Hellurei taas jälleen :D
Tallille sitten. Hirveä stressi sen päiväsen ukkosen ja sateen takia. Saavuin tallille vasta viideksi, ihan varmuuden vuoksi vaan. Jos ei kuitenkaan olisi tunteja, olisi noloa olla siellä ja niin :D
Taulua lukemaan. Mulla oli Sulo, tunnilla myös Salli, Kaisa, Laki ja Roosa Jonnan kanssa. Roosa ja Sulo olivat tokalla tunnilla, joten soittelin Jonnalle ja kattelin tuntia. Jonnan saavuttua kuljettiin ympäriinsä, keskusteltiin syvällisiä. Ja sit mun piti kertoa kaikki Roosasta. "No siis, sehän on ihan mahtava"
Tunti alkoi ja menin Sulon luo. Kyytiin vaan ja käyntiä. Sulohan oli reipas, hyvin ratsastettu ;)
Kun nousin selkään, lähti poni jo kävelemään. Suuntana oli portti. Loikkasin kyytiin ja sitten ohjasin ponin uralle. Käveltiin, tein hieman voltteja ja koitin pitää Sulon reippaassa käynnissä. Ja sitten päätin että tänään ei poni porsastele YHTÄÄN. Se voi kyllä kävellä lammikoissa, se kääntyy kun haluan, eikä käänny kun en halua. Se liikkuu eteenpäin. Eikä se varsinkaan syö.
Pikkasen oli keskusteltavaa niiden lammikoiden suhteen, Sulon mielestä niihin saattaa pienet ponit vaikka hukkua. Välillä se kulki kauniisti yli lammikon, välillä jouduttiin tappelemaan jotta poni suostuisi kulkemaan lammikon yli.
Voltit oli vähän huonoja. Ponin paksukainen ei asettunut, ja toisaalta en myöskään keskittynyt siihen tarpeeksi. Voltit myöskin meni aina lopussa ihan pieleen, kun poni tunki vasten sisäpohjetta, eikä asettunut sitäkään vähää jonka se oli asettunut alkuvoltista.
Periaatteessa poni kuitenkin kulki käynnissä ihan hyvin. Välillä vähän taisteltiin ja tapeltiin, mutta poni kulki eteen ja kulki sinne kun halusin.
(Rakkahat lukijat. Minä yritin laittaa tähän kuvan. Luovuin ajatuksesta kun kuva oli ladannut kymmenesosan tässä.. Noh.. Vähän alle puolessa tunnissa :) )
Marianne laitteli puomeja ja lähdettiin tulemaan vähän tehtävää. Käynnissä tultiin kahdeksikkoa, pitkän sivun keskeltä toisen pitkän sivun keskelle. Siinä halkaisijalla oli kolme puomia.
Mä halusin että tultaisiin mahdollisimman hyvillä reiteillä, eikä oiottais.
Hieman kolautellen yliteltiin aina puomit, tosin hivenen vinossa, sillä käännös puomeille ei oikein suostunut onnistumaan kuten halusin. Oikeaan kierrokseen ei poni suostunut millään kulkemaan uralla, muutenkin oikea pohje ei toiminut kuten olisin halunnut. Poni tunki vasten oikeaa pohjetta, jos käytin sitä, se ei kuunnellut sitä. Kun raippa siirtyi oikeaan käteen, alkoi hieman helpottua, mutta vaikeuksia oli silti.
Siirryttiin kevyt raviin. Mä nyt kerrankin yritin vähän kiltimmin siirtää ponin raviin, ja se osoittautui huonoksi ideaksi. Sulo nyhjäsi aidan vierustoilla ja mateli. Pamautettuani pariin otteeseen raipalla taakse, löytyi meiltä ravikin.
Sulo ravasi reippaasti. Tai ainakin reippaammin kuin yleensä ja mä olin hetkessä ihan kuolleena siellä :D Kevensin ihan liian korkealle, mutta en toisaalta millään jaksanut keskittyä siihenkään kun lihakset kramppas. Ja mä en millään pysynyt taas Sulon matkassa. Kun koitin käskeä sen vaikka yli vesilammikon, tai pois toisten perästä, niin sitten kun se lähti onnistuin lähes aina huojumaan sivulta sivulle ja kääks. Vaikeaa vaikeaa.
Poni kääntyi kuitenkin oikein hyvin. Vesilammikoita piti muka hirveästi väistellä ja välillä koitettiin seurailla. Mä kuitenkin päättäväisesti pistin ponin aina sinne minne halusin, ja onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin.
Siihen kahdeksikolle oli jätetty vain yksi puomi ja lähdettiin tulemaan sitä sitten kevyt ravissa. Poni oli taas ihan oikeaa pohjetta vasten ja aina sen puomin jälkeen se yritti tunkea oikealle. Ei se koskaan päässyt, mutta aina oli silti koitettava. Välillä jouduin hieman ratsastamaan eteen, mutta yleisesti ottaen poni ravasi ihmeen mukavasti.
Kun oltiin tarpeeksi kauan lämmitelty tällä yhdellä puomilla, laittoi Marianne siihen keskelle kolme ravipuomia, joita sitten tultiin. Ja jes, mulla pysyi taas kevennys oikeena yli puomien, mähän alan oppia :)
Vähän oli ongelmia kun poni koitti aina oikoa oikealle. Tahkottiin ja tahkottiin, mutta aina vaan se koitti.
Meidän käännökset niille puomeille epäonnistui melkeen aina. Pariin otteeseen ei edes puomeille päästy, kun poni ei kääntynyt silloin kun aloin kääntää. Se kääntyi hirveän hitaasti, joten tultiin puomeille vähän vinossa aina. Noh.
Käveltiin sitten hieman. Mä olin ihan kuoleman partaalla :D
Marianne pisti laukkapuomeja (joita katsoessani ajattelin vain ettei me ainakaan onnistuta laukkaamaan puomien yli. Toisaalta ei se haitannut, koska pääsinhän mä sillon Elviksellä laukkaamaan puomien yli ;) ) Se laitto peltopäähän pääty-ympyrälle kaks puomia ja sitten toiselle pitkälle sivulle yhden puomin.
Sitten lähdettiin nostamaan laukkaa. Sai nostaa harjotusravista ja laukata sitten puomien yli. Siirsin Sulon heti raviin, reipasta ravia, pidin ohjatkin vähän löysempinä ja koitin istua. Ja sit nostoja, nostoja, nostoja. Tai okei, sanotaan vähän todenmukaisemmin: nostonyrityksiä, nostonyrityksiä, nostonyrityksiä. Ei niinku millään. Tein kaikkeni (kaiken mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään) ja ei. Ei ei ei. Lopulta otin ponin käyntiin ja koitin nostaa sitä kautta. Lähti vähän jopa nousemaan. Säälittäväähän se oli joka tapauksessa. Poni käyntiin, pohkeita jotta saatiin reipas käynti. Sitten kun poni tuntui hyvältä niin nosto. Ja silloin nousikin.
Sulo nosti vain porttipäästä, ja lopetti kun sitä huvitti. Saatiin me pari pitkää sivua laukattua ja aika reippaastikin jopa (ja laukattiin jopa vasempaan kierrokseen pitkää sivua!! Ja siinä laukassa mä seisoin vähän jalustimilla kun se laukassa istuminen ei ottanut onnistuakseen)
Laukassa istuin oikein hyvin. Mutta yhden yhtä puomia me ei ylitetty :D Joko laukka loppu liian aikasin, tai sitten poni ei millään voinut laukata hieman uran sisäpuolella että oltaisiin päästy puomin yli. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että poni laukkasi reippaasti ja niinkin pitkiä pätkiä.
Sitten, olin juuri ravaamassa ja etsimässä sopivaa tahtia. Sitten kuului jotain ihme meteliä, ponia käyntiin ja katoin että mitäs ihmettä. Sitten näen kun pieni Roosa-poni heitti nokilleen ja pieni Jonna-täti sitten lensi kyydistä ponin jalkojen sekaan. Auts. Pysäytin Sulon ja sit kaikki katteli järkyttyneenä. Kauaa Sulo ei kuitenkaan jaksanut seistä, joten kävelin sitten sellasta isoa volttia. Ja poni oli niin raivostuttava. Siinä se puski Sallia päin, Roosan luo. Millään ei voinut kulkea. Aikani mä nätisti käskin, sitten iskin raipalla vähän joka suuntaan, aivan ihme pelleilyä. Marianne naureskeli että nyt meni Millalla hermot tohon Suloon. On se kyllä oikeesti vähän pölvästi poni, siinä niin ihan rauhassa kävelee päin naisväkeä :D
Kun Jonna saatiin takaisin kyytiin, jatkettiin laukannostoja, jotka siis onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Marianne kommentoi mulle sieltä ettei se oo nähny vielä yhtään onnistunutta laukannostoa ja mä naureskelin sille koko ajan ettei tästä tuu yhtää mitään, ei nouse millään :D Vaikeaa.
Laukattuamme tarpeeksemme siirryttiin vähän keventelemään. Sulo veti ravia pikakiiturin lailla ja mä rukoilin koko ajan että jos siirryttäis loppukäynteihin. Osa alotti kyllä käveleen tosi aikasin, mut sitten aina mietin että minähän en antaudu, ravaan täällä vaikka väkisin.
Vähän jouduimme jälleen keskustelemaan ratin herruudesta ja lammikoiden syvyydestä, mutta ihan kivasti poni kulki. Ja siirtyi ravaamaan hivenen rauhallisemmin (:
Kun oltiin ravailtu, siirryttiin käyntiin. Huh hei. Voikin olla raskasta jonkun miniponin kanssa ratsastelu, heh.
Marianne tuli vähän jutteleen. Hienosti meni eikä kuulemma näytä ollenkaan pahalta Sulo mun käsissä (: Tosin kuulemma sen pitää keksiä jotain uutta kun Sulo on jo niin tylsä :D Mainiota, mun alla kaikki ponit muuttuu tylsiksi, heh. Mä vaan totesin ettei mitään väliä, kaikki käy. Eikä mua haittaa vaikken enää niinkään Sulolla menis, ku ne lyhyet jalustimet vähän häiritsee.
Ja sitten kuulemma on tullut niin paljon rohkeutta. Enää en kuulemma istu kyydissä "anteeksi vain, mutta voisitko ystävällisesti tehdä näin ja näin" vaan nykyään mä käsken ja laitan menemään.
Mäkin olin kyllä sinäänsä ihan tyytyväinen. No laukka ei suju. Yliarvostettu askellaji muutenkin.
Ravi sujui mun mielestä sinäänsä varsin hyvin. Vähän kääntöongelmia, mutta niistä ei varmaan koskaan päästä. Sinäänsä joo, olin tyytyväinen. Kivasti meni :D Niinku sinäänsä :'D Kyllä kulkee kirjoitustaitoni taas tänään tuhatta ja sataa.
Keskelle ja alas selästä. Ja poni talliin. Eikä se taaskaan yrittänytkään syödä siitä kentän vieressä olevasta ruohikosta! Puupääponi oppii! Jeij. Sulo tuli talliin niin väsyneen oloisena, kaikkensa se oli antanut. Huh.
Nopeasti vaan varusteet pois ja poni kuntoon. Sitten pestiin hieman Roosan suitsia kun ne oli hieman hiekkaiset, heh.
Ah ja kotiin.
Tiedättekö. Aika mystistä on se, että Jonna on käynyt ratsastamassa Maskussa 14 kertaa. Se on pudonnut kolme kertaa :D Musta se on aika hyvin. Onhan se nyt sentään 11 kertaa pysynyt selässä, heh.
Katotaan. Ajattelin että viikon päästä pakotan Jonnan taas kuvaamaan. Ihan varmuuden vuoksi.. Ku sit on se kenttäremontti ja kaikkee :/
Heipä hei. Katsotaan sitten huomenna uudestaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti