Ei uskois että pojat on ollut lomalla

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Simo, Jack ja Vinski. Poikaporukka, joka oli saanut viettää juhannusvapaita ja nyt joutuivat äijät sitten pitkästä aikaa hommiin. Ja tosiaan, ei kyllä vaikuttanut yhtään siltä että mitään lomaa on missään vaiheessa pidettykään - sen verran löysää menoa oli itse kullakin (paitsi Simolla, Simo se jaksaa aina vaan).

Alkukäynneissä Pompeli oli varsin hidas ja laiskanpulskea. Sitä sai pyytää ihan runsaasti eteen, eikä siltikään lopputuloksena ollut mitään pohkeen edessä olevaa ponia. Enemmänkin se vain käveli hetken eteen, lösähti, käveli taas, kunnes lösähti uudelleen. Tehtiin voltteja vähän molempiin suuntiin ja koitin taivutella ponia hiukan kaarille. Ponia ei paljon moiset kiinnostaneet, mutta saatiin edes jotain aikaiseksi.

Seuraavaksi lähdettiin raviin ja ravailtiin puomien yli. Oli pääty-ympyrällä muutama puomi, kolme ravipuomia pitkällä sivulla ja toisella sivulla kaksi puomia pidemmällä välillä. Pomo oli oikein mukava, se hölkkäili eteenpäin nätisti, ylitti puomit ja kääntyikin, mutta voi hyvänen aika se oli hidas! Koitin paukuttaa takajalkoja mukaan ja ponia aktiivisemmaksi, mutta oli se kyllä vaikeaa. Sain sen reippaammaksi aina ajoittain, välillä raviin tuli vähän poweria ja tuntui että liideltiin kauniisti eteenpäin. Ja sitten taas lösähti ja sama rumba uudelleen. Ei se huono ollut, mutta erittäin vetelä kyllä kokonaisuudessaan. Puomit ylittyivät kuitenkin nätisti, saatiin hiukan asetusta, minä treenailin taas ohjastuntuman pitämistä ja saatiin raviin ajoittain vähän tahtiakin. Ponilla vaan oli juhannuslaitumet ja -heilat edelleen mielessä, ei sitä aina voi jaksaa ahertaa.

Käveltiin hiukan ja laukat otettiin vuoronperään. Laukkasin vain suoraa uraa, poni oli kovin vetelä ja minulla kovin huono päivä, joten en yhden epäonnistuneen ympyrän jälkeen jaksanut edes yrittää. Ensin laukattiin oikeaan kierrokseen, laukka oli hitusen vetelää, mutta pysyi nyt edes yllä ja sain edes astetta enemmän laukkaa kun aikani ponia paukutin eteenpäin. Vasempaan kierrokseen poni oli jo lämminnyt, joten tällä kertaa raipalla räpsäisykin sai aikaan reaktiota. Tähän kierrokseen poni esitti huomattavasti pyörivämpää ja reilumpaa laukkaa, joka tosin taisi edelleen olla hiukan liian vaisua Mariannen mieleen. No, eihän sitä nyt onneton lomalainen voi enempää antaakaan, kyllä se lomalta paluustressi olisi muutoin liian suurta.

Loppukäynnit, joiden jälkeen poni talliin ja kotia kohti. Ihan hyvinhän tuo meni. Vaisusti, mutta ei mitenkään huonosti kumminkaan. Sain istuttua siellä ja oli ihan hyvä fiilis kuitenkin. Vaikka päivä muuten vähän huono olikin.

Ohjat käteen ja hommiin

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Jack, Artsi ja Evita, Pomo vain mun kanssani. Hipsuteltiin ponin kanssa iloisesti kentälle ja jännityksellä lähdettiin kokeilemaan miten tällä kertaa sujuu. Selväähän oli etten minä yksin pysty ponia ratsastamaan yhtä hyväksi kuin Mariannen jatkuvan ohjauksen alaisena, mutta jos nyt ainakin hiukan olisin saanut kiinni siitä mitä tehdään ja miksi.

Alkukäynneissä taas lähinnä ponia eteen ja muutamat voltit. Asettelu oli taas jäykähköä ja hankalaa, mutta kyllä sieltä sitäkin löytyi. Reipasta tahtia taas saatiin paremmin aikaan, poni käveli nätisti eteen ja tuntui oikein mukavalta. Mulla oli missiona saada kädet kunnon kulmaan ja keräillä ponia hiljalleen oikeasti siihen ohjalle. Ettei mentäisi löysin ohjin, jolloin mikään ei oikein onnistu. Pompelilla kun tuo avain onnistumiseen tuntuu aina olevan se ohjastuntuma, joka pitäisi kanssa pitää tasaisena koko ajan.
Lähdettiin keventelemään ravia ja ylitettiin kolmea ravipuomia. Alkuun ravailin vain rauhassa, en käännellyt, lähinnä vain hain hiukan ravia eteen. Kun homma alkoi tuntua paremmalta uskaltauduin tekemään voltteja ja oikeasti pyytämään ravia enemmänkin eteen. Keskityin täysillä niihin käsiin ja tuntumaan, jotta en tekisi mitään alitajuntaisia ohjan löysäyksiä tai käsien heilutteluja kuten yleensä. Tasainen tuntuma auttoikin roimasti ja Pompeli meni oikeastaan koko ajan varsin hyvin. Sitä sai ratsastaa eteen, jolloin saatiin reippaampaa ravia ja hommaa sujumaan. Se kääntyi hyvin, vain muutaman kerran valahti hiukan uralle, mutta nekin olivat aika selviä "karkaan lapa edellä uralle" tai "katoan täysin ulko-ohjalta"-tyylisiä tapaturmia. Saatiin nekin korjattua tosi hyvin ja homma vaikutti hienolta. Mariannekin kehui että nyt on pohkeella jotain tarkoitustakin, oikeasti vaaditaan läpi eikä vain heilutella jalkaa huvin vuoksi kyljessä.

Seuraavaksi käveltiin hetki, jonka jälkeen jumputettiin hiukan harjoitusravia ja laukannostoja. Pomo oli hereillä tässä ravissa, joten ensin jouduin keräämään itseni ja ihan vain istumaan alas ja rentoutumaan. Sain sen tehtyä suhteellisen helposti, jolloin ravi tuli paremmaksi, rauhallisemmaksi ja päästiin oikeasti tekemäänkin jotain. Pyöriteltiin voltteja, hain istuntaa ja koitin pitää ulko-ohjan tuntumalla. Homma toimi ja poni tuntui aika kivalta.

Laukkaa nosteltiin pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka onnistui oikeastaan tosi hyvin. Ekat nostot vaan olivat ihan huonoja kun en ollenkaan valmistellut, vaan pamauttelin menemään, mutta kun honasin että laukankin voisi valmistella, niin ponikin kykeni nostamaan ihan siististi ja laukkaamaan vailla huolia ja murheita. Mun vaan pitäisi pitää se ulkokäsi omalla paikallaan myös laukkaympyröillä, päästän sen aina ihan hirveästi eteenpäin ja löysäksi.
Noo, poni laukkasi kuitenkin ihan hyvin, hitusen löysästi kyllä. Kääntyi hyvin, siirtymät alas olivat siistejä ja kaikki tuntui ihan hyvältä. Vaihdettiin suunta ja laukattiin vielä oikealle.

Tämä olikin selvästi vaikeampaa. Laukka nousi kyllä paremmin, mutta se kääntäminen! Ensimmäiset kerrat vaan posotettiin suoraa uraa, mutta sitten väänsin ja käänsin kunnes se poni vihdoin kääntyi (ravissa tosin) reitille, josta saatiin jatkettua laukalla eteenpäin. Kaiken vääntämisen jälkeen saatiin pari kaunista ympyrää ilman vääntämistä ja mullakin loksahti jokin siinä laukkaistunnassa paikoilleen, sillä vikat laukkapätkät mä ihan oikeasti istuin ja se oli jopa helppoa. Ei tarvinnut edes miettiä koko istuntaa! Olin tyytyväinen, joten siihen oli hyvä lopetella ja kävellä loppukäynnit.

Eli vasen ohja paremmin tuntumalle oikeaan kierrokseen laukatessa olisi nyt sellainen yksinkertainen ongelma, jonka korjaamalla homma olisi jo tuhat kertaa parempaa. Mutta olin tyytyväinen, vihdoin tuntui että oikeasti tiedän miksi Pomo menee hyvin ja miksi se ei mene hyvin. Aiemmin nämä hyvät kerrat ovat johtuneet ehkä kuun ja tähtien asennosta, mutta nyt mulla oli jopa jonkinlainen aavistus asiasta. Se viime kerta valaisi asiaa kyllä todella hyvin.
Nyt hyvää juhannusta ja ensi viikkoon.

Löytyy sieltä jotain

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla kanssamme vain Jack ja Pompelikin vain mun kanssani. Poni tuli kunnostettua pikaisesti ja sitten talsittua kentälle. Oli lämmin ja mua väsytti, joten jonkinlaista hyvänmielenratsastelua lähinnä elättelin toiveissani.

Marianne kyseli onko meillä toiveita. Ei sen ihmeempiä, kunhan saa ratsastella ja jos vähän oppisi laukassa istumaan niin kiva olisi. Nyt ei aivokapasiteetti riittänyt mihinkään haastavampaan.
Alkukäynneissä ratsastin ponia taas reippaaksi ja eteneväksi ja volteilla sitten kaivelin asetusta läpi. Tällä kertaa se onnistui kivemmin ja sain jopa ajoittain ponin asettumaan lähes tulkoon pehmeästi haluttuun suuntaan ja oikeasti kuuntelemaan vähän mitä haluaisin sen tekevän.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa tehtiin todella monikaarista kiemurauraa. Käytössä oli siis koko kenttä ja lähinnä koitin asetella ponia molempiin suuntiin ja saada sen pitämään tahdikkaan ravin yllä. Marianne päättikin keskittyä ratsastamiseeni erittäin intensiivisesti ja jouduin oikeasti ratsastamaan sisäpohkeella asetusta ja aktivoimaan takajalkoja töihin.
Seuraavaksi lisättiin tähän kiemurteluun vielä pitkä sivu, joka piti tulla ravia hiukan lisäten. Tai ei hiukan lisäten, ihan kunnolla lisäten. Mä lähdin tekemään ja olin jo silleen että jee, sehän liikkuu kivasti ja lisää ravia... Mutta Marianne vain huusi sieltä että eteen eteen, näppäse raipalla ja menoksi! Olin hämmentynyt, sillä eihän poni voi ravata kovempaa räjähtämättä, mutta yritin toteuttaa parhaani mukaan. Parilla ekalla kerralla en uskaltanut pyytää tarpeeksi, mutta lopulta olin silleen että syteen tai saveen, nyt pyydetään. Ja pyysin eteen, näpäytin raipalla ja Pomosta löytyi tuhat kertaa isompi ravi ja kovempi vaihde. Mutta sekään ei riittänyt. Lopulta jouduin ottamaan muutamat lävistäjätkin peräkkäin ravia lisäten. Ja siis vau, siinä oli sitä jotain. Kun lopulta sain pyydettyä tarpeeksi ja siitä ravista tuli niin isoa etten osannut enää keventää kun poni meni niin isosti ja eteen. Mutta silti se tuntui niin hyvältä. Se ravi oli suunnatonta, ihan jumalattoman isoa. Vaan poni oli silti kuulolla, homma ei tuntunut ihan hullulta kaahailulta, ei jännittänyt ja pidätteet menivät läpi. Se oli aika uskomatonta ja lähinnä virnuilin näiden pidennysten jälkeen. Nyt se ainakin liikkui ja lisäsi, herranen aika.

Käveltiin hetki ja sitten otettiin laukkaa. Laukka alkoi ihan ookoo, minä istuin noin sata kertaa paremmin kuin viimeksi, jalat tuntuivat tasaisemmilta ja pysyin satulassa. Pomo nyt laukkasi hitaasti kuin lapamato, mutta annoin sen olla ja koitin vain laukata rauhassa näin alkuun. Sitten vaan kävi niin, että Pomo katosi täysin ulko-ohjalta (en tiedä miksi, sillä nyt taas oikeasti yritin olla löysyttämättä sitä vahingossa) eikä muutamaan kertaan millään kääntynyt siinä laukassa. Saatiin kyllä laukattua oikealle ja sain sen kääntymäänkin, mutta sitten se vain katosi ohjalta ja posotti suoraan eteen kääntymättä. Hieman mälsää, mutta ei nyt suhteettoman kamalaa sentään.

Koska ongelmaa oli ohjauksessa ja ohjan ja pohkeen väliin tulemisessa, jäimme yhdessä keskiympyrälle harjoitusraviin. Alkuun olin jo hetken ihan kauhuissani kun Pompeli oli kovin reipas ja minä vain pompin, mutta Mariannen kannustuksella sain istuttua alas, pohkeet ympärille ja Pomokin rauhoittui. Sitten alettiin työstämään. Sain koko ajan kamalasti ohjeita, se oli vaikeaa ja jouduin työstämään ihan hitosti kaikkea. Asetusta sisälle, sisäpohje aktivoi, ulko-ohjalta pientä liikettä, ravi reippaaksi. Takajalatkin pitäisi olla mukana. Sähelsin ja olin hidas, välillä Pomo lähti hiihtämään alta ja välillä se oli ihan hidas. Mutta pätkittäin sain sen todella hyväksi. Jouduin oikeasti keskittymään siihen että omat kädet pysyvät alhaalla ja että ohjat ovat tuntumalla, alkuun kun koko ajan päästin ne löysiksi samaan aikaan kun pyysin ponia eteen, jolloin se lähti hiihtämään.
Kun kuitenkin keskityin, tein ja sain hallittua sen oman istuntani, niin sieltä tuli aika mageeta pätkää. Poni oli oikeasti ohjan ja pohkeen välissä ja nyt voidaan ehkä viimein sanoa että vähän lähempänä sitä oikeaa tapaa kulkea ja peräänantoa.

Vaihdettiin suunta ja tuli vielä käskyä että ravia aktiivisemmaksi. Ihan vain sisäpohje ja pampam. Tätäkin ensin jänskäsin, mutta lopulta uskaltauduin, pidin ohjat kädessä ja ratsastin sisäpohkeella. Kyllä ponista ravia lähti, siis todella hyvää ja nättiä ravia. Homma pelitti ja poni tuntui aivan erilaiselta kuin se perus tunti-Pomo, joka hiippailee eteenpäin kuin puolikuollut. Tuo oli aika wau, varmaan parhaita pätkiä ikinä tuon ponin kanssa.

Loppuun kevenneltiin ravit. Tässäkin piti kamalasti ratsastaa eteen, mutta nyt vähän lusmuilin. Osin löysien ohjienkin takia, ihan niin suurta luottoa ei poniin kuitenkaan ole. Ravattiin kuitenkin ookoosti eteen ja poni sai hiukan venyttää. Lopuksi käveltiin ja siitä talliin ja pesulle.

Wau, poni oli kyllä hieno. Mariannekin oli innoissaan, näin pitäisi ratsastaa, mutta mieluusti pidemmissä pätkissä kuin noissa parin askeleen onnistumisissa. Mä olin kyllä tyytyväinen, tämä oli aika loistavaa. Ja kun yksinäni en osaa enkä uskalla ratsastaa sitä tuollaiseksi. Noin reippaaksi ja vastaanottavaiseksi. Se vain räjähtäisi. Mutta näin jatkuvalla avustuksella onnistuttiin ja Pomo oli aika supermagea. On siinä liikettä ja on se aika hienokin.

Maastomopolla

Tänään olikin erikoinen päivä, sillä mulla oli Evita, tunnilla myös Jack, Simo ja Nikkis, Evita oli jo ekalla tunnilla. Siis joo, en tosiaan muista koskahan olen viimeksi Muumimammalla mennyt, eikä kyllä ole ollut ikäväkään. Mutta kai tämän yhden kerran silläkin menee. Varsinkin kun lähdettiin maastoon, kun mähän en ole koskaan ollut maastossa Evitan kanssa, joka taas on se Evitan ainoa oikea paikka. On se kuitenkin niin luotettava mopedi mennä siellä maastossa, vaikka kuskia vähän jännittäisikin.

Mutta kyllä se Evitan satula on kamala. Ihan hirveä kaikin tavoin ja istuminen oli mahdottomasta seuraavaa. Hyi.
Lähdettiin uusiin maastoihin, ensin hiekkatietä pitkin kohti metsää. Tässä alkumatkasta Evita käveli niin löysästi, ettei se tuntunut etenevän mihinkään, mutta kun pari kertaa pyysin eteen (ja Evita tulkitsi sen ravina) tajusi poni viimein että käyntiäkin voisi toki kävellä eteenpäin. Kun päästiin metsän puolelle reipastui ponin askel aivan itsestään, johtuen varmaan pehmeämmästä pohjasta.

Lähdettiin hiukan kiipeilemään ja samoilemaan ja täytyy sanoa että tämä oli selvästi vähemmän extreme kuin viimeksi tässä metsässä. Ensinnäkään emme kavunneet pystysuoria mäkiä ylöspäin, vaan ainoastaan mäkiä jotka olivat jyrkkiä. Kuljeskeltiin siellä metsässä, Evita hoiti homman luotettavana ja turvallisena maastoratsuna. Vauhtia löytyi lähinnä ylämäkiin, jotka olisi kaikki voinut karauttaa vähän reippaammassakin ravissa, jotta sen ruhon saisi paremmin eteenpäin.

Samoiltiin aikamme, mentiin mäkiä ja ihmeteltiin metsikköä. Siitä takaisin hiekkatielle ja kentälle. Kentällä pyörittiin hetki loppukäyntejä kävellen ja tässä vaiheessa kiitin luojaa ettei mun tarvinnut ratsastaa koko tuntia Evitalla kentällä. Se meinaan lähinnä koitti seurata kaikkia ja kaatuili minne sattui. Jäätävän jumputuksen seurauksena sain lopulta ponin hiukan kääntymään ja kävelemään omilla reiteillään, mutta oli se kyllä hankalaa.

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Siitä olisi lähtenyt ihan neuroottisesti karvaa, mutta en todella jaksanut jäädä tekemään mitään ylimääräistä. Kyllä tämä töiden aloitus imee kaiken jaksamisen täysin pois. Mutta ehkä se sitten siitä.

Laukkaa, laukkaa ja vähän lisää

Eilen mulla oli Pomo ja tunnilla olikin vain Jack meidän lisäksemme. Saatiinkin Pompelin kanssa kentän puolikas käyttöön, omaa rauhaa ja fiilistelyä. Itse olin superväsynyt alkaneen kesätyön johdosta, joten ajattelin ettei koko tunnista tule mitään, mutta olin jopa hitusen väärässä.

Alkukäynneissä käveltiin koko kenttää ja parhaani mukaan ratsastin Pomoa reippaaksi eteen. Takajalat liikkeelle ja muutamat voltit, jotta pystyin varmistamaan myös ohjauksen toimivuuden. Poni oli varsin jees, kääntyi kivasti, oli vähän jäykkä niskastaan, mutta käveli sentään eteenpäin vallankin reippaasti. Mariannekin jopa totesi että onko sulla joku systeemi siinä kun se noin hyvin kävelee. Olin siis oikein tyytyväinen.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin ympäriinsä. Sama taktiikka jatkui, vähän ympyrää asetuksen ja kääntämisen ilosta. Nyt yritin vielä täysillä keskittyä siihen että ratsastetaan sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa, jolloin Pomo kääntyi vieläkin paremmin kuin yleensä. Heti kun ulko-ohja löystyi, katosi ohjauskin ihan kokonaan.
Ravissa haettiin ravia eteen. Ei tosin liikaa eteen, enemmänkin vain takajalkoja reippaiksi. Poni teki taas hyvin, ehkä se voisi joo käyttää takapäätään enemmän, mutta ainakin se liikkui hyvin, ilman että juoksi alta kuin pitkä mato. Lopuksi istuin vielä raviin alas ja ravailin muutamat voltit ja ympyrät. Sen jälkeen saatiin kävellä ennen laukkoja.

Mulla oli tässä omassa käytössä puolet kentästä, joten päätin ottaa laukat ihan vain istumisen kannalta. En kääntele turhia, kunhan nyt omalla puoliskolla pysytään. Ensin vasemmalle muutamat laukat, joita saatiin pyöriteltyä useampi kierros putkeen. Sitten oikea kierros ja nyt vedettiinkin varmaan kymmentä kierrosta putkeen. Ekat kierrokset olivat aika löysiä, laukka oli hidasta ja Pomo tuntui niin vetelältä. Kun ratsastelin eteen ja laukattiin vain, niin kyllä se sieltä parani. Liike vähän suureni ja poni pysyi laukalla ilman jatkuvaa pyytämistä. Seuraavat kierrokset laukattiinkin vain rauhassa eteen, minä harjoittelin ja treenasin sitä istumista, kun Pomo sai kohottaa kuntoaan ja laukata iloisesti eteenpäin.
Sain kyllä istuttuakin siellä aika nätisti, jalustimet pysyivät ja minä säilyin satulassa. Kyllä se herkästi karkasikin, mutta paljon paremmin sain nyt istuttua, kun ensin sain tarpeeksi monta kilometriä laukata.

Mariannen pyynnöstä otettiin vielä vaikeampaan kierrokseen vasemmalle laukkaa. Otettiin jokunen kierros ja koitin ratsastaa ponin sisätakajalkaa hiukan aktiivisemmaksi. Kyllä se laukka ainakin paremmalta tuntui kuin laukkojen alussa, mutta en sitten muuten tiedä. Minä istuin ja ponilla oli kivaa, joten eiköhän se ollut se tärkein. Ei laukkakuntokaan loppunut kesken ratsastajalla, mikä on loistavaa kehitystä talven jälkeen.

Loppuraveissa poni sai pidempää ohjaa ja ravailla rauhaksiin lähinnä uraa pitkin. Siitä käyntiin, käveltiin ja keskelle. Poni pääsi talliin huilaamaan ja minä taas sitä ensi viikkoa odottamaan.
Oikein hyvä päivä tämä olikin.

Palauttelupäivä

Tänään menin Pomolla, tunnilla myös Evita, Artsi ja Simo, Pomo vain mun kanssani. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, lämmintä ja rauhaisaa ratsastelua kaiken kisajännityksen jälkeen.

Käveltiin alkukäyntejä, ratsastelin Pomoa mahdollisimman paljon eteen ja volteille sitä asetusta. Kiviniskan kanssa oli lieviä vaikeuksia, enkä kovin täydellisesti ponia saanutkaan läpi. Liikkui se kyllä, eikä muakaan enää jännittänyt ollenkaan, joten ihan voiton puolella mentiin.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, oikein rennosti ja rauhallisesti. Ratsastin raviakin runsaasti eteen ja koitin saada takajalat edes jotenkin matkaan mukaan. Varmaan olisi voitu liikkua tuhat kertaa enemmänkin, mutta olin tällaiseen rentoon keventelyyn ihan tyytyväinen. Pompelikin tuntui mukavalta ja kivalta, se kääntyi ongelmitta, asettui edes hiukan ja oli varsin vastaaottavainen.
Ylitettiin muutamia ravipuomeja, tehden kahdeksikkoa koko isoa kenttää käyttäen. Koska tunti oli kovin rauhallinen, keskityin lähinnä omaan istuntaani. Suoruus, jalat kyljen tuntumaan ja ne kädet kyynerpääkulmaan. On se vaikeaa, mutta paranemaan päin kyllä.

Sitten käveltiin. Muut tekivät väistöjä, mutta annoin olla. Ei ollut pakko, (eheh) joten tein vain hiukan kunnollista taivutusta molempiin suuntiin ja parit pysähdykset. Muuten käveltiin, otettiin rennosti. On tässä jo aika monta päivää tullut ratsastettuakin.

Lopuksi laukattiin omaan tahtiin noin puolikasta kenttää käyttäen. Pomo nosti laukat ihan ookoosti, vähän reippaampia olisivat voineet olla. Alkuun koitin kovin tehdä ympyröitä ja laukata pitkää pätkää. Molemmat onnistuivatkin kyllä ihan kohtuullisesti, välillä kaaduttiin, eikä poni myöskään kääntynyt.
Sitten mua alkoi vaan ottamaan päähän se, ettei mun jalat pysy ollenkaan hyvin siellä. Koko ajan jalustimet tippuu, jalat ovat kymmenen senttiä liian korkealla ja istun muutenkin heikosti. Siksipä oikeaan kierrokseen laukatessa jätin kääntämiset lähes kokonaan ja keskityin vain istumaan alhaalla. Painava takamus, painavat jalat. Lantio joustamaan ja jalat jalustimiin. Oli vaikeaa ja vaati kyllä kaiken keskittymisen, mutta kun muutama kierros laukattiin ja minä vain jatkuvasti hoin itselleni istumisen periaatteita, niin kyllä siinä tulostakin tuli. Täysillä keskittyen sain itseni istumaan laukkaan alas, sain jalustimet pysymään jalassa ja jopa oikeassa kohdassa ja hetken tuntui että osaan ehkä jopa istua. Mutta oli vaikeaa. Tarvitsen tuhat  kilsaa laukkaa alle. Mieluusti yhteen soittoon ja puolet ilman jalustimia.

Loppuun käveltiin, poni oli oikein kiva ja fiksu. Keskelle, alas selästä. Poni pääsi pesulle ja minä kotiin. Kohta alkaa työt, joten tulen ratsastamaan aika vaihtelevasti. Siksi nytkin olin jo tänään heppailemassa.

Hyväksytty

Huh hei, kyllä tätä on odotettu. Neljäs kerta toden sanoo. Näiden kisojen aikana on ollut totaalisen hidasta ponia, liian reipasta heppaa ja harjoituskisoja, joista ei niinkään läpimenoa edes katsottu. Mutta nyt viimein, läpi ja hyväksytty on, joka olikin mun tärkein tavoitteeni.

Elviksellä meni tosiaan yksi minun lisäkseni, joten poni sai käydä ensin suorittamassa C-merkin alta pois ja sen jälkeen minä sitten kävelin, hiukan ravailin ja otin laukkaa molempiin suuntiin. Väistöjä koitin ottaa alle, samoin kuin peruutuksia, mutta vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Rata video tässä

Radalle päästiin ponin kanssa ihan viimeisinä. Elvis oli rauhaisa, vähän se kyyläili ensin päätyä, muttei oikeastaan välittänyt tai jännittynyt siitä mitenkään. Viimeiset keventelyt tuomaripäässä ja eikun radalle.

Sisääntulo oli mukiinmenevä, mitä nyt hätäilin taas sen alkutervehdyksen kanssa, mikä kostautui askelilla mun tervehdyksen aikana. Numeroksi 6, kehuja hyvästä sisääntulosta ja miinusta liikkumisesta. Päätyyn ja kulmaan päästiin hyvin, josta sitten lähdettiin puolirataleikkaalle. Elvis oli hitusen löysä jo pitkän päivän jäljiltä, mutta hiukan pallottelin sen kanssa kuinka paljon uskallan ratsastaa eteen, ettei poni turhaan jännity. Aika hitaalta se videossa näyttää, mutta oli ilmeisesti ihan ok, kun siitä ei kommentoitu mitään.

Molemmista puoliradanleikkauksista ja volteista tuli 5,5, ja kommenttina volttien pienuus. Nyt ongelmana oli mun hahmotuskyky, mä kyllä kuvittelin tehneeni hyviä voltteja. Lävistäjä jolla tehtiin käyntisiirtymä oli hiukan ongelmallinen, sillä kun kuvittelin tehneeni siirtymän, jäikin Elvis pikkupikkuraviin, josta vasta siirtyi sitten käyntiin. Askeleita tuntui tulevan se neljä, mutta ajattelin että nyt mokasin kun se siirtymä ei tullut tasan silloin, vaan vasta viiveellä. Numeroksi kuitenkin tuli seiska ja kommenttina hyvä siirtyminen ja jopa harmoninen. Videolta katsottuna se näyttikin selvästi paremmalta.

Väistöt olivat vaikeahkoja, jonka arvasinkin kyllä. Elvis vähän kaatui, minä olin rusettisolmussa ja joo. Vitonen tästä helpommasta suunnasta, kommenttia kaatumisesta ja liian nopeasti väistöstä. Siitä lähdettiin raviin (numeroksi 7, tuli ihan pisteessä) ja keskihalkaisijalle pysähdykseen ja peruutukseen.

Peruutus meni aivan penkin alle. Sain pari hyvää peruutusta siellä verkassa, mutta tässä se meni taas sillä poni pyörittää peppua eikä tajua ollenkaan mitä haetaan -tyylillä. Lopulta sain kaksi miniaskelta taakse and i called it a day. Numeroksi nelonen, sillä peruutus jäi käytännössä esittämättä. Väistö vasemmalle oli alkuun ihan katastrofi, sillä Elvis koitti vain kaatoväistää oikealle. Koitin suoristaa ja jumputtaa ja meinasin jo vaipua epätoivoon kun millään poni ei suostunut lähtemään vasemmalle väistöön. Lopulta onnistuin, päästiin (vähän kaatuen) uralle ja olin todella tyytyväinen. Tästä räpellyksestä 4,5 ja kommentiksi että lopuksi oli sentään ok.

Vapain ohjin tehtävä käynti oli vähän sellainen ja tällainen. Halusin ponin liikkuvan enemmän eteen, mutta se oli vähän hidas ja laiska. Sen lisäksi se vain kiskoi väsyksissään ohjaa kun sitä annoin. Siispä käskin vähän liikaa eteen ja Elvis meinasi rikkoa melkein jo raville. Sen lisäksi se heiluva pää vain lisäsi rauhattomuutta, joten tästä vitonen ja käsky olla hätäilemättä, jottei se rikkoisi. Vasemman laukan nosto käynnistä oli todella hyvä, olin tyytyväinen, tuli jopa suunnilleen pisteessä. Vähän olisin voinut työntää vähemmän, mutta numeroksi 6 ja ympyrästä 6,5. Lävistäjä oli hankala ja jännitin sitä jo etukäteen kun moisia tehdään laukassa aika vähän. Hiukan se siirtymä kärsi ja minä heiluin ravissa kuin heinämies, mutta koska laukka oli aika hyvää siinä lävistäjällä, tuli 6,5 ja kommentiksi että pitäisi valmistella siirtymä.
Oikea laukka nousi nätisti (vaikkakin musta tuntui että huojuin siellä aivan holtittomasti), 6,5 ja "napakka nosto". Pääty-ympyrä laukassa alkoi hyvin, mutta sitten Elvis tiputti raville ja meille tuli joku totaalikatkos ja ajauduttiin vain sinne nurkkaan. Pelkäsin jo tosissaan että poni hyppää aidoista yli, joten reipas johto oikealle ja pois nurkasta, jonka jälkeen uusi laukka ja lävistäjä. Tästä tuli 4,5 rikon ja reitin kuolemisen takia. Seuraava lävistäjä oli entistä jännittävämpi, koska laukattiin tuomaripäätyä kohti. Hätäilin ehkä vähän turhaan, jolloin laukka oli hiukan rauhatonta ja siirtymä raviin aika epätasainen. Tästä 5,5 hätäisyyden takia ja koska en osannut yhtään istua siinä laukan jälkeisessä ravissa.

Lopuksi askeleen pidennys, josta 6 ja käsky rohkeammin. Joo, olisi voinut olla rohkeammin. Jotenkin ihan sokaistuu kun on siellä kyydissä, eikä mulla ollut mitään käsitystä pidentääkö se yhtään vaiko ei. Lopputervehdyksestä 6,5, pysähdys oli vino, mutta tie oli suora ja hyvä.

Olin kyllä tyytyväinen. Muutamia mokia, mutta ne olivat ne kompastuskivet jotka tiesin meillä olevan. Sen lisäksi en ole ihan hetkeen Pullallakaan mennyt, joten siihenkin nähden onnistuttiin aika hienosti.
Yhteispisteitä tuli 143,5/250 eli 57,4%. Läpi siis meni aika kirkkaastikin ja olin kyllä todella tyytyväinen noihin prosentteihin. Sellainen hyvä suoritus, joka ei näytä siltä että haukattiin liian iso palanen. Ja hei, ainakin pääsin läpi, vihdoin ja viimein. Katsotaan jos tänä jouluna minäkin saan merkkini, sen ihan ensimmäisen :)

Käveltiin, kunnes tuli palkintojen jako. Tuomari ja Marianne molemmat sanoivat että laukkaohjelma oli turhan hätäinen ja muutenkin apujen käyttöön vähän rauhaa, niin hyvä olisi tullut. Kuitenkin hyvä kokonaisuus, joten ei tässä mitään.
Poni pääsi talliin pitkän päivän päätteeksi ja siitä sitten kotiin. Kyllä tuolla aika monta tuntia noin loppuviimeksi vierähtikin, kun puoli kymmeneksi mentiin ja puoli kolmelta lähdettiin takaisin. Mukavaa kuitenkin oli, Elvis oli oikein hieno ja homma pelasi hienosti. Joten, olen tyytyväinen.

Vaihdettiin kumminkin

Hah, vaikka Nikkis eilen näytti olevansa superreipas kouluponi, ilmoitti Marianne silti tänään heti ensimmäisenä, että jos kuitenkin vaihdetaan huomiselle poni. Elvis. No, Elvis on ihan kiva, vaikken olekaan taas ikuisuuksiin mennyt sillä. Mutta kunhan se ei järkyty tuomareista, niin eiköhän se onnistu. Sovittiin siis näin, en mä Elvikselläkään ole ennen koulukisoihin päässyt.

Menin silti tänään Nikkiksellä (en alkanut viidessä minuutissa ponia vaihtamaan, kyllä Elvis nyt varmaan ihan kohtuullisesti menee ihan sen lämmittelynkin avulla), tunnilla olivat vain Evita ja Vinski, Nikkis vain mun kanssani. Päättäjäisviikonloppu, joten on aika rauhaisaa. Poni oli suht siisti ja karvaton, joten harjailin vain parhaani mukaan, varusteet päälle ja kentälle.

Totesin ettei mun tarvitse sitä rataa nyt enää ratsastaa läpi. Muistan sen ja vaikka olisin Nikkiksellä mennytkin, niin en silti olisi jaksanut enää sitä rataa ratsastella. Mitäpä turhia kumminkaan.
Käveltiin alkuun ja pienen patistelun jälkeen Nikkiksestä kuoriutui jälleen varsin reipas ja mukava pieni poni. Se tassutteli eteenpäin, volteilla hyytyi hiukan ja kiihdytti taas suorille.
Sen jälkeen siirryttiin keventelemään ja tehtiin hiukan ympyrää. Nikkis oli varsin mukava, se ravasi mukavaa vauhtia eteenpäin, muutaman kerran jouduin täräyttelemään sitä eteen, jottei ihan hyydyttäisi. Poni kääntyi hienosti, asettui pikkaisen ja liikkui myös ympyröillä ainakin jonnin verran eteen.

Jätettiin Vinski treenaamaan rataa ja mentiin Evitan kanssa toiselle puolelle. Otin siellä pikkupätkät harjoitusravia ja siis Nikkis tuntui kuvittelevan että kouluaidat tältä puolelta katsottuna ovat esteitä. Hän nimittäin kiihdytti aina aitoja päin mennessä ja muualla valui kuin märkä rätti eteenpäin. Otin tässä omatoimisesti myös muutamat laukat molempiin suuntiin ja oli kyllä parasta taas vähään aikaan. Poni nosti laukat kivasti ja pyynnöstä, laukkasi nätisti eteenpäin. Se kaatui päädyssä aika paljon sisälle ja ympyrälläkin kaatui vähän omia reittejään, mutta ainakin laukkasi, laukka pysyi aika kivasti yllä ja nousi takaisinkin silloin kun se tipahti. Poni tuntui olevan varsin innoissaan tästä laukkailusta ja pisteli menemään koko tappijalkojensa pituudelta. Loppuun vielä ravailin pari kierrosta pidemmin ohjin ja annoin Nikkiksen hiukan huilata.

Lopuksi lähdettiin maastoon. Käveltiin jonkun matkaa vanhoja tuttuja polkuja pitkin ja sitten takaisin. Nikkis oli varsin varma maastomopo ja tädillä oli superhauskaa siellä kyydissä. Sitten kentälle hetkeksi kävelemään, alas selästä ja poni talliin. Nopeasti Nikkis kuntoon ja pihalle, jotta pääsin itse lähtemään reippaasti takaisin kotiin.

No, huominen on nyt ihan mielenkiintoinen. Toisaalta se on Pullaponi, joten eiköhän siitä selvitä. Toisaalta toivottavasti se tai minä ei jännitetä, vaan suoritetaan parastamme ja päästään kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein läpi koulukisoista.

Mummokin osaa olla aika reipas

Tänään mulla oli Nikkis, tunnilla myös Simo, Elvis, Artsi, Vinski ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Mummosta lähtee edelleen ihan tajuttomasti karvaa, eikä loppua näy. Se on ihan pörröinen ja talvikarvoissaan, yh. Toivottavasti saisi edes jotain irti ennen kisaratojen valtaamista - ponin sopisi edes näyttää hyvältä ettei ihan pellenumerona olla siellä.

Kentälle ja alkukäyntejä vain kävelemään. Nikkis oli nyt ihan mukava, se liikkui nätisti eteenpäin kun hiukan pyysin, volteilla meinattiin nukahtaa, mutta sentään asetusta löytyi ja tappikaula jaksoi yrittää. Koitin jo tässä tehdä muutamia peruutuksia, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, joten luovuttiin vain toivosta (koska se useimmiten toimii niin).

Käynnissä tehtiin voltteja ja hyviä kulmia. Nikkis oli hiukan oikova ja vähän heikosti taipuva. Kyllä hän vähän, muttei kuitenkaan ihan täydellisesti tai mitään. Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin, jossa Nikkiksen kanssa lähinnä vain ravattiin eteen, isoja reittejä ja muutamat voltit, jotta ponikin joutuisi ajattelemaan sitä taipumista. Eikä ollut ollenkaan huono, Nikkis jaksoi kyllä, hyytyi vain ympyröille ja toimi vallan mukavasti. Sen jälkeen istuttiin alas harjoitusraviin ja tehtiin muutamia käyntisiirtymiä volttien lomassa. Nikkis vain paransi, sieltä tuli herkkiä ja keveitä siirtymiä myös siihen raviin, ravi oli oikeasti jopa reipasta ja poni tsemppasi todella hyvin. Mitä nyt ne voltit, mutta ne onkin ihan supertylsiä.
Seuraavaksi otettiin nopeat laukkaverkat oikealle, mutta päädyin vain kävelemään sen ajan, jotta Nikkis saisi hetken levätä. Koitin parit väistöntapaiset molempiin suuntiin jotten joutuisi radalla tekemään niitä ekaa kertaa. Sen jälkeen nostettiin vielä laukkaa vasemmalle. Meidän eka nosto oli säälittävä, Nikkis ei jaksanut ja oli laiska kuin pikkumato. Toisella kerralla olin vähän sisuuntuneempi ja täräytin ihan kunnolla raipalla kankulle. Kyllä muuten laukkasi ja poni oli jopa aika reipas ja mukana hommassa.

Sitten käveltiin kun toiset treenasivat, jonka jälkeen päästiin ponin kanssa radalle. Nikkis oli reipas, ihan oikeasti jopa ja olinkin hiukan hukassa kun se yhtäkkiä päätti olla hurja raviponi ja juosta kuin tuuli paikasta toiseen. Pysähdyksen tekeminenkin oli hiukan hankalaa, mutta ainakin poni liikkui :D
Alkutervehdykseen päästiin ihan nätisti vauhdista huolimatta, mutta varsinkin se yksi kulma siellä pelottavassa päässä oli todella hankala tehdä ja useimmiten poni vain kaatui sen läpi parhaansa mukaan. En kauheasti nyt hidastellut, koitin vain istua ja mukautua, joka vähän kostautui löysillä reiteillä ja kaatumisella paikasta toiseen. Volteille Nikkis lösähti joka kerta, mutta muuten se suoritti ravia todella kovalla asenteella. Siirtymät alas ja ylös olivat oikeastaan tosi kivoja ja sujuivat hyvin. Ainakin suunnilleen kohdillaan, mutta siinä oli ongelmana jo mun hahmotuskykyni, kun kirjaimia ei vielä kentällä ole. Väistö oikealle oli vaikeaa ja kaatumista, vasemmalle se sujui selvästi paremmin. Laukka nousi ihan ookoosti ekaan suuntaan ja keskiympyrä onnistui. Sitten multa tippui jalustin, Nikkikseltä laukka ja koko homma meni vähän plörinäksi, kun metsästin jalustinta ja nostin laukkaa ja poni vain oikoi. Eikä oikein mikään onnistunut.
Annoin laukan olla, keräsin itseni ja jalkani ja jatkettiin. Toinen kierros oli laukan suhteen myöskin hiukan hankala. Nousi myöhässä kun en oikein valmistellut, laukka tippui parikin kertaa kesken. Ravin pidennys tuntui aika kivalta kun Nikkis oli niin reipas. Eikähän tarvinnut koko rataa potkia ponia liikkeelle tällä kertaa (vain volteilla, niitä hän ei jaksa).
Peruutuskin meni paremmin kuin viimeksi. Kaksi askelta tosin vain, mutta olin jo niin tyytyväinen ihan niihinkin!

Sen jälkeen käveltiin loppukäynnit. Poni vietiin sisälle ja hän sai jäädä pohtimaan tulevaa kouluratsun uraansa, kun minä hilpaisin kotiin.