Elovena-tyttö

Ja jälleen tallille. Kuten ehkä saattoi arvata, oli mulla jälleen Kaisa. Jotenkin aavistin, se meni eilen niin mainiosti (tai siis ei se mennyt mitenkään mainiosti, minä vain ylitin itseni jonka ansiosta kaikki näkyi vaaleanpunaisten lasien läpi. Mutta oli se vaan hieno päivä, eilinen siis (: Ehkä tänään saadaan aikaan järkevämpää tekstiä, tuo eilinen kun oli vain tuota plööplööplöö, onnistuinonnistuin -toistelua. Minkäs sille mahtaa, kirjoitan niin tunteella tätä ;) )
Kaisa ei ollut muilla tunneilla, ja meidän tunnilla olivat myös Vinski, Roosa, Salli ja Laki. Kenttäkin oli sulanut lisää, joten päästiin pyörimään vähän isommalla alueella, jes! Ehkä se siitä joskus sulaa kokonaan (tai sitten ei, pääsiäisenä sataa vähintään parin metrin hanget ja sitten lauletaan juhannuksena että on hanget korkeat nietokset, vai mites se meneekään) Hain Kaisulin tarhasta ja aloin harjailla sitä hyvissä ajoin. Päätin että Kaisan tulee näyttää edustavalta, ja tällä hetkellä se tarkoittaa sitä että sen tulee olla mahdollisimman karvaton. Klaappasin irtokarvoja irti loppumattomalla innolla, Kaisan etsiessä viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjasta. Lopulta hevonen alkoi näyttää jo paremmalta (= ei irtokarvoja pitkin sen ruskeaa karvapeitettä) joten saatoin varustaa sen, tällä kertaa täysin.

Köpsöttelimme taas oikein rauhallisesti sinne kentälle, ja nousin selkään. Ensin meillä oli pientä keskustelua siitä, saako Kaisa lähteä käppäilemään alkukäyntejä kun minä vielä säädän jalustimia ja kiristän vyötä. Lopulta putteponi ymmärsi että kyllä se vaan seistä pitäisi, tosin oikein junttimaiseen tapaansa se seistä pönötti keskellä vesilammikkoa. Jalkakylpy ilmeisesti. Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Ratsastin Kaisaa vähän eteen ja tehtiin voltteja. Koitin eilisenkin edestä hakea hyvää tahtia ja asettumista volteille. Joo-o, blondi oli vähän laiskahko, mutta onnistuttiin me välistä kävelemään ihan mukavasti eteenpäin. Volteillekin Kaisa kääntyi ihan nätisti, asettelut nyt on aina vaikeita, kai sillä välillä nokka kääntyi sinne minne halusin. Koitettiin myös vähän ajatella isoja ja pyöreitä voltteja, ei sellasia että Kaisa itse vääntää jotain minimaalisia monikulmioita siellä. Mariannen palattua siirryttiin keventelmään. Se oli muuten oikein mukavaa, tosin Kaisa oli vähän.. löllö. Meni taas välillä vähän hankalaksi keventely kun hevonen liikkui kuin täi tervassa.

Ratsastin ravissakin Kaisaa eteenpäin, välillä suomalainen jopa oikeasti ravasi mukavassa tahdissa eteenpäin! Tehtiin pikkasen voltteja, Kaisa kääntyi edelleen varsin nätisti. Koitettiin tehdä isoja ja rauhallisia voltteja, joissa pysyi ajatus mukana koko ajan. Mariannekin kehui että Kaisalla on ravissaan hyvä tahti, väähän laiska tosin, mutta se on niin mummeli. Tai ei ole, muttamutta. Näkemyseroja.
Ravailimme rauhallisesti ovaaliympyrää, käänneltiin vähän. Kaikki sujui ihan nätisti. Otettiin pienet välikäynnit ja jatkettiin harjoitusravilla ja käyntisiirtymillä.
Joo-o. Mitenkäs sitä nyt sanoisi :D Olimme hukassa. Tai ei Kaisa varmaan kovinkaan hukassa ollut, mutta minä olin. Otin jalustimet aika pian pois (enpä ainakaan päässyt niille kökkimään)
Mitäs ongelmia tässä meidän harjoitusravissa sitten olikaan? Ensimmäinen iso ongelma: Kaisa paineli menemään innoissaan ja laukkaa odottaen. Ei kovin hyvä näitä siirtymiä ajatellen. Ei se kuitenkaan vielä mitään, tämän lisäksi kiltti elovena-tyttö päätti että hän ei mitenkään voi kääntyä vasempaan kierrokseen. Kyllä, se on aivan selkeästi meidän vaikeampi kierroksemme, vasemmalle on aina kääntyminen vaikeampaa. Mutta nyt se hevonen ei kääntynyt lainkaan. Se vaan kiihdytteli ja spurttaili menemään. Minä taas jännityin ja tuijottelin lähes koko tunnin hevosen niskaa. Ei näin.
Mä koitin olla ihan rauhassa, vähän pistää pohjetta läpi ja pitää ulko-ohjan tuntumalla. Sitten oli vielä ne siirtymät, jotka eivät sujuneet myöskään. Alkuun se oli vaan sitä että Kaisa juoksi alta, mä olin etukönössä, koitan pidättää ja mikään ei mee läpi ja lopulta Kaisa vaan painaa ohjalle. Onneksi Marianne keskittyi tähän asiaan ja käski olla rento ja pidättää vain ulko-ohjalta. Lopulta, monien epäonnistumisten jälkeen, saatiin pari hyvää ja kevyttä siirtymää, vaikka ne tulivatkin sen pari(kymmentä) metriä myöhässä.

Ei oikein toiminut, ei alkuunkaan. Onneksi sitten jätettiin käyntisiirtymät ja alettiin niiden tilalla tehdä taas tätä ulko-ohjalta pidäte, myötäys ja eteen. Se toimi oikeasti aika kivasti. Kaisa hidasti selvästi ja mä pääsin myötäämään ja ratsastamaan eteen. JES. Poni muutenkin rauhottui ja päästiin ravaamaan sellaista miellyttävää harjoitusravia, ei sellasta alta juoksevaa.
Sitten vaihdettiin suuntaa. Siihen suuntaan.. No Kaisa kääntyi kyllä oikein hyvin. Mutta hidastukset eivät menneet tähän kierrokseen lainkaan läpi. Hevonen vaan juoksenteli alta tyytyväisenä ja minä koitan parhaani mukaan tehdä asialle jotain. Auts.
Loppuun vielä kevyt ravit. Otin jalustimet takaisin. Ja pitäiskö nyt sanoa taas, että Kaisa oli ihan kamala loppuraveissa :D Oikeasti! Kaisa paineli menemään kuin vanha ravuri, se ei millään voinut kääntyä vaan jyysti toisten perässä, se sai jotain ihme päähänpistoja ja koitti vaikka kesken voltin karata suuntaan x ja mielellään laukalla, Marianne oli taas ihan hurjan pelottava ja sitä piti väistellä, mieluiten laukalla ja kaiken lisäksi oli näääin lähellä ettei rouva Kaisa puraissut palasta Roosa-rouvan takapuolesta. Hirveää, oikeasti! Ajoittain Kaisakin suvaitsi rauhottua ja ravata rennon rauhallisesti, mutta sitten se taas lähti ja oli niin vaan hauskaa, tosin ei mulla.
Lopulta käyntiin. Loppukäynneissä jumppailin ja leikin siellä selässä kun Kaisakin viimein ymmärsi kulkea ihan rauhassa ja nätisti, heh (;

Marianne kävi juttelemassa. Kuulemma se meni oikein hyvin. Jaajaa, totesin että alkutunti meni hyvin, sit siirtymien jälkeen kaikki levis kasaan :D Vaikka kyllä kuulemma tuli pari hyvää siirtymää.
Joo, en mä nyt kovin tyytyväinen tähän tosiaan ole. Alkutunti oli varsin kiva, lopputunti taas kauheeta vääntämistä ettei mitään rajaa. Toisaalta niinkuin Marianne sanoi, niin en oo Kaisalla kauheasti mennyt, ehkä voin jossain määrin antaa tän nyt itselleni anteeksi. Ja hei muuten, historiallinen hetki, ensimmäistä kertaa menin Kaisalla kahdesti peräkkäin! Wou.

Keskelle ja alas selästä. Sitten lähdettiin kohti tallia. Roosalla oli jotain omaa säätöä siellä. Kun aasi ekaa kertaa säpsyi siellä takanamme, niin Kaisakin vähän kauhistui ja koitti vähän karata. Sen jälkeen Kaisa-mamma kaikessa viisaudessaan tuumi ettei ole mitään pelättävää ja niin me lömpsötimme talliin ihan keskenämme, kun muut jäivät takomaan Roosa-ponin päähän järkeä.
Harjailin Kaisan nopeasti pois (nautin siitä uskosta että hevosesta lähtee vähän karvaa :D) Ja kotiin. Ja heihei nyt taas hetkeksi (: