siihenkään kun lihakset kramppas. Ja mä en millään pysynyt taas Sulon matkassa. Kun koitin käskeä sen vaikka yli vesilammikon, tai pois toisten perästä, niin sitten kun se lähti onnistuin lähes aina huojumaan sivulta sivulle ja kääks. Vaikeaa vaikeaa.

Poni kääntyi kuitenkin oikein hyvin. Vesilammikoita piti muka hirveästi väistellä ja välillä koitettiin seurailla. Mä kuitenkin päättäväisesti pistin ponin aina sinne minne halusin, ja onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin.
Siihen kahdeksikolle oli jätetty vain yksi puomi ja lähdettiin tulemaan sitä sitten kevyt ravissa. Poni oli taas ihan oikeaa pohjetta vasten ja aina sen puomin jälkeen se yritti tunkea oikealle. Ei se koskaan päässyt, mutta aina oli silti koitettava. Välillä jouduin hieman ratsastamaan eteen, mutta yleisesti ottaen poni ravasi ihmeen mukavasti.
Kun oltiin tarpeeksi kauan lämmitelty tällä yhdellä puomilla, laittoi Marianne siihen keskelle kolme ravipuomia, joita sitten tultiin. Ja jes, mulla pysyi taas kevennys oikeena yli puomien, mähän alan oppia :)
Vähän oli ongelmia kun poni koitti aina oikoa oikealle. Tahkottiin ja tahkottiin, mutta aina vaan se koitti.
Meidän käännökset niille puomeille epäonnistui melkeen aina. Pariin otteeseen ei edes puomeille päästy, kun poni ei kääntynyt silloin kun aloin kääntää. Se kääntyi hirveän hitaasti, joten tultiin puomeille vähän vinossa aina. Noh.

Käveltiin sitten hieman. Mä olin ihan kuoleman partaalla :D
Marianne pisti laukkapuomeja (joita katsoessani ajattelin vain ettei me ainakaan onnistuta laukkaamaan puomien yli. Toisaalta ei se haitannut, koska pääsinhän mä sillon Elviksellä laukkaamaan puomien yli ;) ) Se laitto peltopäähän pääty-ympyrälle kaks puomia ja sitten toiselle pitkälle sivulle yhden puomin.
Sitten lähdettiin nostamaan laukkaa. Sai nostaa harjotusravista ja laukata sitten puomien yli. Siirsin Sulon heti raviin, reipasta ravia, pidin ohjatkin vähän löysempinä ja koitin istua. Ja sit nostoja, nostoja, nostoja. Tai okei, sanotaan vähän todenmukaisemmin: nostonyrityksiä, nostonyrityksiä, nostonyrityksiä. Ei niinku millään. Tein kaikkeni (kaiken mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään) ja ei. Ei ei ei. Lopulta otin ponin käyntiin ja koitin nostaa sitä kautta. Lähti vähän jopa nousemaan. Säälittäväähän se oli joka tapauksessa. Poni käyntiin, pohkeita jotta saatiin reipas käynti. Sitten kun poni tuntui hyvältä niin nosto. Ja silloin nousikin.
Sulo nosti vain porttipäästä, ja lopetti kun sitä huvitti. Saatiin me pari pitkää sivua laukattua ja aika reippaastikin jopa (ja laukattiin jopa vasempaan kierrokseen pitkää sivua!! Ja siinä laukassa mä seisoin vähän jalustimilla kun se laukassa istuminen ei ottanut onnistuakseen)

Laukassa istuin oikein hyvin. Mutta yhden yhtä puomia me ei ylitetty :D Joko laukka loppu liian aikasin, tai sitten poni ei millään voinut laukata hieman uran sisäpuolella että oltaisiin päästy puomin yli. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että poni laukkasi reippaasti ja niinkin pitkiä pätkiä.
Sitten, olin juuri ravaamassa ja etsimässä sopivaa tahtia. Sitten kuului jotain ihme meteliä, ponia käyntiin ja katoin että mitäs ihmettä. Sitten näen kun pieni Roosa-poni heitti nokilleen ja pieni Jonna-täti sitten lensi kyydistä ponin jalkojen sekaan. Auts. Pysäytin Sulon ja sit kaikki katteli järkyttyneenä. Kauaa Sulo ei kuitenkaan jaksanut seistä, joten kävelin sitten sellasta isoa volttia. Ja poni oli niin raivostuttava. Siinä se puski Sallia päin, Roosan luo. Millään ei voinut kulkea. Aikani mä nätisti käskin, sitten iskin raipalla vähän joka suuntaan, aivan ihme pelleilyä. Marianne naureskeli että nyt meni Millalla hermot tohon Suloon. On se kyllä oikeesti vähän pölvästi poni, siinä niin ihan rauhassa kävelee päin naisväkeä :D

Kun Jonna saatiin takaisin kyytiin, jatkettiin laukannostoja, jotka siis onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Marianne kommentoi mulle sieltä ettei se oo nähny vielä yhtään onnistunutta laukannostoa ja mä naureskelin sille koko ajan ettei tästä tuu yhtää mitään, ei nouse millään :D Vaikeaa.

Laukattuamme tarpeeksemme siirryttiin vähän keventelemään. Sulo veti ravia pikakiiturin lailla ja mä rukoilin koko ajan että jos siirryttäis loppukäynteihin. Osa alotti kyllä käveleen tosi aikasin, mut sitten aina mietin että minähän en antaudu, ravaan täällä vaikka väkisin.
Vähän jouduimme jälleen keskustelemaan ratin herruudesta ja lammikoiden syvyydestä, mutta ihan kivasti poni kulki. Ja siirtyi ravaamaan hivenen rauhallisemmin (:
Kun oltiin ravailtu, siirryttiin käyntiin. Huh hei. Voikin olla raskasta jonkun miniponin kanssa ratsastelu, heh.

Marianne tuli vähän jutteleen. Hienosti meni eikä kuulemma näytä ollenkaan pahalta Sulo mun käsissä (: Tosin kuulemma sen pitää keksiä jotain uutta kun Sulo on jo niin tylsä :D Mainiota, mun alla kaikki ponit muuttuu tylsiksi, heh. Mä vaan totesin ettei mitään väliä, kaikki käy. Eikä mua haittaa vaikken enää niinkään Sulolla menis, ku ne lyhyet jalustimet vähän häiritsee.
Ja sitten kuulemma on tullut niin paljon rohkeutta. Enää en kuulemma istu kyydissä "anteeksi vain, mutta voisitko ystävällisesti tehdä näin ja näin" vaan nykyään mä käsken ja laitan menemään.

Mäkin olin kyllä sinäänsä ihan tyytyväinen. No laukka ei suju. Yliarvostettu askellaji muutenkin.
Ravi sujui mun mielestä sinäänsä varsin hyvin. Vähän kääntöongelmia, mutta niistä ei varmaan koskaan päästä. Sinäänsä joo, olin tyytyväinen. Kivasti meni :D Niinku sinäänsä :'D Kyllä kulkee kirjoitustaitoni taas tänään tuhatta ja sataa.

Keskelle ja alas selästä. Ja poni talliin. Eikä se taaskaan yrittänytkään syödä siitä kentän vieressä olevasta ruohikosta! Puupääponi oppii! Jeij. Sulo tuli talliin niin väsyneen oloisena, kaikkensa se oli antanut. Huh.
Nopeasti vaan varusteet pois ja poni kuntoon. Sitten pestiin hieman Roosan suitsia kun ne oli hieman hiekkaiset, heh.
Ah ja kotiin.
Tiedättekö. Aika mystistä on se, että Jonna on käynyt ratsastamassa Maskussa 14 kertaa. Se on pudonnut kolme kertaa :D Musta se on aika hyvin. Onhan se nyt sentään 11 kertaa pysynyt selässä, heh.
Katotaan. Ajattelin että viikon päästä pakotan Jonnan taas kuvaamaan. Ihan varmuuden vuoksi.. Ku sit on se kenttäremontti ja kaikkee :/

Heipä hei. Katsotaan sitten huomenna uudestaan :)

Lunta tulvillaan

On ihan kohta taas. Ja liinakkommekaan...

Tjoo, nyt meni ihan väärin. Miettikää nyt. Tänään oli jo päivä lyhyempi kuin eilen. EIEEEIEIEEIEIEIIEIE!!!!11 Täähän ei nyt voi olla totta. Pian on taas pilkkopimeetä neljältä päivällä ja kohta sitä taas luistellaan tuulessa ja tuiskussa tallille. Ei ei ei, ei näin.
Kamala päivä toi kesäpäivänseisaus. Hyi olkoot. Sen voisi pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan ja sit voitais iloisesti hyppiä kukkamekossa ja lallatella ikuista valoa. Ah, se jos mikä olisi upeaa.

Käväisin tänään tallilla :) Pitkästä aikaa :'D Joo, pitkästä aikaa olin siellä vaikken ratsastanut. Mun on jo monta viikkoa pitäny mennä. Mut sitte on aina ollu sauna, ja oon aina ollu viikonloput poissa (eikä sillä, en mä lauantai/sunnuntaina edes menis. En tykkää niistä päivistä) Ja sitten on ollu kauheesti tekemistä.
Nyt en sitten viikonloppuna mene mihinkään, joten oli hyvä hetki piipahtaa tallilla. Ja joo, periaatteessahan ois ollu kivempi mennä jo eilen, ja nurinurinuri.

Toisaalta olin ihan ilonen että menin vasta tänään (vaikka tunnit alkoikin vasta kuudelta, ja olin siis tallilla vasta kuudelta) Ilma oli ihana, vihdoinkin sai polkea ilman sitä jumalatonta vastaviimaa jota vasten saa yleensä aina polkea. Aurinko paistoi ja oli vaihteen vuoksi jopa lämmin. Tää kesä on ollut ihan hirveä. Mä olen KERRAN ollut shortseissa, enkä kertaakaan hameessa. Mikä kesä se tämmönen on? Joka aamu mä pistän tottumuksesta pitkät housut, ja useimmat päivät on ollu vielä sellasia ettei siellä olis muilla tarjennutkaan. Hertsilei, mullahan oli pari päivää sitten takkikin mukana pihalla (ja jopa pidin sitä hetken päälläkin)

Asiasta kolmanteen. Istuskelin ihan vaan ja kattelin ne kaks tuntia. Olin ihan väsynyt ja oli niin lämmin ja oikeen euforinen hyvän olon tunne siellä levisi. En mä siis mitään järjellistä tehnyt :D

Nyt olen taas täällä ja vain vaivaiset neljä päivää (pauk pauk pauk) että pääsee taas tallille. Tai periaatteessa tänäänhän on jo lauantai.. Ainakin melkein. Jeah! Kolme päivää siis :) Sit pääsis taas ratsastaa.

Hyvää juhannusta. En nyt ole varma onko se sitten muka tänään vai huomenna vai koska. Noo, viettäkää sitä nyt kuitenkin kuten parhaaksi näette

Elävää kuvaa

Hertsi leijaa ku oon taktinen. Ensin mä teen hienon videon, ideana että tänne sen pistän. Sit loppujen lopuksi unohdan pistää sen tänne :)

Linkki

Toivotaan että saa selvääkin siitä :) Jotenkin tuntuu että pikselineliöt valtaavat näkökentän ja kääks :D Youtube pilas laadun näemmä tosi tehokkaasti, kyllä se tässä koneessa näyttää hyvältä (ja seli seli vaan ;) )

Joo, mä siis tosiaan toivon että se kanssa toimii mutta mutta : D Ihana on musa ja ihanan näköstä pömppimistä. Heh. Tosin, jakakaa ärsytys kanssani. Kattokaa sitä yhtä laukannostoa. Mä nojailen eteen just ennen sitä. MIKSI?

Ei tässä sen enempää kuitenkaan. Hyvästit vaan teille :)

Humputtelua Saviponilla

Humputtelu sana on jälleen vähän yliampuva. Istuinluut sattuu, selkä sattuu, jalat on kuolleet ja niskatkin on jumissa. Humputtelua, pah.

Polkasin tallille. Oona ei tullut, mutta Jonna sentään pääsi. Nyyhky. Tai ei :D
Luin taulun. Minä menin Sulolla, tunnilla oli lopulta myös Laki, Pomo, Kaisa ja Roosa. Jes, tarvi vaan kysyä että voinko mennä ilman satulaa. Sulo kun oli mun puolestani varsin käypä ratsu tähän touhuun.
Uskaltauduin kysymään (= seisoin aikani siellä käytävällä ja näytin siltä et on asiaa. Marianne kysy että mitäs mulla) ja jopa sain mennä ilman satulaa. Jeah :D
Kattelin ekan tunnin ja sitten lähdin hakemaan pientä ponia tarhasta, jossa se seisoi ihan ypöyksin. Ja tänään se sen teki. Hain ponisen tarhasta, portti auki ja miekkonen ulos. Se käveli kauniisti, katse naulittuna ruohikkoon. Ruohopuskaan se käveli harvinaisen määrätietoisesti ja m-mm. Tajusin heittää porttilangat maahan, ettei sentään katkottaisi niitä. Sitten sainkin kiskoa ponia pois ruohikosta. Onneksi juuri tänään se Essi ei ollut siellä tarhassa.
Loppumatka talliin taittui rauhallisesti ja aloin harjailla ponista. Pöllytin ponin puhtaaksi, sitten saapui Jonnakin. Ja pöllytettiin ponia :D Koitin saada Sulon tosi siistiksi, kyllähän siitä tuli ihan hyvä. Ainoa asia joka ärsytti, oli ne savikulkuset sen jouhissa.
Suitsitin ponin ja sitten lähdettiin kentälle. Ja voi jessus. Ponihan koitti tunkea ruoholle, pari metriä kuljettiin nätisti ovesta ulos ja sit ängettiin syömään! Johan kilahti, apinanraivolla poni pois puskasta ja tais osua toisen pääki mun kypärään. Huh, käveli sentään loppumatkan nätisti, eikä saanut sentään sieltä ruohikkoa mukaansa. Ihan ihme touhoa taas :o

Poni kentälle ja sain seistä aikani sen vieressä pohtimassa kuinka mä sen selkään pääsen. Marianne juoksi kentän toiseen päähän ja sääti siellä jotain. Mä totesin yhden kokeilukerran jälkeen etten tosiaan pääse ponin selkään itse pomppaamaan (pelkäsin et se hajoaa tai jotain) Onneksi Jonna heitti mut selkään ja saatettiin lähteä kävelemään. Ja Mariannekin mainitsi mulle että mä en sitten tule sieltä alas. "Katotaa :)))"

(Screenshotti :D Hyvä on laatu ja kaikki hyvin. Kattokaa miten mammuttimaiselta näytän tuolla)
Tosiaan, vähän mua jännitti :D Viimeksi oon menny Sulolla ilman satulaa melkeen vuos sitten, leirillä. Koitin ajatella positiivisesti -> Sillon leirilläki pysyin selässä ja nyt talvellahan tuli tää läpimurto ja alkoi ilman satulaa ratsastelu sujua.
Sit taas negatiivisesti ajateltuna rupesin miettimään että sillon leirillä osasin mennä Sulolla, tai ainakin olin mennyt sillä enemmän. Nyt kun oon menny sillä vaan sen kahesti. Apuva.
Toivoin sitten vaan parasta. Toivoin että tällä kertaa säilyisin kyydissä koko pitkän tunnin, olishan se nyt ihan kiva saada kuvattua tunti jolla en putoile joka toinen hetki ales selästä.

Lähdin siis kävelemään. Hui kun oli kaponen poni alla :D Pohkeet lensi kyljistä metrin verran ilmaan ja tuntui että sieltähän tippuu tosi nopeasti kun selkää ei ollu sitten yhtään. Poni kulki laiskan puoleisesti ja mä koitin vaan pysyä selässä ihan siinä käynnissä. Tuntui taas niin oudolta. Oikea jalka oli niin lyhyt, tuntui että putoan sieltä heti. Koitin ettiä rentoutta ja kääntelin vähän volteille. Otin sinäänsä humputtelun kannalta, etten jaksanut välittää ponin asettumisista. Toisaalta sinäänsä ei me niin paljon humputeltu että poni olisi saanut seurata toisia. Vähän jouduttiin taistelemaan kun poni ei millään halunnut kulkea yksinään.
Otin jokusen pysähdyksen. Ja tietenkin se ponipirulainen meni sinne puskaankin kertaalleen. Sinne se sukelsi ja mä vaan koitin mäjäytellä sitä pois sieltä. Puskaseikkailun jälkeen aloin ratsastaa ponia määrätietoisemmin eteen, enkä antanut sen enää nyhjätä aidan reunoilla.

Käveltiin tälleen iteksemme ja mä koitin rauhottua ja ajatella että ihan hienostihan mä täällä pysyn.
Sitten siirryttiinkin kevyt raviin. Siirsin ponin heti raviin, etten jäisi turhaan miettimään "jos kumminkin" Heh, kyllähän siellä pysyi, vaan oli se työn takana ainakin alkuun :D
Mä pompin hieman, ja vähän heiluin puolelta toiselle ja apuva. Sulo käytti avuttomuuteni hyväkseen ja yritti sitten seurailla toisia. Alkuun koitin pitää ponisen uralla ja pysyä itse kyydissä. Koitin muuten välillä vähän kevennelläkin, se tosin oli niin avuttoman tuntusta että luovutin aina tosi nopeasti.
Kun sain rentouduttua, alkoi toi istuminenkin helpottua. Edelleenkään ei siellä istunut samaan tapaan kuin vaikka Elviksen selässä, mutta jo ainakin paremmin. (Paremmin myös leiriin verrattuna, siellähän mä onnistuin jatkuvasti jättämään ohjat alleni, tänään se ei välillä ollut edes mahdollista kun en irronnut selästä niin paljon)
Mulla kädet vispasi hieman, koska istuminen oli niin maan vaikeeta. Kun istuminen helpottui, alkoivat kädetkin vähän rauhoittua.

Lähdettiin sitten kääntelemään vähän ympyröille. Meillä oli kaks puomia, ne sai ylittää joko keskiympyrällä, jolloin tultiin niiden kummankin yli, tai sitten sai tehä pääty-ympyrän ja ylittää vaan toisen.
Hitsit mua jännitti :D Ekaa kertaa puomeja ilman satulaa, ajattelin että mätkähdän saman tien alas sieltä.
Lähdin sitten heti vaan tekemään vähän keskiympyrää. Ensimmäisen puomin tulin silleen harjassa roikkuen yli. Sitten huomasin ettei se yksi puomi nyt askeleeseen niin paljon vaikuta, ja uskaltauduin ylittämään puomeja vähän enemmän normaalisti istuen (ps, tä oli myös eka kerta kun kuvattiin kun menin puomeja, heh)
Tein välillä voltteja ja sitten ympyröitä, lähinnä keskiympyröitä. Silloin tällöin lähdin kallistumaan ja valumaan toiselle puolelle, sitten taas välillä pysyin kohtuusuorana. Välillä kun Sulo koitti lähteä seuraamaan toisia olin vähän helisemässä siellä kyydissä, meinasin tipahtaa kun poni ei millään voinut kääntyä.
Noh, joka tapauksessa pysyin selässä ihan hyvin, ei ne pienet valumiset siellä niin paljoa haitanneet.

Aika kivasti päästiin puomienkin yli. Välillä oli käännökset ihan surkeita, kun Sulo ei halunnut kääntyä ja sit mun piti koittaa kääntää siellä kun ite pompin ja sekoilen. Ja kun sitten lopulta päästiin puomille, niin tultiinkin vähän vimpulassa. Vaan kyllä me saatiin jokunen tosi onnistunutkin ympyrä, ja kun oltiin saatu päätettyä kumpi vie, niin alkoi noi käännöksetkin sujua varsin mukavasti.

Heh, ja kyllä se alkoi jo mennä varsin tuskalliseksi loppua kohden :D Ponilla oli suhteellisen reipas ravi, ravailtiin puomien yli ja ravi on muutenkin niin vaikia.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Hieno poni.
Seuraavaksi vuorossa laukka. Tehtävänä oli periaatteessa tehä jotain ympyröitä ja ylittää puomeja. En oo ihan varma, ku tiesin etten mä mitään LAUKKA tehtävää suorita vajaavaisella varustuksella. Ajattelin että oon ilonen jos edes laukka nousee ja pysyn selässä ;)
Lähdin kokeilemaan, periaatteena oli että jos nyt käynnistä nousis. Viimeksikin oli vaikeaa se nostaminen ja käynnistä nousi paremmin. Alotettiin vasempaan kierrokseen. Ja sain nostettua kerran :D Kaks askelta. Käynnistä se tais tulla. Lol.
Loppuajan mä koitin nostaa, mutta tuntui että istuin liian edessä (tai sit vaan pohkeet liikkui eteenpäin kuin itsestään ilman satulaa)
Jos Sulo siirtyi raviin, se lähti kaahaamaan, jolloin meinasin pudota. Välillä koitin ravista nostaa, mutta tosiaan, sieltä tuli vain kaahausravia. Kun Sulo kaahasi, oli mun vaan pakko koittaa pysyä kyydissä jotenkin. Eli se istunta näytti karseelta :D Mä laskin kädet harjan tasolle, pidätin ja samalla olin jossain tyylivapaassa koppakuoriaisasennossa. Ja sit tietty myös liu'uin sivulle ja alaspäin.
Joo, kyllä mä välillä pysyin kaahausraveissakin jopa kyydissä ja koitin vähän nostaa. Mutta joo :D Ei noussut, ja silloin meni selässä pysyminenkin niin vaikeaksi että ei hertsileijaa.

Vaihdettiin suuntaa ja alkoi jo sujua paremmin. Sen aina tunsi missä sen laukan saa nousemaan. Peltopäässä ei noussut, tuli vaan kaahausravia. Mut sitten porttipäässä poni nosti. Se lähti siellä aina kävelemään reippaammin ja ylväämmin. Sillon jos nosti, niin nousi. Tosin, korkeimmillaan saatto tulla huimat neljä askelta. Ei vaan pysyny yllä, vaikka kuinka koitin. Noh, istuin laukassa ihmeen hyvin. Sitten siinä raviin siirtymässä heitti tasapaino aika pahasti ja jouduin taistelemaan etten putoais.
Vaikeeta oli, ja Suloaki pisti ärsyttämään kun mun kädet lojus siellä harjassa. Se alko heittämään sitä päätään. Annoin sen nyt anteeksi, ymmärrän ponia. Valitettavasti ponikin joutui nyt ymmärtämään mua, en vaan yksinkertasesti pysy kaikenmaailman kaahailuissa mukana :)


Kun me oltiin laukattu tarpeeksi, jäätiin kävelemään porttipäähän ympyrälle kun toi Roosa otettiin liinan päähän. Sulo käveli vähän turhan innokkaasti alkuun (täti pelkäsi kyydissä :) ) mutta sitten se rauhottui matoilemaan kanssani. Käveltiin ympyrällä vaan ja löllyteltiin.
Sitten saatiin lähteä vähän ravailemaan. Sulo kulki varsin reipasta ravia, välillä oli vaan pakko pidätellä kun alkoi jo itestäni tuntua etten pysy enää mukana. Sulo tosin ei siitä pitänyt ja johan jatkui se pään heittely. Samoin se yritti seurata toisia ja kun mä koitin saada ponin kulkemaan missä haluan, niin taas heiteltiin päätä.
Alkuun vähän kärsin asian kanssa, lopulta taistelin meidät omalle reitille ja koitin pitää kädet vaan täysin tasasina, paitsi sillon kun pidätin. Yritin myös antaa ton Sulon ravata, jotten sitten ihan turhan päiten sitä himmailisi. Asiat helpottuivat, vaikka taisi ponia vieläkin välistä ärsyttää jokin.
Ravailtiin ympyrällä, ylitettiin välillä sitä puomia. Roosan ratsastajakin tipahti, ja siellä me vaan ravailtiin.
Loppuravit olivat kumminkin tosi paljon paremmat mitä alkuravit, sillä mua ei jännittänyt ja olin rentona ja rauhassa. Hyvä sinäänsä että vasta loppuraveissa Sulo intoutui liikkumaan, alkuraveissa olisin ollu ihan kauhuissani.

Otettiin sitten koko kenttä käyttöön ja ravia toiseenkin suuntaan. Lopulta sitten loppukäynnit :) Käveltiin siellä ja uhhui.
Marianne vaan pohdiskeli että välillä istuin hyvin ja pysyinpähän ainaki kyydissä :D
Mä ite olin ihan tyytyväinen. Tosi jännä päivä ja kaikkea uutta ja hienoa sain videolle, heh. Pysyin kyydissä, sain laukatkin nousemaan. (Nimenomaan nousemaan)
Nyt sitten varmaan taas talvella seuraavan kerran ilman satulaa tai jotain ;)

Käveltiin ja keskustelin siinä samalla Jonnasen kanssa syvällisiä (siellä se piti Jonna-tädin turinatuntia)
Lopulta keskelle ja ales selästä :) Ja talliin. Ja hei, Sulo ei edes yrittänyt mennä sinne kentän vieressä olevaan ruohikkoon. JEAH.
Suitset pois ja harjailin ponin nopiasti. Kortin kirjaus ja Jonnaselle tuntinen.
Ja sitten keskustelin Jonnan kanssa syvällisiä parkkiksella. Hyvin menee :)
Ja kotio.

Hurjastellaan & Fiilistellään

Pyöräilin sitten taas piiitkästä aikaa tallille ja lukemaan taulua. Heh, menin Elviksellä. Pöh :F
Tunnilla myös Kaisa, Sakari, Vinski ja Salli, tunsimme Elviksen kanssa itsemme pieniksi.
Elvis olikin kaikilla tunneilla (joka paransi mielialaa, not. Pohdiskelin kuinka laiskanpulskean madon saankaan alleni)
Kattelin tunteja, kävin vähän taluttelemassa Nikkistä ja Pompeliakin hetken. Ja sitten olikin meidän tunnin vuoro. (Tiedättekö tunteen kun tunnet olevasi jotenkin stalkattuna.. Hmm..)

Elviksen luo ja selkään vaan. Mietin niitä jalustimia, kun ne tuntui vähän pitkiltä. En jaksanut säätää niitä laiskana ihmisenä, vaan lähdettiin suoraan kävelemään. Ennen tuntia olin päättänyt muutamia asioita. Ensinnäkin, poni liikkuu. Toiseksikin, se EI väistele vesilammikoita. Kolmenneksikin, se ei pelkää muita. Ja neljänneksikin, minä ratsastan tänään kunnolla ja yritän parhaani.

Alkukäynneissä koitin ratsastaa joka kulman. Otin Elviksen vähän pois uralta ja koitin pitää sen suorassa. Vesilammikoita ei kierrelty, vaan vedin apinanraivolla ponin läpi lammikoiden. Ja sitten tein voltteja + pari pysähdystä. Koitin saada vähän ponisen asettumaan, vähän sitten tultiin kyllä sisäpohjetta vasten. Nooh.
Reipas käynti löytyi silloin tällöin, välillä unohduttiin mateluvaihteelle.
Poniin olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Itse koitin sitten pitää vielä tämän kaiken lisäksi nyrkit kiinni ja pohkeetkin kyljissä. Ne ei onnistuneet ihan niin hyvin :D Alku aina hankala.
Pari kertaa tais poni säikähtää jotain hirveetä (Ernoa tms) mutta ei se ainakaan alkuun karannut muiden hevosten takia paikalta.

Marianne kyseli että mitä haluttais tehä. Yksi ehdotti kunnon vääntämistä. Mä olin sillee ":)" Toinen ei suostunut tähän ja ehdotti jotain puomijuttuu. Mä olin sillee ":)" Mullahan on paljon mielipiteitä :D Ei mut kummatkin oli varsin loistavia ideoita.
Marianne päätyi puomeihin (mä olen lähes varma että se odotti puomeja. Se ihan varmana halus pistää niitä sinne. Iiiiha varmana :D No mut miettikää. Mähän sillon sanoin et halun laukata puomei. Maailma pyörii ympärilläni ;) )
Se laittoi neljä ravipuomia keskihalkaisijalle ja me lähdettiin raviin.

Piti hakea raviin tahti, ja sit sai lähteä tulee puomeja. Ravi oli alkuun ihan ookoo tahtista, vähän hidasta, mutta joo. Ratsastelin ponia eteen ja koitin kevennellä rauhassa. Ongelmat alkoivat kun koitin kääntää puomeille, poni ei kääntynyt. Jatkoin ravia sitten uraa pitkin, haettiin kaasua ja sitten otettiin parit tappeluvoltit. Ensimmäinen käännös puomeille oli yhä vähän hutiloita ja vaikea, mutta sentään käännyttiin. Ja mulla oli jalustimet liian pitkät :D Ainaki puomien menemiseen. En kuitenkaan jaksanut säätää niitä, olisin ollu vaan edessä ja Elvis ois vetäny kilareita muista.

Elvis oli niin vetelä ja löysä ja tinttaraa. Se ei edennyt ravissa yhtään. Puomit mentiin suurin piirtein ravissa ja kaikkialla se vaan mato ja mato. Koitin ratsastaa eteen, mut ei ponilta nyt vaan irronnut. Käännökset oli aina vähän huonoja. Hutiloituja, hitaita ja mä huojuin kun poni ei edennyt lainkaan.
Koska tahti oli huono, yritin edes pitää ponin oikeilla reiteillä. Se onnistui ihan hyvin, itse olin ainakin ihan tyytyväinen, poni kulki puomien jälkeen suoraan niin pitkään kuin halusin, eikä oikonut käännökseen montaa metriä liian aikaisin.
Puomit ylittyi ihan hienosti, mutta laiskasti. Koitin aina ratsastaa Elvistä eteen puomien edessä, mutta ei niin ei. Vähän mun oli vaikea keventää, kun puomit oli hieman isohkoilla väleillä ja poni mennä mateli vaan. Toisaalta olin tyytyväinen siihen ettei tänään kertaakaan vaihtunut puomeilla kevennys! Yleensä se aina vaihtuu :)

Sitten hieman käveltiin ja Marianne laitteli laukkapuomeja !! :D
Mä lyhensin reiällä jalustimia ja johan niistä tuli hirmusen lyhyet, polvet korvissa tai jotain :D Vähän mua jännitti että luojan kanssa, mitä tästäkin muka tulee. Mä pompin Elviksen laukassa, laukka putoo aina ales. Heh. Emme tule onnistumaan.
Puomit oli sillee et lyhyiden sivujen keskellä oli yhdet ja sitten kentän keskellä oli kaks. Meidän piti siis tehdä pääty-ympyröitä ja ylittää ne kaks puomia jotka sillä ympyrällä oli. Selvisikö tämä nyt?

Laukka piti nostaa vaan jostain ja sitten ylittää lyhyen sivun puomi, sitten keskipuomi ja taas lyhyen sivun puomi ja sit saikin vähän niinkuin siirtyä hitaampaan askellajiin.
Elvis oli tosi virkeä, jonka takia en edes jaksanut siirtää sitä raviin, vaan nostin heti alkuun käynnistä. Laukka jopa nousi. Tosin päästiin vaan joku pitkä sivu laukkaamaan, sit oli pakko ottaa alas ku huomasin että meillä oli väärä laukka. Sit eksyttiin ympyrän keskelle ja seikkailtiin siellä aikamme :D

Kun lopulta päästiin pois niin alkoi tehtäväkin vähän niinkuin sujua.
Nostin laukat lähinnä käynnistä, pari nostoa tuli ravista kun nostin takas tai jotain muuta samanlaista. Elvis nosti laukat oikein hyvin. Laukoissa oli taas vauhtia, kaahailtiin täysillä pitkin kenttää. No, multa putos vaan pariin otteeseen jalustimet, heh.
Ja mä istuinkin tänään muutamissa pätkissä :) Yleisesti ottaen pompin ja istuin hirveen ilmavasti, mutta pari hetkeä istuin ihan oikeasti ja kunnolla. Koitin koko ajan nojata taakse ja tein kaikkeni jotta pysyis jalustimet jaloissa ja takapuoli penkissä. Kattokaas, täytyyhän nyt puomeilla edes esittää että osaa istua laukassa ;)
Ja jalat vammaili taas. Vasempaan kierrokseen se oikea jalka oli taas ihan suorana edessä ja mä olin ihan vimpulassa siellä. Ärh. Jännää on se, että toiseen kierrokseen ei  jaloilla ole ongelmaa ja ne pysyvät siveellisesti oikealla paikalla. Mystistä.
Aivan ja vasempaan kierrokseen Elvis teki muutamaan otteeseen sitä, että se tunki sisemmälle kun lähestyttiin laukannosto pistettä. Tänään tosin uskalsin nostaa siitä keskeltäkin, ja laukat nousi siitä ja Elviskään ei mokomaa harrastetta kauaa jatkanut :)

Tehtävä sujui sitten hivenen huonosti. Kerran suoritettiin tehtävä varsin hyvin, nosti laukan vähän ennen puomia, sitten puomi-puomi ja puomi. Se oli hyvä, ylitettiin kaikki puomit ja vielä aika keskeltäkin. Ongelmia oli kun en saanu ponia porttipään lyhyen sivun puomille. Elvis tulla oikoi sieltä, enkä millään saanut sitä sinne. Muutenkin porttipää oli vähän haasteellisempi, eikä siellä niin paljon sitten laukkailtu.
Samoin ongelmaa aiheutti se, kun oikeaan kierrokseen en saanut Elvistä ympyrälle. Alkuun se kaahasi uraa pitkin, sitten tuli välillä jotain kaks kolmasosaa kentän kokosia ympyröitä, eheh. Mutta ainakaan laukat ei tippuneet ratkaisevalla hetkellä, ongelmana oli vaan kääntyminen ja vauhdin liiallisuus.
Mutta kyllä me niitä puomeja siinä myös ylitettiin. Huomasin muuten että oikea kierros on niin paljon parempi laukassa. Nousi laukat paremmin, istuin paremmin ja tehtäväkin onnistui paremmin.
Mutta siis tosiaan. Ylitettiin aika paljon puomeja, vaikkakin vauhtia oli ja välillä Elvis pääsi ohittamaan puomiset :) Ja oli kivaa. Kertaakaan ei käyny edes mielessä että "tästä kun vedetään täyttä laukkaa niin poni voi aika helposti mennä nurin" Heh. Välillä ylitettiin puomit tosi säälittävästi, mä en pysyny mukana yhtään ja ponilla ei askeleet osunu lainkaan. Välillä ylitettiin niin etten edes huomannut puomia. Välillä sitten ylitettiin puomit silleen ihanan ilmavasti. Tunsi kun poni hiukan pomppasi puomin yli ja laukka oli ihanan ilmavaa, heh :) Mä vaan fiilistelin. Ja Elvis veti täyttä laukkaa, sai ainakin laukata just niin paljon ja kovaa ku mieli teki. Noh, kyllä mä yhdessä pätkässä koitin vähän hidastaa. Se ei vaan onnistunut niinku yhtään :D Sentään poni siirtyi raviin kun halusin, sekin riittää. Vaikka oishan se ehkä ollu tyylikkäämpää jos oltais ylitetty puomit kauniissa ja kootussa laukassa, ei missään wnb-nelikiitolaukassa.

Sitten loppukeventely ravit. Elvis tuntui ihmeen hyvältä, alkuun koitti vähän rynniä, mutta tosi pian rauhottui ja ravasi nätisti, enpä olisi uskonut. Tultiin loppuraveissa kahdeksikkoa, ylitettiin ne puomit sitten aina. Poni löntysti laiskan pulskeasti ja oli varsin mukava.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Raskasta, mutta toisaalta, en ollut tänään ihan kuollut vaikka oltiinkin laukattu aika paljon (elämän pisimmät pätkät, ainakin Elviksen kanssa)

Marianne tuli vähän juttelemaan. Kuulemma on periaatteessa vähän tylsä mennä Elviksellä, mutta sitten aina välillä on niin kiva kattoa kun mä meen sillä :D Luotan siihen kuulemma niin paljon, että se käy mulle lomasta. Heh. Vähän istun laukassa ilmavasti (kröh kröh) mutta siitä se sitten kuulemma lähtee.
Mäkin olin ihan tyytyväinen. Elviksellä oli kiva mennä (koska mentiin laukkapuomeja) Ekaa kertaa pääsin kunnolla ja tarkoituksella laukkaamaan yli puomien :D On se hauskaa. Heh.
Eikä Elviksessä muutenkaan mitään vikaa tänään ollut. Vähän laiska ja paksupää. Mutta ainakin laukassa heräs.
Hih, Marianne rupes ponille selittään "vähän vois kyllä jalkoja nostaa kun maassa on sellanen puomi"

Käveltiin ihan rauhassa ja sitten keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Harjailin toisen kunnolla, vähän oli lämmennyt ja sit se oli täynnä hiekkaa ja vettä.
Ja sitten vähän niinkuin kotio.

Se on jännää. Tänäänkin välikäynneissä aloin vähän jännittää ku tuuli ja Elvis oli virkeä. Mietin että apua, jos nyt pyydän tätä liikkeelle, niin se varmaan lähtee menemään. (uskaltauduin lopulta painamaan vähän pohjetta, jottei poni ihan matelisi)
Sit taas laukoissa poni veti täysiä ympäriinsä ja iiks. Mut ei mua jännittänyt, siellä mä istuin kyydissä, annoin pohkeita ja maiskutinki. Mystistä.
Mistä lie johtuu, että välikäynneissä ois hirveetä jos poni ottais pari raviaskelta ja sit taas laukatessa ei haittaa vaikka painetaan tukka putkella ja täysillä.
Ihmismielenmysteerit :)

Mallioppilas

Elikkää.

Tallille ja taulua lukemaan. Määhän menin Sulolla :D Heh. Tunnilla myös Roosa, Pomo, Elvis, Salli ja Kaisa & Oona. Täyden puoleista vaihteeksi. Sulo oli vain minun kanssani.
Kattelin ekan tunnin, sitten lähdinkin hakemaan Suloa tarhastaan. Siellä se taas seistä möllötti peränurkassa daaminsa kanssa. Poni matkaan ja menoksi. Se ei sujunut kuten elokuvissa, vaan poni jämähti just ennen tarhan porttia -> Arvon rouva tunki ihan portin eteen ja mulla olikin ongelmana kuinka saada pelkkä poni, ilman sitä hevosta. Tökin Essin sitten kauemmas (se ihme kyllä jopa siirtyi) ja avasin portin. Uusi ongelma, Sulo oli sitä mieltä että isken hänet taatusti sähkölankoihin. Hetken tappelun jälkeen poni uskaltautui ulos tarhasta ja saatoimme lähteä tallia kohti. Poni muuten tuli niin nätisti, ei edes yrittänyt syödä (En tällä kertaa jaksanut säätää mitään "naru turvan ympäri" virityksiä)

Harjailin pöllyävän ponin (Hidasta puuhaa kun joka toinen hetki juoksin Oonan luo, hakemaan Kaisaa, vessaan jne :D) Poni pyhitti elämänsä jälleen karsinan pohjamateriaalien syömiselle. Ärrsyttävää.
Sitten eikun varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Tänään päätin laittaa jalustimet lyhyiksi, säädin ne sellaisiksi että ne roikkuivat ihan vaan vähän Sulon mahalinjan alapuolella. Kiipesin kyytiin ja siirryimme käyntiin.

Satula oli jälleen ihan hirveä ja ponillakin oli paksu kaula. Ja niin laiska poni oli :D Napsuttelin herraan hieman eloa ja tein paljon voltteja. Sulo oli tosi hyvällä päällä, kääntyi hyvin ja käyttäytyi varsin asiallisesti. Volttimme onnistuivat todella kivasti kun poni ei kokenut suurta tarvetta tunkea muiden luo. Otettiin myös pari pysähdystä. Jotka onnistuivat jopa varsin hienosti.
Tällä viikolla olen myös ottanut asiakseni opetella sen raipalla muistuttamisen. Että jos poni laahustaa, painan pohjetta, mitään ei tapahdu, niin sitten se raipalla näppäsy. Se auttaa, tuli taas huomattua. Yleensä kun tuudittaudun uskoon "kyllä se lisäsi vauhtia kun pohjettakin painoin"
Sulo löntysti vähän turhan laiskasti oikeastaan koko ajan. Välillä sentään vähän jopa edettiin.

(Valitettava tosi asia on se, että uusia kuvia tulee seuraavan kerran ehkä.. Elokuussa. Jonna kun keskittynee lähinnä videointiin :) )

Sitten lähdettiin kevyt raviin. Vähän tahtojen taistoa kaivattiin, mutta sitten ponikin suvaitsi siirtyä raviin.
Ja olipa muuten huikea ero viime viikkoiseen, ravikin tuntui ihan normaalilta. Kevennys tuntui tosi hyvältä (tosin turhan korkealta kun jalustimet oli niin lyhyet)
Sulo oli ravissa erittäin laiskan pulskea. Koitin ratsastaa eteen, mutta todella laiskaa laahustelua esiintyi silti. Kuitenkin käännökset sujuivat oikein mukavasti, alkuun ehkä oli vähän pieniä/laiskoja käännöksiä, ja alkuun koitettiin vähän seurailla kavereita. Mutta selätettyämme nämä ongelmat, alkoi ravi sujua vallan mainiosti, ja ehkä jopa näytettiin siltä että tiedettiin mitä oltiin tekemässä.
Ongelmamme oli se kun ohjastuntuma vähän tökki. Koitin ottaa ohjaa paremmin tuntumalle, kun Sulo vaan mukelteli päänsä kanssa. Hain tasaista tuntumaa. (Joo, ja sitten olin niin mallina. Kevennyksen mallina ja käsien mallina. Heh)

Kevenneltyämme siirryttiin sitten vähän kävelemään. Mä en ollut puhki poikki ja Sulokin oli kulkenut niin hyvin. Olin jo oikein tyytyväinen :)
Marianne pisti tötsiä, tehtävänä oli tulla kahdeksikkoa. Eli S-kirjaimelta kohti R-kirjainta, sellaista pulleaa kahdeksikkoa, jonka keskelle tuli sitten suoristus ja suoraan ratsastus. Ja tie piti tehdä niin, että harjotusravia ne kaarteet, toi halkaisija sitten käynnissä (ja käännös sille halkaisijalle myöskin käynnissä) Ja joo oikeestaan piti kevennellä se toinen kaarre, mutta osa (esim mä) sovelsi sitä niin että tultiin pelkkää harjotusravia.

Sulo tuli ihan kivasti suoraan ja kävelikin aika reippaasti. Välillä vähän karkas oikeelle, mutta sekin johtui siitä kun pohkeeni olivat ihan irti kyljistä (Toisaalta Marianne keksi väittää että kevyt ravissa mun pohkeet oli jo paremmin kyljen tuntumalla. Olen paras :D)
Harjotusravi kaarteet sujuivat ihan hyvin. Alkuun poni oikoi ja kaahasi kun luuli että olisi laukan aika. Kun sain ponin rauhoittumaan, alettiin päästä reitille ja mäkin saatoin keskittyä vähän istumiseen. Joo, istuin mä nyt paremmin mitä viime viikolla. Toisaalta pompin enemmän kuin vuos sitten. Toisaalta uskon myös että tänään Sulo kulki reippaammin kuin vuosi sitten.
Tultiin tätä jonkun aikaa, sujui varsin kivasti koko ajan. Mutta sitten, sanottiin että voitais ikään kuin laukata noita kaarteita kun on hyvin tilaa.
Silloin kaikki meni pieleen.

Koitin nostaa ravista. Vaan ei noussut. Sulolta irtosi kyllä vallan upeita ravilisäyksiä (tai ravikaahailuja :D) mutta laukka ei vaan noussut. Niinpä mä muutin kuvion kahdeksikosta "pyörin missä huvittaa ja koitan vaan saada sen laukan nousemaan" -kuvioksi.
Oikealle nousi kai heti ekasta yrityksestä, ja jopa käynnistä. Tosin laukka myös tippui yhtä nopeasti mitä oli noussut. Lähdin sitten nostamaan käynnistä (ajattelin että huojun ravissa niin pahasti etten saa pohjetta eteen tms) Välillä nousi askel kaks, välillä jopa lyhkänen pätkä. Välillä sitten tuli vaan ravia. Koitin nostaa myös ravista, mutta se muuttui ravikiitelyksi josta meinasin putoilla alas vaan.
Lopulta nousi yksi hyvä pätkä. Oikealle. Se oli aika pitkä. Tosin. Ongelma iski siinä kohassa kun Sulo ei kääntynytkään ympyrälle, vaan väänsi sujuvan kokorataleikkaan laukassa :D ItQ ParQ

Lopulta sitten pitkällisen tahkoamisen jälkeen sain nousemaan myös sinne vasemmalle. Laukka nousi hyvin, tosin ohjausvempeleet ei taaskaan toimineet. Niinpä me mennä baanattiin reipasta laukkaa uraa pitkin. Tämä oli myös ainoa laukka, jonka minä otin raville. Sulo olisi varmaan ihan tyytyväisenä laukannut päin Elvistä ja Mariannea.
Että juu, laukka oli nyt vaikeaa. Enkä edes onnistunu istumaan silleen hyvin. Vaikiaa on niin.

Sitten loppukäynnit. (olivat raivostuttavat. Joka hetki poni koittaa tunkea keskelle) Mä olin oikein tyytyväinen kuitenkin. Laukka ei toiminut. Mutta hei, viime tunnilla toimi vain laukka, mikään muu ei. Ehkä tää oli tällanen kompensaatio :)
Sulo oli varsin hyvällä päällä, ei seuraillut. Musta tuntui että osaan jopa vähän keikkua Sulosen kyydissä. Mentiin harjotusravia, sekin oli kivaa :D
Ja heh. Sulo yritti (HUOM YRITTI) kerran mennä syömään. Jeah. Ookei, kuka piti sille kurinpalautuksen just ennen mun tuntia. Sehän käyttäytyi kuin enkeli.

Siirryttiin keskelle sitten vaan ja alas selästä. Sitten talliin. Tänäänkin päätin leikkiä tyhmää ja taluttelin Sulon löysin ohjin talliin. Ja tänäänkin poni päätti tunkea siihen kentän vieressä kasvavaan puskaan. Ei se kyllä päässyt lähellekkään, heh. Loppumatkan poni tulikin kiltisti :)
Harjailin hänet nopeasti, sitten pesin Sulon ylilikaiset kuolaimet.
Keskustelimme Mariannen kanssa syvällisiä.
Sitten Oonan
Ja lopuksi Jonnan :D

Nytten sitten taas hyvästit hetkeksi (todella hetkeksi :D Lähes viikoksi, ellen keksi jotain muka järkevää kirjoiteltavaa)

Ja hah. Mähän ehdin julkasta tän ennen keskiyötä. Jollei tää nyt jumittele >:D

NY, ZZZ & Pozzuilua

EDIT// Huomatkaa kuinka hassun hauskasti blogini vammailee. Vai vammaileeko se vain minulla

Pitäiskö nyt ekaks ihkuilla että sain mun uudet lasit :) Harmaat, jeah. Hih, ja ihan ehjät :)

Ookei, tallille sitten vaan ja saavuin taas ennen tuntien alkua. Luin taulua ikuisuuden, ja sain selville että minä menen Roosalla, tunnilla myös Salli, Kaisa ja Laki. Tosin ei se Laki sitten ikinä tullutkaan :D Hih.
Siivoilin Lakin harjat, sitten lähdin kattelemaan ekaa tuntia. Tokaa tuntiakin kattelin jonkun aikaa (ja istuin suolasäkin päällä. Se oli muuten tosi hyvä paikka istua. Ei niinku yhtään sattunu selkä ku siellä istu. Mä tarvinki aina tollasen paikan missä jalat saa roikkua, niin ehkä tää selkä korjaantuisi ;) )

Lähdin sitten hakemaan pientä Roosaa tuolta tarhasta. Menin oikeen coolisti sinne, astelin niinku Euroopan omistaja ohi ihmisten ja otin Roosan mukaani. Poni tulla löntysteli matkassani talliin. Se ei ihan tajunnu että meidän piti näyttää cooleilta. Länttäsin pounin Nikkiksen karsinaan, ja kyllä. Ihmeiden ihme, sehän jopa mahtui sinne. Niin, ei nyt ihan täydellisesti. Tai siis ei se nyt suorana mahtunut seisomaan jos se seisoi väärin päin. Toisaalta ei sen tarvinnut seistä väärin päin :D
Harjailin pienen Roosan ihan puhtaaksi. Niin ja kauhistelin kun toinen oli ihan lämmin, aurinko lämmittänyt. Surullista :(
Sitten varustin pienen paksun ponin. Oli taas satuloiminen niin maan vaikeeta. Ja kentälle. Roosa laahusteli ihan rauhassa ja kiirettä pitämättä.
Nousin sitten selkään (Kyllä taas huomaa kuinka hyvä päivä oli. Unohdin kattoa oliko jalustimet yhtä pitkiä. Koska olen viimeksi moisen unohtanut katsoa? Ja joo, kyllä niitä oli vähän säädettävä)

Lähdimme kävelemään. Roosa oli niin laiskan pulskea tapaus, jottei paremmasta väliä. Toisaalta olihan siellä lämmin ja aurinko paistoi. Ja Roosan vauhtikin sopi loistavasti mun mielialaan, olin meinaan niin hirveen väsynyt. Siellä me mennä taaperrettiin pitkin uraa, ei käyny edes mielessä mikään volttien teko. Sentään tajusin ratsastaa ponia eteenpäin, ettei se nyt ihan löntystelyksi mennyt.
Välillä sain ponin hieman kävelemään, mutta vähän vaan laiskotti. Ja kun lopulta ymmärsin tehdä voltteja, niin sain huomata ettei tänään tosiaan ollut Roosan paras päivä. Kavereita siellä, kavereita tuolla, jeij. Vähän jouduimme vääntämään kättä (paukuttamaan pohjetta) ennen kuin poni ymmärsi kääntyä ihan just sinne minne minä halusin.

Mariannen palattua se iski puomeja ja tötsiä pitkin kenttää. Sitten se piti hirveen teorialuennon siinä ja käski tehdä samalla "vaikka väistöjä" Teinkin sitten heti, käänsin Roosan melkeen keskihalkasijalle, ja väistätin pitkälle sivulle. On se niin helppoa (ainakin jos se ihan tosissaan väisti kuten mä uskon :D) Hienosti poni mennä väisteli uralle, jopa suhteellisen reippaasti ja suoraan. Enempää en sit jaksanukkaa. Olin niin väsynyt ja toi onnistu noin hienosti :)

Harvinaisen selventävä kuvaaja. Eli tultiin pitkä sivu, täyskaarto puomin ympäri, keskiympyrä (jolla tötsät merkkinä) sitten täyskaarto puomin ympäri, taas keskiympyrä ja sitten jatkettiin toiselle sivulle jolla piti ratsastaa eteen (Samaa tehtiin joskus viime vuonna kun menin Nikkiksellä [Eikös se ollut kesä ja eikös se ollut Nikkis]) Ja tosiaan, tossa on ensin toi vaaleenpunanen, sit tollanen pinkki. Se on vaan selventävä, aattelin et jos siinä menee miljoona vaaleenpunasta viivaa niin eihän siitä nää enää yhtään mitään ;) HOX HOX. Kässäsin just et piirsin noi puomit väärin päin :'D No, ei se nyt haittaa, ne olivat siis lyhyen sivun suuntaisina :)

Lähdettiin suorittamaan tehtävää käynnissä. Pienet täyskaarrot ja Marianne seisoi ympyrän keskellä vahtaamassa asetusta. Roosa mennä löntysti tappavan laiskasti. Koitin ratsastaa eteen parhaan kykyni mukaan. Onnistuin välillä, välillä en.
Roosa kääntyi ihan hyvin noille täyskaarroille. Koitin pitää mielessä mihin suuntaan ponin pitäisi taipua ja koska tulisi olla suorana. Ja koitin keskittyä siihen että ihan itse suoristaisin ponin, enkä vaan antais sen suoristua jos sitä huvittaa.
Keskiympyrällä tuskailin sitten asetusten parissa. Alkuun ei tullut mitään, mutta Mariannen jankattua alkoi löytyä jotain asetuksen tapaista. Mariannekin oli välillä jopa tyytyväinen. Tosin Roosalla oli läheisriippuvaisuus-kausi ja sen oli muka pakko tunkea pois oikean kierroksen ympyrältä (Kaisan luo) Muutaman kerran poni pääsi hiihtelemään pois ympyrältä ja melkeen Kaisankin luo, viimein päätin sitten ratsastaa koko ympyrän tosi ennakoivasti ettei se vaan karkaa, ja johan kuljettiin hienosti koko ympyrä :) Sen huomasin että täyskaarroissa oli toi ylempi paljon vaikeampi, alempi helpompi (Eli vasempaan asettui ja kääntyi poni paremmin.) Toisaalta ympyrällä sain ponin asettumaan paljon paremmin oikeaan kierrokseen. Johtunee siitä että täyskaarrolla oli ensisijaisena juttuna käännös -> onnistuu paremmin oikea ohja ulko-ohjana. Sitten taas ympyrällä ei se ulko-ohja ollut ihan niin tärkeä -> asettelu onnistui paremmin oikealla kädellä. (Ihan niin tärkeä. Onhan ympyrä aika paljon isompi kuin pieni täyskaarto ;) )

Pitkällä sivulla poni vähän löntysti ja vähän koitti liirata keskellekin ehkä välillä. Lopussa saatiin käskyksi kevennellä se pitkä sivu, joten tultiin se pari kertaa ravissakin. Roosa liikkui alkuun varsin kivasti eteen, mutta siihen se jäi. (ja joo, olis paremminkin voinut) Meillä oli hirveä taistelu tossa ravikääntämisessä että huh hei taas. Olis pikku Roosan tarvinnu päästä Kaisan ja Sallin tykö.
Sitten siirryttiinkin kokonaan harjotusraviin ja jatkettiin samaa tehtävää. Jee harjotusravia :D

Koitin hakea meille suhteellisen reipasta ravia (niin, en oikein tykännyt ilmaisusta "ihan hyvä harjotusraviksi") Tehtävä oli sinäänsä mukavampi tehdä, käynnissä tehtävän löntystely oli meinaan niin pitkästyttävää :D Toisaalta näin ravissa ei onnistuneet reitit ihan niin kivasti ja asettelutkin jäi vähän vähälle.
Porttipään täyskaarto onnistui ihan hyvin. Tosin mulle oli joku pakko tarve nojailla kaarteissa. Hirveessä vinossa vedin niitä kaarteita väliä, heh D: Mutta se toinen täyskaarto oli tosi paljon vaikeampi (oikea kierros) Siitä täyskaarrosta tuli aina hirveän iso kun Roosa ei kääntynyt niin ajoissa eikä myöskään kääntynyt niin jyrkästi. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että joka kerta me se täyskaarto tehtiin. Ei kertaakaan vedetty ohitte harja hulmuten. Ympyrät onnistui kanssa ihan kivasti, ponilla ei enää ollut sellaisia pakkotarpeita juosta toisten perään. Yritin asetella myös ravissa parhaani mukaan :) En ole ihan varma miten se onnistui.
Tuli myös huomattua että paljon paremmin sain Roosan eteen harjotusravissa, mitä kevennellessä. Kun keventelin sen pitkän sivun, ei poni oikeastaan lähtenyt mitenkään liikkeelle. Harjotusravissa löydettiin niin paljon reippaampi tahti.

Kun oltiin aikamme väännetty tätä, siirryttiin käyntiin ja käveltiin hieman.

Päädyttiin siihen että laukataan tänäänkin ihan vaan villisti ja vapaasti. Kiitokseksi hienosta suorituksesta :)
Ja eikun harjotusraviin. Päästin ohjaa taas pidemmäksi, jotta päästäisiin jopa laukkaan. Tänään sitten tosin oli toi laukannostaminen todella paljon vaikeampaa. Poni ei oikein halunnut nostaa ja mulla oli hidas pohje. Roosakin oli niin laiskamato
Taisin saada kerran vähän laukkaa, mutta sitten Marianne kehoitti "hyödyntämään imun" Juu, eli toisin sanoen mentiin Kaisan perään possujunaan vähän laukkaamaan :D Poni ihan innostui ja laukkasi niin innoissaan Kaisan perässä. Heh.
Koitin välillä nostaa ihan itsekin, mutta ponin suurin päämäärä tuntui olevan toisten perässä laukkailu. Jajoo, aika paljon sitten annoin ponin mennä toistenkin perässä. Tai ei se sitä päättänyt, se oli yhteinen päätöksemme ;) Laukkailtiin kummankin ratsukon perässä hieman, valitettavasti laukat lopahti sitten aina lyhyeen kun ei me nyt sentään päin toisia voitu laukata.
Oikeaan kierrokseen koitin kerran nostaa itse laukan (toiset oli perässä) poni heittää pyllyä ja tunkee väkipakolla toisten luo. Se ei tietenkään käynyt, joten taistelimme itsemme toiseen päähän kenttää.

Oivoi. Marianne sanoi siinä jo yhdessä vaiheessa että hyvä nosto, eiköhän siihen riitä. Kävelimme sitten Roosan kanssa keskellä. Kohta Marianne päättikin että nostetaan sittenkin vielä lisää, kävellään sitten vaan loppuun. Ei se jaksa :D
Nostin jonkun kerran toisen perään, lopulta sitten sain sieltä nousemaan ilman imua, yhden ja toisen askeleen. No nousipa ainakin ilman imua, joten siirryin vaan kävelemään. Ponilla seurailupäivät.
(Enkä muuten tiputtanu ku ehkä kerran ton jalustimen. Tai kahesti)

Marianne kävi juttelemassa. Tai no, juttelemassa ja juttelemassa. Se oli alkuun ainakin lähinnä Roosan silittelyä. Marianne oikein tyytyväinen. Kuulemma mulla oli poni ohjalla, ohjastuntuma säilyi (great, nyt sitten vielä kun sais sen pohkeellekin niin oltais jo ohjan ja pohkeen välissä) Reitit oli oikein hyviä ("ihan kohtuu hyviä. Mitä nyt Roosa mennä karkaili aina välillä") Ei se mitään karannu
Istuntaki on mukamas niin vakaa ja hyvä, että Roosa laukkaa hyvin. Ehkä tästä siis tulee vielä jotain :) Ja kiva kattoa kun poni kulkee vähän oikein päin (tai mahdollisesti mä itse lisäsin ton sanan "vähän" tohon.)

Ohoh. :D Mä olin muuten suorastaan yllättynyt kuinka hyvin se Mariannen mielestä meni. Tuli suorastaan mystistä kommenttia. Kattokaa nyt ^^ Istunnat on vakaat ja ponit oikein päin ja vielä kaiken kukkuraksi mukamas ohjalla. Tsiisus siunatkoon.
Olin mäkin varsin tyytyväinen. Pienellä possulla oli tänään vain tällanen possujono päivä ;) Ja muulipäivä.
Tehtävän suoritukseen olen tyytyväinen, poni meni aika kivasti reitit, toi oli niin mielenkiintoista paneutua kunnolla tohon asettamiseen (ehkä vielä jonain päivänä se ei olisi niin vaikeeta) Harjotusravit meni kivasti ja oli kivoja. Laukat nyt eivät sujuneet niin hyvin, mutta jos nyt ymmärretään pientä vaivaista ponia. Raskas elämä on hänellä, ei sitä nyt aina voi jaksaa laukata hyvin. Ja ainakin mä tunsin istuvani laukassa hyvin. En "silleen ku Roosan laukassa yleensä"
(P.S. Roosaki muuten pelästy. Meni ihan jalat makaroniksi kun pusikossa koikkelehti pieni vihreä jääkarhu. Sen sijaan ihmisjoukkio ei ponia sen kummemmin säikäyttänyt, niitä piti vain katsella tarkasti etteivät vaan kimppuun hyökkää sieltä)

Käveltiin. Roosa mennä löntysti, mä olin puoliunessa. Heh :) Sovitaan yhteen ja näin. Ja me mentiin possujonossa :D Ihan hetken ajan, mut se oli niin hupaisaa.
Keskelle. Roosakin yritti jämähtää pari metriä ennen kentän keskikohtaa, hän sentään ymmärsi kävellä ne pari askelta kauniilla pohkeen painalluksella.
Alas vaan ja poni talliin. Okei, nyt oltiin taas... Aamun karsinassa. Mä selitin Roosalle ettei se sais jättää MITÄÄN merkkejä vierailustaan. Ponilta meni pointti sitten ihan ohi ja siellä se mennä sotki koko karsinan (no ei nyt ihan)
Harjailin pienen ponisen nopiasti ja sitten lähdin kotiin :)
Vallan mainio otushan se on :) Josko huomenna tulisi sitten Oonakin. Jeij :)

Puskailua

Halusin jaata kanssanne Sulo-videota (siis niitä iänkaikkisen vanhoja)
Sitten sen keksin.

Puskailuvideomme.

Heh :D Antamaan vähän vertailupohjaa.


Olen tässä myös pohtinut että en oo pudonnu NIIN pitkään aikaan (okei, kolmeen kuukauteen?)
Toisaalta ehkä se on ihan hyväkin :)
Ylihuomenna ois ratsastus. Ja nyt on kyllä aika auki että millä voisin mennä. Olen taas niin siinä tilanteessa että millä vaan voin mennä :) Veikkaan kuitenkin niitä tuttuja ja turvaisia Pomoja ja Elviksiä (Heh :D)

Hei hei, ny mä sen tajusin!
Ensin aloitin. Menin Vinskillä, Pomon tullessa Pomolla, Elviksen tullessa Elviksellä. Ja sit Sulolla. En kai muilla :D Sitten Jonna lopetti (Ja mä pohiskelin koko ajan että voi voi, Jonna on menny useemmilla hevosilla ku mä D: Oonpa huono)
Sitten talven ajan menin Elviksellä. Ja Elviksellä. Ja vielä vähän Elviksellä :D Ja kai mä jossain välissä menin myös Pomolla. Vaikea muistaa.
Sitten tuli kevät ja kevään myötä Sulo ja Elvis. Ja joo, vähän Viiruki.
Kesällä sitten jatkui Sulolla ja vähän Elvikselläkin. Kaisakin tuli kerraksi.
Sitten tuli leiri ja Pomo. Ja ihan vähän sit jotku Kaisat ja Elvikset ja Sulot.
Leirin jälkeen tais yhä olla vähän niinku Sulo ja sit alettiinki jo siirtyä siihen joka kerta eri humma vaiheeseen.
Sit tuli syksy/talvi (jotka ovat lähes samoja vuodenaikoja) Sit tuli Nikkis/Sulo putoamiset ja pelon hoidot. Syksy/talvellahan mä menin Roosalla paljon. Ja siinä yhessä vaiheessa menin kyllä Vinskilläkin tosi paljon (kunnes putosin ja todettiin poni liian isoksi :D)
Sitten joskus talvella, vuodenvaihteessa tarkennan, niin alettiinki siirtyä Elvikseen.
Ja sitten talven/kevään myötä, ollaankin siirrytty Pomoon ja Elvikseen.
Ja nyt sitten kun tuli kesä, ollaan yhä ehkä lähinnä siinä Pomossa ja vähän Elviksessä ja vähän muissa (Roosassa ja miniponeissa)

Mariannehan on erittäin oleva. Mutta nyt mä sen kässäsin. Näemmä sen on vaan mentävä niin että tossa talvella menen Elviksellä ja sit keväällä menen jollain muulla ja Elviksellä.

Heh :D
Jooh, haluisin mennä myös tolla Vinskillä. Tosin sekin vois olla ihan hirveetä :D Kauheella vaivalla opin ravissa istumaan, lyödään vaikka vetoa ettei siitäkään tuu enää yhtikäs mitään.

Nooh
Mutta joo, ylihuomenna sitten pääsee taas ratsastamaan :) Periaatteessahan tänään on jo maanantai, eli jo huomenna :) Nyt just ei oo mitään väliä millä menen (NO OKEI En halu mennä Elviksellä :D)
Trol. Mariannehan tosiaan sanoi (kerroinko, vai jätinkö taktisesti kertomatta : D) keskiviikkona että voidaan mennä puomeja (myös laukassa) ja sitten tarveis kuulemma alkaa hyppäämäänki. Taas. Jo. :D
Noo. Joo. Käyhän tuokin tietty.
Mut nyt sit aloin miettimään että millä hevosella mukamas :D Ehkä se selviää. Joo, kyllähän mulle käy tietty ihan mikä vaan. Ei siinä mitään.
Mutta mulla no tässä pieniä ennakkoasenteita vähän kaikkeen liittyen. Aiemmin mulla oli aina sellanen ajatus että tosiaan, mä voin hypätä vain ja ainoastaan Elviksellä. En millään muulla.
Nyt tässä viime tunnin jälkeen ajattelin asiaa ja totesin että eihän siitä muuten tuu sit yhtään mitään :D Laukassa olemiseni on niin järkyttävää että huh heijaa. Ja sitten nämä Elviksen mielenvaihtelut.. Vaikka arvon luottoponi on erittäin luotettava vaikka ilman satulaa mennessä.. Niin muistellaanpa miltä vaikuttikaan kun hyppäsimme ensikertaa.
Aivan. Se oli järkyttävää. Ei se minua haitannut. Mutta mua haittas se, kun se haittas kaikkia muita :D Olenkin nyt todennut että enhän mä millään voi hypätä ikinä Elviksellä. Siis, sehän saa taas julmetut kilarit ja vetää täyttä laukkaa kaikkien edessä. Hyi mikä kamala ajatuskin.

Mää voisin hypellä keppihevosilla tai jotain. Tai sit tarvin oman hevosen pitelijän.
Okei, tietenkin mahdollisuutena olis myös joku muu arvon ratsu. Ehkä :D
No, itse asiassa. Mä oon nyt niin rohkea. Mä voisin lähteä vaikka saman tien maastoon.
Ja kun Jonna toivon mukaan tulee kuvaamaan niin mun olis tarkotus mennä ilman satulaa jos saan ja jos on hyvä hevonen. ja hyviin hevosiin luen tällä hetkellä Roosulin, Elviskelin ja Pompelin. Iiks :D Tää on muuten tosi paljon.

Niin eli aiheesta jatkaen niin ehkä tällä hetkellä tosiaan voisin jopa uskaltaa hypätä Pomolla. No ehkä.
Luulisin. Ja hyppäsinhän mä leirilläkin sillä :D Tosin sekin oli.. Kamalaa :D Hyppääminenhän on ihan hirveää ajanvietettä
Sillon leirilläki oli oikeesti ihan hirveetä kuulla että joudun hyppäämään Pomolla. Ehkä tällä hetkellä se ei olis niin hirveetä. Ja ehkä tällä hetkellä se vois sujua paremmin.
Ainoa asia mikä sotii vastaan on se mielikuva jonka mukaan Pomo sekoaa ja vetää täyttä pukkilaukkaa ympäri kenttää, eikä tottele mua ja mä putoan ja kuolen. Tjaa-a

Mutta siihen ne vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä jäävän.
No.. Ehkä mä sitten selviän :) Eikä me nyt välttämättä edes ihan heti mitään hypätä.
Ja sitä paitsi.. Ehkä me tänä vuonna aloitetaan ihan kunnolla niinkuin alkeista pomppimaan :D Ei silleen ku viime vuonna.
Niin ehkä sitten on suuremmat mahiksetkin selviytyä. Tjaa-a.

Nyt tuli varmaan selitettyä kaikki. Jälleen mua alkoi surettaa kun Niin pitkä aika on viime postauksesta :D
kuten huomaatte, pistin taas uuden bannerin. Löysin taas uuden ohjelman. Ainoa vikahan tuossa on se että se on niin lyhyt (korkeussuunnassa) ja toi teksti ärsyttää mua >:( Miksi tämä Blogger on niin kämänen eikä toimi niinkuin haluisin.

(Yli)huomiseen siis :)

Ei riemulla rajaa, kun menee miniponeilla

Jee, lasku tuli :) Hih, nyt onpi maksettu sekin. Harvinaisen tärkeä tieto tämä tietenkin oli.

Lähdin sitten tallille ja saavuin perille jopa varttia vaille viisi. En edes ehtinyt satulahuoneeseen kun jo tultiin kysymään että onko kiva mennä Sulolla?
Käytyäni taululla totesin että sain tosiaan sen Sulon :) Heh, kyllä mä sen arvasin. Täytyyhän mun toiveitten nyt toteutua heti.
Tunnillamme oli sitten myös Roosa. Ja Sulo oli vain mun tunnilla.

Päätin kattoa ekaa tuntia, sitten 20 vaille kuusi lähdin hakemaan ponia tarhasta. Tosin matkani jämähti pian.

Heh :D Tässä näette ongelman ytimen. Pinkki tuolla kentällä on Marianne. Toi musta tarha jossa on musta ja keltanen läikkä, niin se on siis se tarha jossa Sulo ja Essi olivat. (Sulo on toi läski ja keltainen.) Ja toi tikku-ukko oon mä :D
Eli tosiaan. Huomasin kauhukseni että Mariannehan istuu tuolla kulmassa, tossa ihan tarhan portin vieressä. Enhän mä nyt voi hakea ponia jos Marianne on siinä vieressä.
Pari minuuttia kattelin kauhuissani, sitten totesin että pakko kai se poni on hakea, ei toi Marianne tosta tunnu liikkuvan. Taapersin sitten sinne (upeat maisemat) avasin portin. Ja sit menin tietty kolistelemaan sitä porttia jolloin Marianne huomasi minut. Kamalaa!
Nooh. Selitti se jotain. Kysyi oonko mää ny lellikki ku heti sain Sulon ku sitä pyysin. Hih. Mä hymyilin vaan kauniisti ja liukenin ponia hakemaan. Marianne käski laittaa narun turvan ympäri ettei arvon läski kuskaa minua syömään.
Kävelin sinne tarhan peränurkkaan jossa poni möllötti. Essi sen sijaan tuli mun luo ihan tyytyväisenä ja ilosena. Mukavaa kun edes joku olisi innokas :) Poni matkaan ja käveltiin sitten Sulon ja Essin kanssa portille. Onnekseni rouva tajusi kuitenkin pysyä kaukana portista, en joutunut stressaamaan että pääseekö se karkuun.

Talliin. Läski poni käveli hirveän kiltisti mukanani eikä edes yrittänyt mennä syömään. Paitsi ehkä silloin kun mä säädin sitä porttia kiinni. Karsinaan vaan ja harjailemaan. Olin ihan hirveän suosittu ja keskustelin miljoonien ihmisten kanssa, heh.
Harjasin Sulon tosi huolellisesti. Hinkkasin sen puhtaaksi ja kiiltäväksi. Ponista tuli varsin edustuskelpoinen, tosin niitä kamalia savikulkusia jäi jouhiin ihan liikaa. Nooh. Poni seisoi kiltisti harjailtavana. Tarkemmin sanoen, se ei muuta kuin syönyt karsinan pohjaa. Välillä se nosti päänsä ja katteli kun ulkona porailtiin ja hakattiin vasaralla. Muuten ei se tehny muuta ku syöny. Ja meillä oli hirveä taistelu siellä. Kun poni seisoi koko ajan häntä kiinni karsinan seinissä, enkä sit millään saanut sitä eteenpäin. Sulo ymmärsi vain pyöriä ympyrää takapuoli kiinni seinässä, muttei sitten millään voinut hilata itseään eteenpäin.
Sitten varustelin pienen ponisen nopeasti ja lopulta lähdimme kentälle. Sulo tuli muuten tosi innoissaan sinne. (Ja yök. Sulo oksensi mun käteen :d Ja joo, ennen kuin joku aloittaa saarnan niin korjaan; se sylki suussaan olevat karsinan pohjamateriaalit käsiini kun laitoin sille kuolaimet.)

Kentälle ja säätelin vähän kaikkea. Marianne tuli sinne sitten kanssa. "Onko sulla se poni vapaana :o" Tosiaan, mä seisoskelin ponin takana ja kattelin kun se satula oli ihan vinossa :D "Jaa, sää katoit onko satula suorassa. Sää oot niin tarkka, hyvä hyvä"
Kiipesin pienen ja piskuisen ponin selkään Mariannen jauhaessa siitä kuinka iloinen se on. Heh.

(Ei, en näyttänyt noin pieneltä. Jalustimet oli ehkä kolme reikää pidemmät mitä tässä ;) )

Lähdettiin kävelemään. Totesin jälleen että se Sulon satula on hirveä, ja Sulon kaula näyttää niin paksulta (:
Käveltiin. Yritin saada ponisen kävelemään eteenpäin. Mutta kun en oikeen uskaltanut pyytää sitä eteenpäin. Se oli niin vieras, ja niin.. No ei pieni. Se oli niin vieras ja niin vieras. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta en vaan oikeen uskaltanut alkuun pyytää sitä eteenpäin.
Koitin pitää jalat ees vähän kylkien tuntumassa ja sit tehtiin vähän voltteja. Siis ihan tosi vähän. Suorastaan älyttömän vähän kun kentälläkin oli vain yksi ratsukko lisäksemme. Sulo kääntyi ihan kivasti. Tosin alkuun se tunki ihan julmetun pienille volteille ja tehtiin me yksi suunnanvaihtokin kun ei millään voinut poni kulkea minun suuntaani. Laitoin sisäpohjetta taas ihan apinanraivolla läpi ja pian alkoi tulla tosi paljon kivempia voltteja, jotka oli isoja ja sellasia kuin mä halusin.
Ja Marianne siellä vaan kummasteli että mun pohkeet on ihan outoja :D En mä nyt tajua mitä outoa siinä on et ne vähän irtoo aina kyljistä ku annan pohkeita. Vanhalla tallilla se oli tapa. Siis vaikka olis oikeen kokonenkin hevonen niin on vaan tosi vaikee pitää pohje kyljessä ja sit painaa ja silti pitää se kyljessä. Se tuntuu sellaselta jatkuvalta puristamiselta. Silleen alitajusesti tuntuu siltä.

Ja poni oli niin pirullinen :D Se käveli ihan reunaan ja pysähty. Annoin seistä hetken jos se vaikka pissaa. Sitten jatkettiin. Se pysähty taas, jatkettiin. Sit se pysähty taas. Ja sillon se ihan oikeesti meni vielä silleen et etujalat oli edempänä ja tuntu ihan siltä et se pissaa. Mitä tekee poni? Menee syömään :'D Näin, just näin. Ja hei, Vinskikin pomppas aina puskasta ylös jos lämäs raipalla taakse. Sulo ei asiaa edes huomannut. Lopulta sain sen jotenkin kiskottua ylös puskasta. Jeah.
Marianne totes taas että jaksaa töitä tehä ku syömään pääs. Sitten lähdettiinkin keventelemään. Ja oli se muuten vaikeeta. Ensin aikamme taisteltiin ennen kuin Sulo siirtyi raviin. Ravissa se eteni ihan reippaasti ei siinä mitään. Mutta kun mun keikkuminen siellä ravissa oli jotain niin jäätävää. Keventely oli niin vaikeeta ja raskasta. Ja ponia sai ratsastaa eteen aika paljon. Tai oikeestaan tosi paljon. Se oli muuten tosi kamalaa kun Marianne kysyy että miltä se ravi tuntuu. Äänensävystä huomas, joten vastasin vaan että ilmeisesti tosi huonolta :D En mä oikeesti huomannu siinä mitään vikaa, heh.

Mariannen mukaan poni laahasi jalkojaan, joten piti ratsastaa eteen. Vähän väliä kuuli että eteen ja eteen, ei liiku tarpeeksi. Se oli ihan karmeeta. Keventely oli niin vaikeeta kun olin jo ihan unohtanut millasta Sulon ravi on, sit olin ite ihan "etupainosena" nojailin huomaamattomasti eteenpäin koko ajan. Ja sit ku piti vielä ratsastaa laiskan pulskeaa ponia koko ajan eteenpäin. Niin ja sitten alkuun ravissa Sulo tuntu ohjien päähän ihan hirveältä. Pää heitteli ja nyki ne ohjat koko ajan. Tajusin sentään pian että sillähän on edelleen sitä ruohoa ja se vaan mukeltaa sitä.
Onneksi sitten edes kääntelyt onnistui ihan kivasti. Vähän poni kokeili onko pakko, ja joutui käskemään kunnolla. Kuitenkaan ei kääntymisessä mitään ylitse pääsemätöntä siis ollut.

Tehtiin ravissa ihan vaan loivaa kolmikaarista. Alun haparoinnin jälkeen alkoi poni kääntyä ihan hienosti, ja löytyi jopa Mariannellekin kelpaavaa ravia. Vaan oli se kyllä vaikeeta ;)

Sitten käveltiin hetki. Koitin saada Sulon edes vähän kävelemään. Kääntelin vähän ja olin välillä ihan hukassa kun poni tunki keskelle ja apua. Jotenkin oon niin autuaasti unohtanut millanen Sulo on ollut, ja nyt se on sit tietty erilainen kuten minäkin. Ei Nikkiskään nyt näin oudolta tuntunu, vaikka sillä oon menny vaan sen pari kertaa.
Lähdettiin sitten laukkailemaan. Ihan vaan harjotusravista nostoa ja laukkaa pitkin kenttää. Harjotusraviin. Ja mua melkeen kyrsis. Pompin siellä ihan hervottomasti :D Enkös mä sillon kauheella vaivalla oppinu istumaan siellä ravissa ja näin se on vaan autuaasti unohdettu. Ärh. Poni innostui heti ja nosti ekan kerran laukat ihan itse. Laukka paransi mielialaa, mä nimittäin istuin aivan täydellisesti. Ainakin välillä ja useimmiten :) Mä istuin! Enkä edes ilmavasti, vaan ihan pers penkissä tyylillä. Olen mahtavaakin mahtavampi. Välillä kun tapahtui jotain (laukka pyöri huonosti, kääntyi, siirtyi raviin) aloin pomppia ihan hulluna, mutta kun poni laukkasi hyvin ja sinne minne halusin niin mähän istuin aivan loistavasti. Tosi tyytyväinen.

Laukat nousi ihan hienosti. Tehtiin yks älyttömän täydellinen nosto ihan käynnistäkin. Se oli niin loistava, valmisteltu ja suoraan käynnistä. Aivan upea.
Poni lopetti laukat itsekseen ja koska ravissa en osannut istua niin ei sieltä myöskään noussut uutta laukkaa. (Krhm, kyllä sillon joskus nousi laukatkin takasin..) Onneksi sentään tuli ihan suhteellisen pitkääkin pätkää, ettei sentään parin askeleen jälkeen pudottanu raville. Ärsytys oli se kun mun jalustimet tippu ihan koko ajan. Ei se sinäänsä laukassa haitannut (paitsi silloin kun poni kääntyi ja mä olin pudota kyydistä :D) mutta ravissa. Kun en vaan istunut ja heh. Marianne sano että ei haittaa vaikka jalustimet putois, mee vaikka ilman. Hetken se katteli kun mää pompin selässä ilman jalustimia ja kun Sulo vaan lisäili ravia, sitten se totes että ehkä ne sittenkin tarttee ottaa takasin.

Vaihdettiin suuntaa. Multa alko kunto loppua kesken sen Sulon ravin kanssa. (mainitaan vaikka tähän väliin että kyllä mä aina välillä sain itteni rennoksi ja istuin siellä ravissa hyvin. Suurimman osan ajasta kuitenkin vaan pompin) Alkuun laukat nousi kyllä, jalustimet tosin putoili, mä olin ihan kuollut ja laukat oli hirveen lyhyitä. (Hih, sitten me laukattiin puomin yli :D Eka kerta ku laukkasin puomin yli. Se oli säälittävää. Multa putoili jalustimet ja kääksis. Se oli periaatteessa tarkotuksellinen, periaatteessa vahinko. Sulo siirtyi laukkaan niin että olis joko pitäny kääntää tai sit laukata puomin yli. Päätin ettei poni kuitenkaan käänny, joten päräytettiin sitten puomin yli. Vaikka sen ylitys oli ihan yhtä säälittävää ku mun eka estekin, niin se oli silti kauheen kivaa)
Tosiaan. Alkuun nousi laukat ihan hienosti. Mutta sitten kävi jotain. Marianne lyhensi mun jalustimia jotta ne pysyis jaloissa (se ei auttanut) ja kai tän jälkeen ei poni enää nostanut. Mä yritin kyllä kaikkeni mutta olin niin kuollut. En pystynyt edes tyylii näpäyttää raipalla lapaan sisäpohkeen kanssa, en vaan jaksanut :D Aikamme ravailtiin ja koitin nostaa laukkaa. Ei onnistuttu, vaihdettiin suuntaa ja sitten onnistuikin. Sulo innostui ihan täysin ja jeah. Laukkailtiin vielä se yks pätkä ja sitten siirryttiin keventelemään.

Mä tein kuolemaa ja koitin kevennellä mukana jotenkin. Tehtiin vähän voltteja, poni kääntyi varsin kivasti pidemmälläkin ohjalla. Ja lopulta pääsimme kävelemään. Ja tuli todettua millanen umpiluupää toi poni ihan oikeasti on. Tai sit sitä vaan pidetään nälässä. Käveltiin, sitten Sulo rykäs puskaan. Ei auttanut nykiminen, ei auttanut potkiminen. Otin raipan ja löin niin kovaa kun kädestä lähti sinne taakse.
Poni ei tee mitään... Lopulta sain sen sitten taas nyittyä ylös puskasta. Se oli muuten harvinaisen pysäyttävä hetki. Mariannekin siellä sano noille tyttösille että kuulitteko mikä äänikin ja poni vaan syö.
"Ei mikään turhan herkkä" Sulo kävi tunnin aikana yhteensä kolmesti puskassa. Ei sentään sen enempää :D No, se on edistystä.
Käveltiin rauhalliset loppukäynnit ja Mariannekin tuli juttelemaan. Jotain se selitti että ookko tyytyväinen?
"En"
"Mikset sää joskus vois olla tyytyväinen? :d" Sellaista se on :D Kyseli se kai vielä että oonko ilonen, ja kuinka sekin on ilonen. Iloinen päivä :D
Niin ja keskusteltiin siitä kuinka HYVIN mä istuin laukassa. Ja siitä että osasinhan mä välillä istua siellä ravissa tosi hyvin. Ja kuulemma ratsastuskin näytti niin hyvältä (en menis sanomaan)

Sitten keskelle ja alas selästä. Lähdimme talliin, keskustelin ponin kanssa että hihi jos mä nyt talutan sua tälleen ihan löysin ohjin, mahtaa olla tyhmä idea hihi. Joo se oli tyhmä idea, sillä poni painoi heti ekaan pusikkoon. Sain sen pois sieltä (ei se syömään päässy) ja sen jälkeen poni kulki varsin kauniisti.
Varusteet pois ja nopeasti harjailin ponin paksukaisen. Pesin ne kuolaimet ja kirjasin kortin. Ja kotio.


Nyt tää muuten tulee ihan väärään kohtaan mut ei se mitään :D Mulla onkin selitettävää hirveesti
Mä oon tyytyväinen kun pääsin Sulolla. Ois ollu sääli jättää se niihin putoomisiin. (ja sitä paitsi, nyt mun "hevoset joilta olen pudonnut viimeksi kun olen niillä mennyt" -listassa on enää Vinski. Pahimmillaanhan siinä oli Vinski, Nikkis, Sulo ja Pomo) Mä olen niin tyytyväinen siihen laukassa istumiseen :) Kylläh, laukassa opin istumaan, jesjes.
Mä en ole mitenkään tyytyväinen tähän tuntiin. Mutta, mulla oli tosi hauskaa :D Pienillä poneilla on niin hauska mennä.

Tulipahan taas huomattua kuinka vaikea toi Sulon ravi mulle vaan on. Mä opin keventämään Sulolla suhteellisen hyvän tuntusesti vasta tyyliin syksyllä-talvella. Sitä ennen se keventely oli sellasta et jos tuli pienikin epätahdikkuus niin multa katos kevennys ihan totaalisesti. Samoin se harjotusravissa istuminen. Siinä meni aikaa ennen kuin siitä tuli yhtään mitään. Jollain Pomolla opin istumaan heti kun menin ilman jalustimia, Sulon kanssa se oli työn ja tuskan takana ;)
Vaikea poni. Sen kanssa kaikki oli opittava. Nyt se kaikki minkä opin on unohtunut :D Noo, ei se sinäänsä mitään, tuskin mä sillä enää edes menen kun poni on niin pieni.

Ja joo, periaatteessa olen ihan tyytyväinenkin. Tai en. No meni se välillä ihan kivasti, istuin laukassa niin hyvin. Ja tää oli loistavaa kuntotreeniä taas :)
Miksei Elviskin vois olla pieni poni. Sitten sen kanssa ois hauska mennä vaikka meniskin huonosti. Heh.
Iloinen päivä. Mä olin iloinen, Marianne oli iloinen. Tosin, multa jäi vähän hämärän peittoon että MISTÄ se oli niin ilonen :D Mulla on epäilykseni.

Mietin tässä myös että mähän oon ihan väärän kokonen. Pitkä poneille, heikko hevosille. Tai jotain :D Noo, ehkä se tästä.
Ja hei, jospa musta tuleekin kuuluisuus. Musta tulee uskomattoman loistava ratsastajatar jonka kaikki muistaa siitä että pohkeet irtoo kyljistä aina pohkeita annettaessa. Elämän tehtäväni.

Aijoo :) Ja sanoin että mää haluan laukata puomeja :D (Siis silleen tarkotuksellisesti ja vielä niin ettei se oo niin avuttoman näköstä ku toi tämän päiväne) Hihi. Se on muuten merkillistä, loppukäynneissä mä uskallan puhua niin paljon paremmin.
Hirveetä, tää teksti oli jotain niin kamalaa ja ajatus ei luista. Ja silti mä vaan kirjotan koko ajan. Jännää, millähän mä sit seuraavaks meen :D Asiaan liittyvää.
Mutta joo, hyvästit nyt ainakin hetkeksi :)