Eilen olin tallilla käymässä. Lahjottiin Marianne upealla kirjatekeleellämme. Olipahan todella hieno.
Tänäänkin olin toki tallilla.
Ja Evita.
Ei varmaan tarvitse edes kertoa, kuinka pettynyt minä taas olinkaan. Melkein itketti. Mistä minua taas rangaistaan?
Päätin myös, että en edes yritä. En edes yritä olla positiivisempi, en edes yritä ajatella että se voisi sujua. Lähdin ihan siitä, että se menee päin persuksia, mikään ei onnistu ja keikun epätoivon partaalla. Ikinä se positiivisuus ei ole auttanut, ikinä yrittäminen ei ole toiminut. Miksi siis edes vaivautua?
Evita oli toisella tunnilla ja meidän tunnilla olivat myös Elvis, Simo, Laki, Jack ja Vinski.
Katselin ja kuvailin taas hiukan. Sitten auttelin ponien kunnostamisessa. Lopulta myös tuntimme alkoi ja saatoin sipsuttaa Evitaisen luo. Epätoivoisena. Heh.
Uusia kuvia Muumimammasta. Lauralle kiitokset (:
Meillä oli tänään taas sijainen, Karkki piti jälleen tunnit. Marianne on kipeänä - tai ainakin äänettömänä.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Otin rauhallisesti, tarkoituksenahan ei ollut onnistua, joten oli oikeastaan ihan sama miten me kävellään. Hiukan koitin pitää ponia liikkeessä ja ihan hyvin tuo etenikin. Sen lisäksi pidin huolta että Evita pysyy poissa uralta ja tehtiin muutamia voltteja. Ei siinä kääntymisessä tai suoraan kulkemisessa ollut mitään ongelmaa, hienosti rouva kulki ja teki kaiken kuten pyysin. Kai se oli oletettavaakin, Evitan kanssa sujuu kun ei tarvitse tehdä mitään.
Asetuksia en volteille hakenut. Ensin hiukan yritin, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin en jaksanut ruveta väkertämään. Kirjava on niin iso ja massava, asetuksen hakeminen tuntui liian työläältä - varsinkin kun en halunnut lähteä hakemaan "onnistumista". Jos päätän onnistua Evitan kanssa, niin siitä ei hyvää seuraa. On parempi vain tehdä vähän sinnepäin. Siksi asetuksetkin saivat jäädä odottamaan niitä poneja, joiden kanssa haluan onnistua.
Jakauduttiin pian pääty-ympyröille. Minä, Elvis ja Laki jäätiin peltopäähän suurelle ympyrälle. Käveltiin siinä hiukan, haettiin välimatkoja kuntoon. Ihan kivasti mentiin.
Ajattelin liioitella tänään tuon johtavan ohjan kanssa. Se tuntui hyvältä idealta - yksinkertaiset keinot yksinkertaisille hevosille.
Siirryttiin pian kevyt raviin ja lähdettiin keventelemään ympyrällä. Mua kauhistutti. Evita oli edeltävällä tunnilla ollut hieman.. räjähtelevä. Ja koska itse en osaa sillä ratsastaa, niin minähän odotin sellaista sekopäistä juoksentelua suuntiin x ja y. Voidaan sanoa että sitäkin tuli, mutta yllättävän rauhallisina me pysyttiin.
Siinä ei tuntunut olevan mitään logiikkaa - välillä Evita ravasi oikein nätisti, oikein rauhassa. Välillä se meinasi lähteä kaahaamaan, mutta sain sen käännettyä ja hidastamaan. Mutta auta armias - välillä se vain päätti, että nyt juostaan täysillä toiseen päähän kenttää. Silloin en saanut käännettyä, en hidastettua. Keikuin vain hirveässä etukönössä ja koitin kiskoa paksumamman hidastamaan, kun se päätön juoksentelu ei nyt ihan ole suvaittavaa käytöstä pieniltä hevosilta.
Aina tuollaisen räjähdyksen jälkeen päästiin taas pari kertaa ympyrälle ongelmitta, kunnes poni sitten taas vain räjähti ja painoi menemään. En ymmärrä.
Räjähtelyä lukuunottamatta meni ihan ookoosti. Vähän minä kökötin, kiskoin ja panikoin kun se kääntäminen meinasi välillä epäonnistua täysin. Saatiin kuitenkin jokunen ihan nätti käännös yhteisymmärryksessä ja ravailtiin varsin fiksustikin sitä ympyrää.
Itse tietenkin olin taas koko ajan vinossa, etukenossa ja jalustimetkin vammailivat, koska se Evitan satula on maailman hirvein tekele. Mutta se on jo toinen juttu.
Seuraavaksi harjoitusravailtiin ympyrällä. Otettiin kaksi nopeaa käyntisiirtymää per kierros, kolme askelta käyntiä ja takaisin raviin. Tämä oli varmaan tunnin parhaimmistoa. Räjähdeltiin tässäkin ja puuhailtiin jotain täysin omaa. Samoin Evita tuntui jotenkin kovalta suustaan, se melkein painoi ohjalle välillä.
Mutta käyntisiirtymät lähtivät sujumaan vallan mainiosti. Ensin se oli vähän sellaista ja tällaista, siirtymä oli löysähkö, käyntiä tuli liian monta askelta, pohje ei meinannut mennä läpi.. Päätin kuitenkin oikeasti ratsastaa ponin nopeaksi, muistutin raipalla ravisiirtymisen tärkeydestä ja koitin siirtää käyntiin mahdollisimman kevyesti. Lopulta tuli aika mageita siirtymiä - karvajalka siirtyi nopeasti käyntiin, käveli siinä ihan ookoosti eteenpäin ja siirtyi raviin tasan kolmen askeleen jälkeen. Jee!
Tosin ravia voisi kai kuvailla lähinnä löysäksi yritelmäksi, mutten ruvennut ratsastamaan eteenkään kun Evita harrasti sitä perhanan räjähtelyä..
Mun uskomaton kouluratsastajaistunta on tässä parhaimmillaan. Hyvin hidastuu hevonen näin.
Hyvä kun ei kaaduta. Hepasta löytyi liikettä.
Loppuun otettiin vielä laukannostoja välikäyntien jälkeen. Tarkoituksena oli ravata puoliympyrää ja nostaa siitä ympyrän avoimelta sivulta laukka. Juu-u, olin "ihan varma" että tämä tulee tietenkin onnistumaan.
Koko homma alkoi siten, että minä yritin kyllä parhaani, mutta ratsuni oli sitä mieltä, että on paljon kivempaa laukkailla ympäri kenttää kuin sekopää. Kaahotettiin puolelta toiselle ja mitkään pyyntöni eivät tuntuneet toimivan. Evita nyt halusi vain juoksennella. Vaihdoin ympyrää ja menin Vinskin ja Jackin kanssa nostelemaan laukkoja. Täältäkin hilpaistiin pois kerran jos toisenkin, kunnes lopulta sain parkkeerattua Evitan Vinskin imuun.
Sen jälkeen alkoi kolmannen askellajin harrastuskin helpottua. Alettiin pysyä ympyrällä jo huomattavasti paremmin. Välillä kävelin, välillä sain sentään ravattua sen toisen puolen ympyrästä. Laukka taas oli mitä oli, sellaista mopoilua ettei paremmasta väliä. Tuohon vasempaan kierrokseen laukat nousivat hyperhuonosti. Ei meinannut nousta niin millään, pikemminkin vain juostiin täyttä ravia. Silloin kun nousi, niin oikaistiin reittiä monella metrillä. Se oli vähän köykäistä kaikin tavoin, ei vain lähtenyt.
Oikea kierros sujui laukan osalta paljon paremmin. Evita innostui ja nosti helposti. Minä taas puskin vain täyttä vauhtia irti niistä karvakintuista, koitin hiukan ohjatakin jottei nyt vallan juostaisi missä sattuu. Oikeastaan se laukka oli melkeinpä hyvää tähän oikeaan kierrokseen - nousi aika istuntavoittoisesti, pysyttiin suunnilleen reitillä ja sain hiljennettyäkin hienosti. Eikä Evita tainnut enää tässä kierroksessa edes juosta toisten ympyrälle (tai ehkä tämä on toiveajattelua jo :D)
Jäätiin vielä kevyt raviin ja kevenneltiin hiukan loppuun. Mamma oli kaikkensa antanut ja niin pirun löysä, mutta annoin sen olla. Kunhan pysyi ravissa. Heppa meinaan ihan valui hikeä kun se oli paahtanut jo kaksi tuntia menemään kuin päätön kana.
Ravailtiin rauhassa, löysäsin ohjaa ja Evita oli vallan kiltisti. Keskityin vain siihen ettei valuttaisi uralle, mikä olikin yllättävän helppoa. Oikein hienoa.
Uskokaa tai älkää, mutta tämä tulee jo melkein lihasmuistista..
Kuinka voikaan jalka näyttää noin vääntyneeltä. Ja kädet nousee.
Vielä loppukäynnit.
Hmm. Tämä meni valovuosia paremmin, jos verrataan aika moneen viime tuntiin Evitan kanssa. Ei se nytkään kyllä hyvin mennyt.
No, joka tapauksessa olin tyytyväinen. Vähän sellaista ja tällaista, mutta olin tyytyväinen. Homma sujui odotettua paremmin.
En silti tykkää. Turhauttavaa.. Sanotaanko että selästä alas tullessa itketti vähemmän kuin sinne mennessä? Se varmaan kuvaa ihan hyvin tätä fiilistä..
Käveltiin loppukäynnit, sitten keskelle ja alas selästä. Käveltiin Muumimamman kanssa talliin, riisuttiin varusteet ja sitten pesulle. Huih, voi pieni karvamammutti olla hikinen raskaan työpäivän jälkeen. Evita pääsi tarhaan odottamaan, kun taas me lähdettiin kotia kohti. Jälleen.
Katsoin että viime viikolla kirjoitin todella epäselkeästi. Toivottavasti tämä oli jo parempi.
Lauantaihin (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti