Alkukäynneissä taas lähinnä ponia eteen ja muutamat voltit. Asettelu oli taas jäykähköä ja hankalaa, mutta kyllä sieltä sitäkin löytyi. Reipasta tahtia taas saatiin paremmin aikaan, poni käveli nätisti eteen ja tuntui oikein mukavalta. Mulla oli missiona saada kädet kunnon kulmaan ja keräillä ponia hiljalleen oikeasti siihen ohjalle. Ettei mentäisi löysin ohjin, jolloin mikään ei oikein onnistu. Pompelilla kun tuo avain onnistumiseen tuntuu aina olevan se ohjastuntuma, joka pitäisi kanssa pitää tasaisena koko ajan.
Lähdettiin keventelemään ravia ja ylitettiin kolmea ravipuomia. Alkuun ravailin vain rauhassa, en käännellyt, lähinnä vain hain hiukan ravia eteen. Kun homma alkoi tuntua paremmalta uskaltauduin tekemään voltteja ja oikeasti pyytämään ravia enemmänkin eteen. Keskityin täysillä niihin käsiin ja tuntumaan, jotta en tekisi mitään alitajuntaisia ohjan löysäyksiä tai käsien heilutteluja kuten yleensä. Tasainen tuntuma auttoikin roimasti ja Pompeli meni oikeastaan koko ajan varsin hyvin. Sitä sai ratsastaa eteen, jolloin saatiin reippaampaa ravia ja hommaa sujumaan. Se kääntyi hyvin, vain muutaman kerran valahti hiukan uralle, mutta nekin olivat aika selviä "karkaan lapa edellä uralle" tai "katoan täysin ulko-ohjalta"-tyylisiä tapaturmia. Saatiin nekin korjattua tosi hyvin ja homma vaikutti hienolta. Mariannekin kehui että nyt on pohkeella jotain tarkoitustakin, oikeasti vaaditaan läpi eikä vain heilutella jalkaa huvin vuoksi kyljessä.
Seuraavaksi käveltiin hetki, jonka jälkeen jumputettiin hiukan harjoitusravia ja laukannostoja. Pomo oli hereillä tässä ravissa, joten ensin jouduin keräämään itseni ja ihan vain istumaan alas ja rentoutumaan. Sain sen tehtyä suhteellisen helposti, jolloin ravi tuli paremmaksi, rauhallisemmaksi ja päästiin oikeasti tekemäänkin jotain. Pyöriteltiin voltteja, hain istuntaa ja koitin pitää ulko-ohjan tuntumalla. Homma toimi ja poni tuntui aika kivalta.
Laukkaa nosteltiin pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka onnistui oikeastaan tosi hyvin. Ekat nostot vaan olivat ihan huonoja kun en ollenkaan valmistellut, vaan pamauttelin menemään, mutta kun honasin että laukankin voisi valmistella, niin ponikin kykeni nostamaan ihan siististi ja laukkaamaan vailla huolia ja murheita. Mun vaan pitäisi pitää se ulkokäsi omalla paikallaan myös laukkaympyröillä, päästän sen aina ihan hirveästi eteenpäin ja löysäksi.
Noo, poni laukkasi kuitenkin ihan hyvin, hitusen löysästi kyllä. Kääntyi hyvin, siirtymät alas olivat siistejä ja kaikki tuntui ihan hyvältä. Vaihdettiin suunta ja laukattiin vielä oikealle.
Tämä olikin selvästi vaikeampaa. Laukka nousi kyllä paremmin, mutta se kääntäminen! Ensimmäiset kerrat vaan posotettiin suoraa uraa, mutta sitten väänsin ja käänsin kunnes se poni vihdoin kääntyi (ravissa tosin) reitille, josta saatiin jatkettua laukalla eteenpäin. Kaiken vääntämisen jälkeen saatiin pari kaunista ympyrää ilman vääntämistä ja mullakin loksahti jokin siinä laukkaistunnassa paikoilleen, sillä vikat laukkapätkät mä ihan oikeasti istuin ja se oli jopa helppoa. Ei tarvinnut edes miettiä koko istuntaa! Olin tyytyväinen, joten siihen oli hyvä lopetella ja kävellä loppukäynnit.
Eli vasen ohja paremmin tuntumalle oikeaan kierrokseen laukatessa olisi nyt sellainen yksinkertainen ongelma, jonka korjaamalla homma olisi jo tuhat kertaa parempaa. Mutta olin tyytyväinen, vihdoin tuntui että oikeasti tiedän miksi Pomo menee hyvin ja miksi se ei mene hyvin. Aiemmin nämä hyvät kerrat ovat johtuneet ehkä kuun ja tähtien asennosta, mutta nyt mulla oli jopa jonkinlainen aavistus asiasta. Se viime kerta valaisi asiaa kyllä todella hyvin.
Nyt hyvää juhannusta ja ensi viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti