Perjantai on ylihuomenna!
Jätetään aihe ja palataan oikeaan. Tallillahan olin tänään, kyllä vain. Ja Elvis-ponin kyytiin pääsin tänäänkin :) Tunnillamme myös Jack, Vinski, Pomo, Simo ja Kitty, Elvis oli jo toisella tunnilla.
Kuvailin hiukan - ei ole kuvaaminen ikinä ollut noin vaikeaa. Syytän kentän pölyämistä siitä, etten saanut kuin yhden kahdestakymmenestä kuvasta tarkennettua.. No, elä ja opi, kyllä se siitä. Onhan tuo mun kuvaaminen muutenkin parantunut jo hurjasti, ei se aina voi onnistua.
Meidän tuntimme alettua saatin kipitellä ponin luo. Viimein saatiin Elvis alastomaksi ja otettiin raippa mukaan. Siitä pääsee helposti eroon kuitenkin ja mieluummin me otetaan se mukaan kuin potkitaan lahnaponia eteenpäin.
Aloitettiin alkukäynneillä ja sanotaanko että se tuntui kauhean hankalalta. Jotenkin yksinäiseltä. Ehkä tunne johtui niistä pirun hyttysistä, Pulla pyöritti päätään ja oli kauhean häiriintynyt koko ajan. Ei se tainnut ihan täysillä keskittyä, joten siinä käynnissä oli vähän sellainen fiilis etten saanut täyttä tatsia keltuaiseen. Käveltiin kuitenkin poissa uralta, harjoiteltiin suoruutta ja tehtiin hieman volttejakin. Itseasiassa sain Elviksen aika kivasti liikkeelle ja eteen. Volteillakin haettiin asetusta ja liikettäkin tuntui löytyvän kun muistin pyytää. Silti se ei tuntunut ihan niin hyvältä kuin olisi ehkä pitänyt.
Mariannen tultua lähdettiin raviin. Tänään aiheenamme toimi erinäinen kevennyspelleily ja istunta, jee! Aloitettiin heti ravissa, ensin kaksi tahtia alas ja yksi ylös.
Siitä on niin kauan kun viimeksi olen tätä tehnyt ja muistan kyllä sen, että silloin unohdin joka välissä keventää väärällä tavalla. Yritinkin tällä kerralla oikeasti keskittyä, pusertaa itsestäni sen vääränlaisen kevennyksen.. Silti ajoittain vain unohdin ja keventelin onnellisesti ihan normaalilla tavalla :D
Suurimmaksi osaksi osasin kuitenkin keventää kaksi alas ja yhden ylös. Alkuun se oli kovin hapuilevaa, tahti katosi koko ajan, mutta lopulta mä aloin tuntea sen kevennyksen valssina ja yllättäen se tuntui jopa helpolta. Hah, oikein tanssimme ponin kanssa. Minä lauloin "vanhoja poikia viiksekkäitä", poni puksutti eteenpäin iloisesti ja keskityttiin lähinnä uran seuraamiseen. Välillä käännettiin jotain volttia, joilla yritin todella haastaa itseni pitämään sen kevennyksen oikeana. Se oli oikein hauskaa. Tosin mun valssit menivät aina ihan pipariksi kun Marianne meni avaamaan suunsa. Tanssi on herkkää puuhaa - ei se onnistu jos keskityn johonkin muuhun.
Vaihdettiin kevennys ja alettiin nousta kaksi tahtia ylös ja yksi alas. Tämä oli kauhean paljon vaikeampaa. Ensin pysyin ylhäällä suunnilleen 1½ askelta ja jos joskus sain pidettyä takapuoleni ylhäällä kahden askeleen ajan, niin seuraavassa hetkessä rojahdinkin jo muutamaksi askeleeksi alas. Vaikka kaikkeni yritin, niin touhusta ei meinannut tulla mitään. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että pientä ponia tultiin juoksuttamaan toiseen päähän kenttää. Selkeästi se häiritsi Elviksen herkkää mielentilaa ihan liikaa. Yritä siellä sitten killua jalustimilla kun poni kyylää henkensä edestä pikku shettistä ja kaahaa menemään kuin ferrari, jännittyneenä kuikuillen.
Lopulta aloin unohtaa sen ajatuksen "siveästä jalustimille nousemisesta" ja päätin vain että nousen sieltä satulasta ylös millä hinnalla hyvänsä. Käytännössä se oli sellaista suorilla jaloilla seisomista, mutta ainakin aloin saada siitä kevennyksestä kiinni ja se alkoi tuntua pikku hiljaa taas valssilta. Toki tahti hukkui useammin kuin siinä "kaksi alhaalla" versiossa, mutta olin oikein tyytyväinen suoritukseeni.
Käveltiin hetki ja vedettiin henkeä. Samalla keräiltiin jalustimet ristiin kaulalle. Jippii :)
Paksut tädit tässä menevät
Lähdettiin humputtamaan harjoitusravia ilman jalustimia. Piti tehdä siirtymiä käyntiin mahdollisimman paljon istunnan kautta.
Huh hei, tämä alkoi ihan tosi loistavasti. Elvis veteli kilareita siitä ponista, joten me mennä viipotettiin kuin hullut siellä. Keltainen laukkaili ja ravaili täysillä sinne ja tänne, samalla kun täti heilui sieltä kyljeltä kyljelle ja koitti roikkua mukana. Heitin raipan siitä pois ja siirryin toiseen päähän hetkeksi pyörimään ympyrälle. Minähän en tietenkään luovuttanut ja ottanut jalustimia, vaikka Marianne niin kehoittikin. Jalustimet on nössöille.
Ravailtiin epämääräisellä ympyrällä, yritin asetella sisälle parhaani mukaan ja hidastaa ponia. Etsimme rentoutta ja rauhallisuutta. Kyllä siinä jonkin aikaa meni, mutta lopulta Elvis alkoi tuntua vastaanottavaisemmalta. Kun musta alkoi tuntua siltä että Pulla ei räjähdä heti tilaisuuden tullen, saatoimme lähteä käyttämään suurempaa alaa kentästä. Alkuun käänsin hieman liian aikaisin, otettiin rauhassa, mutta kyllä me lopulta päästiin ihan kivasti kulkemaan siellä lähempänä sitä "hurjan pelottavaa" pikkuponia.
Kun pääsin pois ympyrältä, aloin tehdä myös siirtymiä. Täytyy sanoa että alaspäin ne eivät sujuneet lainkaan hyvin. Ehkä Elvis oli sen verran jännittynyt ja menossa, tai sitten meikäläinen ei jaksanut istunnalla vaikuttaa. Joka tapauksessa, käyntisiirtymät olivat hitaita, niin hitaita. Me vain hipsuteltiin pikkuravia ikuisuuden verran ennen oikeaa käyntiä. Eikä istunnalla tuntunut saavan sitä vähääkään aikaiseksi, joka yleensä onnistuu. Kovin huonoja siirtymiä.
Käynti oli ihan okei, ei se täysin lösähtänyt välissä. Raviinsiirtymät olivatkin vallan kivoja. Ensimmäisellä pohkeella keltainen siirtyi raviin, ei tarvinnut tuupata lainkaan. Ja mikä parasta - me saatiin jokunen siirtymä raviin ihan sillä istunnalla. Jollain tavalla sain avattua sitä istuntaa ja Elvis oikeasti lähti sen avulla raviin. Olin tosi tyytyväinen. Joskus piti istunnalla pyytää kahdesta, joskus sekään ei mennyt läpi ja piti tyytyä pohkeeseen. Mutta ne muutamat onnistumiset, kun sillä ensimmäisellä istuntapyynnöllä poni lähti kiltisti, rauhallisesti, ikään kuin kokeillen raviin. Se tuntui kysyvän, että tätäkö nyt haluttiin. Itse koin, että parempi niin kuin että ryykäistäisiin täysillä matkaan. Mageeta, yksinkertaisesti.
Kyllähän ponilla sitten oli sitä, että se jännittyi. Melkein aina kipiteltiin pois sieltä pelottavan ponin luota. Saatiin kuitenkin homma aina järjestykseen ja peltopäässä oltiin varsin rauhallisia ja mukavia. Joten ei tuo mitään.
Siirryttiin sitten käyntiin ja kerättiin jalustimet takaisin. Laukka otettiin vuoronperään, yhdet nostot molempiin suuntiin. Valmisteltiin käynnistä, tehtiin voltti lyhyen sivun keskelle ja siitä nostettiin laukka. Hyvin yksinkertaista.
Ensin oikeaan kierrokseen. Voltti oli aika fine, ei siinä sen ihmeempiä. Ihan kivasti asetuttiin, koitin pitää ponin liikkeessä. Laukka nousi oikein hyvin. Tänään se laukkakin oli varsin ponnekasta. Ei mitään raahustamista nähnytkään, pikemminkin liiankin railakasta. No, pysyttiin ihan pöksyissämme ja hienosti siirryttiin takaisin käyntiin. Joten ei siinä mitään.
Vasempaan kierrokseen tuli ihan suunnattoman magea nosto. Se voltti oli taas ihan perus, minä tuskastelin asetuksen vaikeuden kanssa ja sitä rataa. Mutta nosto, oi että. Minä valmistelin rauhassa ja istuinluun pyöräytyksellä sain ponin pomppaamaan sinne laukalle. Mukavan ponnekas, reipas nosto ja heti kun sitä pyysin. Mariannekin kehui sitä ja me Pullan kanssa väkerrettiin laukkaa se pitkä sivu ja sitten käyntiin. Hieno poni.
Kaikkien suoritettua jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Marianne tosiaan piti tuosta laukannostosta. Ja siinä kun mentiin ilman jalustimia ja kun poni oli pikkaisen yli-innokas, niin se totesi että sain sen peräti taivutettua sisäpohkeen ympäri. Jee, se onnistui :D
Mä olin tähän varsin tyytyväinen. Toki ponin skitsoilu nyt oli mitä oli, mutta eipä tuo mitään. Ainakin keltuainen liikkui tänään. Tämä oli ylipäätään kiva tunti. Meni hienosti. Paljon niitä hyviä puolia. Ehkä me selviämme nyt viikon verran, ensi keskiviikkoon ilman ratsastusta.
Joo. Keskelle ja alas selästä. Köpsöteltiin ponin kanssa talliin, harjasin sen huolellisesti ja menin asentamaan martingaalin takaisin. Sitten vain kotiin päin. Hyi, siellä on niin pimeää jo. Kohta me ratsastetaan pilkkopimeässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti