Laukkaa, laukkaa ja vähän lisää

Eilen mulla oli Pomo ja tunnilla olikin vain Jack meidän lisäksemme. Saatiinkin Pompelin kanssa kentän puolikas käyttöön, omaa rauhaa ja fiilistelyä. Itse olin superväsynyt alkaneen kesätyön johdosta, joten ajattelin ettei koko tunnista tule mitään, mutta olin jopa hitusen väärässä.

Alkukäynneissä käveltiin koko kenttää ja parhaani mukaan ratsastin Pomoa reippaaksi eteen. Takajalat liikkeelle ja muutamat voltit, jotta pystyin varmistamaan myös ohjauksen toimivuuden. Poni oli varsin jees, kääntyi kivasti, oli vähän jäykkä niskastaan, mutta käveli sentään eteenpäin vallankin reippaasti. Mariannekin jopa totesi että onko sulla joku systeemi siinä kun se noin hyvin kävelee. Olin siis oikein tyytyväinen.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin ympäriinsä. Sama taktiikka jatkui, vähän ympyrää asetuksen ja kääntämisen ilosta. Nyt yritin vielä täysillä keskittyä siihen että ratsastetaan sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa, jolloin Pomo kääntyi vieläkin paremmin kuin yleensä. Heti kun ulko-ohja löystyi, katosi ohjauskin ihan kokonaan.
Ravissa haettiin ravia eteen. Ei tosin liikaa eteen, enemmänkin vain takajalkoja reippaiksi. Poni teki taas hyvin, ehkä se voisi joo käyttää takapäätään enemmän, mutta ainakin se liikkui hyvin, ilman että juoksi alta kuin pitkä mato. Lopuksi istuin vielä raviin alas ja ravailin muutamat voltit ja ympyrät. Sen jälkeen saatiin kävellä ennen laukkoja.

Mulla oli tässä omassa käytössä puolet kentästä, joten päätin ottaa laukat ihan vain istumisen kannalta. En kääntele turhia, kunhan nyt omalla puoliskolla pysytään. Ensin vasemmalle muutamat laukat, joita saatiin pyöriteltyä useampi kierros putkeen. Sitten oikea kierros ja nyt vedettiinkin varmaan kymmentä kierrosta putkeen. Ekat kierrokset olivat aika löysiä, laukka oli hidasta ja Pomo tuntui niin vetelältä. Kun ratsastelin eteen ja laukattiin vain, niin kyllä se sieltä parani. Liike vähän suureni ja poni pysyi laukalla ilman jatkuvaa pyytämistä. Seuraavat kierrokset laukattiinkin vain rauhassa eteen, minä harjoittelin ja treenasin sitä istumista, kun Pomo sai kohottaa kuntoaan ja laukata iloisesti eteenpäin.
Sain kyllä istuttuakin siellä aika nätisti, jalustimet pysyivät ja minä säilyin satulassa. Kyllä se herkästi karkasikin, mutta paljon paremmin sain nyt istuttua, kun ensin sain tarpeeksi monta kilometriä laukata.

Mariannen pyynnöstä otettiin vielä vaikeampaan kierrokseen vasemmalle laukkaa. Otettiin jokunen kierros ja koitin ratsastaa ponin sisätakajalkaa hiukan aktiivisemmaksi. Kyllä se laukka ainakin paremmalta tuntui kuin laukkojen alussa, mutta en sitten muuten tiedä. Minä istuin ja ponilla oli kivaa, joten eiköhän se ollut se tärkein. Ei laukkakuntokaan loppunut kesken ratsastajalla, mikä on loistavaa kehitystä talven jälkeen.

Loppuraveissa poni sai pidempää ohjaa ja ravailla rauhaksiin lähinnä uraa pitkin. Siitä käyntiin, käveltiin ja keskelle. Poni pääsi talliin huilaamaan ja minä taas sitä ensi viikkoa odottamaan.
Oikein hyvä päivä tämä olikin.