Aamulla jo katsoin että tänään lähtee: aurinko paistoi, oli lämmintä ja enkelkuorot lauloivat maan päällä Jeesuksen uutta tulemista. Pitkästä aikaa pääsee tallille, on lomaa, sai nukkua (mitä nyt sai herätä viideltä kun kissa päätti oksentaa pitkin kiipeilypuita, mutta ei sekään mitään kun oli ratsastuspäivä!) ja kaikki oli aivan loistavasti.
...Kunnes sitten siinä neljän aikaan katsoin pihalle ja siellä sataa kaatamalla vettä. Anteeksi mitä, että julkeaakin alkaa sataa vettä juuri siinä vaiheessa kun minä olen hiljalleen lähdössä. Varsinaisen julmaa pilaa, mutta näin se kai vaan on ja keskiviikkona on aina oltava vähintään hirmumyrsky tai vesisade. Muuten se päivä pääsisi liian helpolla.
Tallilla tosin ei enää satanut ja ilmakin oli lämmin, joten ihan hirveää petosta ei luontoäiti nyt sentään minulle tehnyt tämän hirmuisen odotuksen päätteeksi.
Mulla oli Jack, tunnilla myös Vinski, Artsi, Pomo, Nikkis ja Simo, Jack oli myös ensimmäisellä tunnilla. Siellä oli kovin kylmä (no, oli siellä lämminkin, mutta samaan aikaan ihan liian kylmä) mikä vähän häiritsi suunnatonta riemuani, mutta joo. Olihan se oikein kiva olla pitkästä aikaa hipelöimässä poneja, ei haitannut edes Jackiläisen selkään joutuminen!
Katselin tunteja ja mussutin hiukan kakkua, sitten harjailin pienen ponin siistiksi ja heitin sen varusteisiin. Jack katseli mua kuin huononkin vitsin heittänyttä kun yritin saada sen mukaani kentälle, eikä innokkuus ainakaan kasvanut Lehmän laahustaessa kohti kenttää kuin hirttotuomiota odottava. Heppa oli aivan sitä mieltä, että päivän työt on tehty ja että loma oli liian lyhyt näin uutterasti työskenteleville ratsuille.
Valitettavasti ponin mielipiteitä ei kyselty, vaan ilkeä akka kiipesi kyytiin ja hevonen joutui kävelemään. Jack oli laiska kuin pikkuinen ameeba, se ei olisi mitenkään jaksanut. Jouduin tuuppimaan käyntiä eteenpäin vähän koko ajan, kun heppa ei muuta kuin lösähdellyt hipsuttelemaan. Koska tässä on nyt tämä lyhyt tauko ollut, otin lähinnä vain oman istumiseni kannalta nämä alkukäynnit. Sitä suoruutta, olkapäät taakse, lantio tasan ja jalustimet jalkoihin. Oikeastaan ainoa minimaalinen ongelma oli se, että yritin tässä alkukäynneissä tarjota ohjaa Jackille vähän liiankin kanssa, enkä millään meinannut uskaltaa ottaa ohjaa käteen ja kyynerpäähän kulmaa. Sekin oli kuitenkin aika nopeasti korjattu, jonka jälkeen saatoin olla peräti ihan suht tyytyväinen omaan olemiseeni.
Tehtiin muutamia ympyröitä, asettelin ponia, mutta pääasia oli se eteneminen. Jack ei jaksanut liikkua, mutta jos sitä meni vähän kovemmin potkaisemaan, niin hevonenhan oli hypätä täplistään ulos. Oli oma hommansa siinä, että sai pohjetta läpi ilman että Lehmä jännittyy samalla liiaksi.
Jatkettiin käyntejä tekemällä suuria serpentiinikaaria toisella pitkällä sivulla. Kunnon taivutus, suoristukset välissä ja toinen pitkä sivu kevyt ravissa. Kaarteet sujuivat hyvin ja Jack taipui molempiin suuntiin kun vain muistin kunnolla pyytää. Nukahtaa se kyllä meinasi kesken kaiken, mutta muuten siis oikein hyvä. Ravia joutui kaivelemaan ihan urakalla, eikä hölkkä kyllä edennyt yhtään mihinkään. Siksipä jätettiin taivuttelut pian sikseen ja otettiin pelkästään kevyttä ravia uraa pitkin.
Kun saatiin kunnon baanaa alle ja reipasta ravia eteenpäin, alkoi Jackiekin hiukan jo edetä. Välillä se jopa juoksi alta ja meinasi jännittyä, mikä alkoi koko alkutunnin matoilun jälkeen tuntua jo ihan virkistävältä vaihtelulta. Eteenpäinpyydettävä se silti oli, tehtiin hiukan reippaampaa ravia pitkille sivuille ja pyörittelin heppaa ympyröille. Homma sujui varsin nätisti ja hevonen tuntui kivalta - vaikka se laiska olikin, niin fiilis oli jopa suhteellisen pehmeä ja kuuliaisesti ruuna suoritti. Terävyys ja suurin herkkyys vain uupuivat, jonka lisäksi Jack makasi hiukan ohjallakin kun väsymys iski pieneen mieheen niin kovin vahvasti. Lopulta päästiin kuitenkin kävelemään hiukan välikäyntejä, sai uuttera työmieskin levätä välissä.
Laukkoja varten jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle: isot äijät toiselle, pikkuponit toiselle. Käveltiin vielä hetki, sitten lähdettiin rytkyttämään hieman harjoitusravia. Jack juoksi alta, samalla kun täti yritti saada kroppansa hallintaan. Kun minä en enää pomppinut kuin perunasäkki, uskalsi Jackiekin ravata rennompana ja rauhallisempana. Hetken ravailun jälkeen pitikin vaan nostaa laukka ja laukata ympyrällä. Helposta tehtävästä saa muuten suunnattoman vaikean siinä vaiheessa, kun hevonen on kuin eläväkuollut ja seura on vähintään yhtä virkeää! Ensimmäinen laukannosto oli yhtä ajamista kun minä en saanut lantiota pyörimään ja Jack taas ei jaksanut laukata. Lopulta sieltä nousi ihan mukavasti se kolmaskin askellaji, joka sujui kyllä siis ihan hyvin... Mitä nyt säännöllisin väliajoin tipahdettiin sille raville.
Joskus se oli täysin mun syyni, kun käänsin liian pienelle ympyrälle/sähläsin selässä/en ylläpitänyt laukkaa. Joskus Jack vain väsähti ja tipahti raville ja joskus meinattiin karauttaa toisia päin, jolloin oli pakkokin siirtyä hitaampaan askellajiin.
No, kokonaisuudessaan olin silti oikein tyytyväinen. Laukka pysyi pitkiäkin pätkiä yllä, Jack ei missään vaiheessa lähtenyt lapasesta ja laukannostot paranivat ensimmäisten viiden jälkeen jo huomattavan paljon kevyemmiksi. Jack eteni laukassa hyvin ja reippaasti, mitä nyt kaaduttiin sisälle vähän koko ajan. Reitti kyllä pysyi, mutta ihan selvästi kirjava pisti kantaten, oikeaan kierrokseen huomattavan paljon pahemmin kuin vasempaan.
Täti keikkui selässä taas miten keikkui, kyllä mä satulassa pysyin, jalustimetkin olivat ajoittain oikein hyvin. Ehkä eniten ahdisti se, kun tuijotin koko ajan kenttähiekkoja ja kaaduin itsekin sisälle niillä ympyröillä.
Se oli hurjaa työntekoa, mutta nyt sentään ratsastaja pysyi ihan elävien kirjoissa. Ponista ei voi sanoa samaa, joten heti kun lupa heltisi, päästin sen kävelemään pidemmin ohjin.
Loppuun otettiin hieman ravia, ensin ympyrällä alle ja sitten kahdeksikolla. Lehmä meni kuin hidastetussa elokuvassa, enkä meinannut millään saada sitä vauhtia lisää. Hipsuteltiin sitten vaan alitemmossa, haettiin pyöreää reittiä ja kevyttä asetusta. Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin.
Mariannen mukaan olin jäntevämpi tänään, enkä näyttänyt niin heiveröiseltä kuin yleensä. Voitto kai sekin, tai sitten olen lihonut.
Mä olin tyytyväinen. Poni oli vallan uuttera ja päästiin oikein kivasti tekemään. Ja siis niin - mua ei jännittänyt mennä Jackillä tauon jälkeen, eikä edes jännittänyt laukata tämän hurjan loman jäljiltä. Se on loistavaa.
Jack oli väsynyt. Se kävi erittäin selväksi siinä vaiheessa, kun kesken loppukäyntien poni vain pysähtyi keskikaartoon ja jäi paikoilleen puuskuttamaan. Mun kävi herraa sääliksi, joten hyppäsin alas selästä, löysäsin vyötä ja taluttelin loppuajan maastakäsin. Jackie raahusti perässä aivan väsähtäneenä, kunnes sitten päästiin jatkamaan matkaamme talliin. Heppa tosin päätyi vielä pesuun, kun kirjava oli suorastaan valunut hikeä, mutta sen jälkeen pääsi sekin lepäilemään.
Koska mulla on nyt loma (jee!!) niin päätin ottaa ilon irti näistä viimeisistä rikkaista viikoista. Menen siis tällä viikolla myös perjantaina ratsastamaan, saanpahan ruhoni liikkeelle ratsastustauon jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti