Pitäiskö nyt ekaks ihkuilla että sain mun uudet lasit :) Harmaat, jeah. Hih, ja ihan ehjät :)
Ookei, tallille sitten vaan ja saavuin taas ennen tuntien alkua. Luin taulua ikuisuuden, ja sain selville että minä menen Roosalla, tunnilla myös Salli, Kaisa ja Laki. Tosin ei se Laki sitten ikinä tullutkaan :D Hih.
Siivoilin Lakin harjat, sitten lähdin kattelemaan ekaa tuntia. Tokaa tuntiakin kattelin jonkun aikaa (ja istuin suolasäkin päällä. Se oli muuten tosi hyvä paikka istua. Ei niinku yhtään sattunu selkä ku siellä istu. Mä tarvinki aina tollasen paikan missä jalat saa roikkua, niin ehkä tää selkä korjaantuisi ;) )
Lähdin sitten hakemaan pientä Roosaa tuolta tarhasta. Menin oikeen coolisti sinne, astelin niinku Euroopan omistaja ohi ihmisten ja otin Roosan mukaani. Poni tulla löntysteli matkassani talliin. Se ei ihan tajunnu että meidän piti näyttää cooleilta. Länttäsin pounin Nikkiksen karsinaan, ja kyllä. Ihmeiden ihme, sehän jopa mahtui sinne. Niin, ei nyt ihan täydellisesti. Tai siis ei se nyt suorana mahtunut seisomaan jos se seisoi väärin päin. Toisaalta ei sen tarvinnut seistä väärin päin :D
Harjailin pienen Roosan ihan puhtaaksi. Niin ja kauhistelin kun toinen oli ihan lämmin, aurinko lämmittänyt. Surullista :(
Sitten varustin pienen paksun ponin. Oli taas satuloiminen niin maan vaikeeta. Ja kentälle. Roosa laahusteli ihan rauhassa ja kiirettä pitämättä.
Nousin sitten selkään (Kyllä taas huomaa kuinka hyvä päivä oli. Unohdin kattoa oliko jalustimet yhtä pitkiä. Koska olen viimeksi moisen unohtanut katsoa? Ja joo, kyllä niitä oli vähän säädettävä)
Lähdimme kävelemään. Roosa oli niin laiskan pulskea tapaus, jottei paremmasta väliä. Toisaalta olihan siellä lämmin ja aurinko paistoi. Ja Roosan vauhtikin sopi loistavasti mun mielialaan, olin meinaan niin hirveen väsynyt. Siellä me mennä taaperrettiin pitkin uraa, ei käyny edes mielessä mikään volttien teko. Sentään tajusin ratsastaa ponia eteenpäin, ettei se nyt ihan löntystelyksi mennyt.
Välillä sain ponin hieman kävelemään, mutta vähän vaan laiskotti. Ja kun lopulta ymmärsin tehdä voltteja, niin sain huomata ettei tänään tosiaan ollut Roosan paras päivä. Kavereita siellä, kavereita tuolla, jeij. Vähän jouduimme vääntämään kättä (paukuttamaan pohjetta) ennen kuin poni ymmärsi kääntyä ihan just sinne minne minä halusin.
Mariannen palattua se iski puomeja ja tötsiä pitkin kenttää. Sitten se piti hirveen teorialuennon siinä ja käski tehdä samalla "vaikka väistöjä" Teinkin sitten heti, käänsin Roosan melkeen keskihalkasijalle, ja väistätin pitkälle sivulle. On se niin helppoa (ainakin jos se ihan tosissaan väisti kuten mä uskon :D) Hienosti poni mennä väisteli uralle, jopa suhteellisen reippaasti ja suoraan. Enempää en sit jaksanukkaa. Olin niin väsynyt ja toi onnistu noin hienosti :)
Harvinaisen selventävä kuvaaja. Eli tultiin pitkä sivu, täyskaarto puomin ympäri, keskiympyrä (jolla tötsät merkkinä) sitten täyskaarto puomin ympäri, taas keskiympyrä ja sitten jatkettiin toiselle sivulle jolla piti ratsastaa eteen (Samaa tehtiin joskus viime vuonna kun menin Nikkiksellä [Eikös se ollut kesä ja eikös se ollut Nikkis]) Ja tosiaan, tossa on ensin toi vaaleenpunanen, sit tollanen pinkki. Se on vaan selventävä, aattelin et jos siinä menee miljoona vaaleenpunasta viivaa niin eihän siitä nää enää yhtään mitään ;) HOX HOX. Kässäsin just et piirsin noi puomit väärin päin :'D No, ei se nyt haittaa, ne olivat siis lyhyen sivun suuntaisina :)
Lähdettiin suorittamaan tehtävää käynnissä. Pienet täyskaarrot ja Marianne seisoi ympyrän keskellä vahtaamassa asetusta. Roosa mennä löntysti tappavan laiskasti. Koitin ratsastaa eteen parhaan kykyni mukaan. Onnistuin välillä, välillä en.
Roosa kääntyi ihan hyvin noille täyskaarroille. Koitin pitää mielessä mihin suuntaan ponin pitäisi taipua ja koska tulisi olla suorana. Ja koitin keskittyä siihen että ihan itse suoristaisin ponin, enkä vaan antais sen suoristua jos sitä huvittaa.
Keskiympyrällä tuskailin sitten asetusten parissa. Alkuun ei tullut mitään, mutta Mariannen jankattua alkoi löytyä jotain asetuksen tapaista. Mariannekin oli välillä jopa tyytyväinen. Tosin Roosalla oli läheisriippuvaisuus-kausi ja sen oli muka pakko tunkea pois oikean kierroksen ympyrältä (Kaisan luo) Muutaman kerran poni pääsi hiihtelemään pois ympyrältä ja melkeen Kaisankin luo, viimein päätin sitten ratsastaa koko ympyrän tosi ennakoivasti ettei se vaan karkaa, ja johan kuljettiin hienosti koko ympyrä :) Sen huomasin että täyskaarroissa oli toi ylempi paljon vaikeampi, alempi helpompi (Eli vasempaan asettui ja kääntyi poni paremmin.) Toisaalta ympyrällä sain ponin asettumaan paljon paremmin oikeaan kierrokseen. Johtunee siitä että täyskaarrolla oli ensisijaisena juttuna käännös -> onnistuu paremmin oikea ohja ulko-ohjana. Sitten taas ympyrällä ei se ulko-ohja ollut ihan niin tärkeä -> asettelu onnistui paremmin oikealla kädellä. (Ihan niin tärkeä. Onhan ympyrä aika paljon isompi kuin pieni täyskaarto ;) )
Pitkällä sivulla poni vähän löntysti ja vähän koitti liirata keskellekin ehkä välillä. Lopussa saatiin käskyksi kevennellä se pitkä sivu, joten tultiin se pari kertaa ravissakin. Roosa liikkui alkuun varsin kivasti eteen, mutta siihen se jäi. (ja joo, olis paremminkin voinut) Meillä oli hirveä taistelu tossa ravikääntämisessä että huh hei taas. Olis pikku Roosan tarvinnu päästä Kaisan ja Sallin tykö.
Sitten siirryttiinkin kokonaan harjotusraviin ja jatkettiin samaa tehtävää. Jee harjotusravia :D
Koitin hakea meille suhteellisen reipasta ravia (niin, en oikein tykännyt ilmaisusta "ihan hyvä harjotusraviksi") Tehtävä oli sinäänsä mukavampi tehdä, käynnissä tehtävän löntystely oli meinaan niin pitkästyttävää :D Toisaalta näin ravissa ei onnistuneet reitit ihan niin kivasti ja asettelutkin jäi vähän vähälle.
Porttipään täyskaarto onnistui ihan hyvin. Tosin mulle oli joku pakko tarve nojailla kaarteissa. Hirveessä vinossa vedin niitä kaarteita väliä, heh D: Mutta se toinen täyskaarto oli tosi paljon vaikeampi (oikea kierros) Siitä täyskaarrosta tuli aina hirveän iso kun Roosa ei kääntynyt niin ajoissa eikä myöskään kääntynyt niin jyrkästi. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että joka kerta me se täyskaarto tehtiin. Ei kertaakaan vedetty ohitte harja hulmuten. Ympyrät onnistui kanssa ihan kivasti, ponilla ei enää ollut sellaisia pakkotarpeita juosta toisten perään. Yritin asetella myös ravissa parhaani mukaan :) En ole ihan varma miten se onnistui.
Tuli myös huomattua että paljon paremmin sain Roosan eteen harjotusravissa, mitä kevennellessä. Kun keventelin sen pitkän sivun, ei poni oikeastaan lähtenyt mitenkään liikkeelle. Harjotusravissa löydettiin niin paljon reippaampi tahti.
Kun oltiin aikamme väännetty tätä, siirryttiin käyntiin ja käveltiin hieman.
Päädyttiin siihen että laukataan tänäänkin ihan vaan villisti ja vapaasti. Kiitokseksi hienosta suorituksesta :)
Ja eikun harjotusraviin. Päästin ohjaa taas pidemmäksi, jotta päästäisiin jopa laukkaan. Tänään sitten tosin oli toi laukannostaminen todella paljon vaikeampaa. Poni ei oikein halunnut nostaa ja mulla oli hidas pohje. Roosakin oli niin laiskamato
Taisin saada kerran vähän laukkaa, mutta sitten Marianne kehoitti "hyödyntämään imun" Juu, eli toisin sanoen mentiin Kaisan perään possujunaan vähän laukkaamaan :D Poni ihan innostui ja laukkasi niin innoissaan Kaisan perässä. Heh.
Koitin välillä nostaa ihan itsekin, mutta ponin suurin päämäärä tuntui olevan toisten perässä laukkailu. Jajoo, aika paljon sitten annoin ponin mennä toistenkin perässä. Tai ei se sitä päättänyt, se oli yhteinen päätöksemme ;) Laukkailtiin kummankin ratsukon perässä hieman, valitettavasti laukat lopahti sitten aina lyhyeen kun ei me nyt sentään päin toisia voitu laukata.
Oikeaan kierrokseen koitin kerran nostaa itse laukan (toiset oli perässä) poni heittää pyllyä ja tunkee väkipakolla toisten luo. Se ei tietenkään käynyt, joten taistelimme itsemme toiseen päähän kenttää.
Oivoi. Marianne sanoi siinä jo yhdessä vaiheessa että hyvä nosto, eiköhän siihen riitä. Kävelimme sitten Roosan kanssa keskellä. Kohta Marianne päättikin että nostetaan sittenkin vielä lisää, kävellään sitten vaan loppuun. Ei se jaksa :D
Nostin jonkun kerran toisen perään, lopulta sitten sain sieltä nousemaan ilman imua, yhden ja toisen askeleen. No nousipa ainakin ilman imua, joten siirryin vaan kävelemään. Ponilla seurailupäivät.
(Enkä muuten tiputtanu ku ehkä kerran ton jalustimen. Tai kahesti)
Marianne kävi juttelemassa. Tai no, juttelemassa ja juttelemassa. Se oli alkuun ainakin lähinnä Roosan silittelyä. Marianne oikein tyytyväinen. Kuulemma mulla oli poni ohjalla, ohjastuntuma säilyi (great, nyt sitten vielä kun sais sen pohkeellekin niin oltais jo ohjan ja pohkeen välissä) Reitit oli oikein hyviä ("ihan kohtuu hyviä. Mitä nyt Roosa mennä karkaili aina välillä") Ei se mitään karannu
Istuntaki on mukamas niin vakaa ja hyvä, että Roosa laukkaa hyvin. Ehkä tästä siis tulee vielä jotain :) Ja kiva kattoa kun poni kulkee vähän oikein päin (tai mahdollisesti mä itse lisäsin ton sanan "vähän" tohon.)
Ohoh. :D Mä olin muuten suorastaan yllättynyt kuinka hyvin se Mariannen mielestä meni. Tuli suorastaan mystistä kommenttia. Kattokaa nyt ^^ Istunnat on vakaat ja ponit oikein päin ja vielä kaiken kukkuraksi mukamas ohjalla. Tsiisus siunatkoon.
Olin mäkin varsin tyytyväinen. Pienellä possulla oli tänään vain tällanen possujono päivä ;) Ja muulipäivä.
Tehtävän suoritukseen olen tyytyväinen, poni meni aika kivasti reitit, toi oli niin mielenkiintoista paneutua kunnolla tohon asettamiseen (ehkä vielä jonain päivänä se ei olisi niin vaikeeta) Harjotusravit meni kivasti ja oli kivoja. Laukat nyt eivät sujuneet niin hyvin, mutta jos nyt ymmärretään pientä vaivaista ponia. Raskas elämä on hänellä, ei sitä nyt aina voi jaksaa laukata hyvin. Ja ainakin mä tunsin istuvani laukassa hyvin. En "silleen ku Roosan laukassa yleensä"
(P.S. Roosaki muuten pelästy. Meni ihan jalat makaroniksi kun pusikossa koikkelehti pieni vihreä jääkarhu. Sen sijaan ihmisjoukkio ei ponia sen kummemmin säikäyttänyt, niitä piti vain katsella tarkasti etteivät vaan kimppuun hyökkää sieltä)
Käveltiin. Roosa mennä löntysti, mä olin puoliunessa. Heh :) Sovitaan yhteen ja näin. Ja me mentiin possujonossa :D Ihan hetken ajan, mut se oli niin hupaisaa.
Keskelle. Roosakin yritti jämähtää pari metriä ennen kentän keskikohtaa, hän sentään ymmärsi kävellä ne pari askelta kauniilla pohkeen painalluksella.
Alas vaan ja poni talliin. Okei, nyt oltiin taas... Aamun karsinassa. Mä selitin Roosalle ettei se sais jättää MITÄÄN merkkejä vierailustaan. Ponilta meni pointti sitten ihan ohi ja siellä se mennä sotki koko karsinan (no ei nyt ihan)
Harjailin pienen ponisen nopiasti ja sitten lähdin kotiin :)
Vallan mainio otushan se on :) Josko huomenna tulisi sitten Oonakin. Jeij :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti