Mummokin osaa olla aika reipas

Tänään mulla oli Nikkis, tunnilla myös Simo, Elvis, Artsi, Vinski ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Mummosta lähtee edelleen ihan tajuttomasti karvaa, eikä loppua näy. Se on ihan pörröinen ja talvikarvoissaan, yh. Toivottavasti saisi edes jotain irti ennen kisaratojen valtaamista - ponin sopisi edes näyttää hyvältä ettei ihan pellenumerona olla siellä.

Kentälle ja alkukäyntejä vain kävelemään. Nikkis oli nyt ihan mukava, se liikkui nätisti eteenpäin kun hiukan pyysin, volteilla meinattiin nukahtaa, mutta sentään asetusta löytyi ja tappikaula jaksoi yrittää. Koitin jo tässä tehdä muutamia peruutuksia, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, joten luovuttiin vain toivosta (koska se useimmiten toimii niin).

Käynnissä tehtiin voltteja ja hyviä kulmia. Nikkis oli hiukan oikova ja vähän heikosti taipuva. Kyllä hän vähän, muttei kuitenkaan ihan täydellisesti tai mitään. Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin, jossa Nikkiksen kanssa lähinnä vain ravattiin eteen, isoja reittejä ja muutamat voltit, jotta ponikin joutuisi ajattelemaan sitä taipumista. Eikä ollut ollenkaan huono, Nikkis jaksoi kyllä, hyytyi vain ympyröille ja toimi vallan mukavasti. Sen jälkeen istuttiin alas harjoitusraviin ja tehtiin muutamia käyntisiirtymiä volttien lomassa. Nikkis vain paransi, sieltä tuli herkkiä ja keveitä siirtymiä myös siihen raviin, ravi oli oikeasti jopa reipasta ja poni tsemppasi todella hyvin. Mitä nyt ne voltit, mutta ne onkin ihan supertylsiä.
Seuraavaksi otettiin nopeat laukkaverkat oikealle, mutta päädyin vain kävelemään sen ajan, jotta Nikkis saisi hetken levätä. Koitin parit väistöntapaiset molempiin suuntiin jotten joutuisi radalla tekemään niitä ekaa kertaa. Sen jälkeen nostettiin vielä laukkaa vasemmalle. Meidän eka nosto oli säälittävä, Nikkis ei jaksanut ja oli laiska kuin pikkumato. Toisella kerralla olin vähän sisuuntuneempi ja täräytin ihan kunnolla raipalla kankulle. Kyllä muuten laukkasi ja poni oli jopa aika reipas ja mukana hommassa.

Sitten käveltiin kun toiset treenasivat, jonka jälkeen päästiin ponin kanssa radalle. Nikkis oli reipas, ihan oikeasti jopa ja olinkin hiukan hukassa kun se yhtäkkiä päätti olla hurja raviponi ja juosta kuin tuuli paikasta toiseen. Pysähdyksen tekeminenkin oli hiukan hankalaa, mutta ainakin poni liikkui :D
Alkutervehdykseen päästiin ihan nätisti vauhdista huolimatta, mutta varsinkin se yksi kulma siellä pelottavassa päässä oli todella hankala tehdä ja useimmiten poni vain kaatui sen läpi parhaansa mukaan. En kauheasti nyt hidastellut, koitin vain istua ja mukautua, joka vähän kostautui löysillä reiteillä ja kaatumisella paikasta toiseen. Volteille Nikkis lösähti joka kerta, mutta muuten se suoritti ravia todella kovalla asenteella. Siirtymät alas ja ylös olivat oikeastaan tosi kivoja ja sujuivat hyvin. Ainakin suunnilleen kohdillaan, mutta siinä oli ongelmana jo mun hahmotuskykyni, kun kirjaimia ei vielä kentällä ole. Väistö oikealle oli vaikeaa ja kaatumista, vasemmalle se sujui selvästi paremmin. Laukka nousi ihan ookoosti ekaan suuntaan ja keskiympyrä onnistui. Sitten multa tippui jalustin, Nikkikseltä laukka ja koko homma meni vähän plörinäksi, kun metsästin jalustinta ja nostin laukkaa ja poni vain oikoi. Eikä oikein mikään onnistunut.
Annoin laukan olla, keräsin itseni ja jalkani ja jatkettiin. Toinen kierros oli laukan suhteen myöskin hiukan hankala. Nousi myöhässä kun en oikein valmistellut, laukka tippui parikin kertaa kesken. Ravin pidennys tuntui aika kivalta kun Nikkis oli niin reipas. Eikähän tarvinnut koko rataa potkia ponia liikkeelle tällä kertaa (vain volteilla, niitä hän ei jaksa).
Peruutuskin meni paremmin kuin viimeksi. Kaksi askelta tosin vain, mutta olin jo niin tyytyväinen ihan niihinkin!

Sen jälkeen käveltiin loppukäynnit. Poni vietiin sisälle ja hän sai jäädä pohtimaan tulevaa kouluratsun uraansa, kun minä hilpaisin kotiin.