Käveltiin alkukäyntejä, ratsastelin Pomoa mahdollisimman paljon eteen ja volteille sitä asetusta. Kiviniskan kanssa oli lieviä vaikeuksia, enkä kovin täydellisesti ponia saanutkaan läpi. Liikkui se kyllä, eikä muakaan enää jännittänyt ollenkaan, joten ihan voiton puolella mentiin.
Seuraavaksi kevenneltiin ravia, oikein rennosti ja rauhallisesti. Ratsastin raviakin runsaasti eteen ja koitin saada takajalat edes jotenkin matkaan mukaan. Varmaan olisi voitu liikkua tuhat kertaa enemmänkin, mutta olin tällaiseen rentoon keventelyyn ihan tyytyväinen. Pompelikin tuntui mukavalta ja kivalta, se kääntyi ongelmitta, asettui edes hiukan ja oli varsin vastaaottavainen.
Ylitettiin muutamia ravipuomeja, tehden kahdeksikkoa koko isoa kenttää käyttäen. Koska tunti oli kovin rauhallinen, keskityin lähinnä omaan istuntaani. Suoruus, jalat kyljen tuntumaan ja ne kädet kyynerpääkulmaan. On se vaikeaa, mutta paranemaan päin kyllä.
Sitten käveltiin. Muut tekivät väistöjä, mutta annoin olla. Ei ollut pakko, (eheh) joten tein vain hiukan kunnollista taivutusta molempiin suuntiin ja parit pysähdykset. Muuten käveltiin, otettiin rennosti. On tässä jo aika monta päivää tullut ratsastettuakin.
Lopuksi laukattiin omaan tahtiin noin puolikasta kenttää käyttäen. Pomo nosti laukat ihan ookoosti, vähän reippaampia olisivat voineet olla. Alkuun koitin kovin tehdä ympyröitä ja laukata pitkää pätkää. Molemmat onnistuivatkin kyllä ihan kohtuullisesti, välillä kaaduttiin, eikä poni myöskään kääntynyt.
Sitten mua alkoi vaan ottamaan päähän se, ettei mun jalat pysy ollenkaan hyvin siellä. Koko ajan jalustimet tippuu, jalat ovat kymmenen senttiä liian korkealla ja istun muutenkin heikosti. Siksipä oikeaan kierrokseen laukatessa jätin kääntämiset lähes kokonaan ja keskityin vain istumaan alhaalla. Painava takamus, painavat jalat. Lantio joustamaan ja jalat jalustimiin. Oli vaikeaa ja vaati kyllä kaiken keskittymisen, mutta kun muutama kierros laukattiin ja minä vain jatkuvasti hoin itselleni istumisen periaatteita, niin kyllä siinä tulostakin tuli. Täysillä keskittyen sain itseni istumaan laukkaan alas, sain jalustimet pysymään jalassa ja jopa oikeassa kohdassa ja hetken tuntui että osaan ehkä jopa istua. Mutta oli vaikeaa. Tarvitsen tuhat kilsaa laukkaa alle. Mieluusti yhteen soittoon ja puolet ilman jalustimia.
Loppuun käveltiin, poni oli oikein kiva ja fiksu. Keskelle, alas selästä. Poni pääsi pesulle ja minä kotiin. Kohta alkaa työt, joten tulen ratsastamaan aika vaihtelevasti. Siksi nytkin olin jo tänään heppailemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti