Vaihdettiin kumminkin

Hah, vaikka Nikkis eilen näytti olevansa superreipas kouluponi, ilmoitti Marianne silti tänään heti ensimmäisenä, että jos kuitenkin vaihdetaan huomiselle poni. Elvis. No, Elvis on ihan kiva, vaikken olekaan taas ikuisuuksiin mennyt sillä. Mutta kunhan se ei järkyty tuomareista, niin eiköhän se onnistu. Sovittiin siis näin, en mä Elvikselläkään ole ennen koulukisoihin päässyt.

Menin silti tänään Nikkiksellä (en alkanut viidessä minuutissa ponia vaihtamaan, kyllä Elvis nyt varmaan ihan kohtuullisesti menee ihan sen lämmittelynkin avulla), tunnilla olivat vain Evita ja Vinski, Nikkis vain mun kanssani. Päättäjäisviikonloppu, joten on aika rauhaisaa. Poni oli suht siisti ja karvaton, joten harjailin vain parhaani mukaan, varusteet päälle ja kentälle.

Totesin ettei mun tarvitse sitä rataa nyt enää ratsastaa läpi. Muistan sen ja vaikka olisin Nikkiksellä mennytkin, niin en silti olisi jaksanut enää sitä rataa ratsastella. Mitäpä turhia kumminkaan.
Käveltiin alkuun ja pienen patistelun jälkeen Nikkiksestä kuoriutui jälleen varsin reipas ja mukava pieni poni. Se tassutteli eteenpäin, volteilla hyytyi hiukan ja kiihdytti taas suorille.
Sen jälkeen siirryttiin keventelemään ja tehtiin hiukan ympyrää. Nikkis oli varsin mukava, se ravasi mukavaa vauhtia eteenpäin, muutaman kerran jouduin täräyttelemään sitä eteen, jottei ihan hyydyttäisi. Poni kääntyi hienosti, asettui pikkaisen ja liikkui myös ympyröillä ainakin jonnin verran eteen.

Jätettiin Vinski treenaamaan rataa ja mentiin Evitan kanssa toiselle puolelle. Otin siellä pikkupätkät harjoitusravia ja siis Nikkis tuntui kuvittelevan että kouluaidat tältä puolelta katsottuna ovat esteitä. Hän nimittäin kiihdytti aina aitoja päin mennessä ja muualla valui kuin märkä rätti eteenpäin. Otin tässä omatoimisesti myös muutamat laukat molempiin suuntiin ja oli kyllä parasta taas vähään aikaan. Poni nosti laukat kivasti ja pyynnöstä, laukkasi nätisti eteenpäin. Se kaatui päädyssä aika paljon sisälle ja ympyrälläkin kaatui vähän omia reittejään, mutta ainakin laukkasi, laukka pysyi aika kivasti yllä ja nousi takaisinkin silloin kun se tipahti. Poni tuntui olevan varsin innoissaan tästä laukkailusta ja pisteli menemään koko tappijalkojensa pituudelta. Loppuun vielä ravailin pari kierrosta pidemmin ohjin ja annoin Nikkiksen hiukan huilata.

Lopuksi lähdettiin maastoon. Käveltiin jonkun matkaa vanhoja tuttuja polkuja pitkin ja sitten takaisin. Nikkis oli varsin varma maastomopo ja tädillä oli superhauskaa siellä kyydissä. Sitten kentälle hetkeksi kävelemään, alas selästä ja poni talliin. Nopeasti Nikkis kuntoon ja pihalle, jotta pääsin itse lähtemään reippaasti takaisin kotiin.

No, huominen on nyt ihan mielenkiintoinen. Toisaalta se on Pullaponi, joten eiköhän siitä selvitä. Toisaalta toivottavasti se tai minä ei jännitetä, vaan suoritetaan parastamme ja päästään kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein läpi koulukisoista.