Olin ihan hirveän myöhässä taas ja mulla oli Jack, tunnilla myös Evita ja Simo, Jack vain mun kanssani. Ei kai siinä muuta kuin kiireesti raappaamaan kuraponia kuorrutuksestaan, varustamaan samaista likaotusta ja lopulta harppomaan sitten kentälle sen kanssa. Oltiin tosin ajoissa tänään, mutta silti pitäisi ehkä yrittää lähteä ajoissa.. Tai edes vähän aikaisemmin.
Kuvista kiitokset taas Hennalle!
Matka kentälle oli pitkä ja raskas, sillä paarmat olivat syödä pikkuhepan suihinsa, eikä Jack siksi millään meinannut kävellä. Heppa saikin partavettä joka piti verenimijät loitolla, jonka jälkeen meikä kiipesi selkään ja aloitettiin totinen työskentely.
Jack oli selvästi reippaampi kuin keskiviikkona, mutta silti se oli löysä. Aika pian sitä joutui taas tuuppimaan eteen, kun ratsu oli jämähtää ihan paikoilleen laahustamaan. Saatiin kuitenkin mukava käynti sieltä kaiveltua ja heppa kulki kivasti. Sen lisäksi pyöriteltiin iloisesti ja rauhallisesti niitä voltteja. Tulipa siinä myös päätettyä, että voisin kerrankin ihan vaatia ja ratsastaa Jackiä kuten normaalia hevosta, sen sijaan että kuvittelen että se on joku kristallivaasi, joka särkyy vääränlaisesta hengityksestäkin. Hain poniin rentoutta, kuljettiin ihan kevyellä tuntumalla, mutta volteilla mä asetin ja otin sen taivutuksen kerrankin ihan kunnolla haltuun. En jättänyt pohkeita irti "koska heppa varmaan saa sävärit" enkä tyytynyt siihen pieneen asetukseen "koska kyllä se nyt sinnepäin teki", vaan päätin nyt vihdoin ja viimein oikeasti tökkäistä sen sisäpohkeen kylkeen ja taivuttaa Lehmän sen ympärille. Ihan yksinkertaisesti.
Yllättäen kun ratsastaa hevosta kunnolla, sekin tulee paremmaksi. Kuka olisi aavistanut! Kun minä uskalsin ihan reilusti asettaa ja työntää ne pohkeet kylkiin, tuli Jack ihan alta aikayksikön rennoksi, pyöreäksi ja vastaanottavaiseksi. On lähes surullista, että oikeasti keksin ottaa itseäni niskasta kiinni vasta nyt, vaikka poni on tosi hyvin jo aiemminkin mennyt. Enpä silti ole aiemmin uskaltanut ratsastaa, vasta nyt tauon jälkeen näemmä alan päästä tästä Elvis-syndroomasta eroon.
Siirryttiin kevyt raviin. Kun hevonen tuntui hyvältä jo käynneissä, ei siinä mennyt kauaa ennen kuin se oli vähintään yhtä hyvä myös ravissa. Hetkisen me juostiin alta, minä hain rauhallista kevennystä ja kääntelin niitä voltteja, joilla hain asetuksen ihan samalla tavalla läpi kuin käynnissäkin. Pian Jack rentoutui, pyöristyi ja kulki ihan loistavasti. Se kuunteli, se oli avuilla ja se tuntui samalta kuin silloin aiemmin, kun en vielä ollut kyllästynyt! Itse asiassa tätä mä olen odottanut ja sen takia en ole nyt niin innoissani Lehmällä mennyt - siitä on puuttunut se mystinen tunne ja "jokin" ja mua on rasittanut kun en ole saanut sitä taiottua takaisin. Nyt se onnistui. Se oli avuilla, se oli vastaanottavainen. Se tuntui todella hyvältä.
Enkä ollut edes ainoa, Marianne hehkutti kuinka rento se hevonen on ja jopa kentänlaidalla kuikuilevat toverit olivat samaa mieltä! Mehän mentiin hyvin!
Pyörittelin jonkin aikaa vain niitä voltteja ja fiilistelin sitä helpoutta ja tatsia joka poniin vain löytyi. Sitten Marianne kehoitti tekemään muutamia lisäyksiä siihen raviin, sillä rentona Jack ei riko niitä laukalle ja meidän pitää kuulemma tälleen varovasti alkaa hakea niitä. Tein muutamia lävistäjiä, joilla tuupin ravia ihan silleen varovasti eteenpäin. En halunnut hukata sitä tuntumalta, enkä rikkoa laukalle, joten otimme ihan rauhallisesti. Pikkuhiljaa uskalsin pyytää enemmän kun tuntui ettei se pieni pyyntö mene kunnolla läpi ja kyllä sieltä sitten irtosikin sellaista suurempaa liikettä meidän raviimme! Jack teki niin hienolla asenteella ja muutamien toistojen jälkeen lopetin, kun pelkäsin että hummani väsähtää kesken. Kun eihän meidän ollut tarkoitus piiputtaa sitä, vaan tehdä ihan tällaista hyvänmielenlisäystä.
Ravailtiin vielä hetki ihan uraa pitkin, voltteja tehden. Heppa alkoi väsyä, joten muutaman kerran nostelin sitä päätä ylemmäs, ennen kuin annoin sen vaan ravata vähän pidemmällä ohjalla. Niin kuuliaisesti Jack venyi tuntuman mukana ja saatiin siitä jäädäkin jo käyntiin. Hirmuisen hieno poni!
Laukat otettiin vuoronperään uraa pitkin ja saatiin Jackin kanssa aloittaa. Kun keräsin ohjat käteen, jännittyi Jackie ihan välittömästi. Niska nousi ylös ja heppa suorastaan jäkitti ohjaa vastaan. Tein siinä voltin, koitin itse olla rauhassa ja asettaa ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Suurin jäkitys lähti, mutta se rentous ei silti löytynyt. Lähdettiin joka tapauksessa nostamaan laukkaa, sillä sen hevosen rentouttamiseen olisi saattanut kulua ihan hulluna aikaa, enkä silti olisi välttämättä onnistunut. Saatan kuitenkin jännittyä edelleen, vaikka se tiedostettu jännitys onkin jo kadonnut tässä kesän myötä.
Nosto oli mitä huonoin, kulutettiin koko pitkä sivu ravia veivaten ja lopulta kaiveltiin Mariannen avustuksella se laukkakin ylös. Laukka kuitenkin tuntui ihan hyvältä ja mäkin olevinas istuin siellä kivasti ja pahemmin irtoilematta (ja sitten katson kuinka kökötän etukenossa joka kuvassa. Mutta hei, se tuntui ihan hyvältä!)
Mulla oli suunnitelmana kääntää todella ajoissa. Käytettiin vain puolta kenttää, mutta siitä huolimatta Jack kyttää sitä porttipäätä ja jännittyy jos joutuu menemään "liian lähelle" sitä. Ajattelin etten viitsi laukassa tapella asiasta kun se on kuitenkin vaikeampaa mulle itselleni, joten käänsin jo todella hyvissä ajoin ennen sitä meidän niin sanottua lyhyttä sivua. Ilmeisesti kuitenkin Jackin mielestä mikä tahansa käännöskohta on liian lähellä porttipäätä, joten sehän tuijotti järkyttyneenä niitä pieniä vihreitä miehiä ja tahti lähti hieman lapasesta.
Sekunnin ajan meinasin keikahtaa jalustimille möllöttämään ja ihmetellä kuinka julmasti poni minut pettikään, kunnes se pieni Mariannen ääni huusi jossain pään sisällä että istu alas ja ota pidäte. Kerrankin rationaalinen ajattelu saavutti minut myös hädän hetkellä ja tajusin istua alas ja ottaa sen pidätteen. Muutama askel siinä meni, jonka jälkeen laukka oli hallinnassa, eikä Jackillä pyörineet enää silmät päässä. Wau. Kuinka typeräksi sitä olonsa siinä vaiheessa tunsikaan!
Sen jälkeen laukka meni ongelmitta. Otettiin vähän pienempää reittiä ja vain kerran yritin tuuppia hevosen sinne ns. lyhyelle sivulle asti. Laukka pyöri hyvin, Jack eteni kivasti, kaikki palikat pysyivät kasassa ja tehtiin sinne yksi ympyräkin. Kaikki meni hyvin, mitä nyt minä sähläsin jalustinten kanssa. Muuten ei ongelmaa.
Tosin joo, laukka tippui ennen kuin halusin. Se oli ainoa vika. Olin tosi tyytyväinen.
Oikeaan kierrokseen kun nostettiin, oli se laukka tosi tönkköä. Jack tuntui jännittyneemmältä ja laukka ei yksinkertaisesti pyörinyt. Se meni muuten näennäisen hyvin, mutta koko ajan tökittiin. Yritin pyytää eteenpäin, mutta sekään ei oikein auttanut. Lopulta Jack tiputti laukan taas omin luvin alas, jonka jälkeen sählättiin ikuisuus sen kanssa, että sain sen uudelleen laukkaan.
Silloin se toimi. Laukka pyöri, Marianne kehui sitä rennoksi ja homma tuntui taas oikealta. Ei laukattu kuin pitkän sivun verran, jonka jälkeen poni sai jäädä kävelemään loppukäyntejä.
Marianne oli kauhean tyytyväinen. Siihen että istuin siellä laukassa ja siihen että se ravi oli noin loistavaa. Se sanoikin että se meni niin hyvin, että oltaisiin voitu jopa lopettaa kesken kaiken.
Ja siis niin. Ihan loistavaa, olin todella tyytyväinen tähän. Kaikki meni kivasti, poni suoritti loistavalla fiiliksellä ja meillä oli selvästi se yhteys ihan todella hyvällä mallilla. Se toimi niin hienosti ravissa ja siis mä ymmärsin kerrankin vaatia asioita! Ihan mielettömän hyvä, olen tositosi iloinen tästä. Voikin olla näin loistava viikko takana sen kahden viikon tauon jälkeen.
Käveltiin, mä tulin taas alas taluttamaan pari viimeistä kierrosta kun poni vaan puuskutti menemään. Sitten tipsuteltiin talliin ja Jackiläinen pääsi kunnon kylpyyn. Heitin humman pihalle, kuvailin hiukan ja kävin taluttelemassa Kitty-ponia. Se on kanssa niin ihana poni, loistava asenne kaikkeen. Vaikka nyt taisinkin saada mysteerisen haavan ponilta.
Lämmin päivä loppui lopulta, kävin vaan heivaamassa Simon ulos ja lähdin reippaasti kotiin.
Pesemään pyykkiä.
Ja heti kun ne on pesty, alkoi sataa.
Joka kerta.
Musta tuntuu että luontoäidillä on jotain mua vastaan.
Hyvät fiilikset silti! Mä odotan innoissani keskiviikkoa ja nyt voidaan taas sanoa, että eipä taida enää haitata vaikka Jackillä menisinkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti