Unelmat on saavuttamattomissa.
Ensin pakko angsti ;) Eli heinäkuussahan nyt ilmeisesti on kenttäremontti. Tai siis pitäisi olla :D No heinäkuu on sinäänsä varsin hyvä kuukaus, ei siinä mitään.
Mutta. Ei ratsastusta kun on kenttäremontti. Töks.
Miten mä selviän ?! ERITTÄIN hyvä kysymys. Entä jos se kestää vaikka sen kaks viikkoa. Hertsileijaa. Ja vielä kesälomalla. Kesälomalla päivät on niin pitkiä.
Herää kysymys kuinka selviäisin tallilla jossa on tyyliä kuukauden kesälomat. Huh heijaa.
Okei ajatellaan valoisaa puolta..
No... Kortit kestää kauemmin. Harvinaisen surkia yritys. Ehkä mä kestän. Jotenkin ainakin :)
Tallille sitten tosiaan. Ja taulua lukemaan. Ratsunani toimi Elvis, tunnilla myös Vinski, Kaisa, Salli ja Sulo. (Herranen aika :D Mariannekin myönsi ettei mun jalat vaan kykene olemaan kyljissä. Tai no, ei myöntänyt. Vaan pikemminkin totesi että jos ne ei pysy kyljissä niin täytynee siirtyä isoihin hevosiin. Mä vaan mietin että olikohan toi nyt uhkaus.. Tarttee saada jalat kylkiin, enhän mä kykene isoilla hevosilla edes ratsastamaan :d) Elvis oli tokalla tunnilla, joten ihan vaan chillailin ja kattelin tunteja.
Sitten pääsinkin Elviksen selkään. Ja Elviksellä oli se ruma huopa. Yök (ennen tuntia muuten mietin että Elviksellä on ruma huopa. Nyt jos se menee huonosti, voin syyttää huovan värin ristiriitaisuutta :D Ei mut oikeesti. Sellanen tumma ja kirkas SININEN. Karsea, yök) Hyppäsin väärältä puolelta kyytiin ja lähdin kävelemään. Tunsin olevani erittäin korkealla. Oikein huimasi. Samoin poni tuntui kävelevän tosi reippaasti, itse asiassa mua oikeen jännitti. En oo niin pitkiin aikoihin ponilla menny ja nyt oli vielä lasitkin päässä. Näin kato oikeen terävä piirtona ja 3D:nä että tonne mä molskahdan jos putoan. (miettikää koska oon viimeks Elvikseltä pudonnu. Ei ole totta. Kolmesti peräkkäin tipahtelin siltä ja sen jälkeen en enää ookkaa)
Käveltiin, tein pikkasen voltteja ja otin jopa pysähdyksiä. Ja jännittelin, arvon luottoponini on erittäin jänskä. Lähdimme käynnissä tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tien puoleinen pitkä sivu kiemurreltiin, tallisivulla sitten päästettiin käynti pitenemään. Elviksen henkinen balanssi oli ihan sekaisin sen ruman värisen huovan takia, ja meidän homma ei tän johdosta toiminu sitten lainkaan. Ensinnäkin, arvon herra poni pelkäsi kaikkea mikä liikkuu ja hengittää. Tai ainakin kaikkea millä on neljä kaviota ja turpa. Iiks, Vinski, iiks, Sulo. Hirveetä! (arvatenkaan poni ei kehdannut näyttäytyä ruman huopansa kanssa) Kolmikaarisella kiinnitin huomiota siihen että poni asettuisi ja kulkisi reitillä. Välillä se onnistuikin oikein hyvin. Välillä sitten Elvis kulki Vinskiä mulkoillen kaunista pohkeenväistöä kauemmas. Myös kääntyminen oli välillä tosi hankalaa kun poni sai jostain päähänsä seurailla muita kivoja poneja.
Käynnin pidentämisestä en oikein sano mitään. Toisaalta en uskaltanut pyytää kun Elvis tuntui räjähteeltä. Toisaalta taas Elvis ei edes voinut suoria yhtään reippaampaa, sillä kun oli kiire kävellä aidoissa mahdollisimman kaukana Vinskistä.
Siirryttiin sitten raviin ja jatkettiin samalla reitillä. Elvis oli tosi reipas, eikä tällä kertaa mitenkään hyvällä tavalla. Poni juosta jolkotti alta pois ja jee jee. Painettiin Elviksen määrämällä tahdilla ympäri kenttää, koitin kääntää volteille ja asettaa jotta poni joutuisi keskittymään, mutta ehei. Elviksellä oli meno päällä ja se vaan mennä kaahasi ne pikku voltit lapa edellä ja jeah.
Kolmikaarinen oli aika surkea. Poni kääntyi joo, mutta ekan kaarteen jälkeen se vain oikoi ja kaahasi. Ja kaahasi. Se kaahasi kaikkialla.
Mä koitin rauhottua ja laitoin ponia vielä vähän eteen. Ei auttanut, Elvis jatkoi päätöntä kaahaustaan. Koitin rauhottua ja pidätellä. Ei auttanut vaan Elvis kaahasi päättömästi. Välillä se kaahasi vielä vähemmän järkevästi kun iiks, paha Vinski/Kaisa/Salli tuli parin metrin säteelle.
Oikeestaan ainoa ajatus joka päässä pyöri oli "tässä on oppikirja esimerkki ponista joka juoksee alta pois eikä kuuntele paskan vertaa"
Väistöt onnistui jopa ihan kivasti :) Mulla oli taas ajatus matkassa ja käynnissä Elviskin malttoi kuunnella. Välistä väistöt oli taas vähän loivia, välillä Elvis meni ihan vimpulaksi kesken kaiken. Toisaalta välillä tuli varsin kivoja väistöaskelia suhteellisen suoralla hevosella. Ja Marianne oli jopa tyytyväinen, että ehkä siitä nyt jotain tuli. Koitin muistaa pitää katseen oikeeseen suuntaan, jostain kumman syystä aloin aina tuijottaa kentän hiekkaa (toisaalta katoin oikeeseen suuntaan) Samoin koitin rentouttaa itteeni, välillä kun keskittyessäni lähdin nojailemaan eteen ja sivulle ja olin ihan jäykkä kun yritin keskittyä.
Kun käynnissä väisteltiin, kulki Elvis vähän hitaasti, väistöissä se pysähtelikin silloin tällöin. Koitin etsiä sellasia väistöjä joissa poni kulkee sivulle ja myös eteen.
Kun sujui, lähdettiin nostamaan laukka heti väistön jälkeen. Joo, ekalla kerralla ei laukka noussut. Sitten lähti nousemaan, mutten ole oikein tyytyväinen laukannostoihin. Jotenkin niin hutiloituja..
Ihan ekat askeleet istuin tosi hyvin, sen jälkeen se jäi ja pompin vaan kuin hullu. Ärsyttävää :)
Laukkasin lähinnä suoraa uraa. Joo, mä yritin kyllä kääntää, mutta poni ei kääntynyt.
Väistöt meni loppua kohden huonommiksi. Elvis halusi vaan laukata. Heh, ja se alkoi väistää väärään suuntaan :D Olin ihan hukassa kun poni vaan kulki oikeelle, kaikkeni tein mutta ei millään suostunu väistään vasemmalle.
Vaihdettiin sitten suunta ja väistettiin taas ensin ihan vaan käynnissä. Kun Elviksen sai rauhoittumaan lähti väistöt sujumaan taas varsin kivasti. Ei kato mitään ongelmaa taas ;)
Sitten liitettiin laukannosto.
Tähän suuntaan laukat oli siinä mielessä parempia että sain jopa vähän käännettyä. Tosin meijän laukka oli taas sellasta menoa ja meininkiä ettei paremmasta väliä. Poni laukkaa reippaasti, mä pompin, sit ehkä vähän käännellään ja laukataan vaan ympäriinsä vailla päämäärää :D Kamalaa.
Mut hei, mä oon tyytyväinen siihen ettei poni lopettanu laukkaa ite. Tai siis koitti se pari kertaa lopettaa, mut sillonkin sain nostettua takas. Hienoa :)
Mutta joo, en mä oikein muuhun ookkaa tyytyväinen. Suorastaan häpesin itteäni :D Ette ees halu kuvitella miltä näytti se mun laukkaistuminen taas. Mä pompin metrin ilmaan joka askeleella. Kun käänsin.. Oikea jalka oli niin edessä suorana että se tuli melkeen satulasiiven yli, ja sit vasen jalka koitti leikkiä normaalia ja sit mä vaan pompin. Tää on säälittävää :'D
Sitten olikin loppuravit. Elvis paino menemään pikakiiturin lailla ja mä koitin vaan keikkua kyydissä. Vauhtia löytyi ja se vauhti ei lopahtanut muuta kuin Vinskillä uhkaamalla. Kääntelin sitten ja mietin vaan kuinka huonosti tää voikaan mennä. Sitten loppukäynnit.
Marianne selitti tunnin aikana että mähän oon oppinu väistämään, niitä voi jo väistöiks kutsua ja jee jee. Niin, miten vaan :D
Sit se tuli jutteleen. Selitti jotain että "näytät taas siltä että huonosti meni, mikään ei sujunu jne" Kerrankin hän oli asian ytimessä. Tosin, tuotakin se selitti lähinnä vitsillä. :b
Mä en ollut tyytyväinen. No joo, väistöt oli ihan hyviä. Jee.
Laukka istuminen on niin surkeeta Elviksen kanssa ettei mitään rajaa. Poni ei muuta ku juossu alta koko tunnin. Hirveää, niin hirveää. Se oli se huopa.
Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Elviksellä oli yhä kamala kiire. Ravilla mäki ylös ja melkeen jyräsi mut päin seiniä. Varusteet nopeesti vaan pois ja sitten poni pääsi syömään. Mä kävin hinkkaamassa ne likaset kuolaimet puhtaiksi.
Heh :) Ja sitten. Hihhuloin talli-pyörä väliä. Mulla kun oli asiaa. Ja kun mulla on asiaa, on se niin vaikeeta.
"Onko Millalla jotain asiaa kun sä siinä niin odottelet?"
"On, mut ei sillä niin kiire"
"No?"
"Öö, jos en mä nyt kuitenkaan" askel kaksi kauemmas tallista :D Marianne tuli sitten valitettavasti perässä. Koko muu porukka lähti pois.
"No mitäs sulla?"
"Ööm.. Ei sittenkään mitään :D"
"Eiku sano nyt vaan, mun täytyy mennä jakaa heiniä"
"Hyvä, joo ei mitään. (mee jakaa heiniä) Mä en halu häiritä :)" Ja huomioikaa siis että joka välissä mä ilmeilen jotain. (Mahdanko olla ärsyttävä kun aina kun Marianne sanoo jotain niin mä hymyilen vaan. Marianne saarnaa että elä noin tee, yritä ees ja mää vaan hymyilen kauniisti)
"Ei ku sano nyt vaan."
"..."
"Mä istun sit tähän jos sul kestää vielä kauanki" Marianne istuu kivelle. Mulla meinaa räjähtää pää. Eiks se nyt olis voinu vaan mennä jakaa niit heinii :D
Joo, sit mä pakotin itteni kysymään asioitani jottei Mariannen tarvi istua kivellä kovinkaan kauaa. Hirveetä, niin hirveetä se oli.
Tosiaan:
Kentän remontti kestää viikon-kaks. Mariannen laatuarviolla.
Mää saatan päästä Sulolla vielä joskus :'D Oli ihan pakko kysyä, pääsin mä Nikkikselläki. Ja en halu et viiminen Sulo kerta on mikään "putoan kahdesti ja katkon selkäni"
Ja. Viimeinen ja kamalin kysymys ;) Okei, ilman jossitteluja, stoori tulee tässä. Jokunen aika sitten joku kysyi Mariannelta että onko kisoja. Se vastas että elokuussa estekisat, syyskuussa koulukisat. Sen kuullessani mä olin ihan et omg, mun on muuten ihan pakko päästä :D Siis niihin koulukisoihin.
Innostuin ihan suunnattomasti. Miettikää nyt. Koulukisat, voisin jopa ehkä onnistua siinä. Se vois olla jopa kivaa. Innostuin sitten siinä määrin että ihan vahingossa opin parit kouluradat ulkoa, opettelin kouluradan kirjaimet (no, ne ulkokirjaimet ja vaan ton lyhyen radan, mut kumminkin :D) Kuultuani niistä kisoista en oo mitään muuta tehnykkää ku pohdiskellu kisoja, intoillu kisoista, ajatellu kisoja. Koko ajan.
"Onko siis syksyllä niitä kisoja?"
"On"
"Mitäs luulet, olisko ihan tyhmä idea jos mää osallistuisin?"
"Ei olis! On koulu- ja estekisat, että niihin molempiinko?"
"Koulukisoihin vaan" Huomioikaa kuinka suuresti Marianne luottaa kykyihini :'P
Sit vielä jotain luovaa selittelyä aiheeseen liittyen. Tosiaan, kysyin tuolla tavalla. Olishan nyt ollu ihan tyhmä vaan paukauttaa että haluisin sit osallistua joskus syksyllä oleviin kisoihin. Eikös? Ja tosiaan, halusin kertoa Mariannelle että halun niihin osallistua. Halusin siltä siunauksen että hommassa on jotain järkeä ja onhan sitä paitsi kiva että se tietää nyt jo, eikä sit tyyliin viikkoa ennen kisoja (jos ne nyt ovat. Elämä ei koskaan ole varmaa)
Hihiihihi. Mä oon niin innoissani ;) Koitan olla ihkuttamatta tänne, ihkuttelen mieluummin sit kavereille.
Ihihihhi. Toivottavasti ne kisat sit kans on, eikä tapahdu mitään kamalaa. Sit ne ois mun ekat kisat. Ja mä oon niin innoissani, luoja sitä pettymystä jos niitä ei oliskaan :)
Jännittävä reaktio multa tuli.. Vaikka joo, oonhan mä miettiny et koulukisat vois olla mielenkiintoset. Hmm :D
Nyt on sitten tännekin myönnetty tämä asia ja nyt tekin tiedätte tämän suunnitelmani. Estekisoja meen sit korkeintaan katteleen, en näe niihin osallistumisessa mitään järkeä :)
Oikeastaan mun ei edes pitänyt myöntää tätä vielä kuukausiin :D Mutta kun nyt oon tänne laittanu tällasia murusia joitten takia joku on voinu alkaa miettimään, niin miksen sitten saman tien sanoisin suoraan että suunnitelma on tällanen :)
Toivotaan että huomenna menee sitten paremmin. Oon kuitenkin niin tyytyväinen että sain asiani kysyttyä Mariannelta. Oikeastihan ainoa asia joka oli pakko kysyä oli toi kisa-asia. Keksin sit vaan jotain tollasia tyhmiä kysymyksiä siihen ekaks etten joudu heti kysymään sitä pahinta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti