Tänään olikin erikoinen päivä, sillä mulla oli Evita, tunnilla myös Jack, Simo ja Nikkis, Evita oli jo ekalla tunnilla. Siis joo, en tosiaan muista koskahan olen viimeksi Muumimammalla mennyt, eikä kyllä ole ollut ikäväkään. Mutta kai tämän yhden kerran silläkin menee. Varsinkin kun lähdettiin maastoon, kun mähän en ole koskaan ollut maastossa Evitan kanssa, joka taas on se Evitan ainoa oikea paikka. On se kuitenkin niin luotettava mopedi mennä siellä maastossa, vaikka kuskia vähän jännittäisikin.
Mutta kyllä se Evitan satula on kamala. Ihan hirveä kaikin tavoin ja istuminen oli mahdottomasta seuraavaa. Hyi.
Lähdettiin uusiin maastoihin, ensin hiekkatietä pitkin kohti metsää. Tässä alkumatkasta Evita käveli niin löysästi, ettei se tuntunut etenevän mihinkään, mutta kun pari kertaa pyysin eteen (ja Evita tulkitsi sen ravina) tajusi poni viimein että käyntiäkin voisi toki kävellä eteenpäin. Kun päästiin metsän puolelle reipastui ponin askel aivan itsestään, johtuen varmaan pehmeämmästä pohjasta.
Lähdettiin hiukan kiipeilemään ja samoilemaan ja täytyy sanoa että tämä oli selvästi vähemmän extreme kuin viimeksi tässä metsässä. Ensinnäkään emme kavunneet pystysuoria mäkiä ylöspäin, vaan ainoastaan mäkiä jotka olivat jyrkkiä. Kuljeskeltiin siellä metsässä, Evita hoiti homman luotettavana ja turvallisena maastoratsuna. Vauhtia löytyi lähinnä ylämäkiin, jotka olisi kaikki voinut karauttaa vähän reippaammassakin ravissa, jotta sen ruhon saisi paremmin eteenpäin.
Samoiltiin aikamme, mentiin mäkiä ja ihmeteltiin metsikköä. Siitä takaisin hiekkatielle ja kentälle. Kentällä pyörittiin hetki loppukäyntejä kävellen ja tässä vaiheessa kiitin luojaa ettei mun tarvinnut ratsastaa koko tuntia Evitalla kentällä. Se meinaan lähinnä koitti seurata kaikkia ja kaatuili minne sattui. Jäätävän jumputuksen seurauksena sain lopulta ponin hiukan kääntymään ja kävelemään omilla reiteillään, mutta oli se kyllä hankalaa.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Siitä olisi lähtenyt ihan neuroottisesti karvaa, mutta en todella jaksanut jäädä tekemään mitään ylimääräistä. Kyllä tämä töiden aloitus imee kaiken jaksamisen täysin pois. Mutta ehkä se sitten siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti