Ketoon vaan, kaikki menee vuorollaan

Arvatkaapa mitä mä eilen tein. Tai "tein" :D
Pyörtyä kupsahdin, ihan ekaa kertaa! Ja selvisin vielä elossa! (et ei niinku tarvi huolestuu kenenkään :) ) Heh. Se oli voimaannuttava tunne kun heräsin sieltä lattialta sillee että mitäs pirua mä mahan täällä tehdä :D

Tänään sitten tallille, iloisesti poljin tuolla, lauleskellenkin melkein. Kun lähestyn kenttää, näen kuinka Pomo lähtee vetämään. Salli säikähtää mukana ja sitten Henna lähtee jumalattomaan lentoon, roikkuu metrin kaks jalustimessa ja irtoaa vasta Sallin pukittaessa. Ja Salli oli VAPAA.
Mä siinä pyöräilin kentän ohi, pistin pyörän paikalleen, astelin talliin, luin taulun (mulla Pomo, siellä myös Sakari, Salli, Vinski, Evita ja Laki. Pomo tuolla ekalla tunnilla tosiaan) sitten kävelin kohti tallin ovea kun kuulen kuinka Erno sai Sallin lopulta kiinni. Se oli tosiaan koko ajan vain juossut päättömästi ympäri kenttää, viuh vaan se meni siellä. Henna yrittää ilmiselvästi tapattaa itsensä just nyt kun se lupas jäädä kuvaamaan :D Ja tippuikin vielä kahdesti, huh huh.

Menin kentän laidalle ja pääsin taluttelemaan Sallia, piti vaan käynnissä talutella ja palautella hevosta. Salli puuskutti siellä sieraimet tötteröllä ja oli ihan pinkeenä vieläkin, välillä koitti vähän raviakin vaikka samaan aikaan koko hevonen tuntui olevan niin rätti ja poikki kuin vain olla voi. Ja kyllä se vaan jaksoi yhtä kulmaa kytätä, kun ekan kerran sinne mentiin niin Sallilta oli ihan mennä pupu pöksyyn, hurja kulma siinä. Kävin sitten viemässä Sallin talliin ja harjasin sitä pikkasen. Sitten pääsin vähän taluttelemaan Roosaa ja lopulta myös Simoa, ennen kuin kävin ripeästi iskemässä Pompelin varusteisiin ja sitten lähdettiin kentälle. Odoteltiin siinä kentän portilla että edellinen tunti päättyisi kun Pomoa alkoi vallan kauheasti lapsettaa :D Poni rupesi turvallaan tonkimaan kuraista maata, kävi sitä hetken aikaa ylähuulella läpi, sitten nosti päänsä ja tuijotteli vallan suloisella ilmeellä eteensä. Ja tietenkin se hetken päästä päätti pyyhkiä naamansa mun hihaan. Suloista.

(Heh, Henna kuvasi, Tiia videoi, jes! Kuvat tulee kun on tullakseen, video kun saan sellaisen valmiiksi. Nyt katsomme video-otoksia :D Ja joo, minä edustan tässä tyylisuuntausta "ei sitä vaatteilla ratsasteta" Ei sen niin väliä.)

Poni kentälle, jonne se laahautui niin laiskasti kuin vain kykeni. Kiipustin Pomon selkään ja lähdettiin kävelemään. Ihan rauhallista alkukäyntiä, jossa koitin keksiä jotain tekemistä. Tehtiin voltteja, joilla oikeasti hain sellaista asetusta ihan kunnolla. Tajusin muuten että asetuksen pitäisi olla "silmäkulma ja sierain näkyy" mutta mun asetus on aina sellanen että silmä näkyy, mut nenä on piilossa. Olen siis ehkä puolessa välissä tuota "virallista" määritelmää. Mutta tosiaan, koitin asetella ponia mahdollisimman paljon, ja saatiinkin ihan kohtuu kivaa asettumista (vaikka se olikin liian pientä tuohon määritelmään) Haettiin myös oikeasti sellaisia voltteja joilla poni olisi asettunut alusta loppuun, ettei se karkaisi omatoimisesti suoraksi voltin viimeisellä neljänneksellä. Ihan ookoo tämäkin, tosin poni alkoi sitten karkailla suoraksi jo voltin puolivälissä ja blääh. Ihan hyvä kuitenkin. Ja kerran, pitkällisen vääntämisen jälkeen saimme jo lähes sellaisen asetuksen jossa näkyi se nenäkin! En kuitenkaan jaksanut niitä sen enempää hakea, kyllä se vähempikin nyt riittää.
Pari pysähdystä otettiin, Pomo pysähtyi hyvin, mikä taas taisi pikemminkin kertoa liian laiskasta käynnistä kuin siitä että olisin ponin oppinut pysäyttämään. Kai me kävelyynkin saatiin vähän eloa kun tajusin naputella sitä meille. Kuitenkin alkukäynneissä Pompeli oli oikein mukava, varsin mukava ainakin.

Siirryttiin sitten kevyt raviin, joissa Pomo jatkoi laiskanpulskeaa linjaansa. Köps köps se meni siellä, pari kertaa se taisi "intoutua" (lue: halusi käydä Sakarin kimppuun) ja ravasi vähän reippaammin. Koitin siis ratsastaa ponia mukavaan raviin.
Ja siis mulla oli ihan sellanen olo alkuun että olen täysin hukassa. Pomon ravi oli sellasta seilaavaa, tahditonta räpellystä, ja musta tuntu että itekin huojun menemään kuin hullu. Ohjatkin nyki tyhjää koko ajan (ja olevinas ne olivat hyvän mittaset. Se oletus jäi kun katoin noita videoita ja noita mun pyykkinaruohjia jotka roikkuivat ihan löysinä. Joko ponin täytyy olla pidempänä/matalampana, tai mun täytyy yksinkertasesti pitää ohjaa vähän enemmän kädessä. Tsiisus)
Tehtiin ravissa vähän ympyröitä ja voltteja. Ponilla oli välillä täysin eri suunnitelmat ja korvat luimussa mentiin että nyt käyn kyllä syömässä tuolta tollasen ponin suihini, hehehe. Pientä keskustelua jouduttiin useimmiten kääntyilystä käymään, mutta kyllä arvon ratsuhumma päätti olla kiltti ja kääntyä lopulta varsin nätisti (lukuunottamatta muutamaa kertaa jolloin sen olisi tehnyt mieli vaan juosta muita nelijalkaisia päin) Koitin vähän ravissakin hakea Pomoa asettumaan, mutta en kauheasti asiaan jaksanut kiinnittää huomiota hankaluuksiemme takia. Otettiin muutama eteenratsastus pitkällä sivulla, Pomo ei olisi oikein millään jaksanut. Ja muutoin oikeastaan koitettiin vain keskittyä tahdikkaaseen raviin ja siihen ettei mulla nykisi ohjat koko aikaa. Loppua kohden niin poni, kuin minäkin parannuttiin huomattavasti. Ainakin tälleen fiilispohjalta ;)

Käyntiin ja sitten alettiin ottamaan laukkaa. Lyhyellä sivulla voltti käynnissä jonka jälkeen laukannosto ja pitkä sivu laukkaa. Ensin mä käppäilin Pompelin kanssa keskellä, enkä oikein uskaltanut mennä, mutta Mariannen käskettyä tajusin että meidän todellakin pitää laukata samaan aikaan kaikkien :D Pikkasen maalailin kauhukuvia siitä kuinka Pomo juoksee kuin tuuli ja minä lennän vähintään ojaan tai jotain.
Poni oli kuitenkin todella kiva. Se odotti nostoa vallan nätisti (no alkoihan se pikkasen innostua ja vähän se koitti että jos nyt pääsisi, mutta korkeintaan se lähti raviin, yleensä vain kipsutteli reipasta käyntiä innokkaan oloisena) ja laukatkin nousivat tosi hyvin. Laukka oli rauhallista ja mukavaa, mä istuin ihan kohtalaisen hyvin, vähän pomppimista siinä on. No ihan ookoosti kumminkin. Ja jes, jälleen onnistuttiin tekemään siirtymät silleen etten minä köninyt kaulalla lojuen. Jee :D Minähän istuin, jippiajei! Laukat ratsu antoi alas tosi hyvin, muutamaan otteeseen meni vähän pitkäksi ponin innostuttua kun edessä kaveri laukkasi, mutta joka kerta kuulo pelasi ja saatiin Pompeli tosi nätisti takaisin käyntiin, ilman mitään kaahailuja. (no ehkä se kerran lähti vähän kontrollista, mutta sekin oli vaan sellasta säälittävää "jos nyt vähän lisään vauhtia enkä annakkaan käynnille")
Hieno poni. Oikein asiallinen.

Sitten otettiin loppuravit. Pomo oli kovin innoissaan, se oli viimein herännyt. Ja siellä se sitten myös meni. Pompeli paahtoi ravia kuin pikajuna ja minä koitin rauhoitella ja olla itsekin iiihan rauhassa. (ja könötän iloisesti eteenpäin. EEIIEI) Vähän lähdettiin myös baanailemaan laukassa, ponille tuli ihan sellainen olo että just nyt irtoaa kunnon laukkaa. Tehtiin sitten vähän ympyrää ja jokunen siirtyminen, sitten pieni poni ymmärsi että laukat on nyt todellakin laukattu, nyt vain ravaillaan. Ja loppuaika ravailtiin hillitysti ja kuunnellen. Poni kääntyi ja oli kaikin puolin oikein miellyttävä.
Paitsi silloin kun se yllättäen ilmeisesti säikähti ääntä katsomosta. Voi voi, Pompeli viuhahti ensin laukkaan, sitten se ilmeisesti tuumi mielessään että hei, jos pukitan kuskin alas niin sitten mä pääsen karkuun vähän lujempaa. Ja tuumasta toimeen, poni veti jokusen köyrypukin. Mä lennähdän kaulalle, poni laukkailee sen verran lähellä aitaa että näin jo sieluni silmin kuinka murskaudun aitaa päin (kauniit kuvitelmat :D) No, en mä murskautunut, en edes tippunut. Pomo seisahtui kun mä vähän horjuin sinne kaulan puolelle, sitten alkoi jälleen jalka kramppaamaan, jolloin mun oli yksinkertaisesti pakko liukua alas. (että ei, en tippunut. Tulin hallitusti alas makaamaan jotta saisin jalkani kuntoon) Pompeli tuijotteli taas kovin myötätuntoisen näköisenä kun ratsastaja kököttää maassa, heh. Ja pian sain sen jalankin kuntoon, hetken kun hypin ympäri kenttää, niin olinkin jo valmis palaamaan selkään ja me siirryttiin loppukävelemään.

Käveltiin, Pomo oli oikein nätisti, heh.
Mä olin ihan tyytyväinen. En nyt silleen, ja paljon meillä on nyt tekemistä (mutta jos tää kesä alkais niin johan helpottais :) ) Mutta sinäänsä. Ei se nyt mitenkään hirveän huonokaan ollut, Pomo on vain niin vaikia poni että siitä hukkuu aina toimintanappulat jollei sillä hetkeen mene. Ja laukkoihin olen tyytyväinen, vielä kun istuisin siellä kuin tatti, penkistä irtoamatta, niin se olis ihan perfect :) (Ja olen tyytyväinen kun en pudonnut, hah. Se on vain joka kerta yhtä ihanaa kun siellä roikkuu kyydissä eikä putoa. Toisin kuin silloin.. Sehän on jo edellisvuosi kun tipahtelin koko ajan :D Että enpäs oo tänä vuonna pudonnut kertaakaan vai? Salliltahan mä viimeksi lensin, olihan se nyt viime vuoden puolella. Wuhuu!)

Keskelle ja alas selästä. Sitten lähdettiin kohti tallia, Pomo aloitti pelleilynsä jo kentän puolella. Hui kun oli muka pakko koittaa rynniä ohi kaikkien, hui. Tallille kun mentiin sai Pomo kulkea raippa nokan edessä, kerran sen piti koittaa että jos nyt vaan juoksisin kuin tuuli tästä, mutta kun ryntäille näppäsin niin totesi Pomo että kannattaisi ehkä sitten kävellä edes suunnilleen rauhallisesti talliin.
Poni nopeasti pois ja sitten kotiin päin :) Täytyy katsoa, tuskin mä tänään noita videoita kerkiän kattomaan. Mutta kunhan saan tehtyä niin sitten pistetään tänne. Järkytetään teitä :D