Aivan, jos haluat lukea 2 päivän järjestyksessä, älä aloita tästä.
Noniin, eli selkään ja käyntiä. Sanotaanko näin. Pomo ei pysähtynyt MUTTA kulki paremmin eteenpäin, tosin ei täydellisesti. Se kääntyi MUTTA ei täydellisesti :D
Eli hieman ongelmia, mutta mutta. Alkuun kääntäminen oli tosi hankalaa mutta sitten päätin testata yhtä juttua. Ja muuten, se auttoi, Pomohan kääntyi, vähän liiankin hyvin. Ja aina välillä musta tuntui että tosi asiassa se yritti seurata pikku ponia. Hmm.. Mutta eihän se takuulla niin tehnyt.
Eli kun nyt kerrankin muistin niin kokeilin ohjailla lantiolla. Kyllä se oikeasti auttoi ihmeen hyvin ja kyllähän Pomo paremmin kääntyi kuin eilen. Joten ihan tyytyväinen, vaikka pysähtyminen olikin mission impossible. Marianne keräili meille puomeja sinne pituushalkaisijalle. Se laittoi neljä ravipuomia, tosin ongelmahan oli että meillä oli Vinski/Kaisa ja shettis samalla tunnilla. Joten kaikki joutuivat vähän joustamaan :D Tehtävänä oli että piti tehdä pitkän sivun joka kirjaimeen voltti ja tulla noi puomit, ja aina sitten vaihtui suunta. Aluksi mentiin tätä käynnissä. Ja suoraan sanottuna taisin olla ainoa joka teki ne voltit.. Vähän ajan päästä siirryttiin raviin. Ekan kierroksen vaan ravasin (taisi olla kääntymisongelma..) mutta sitten lähdin kokeilemaan voltteja ja puomien ylitystä. Ja eihän se poni kääntynyt mihinkään. Tapeltiin ja pari kertaa tultiin vastakarvaan, kunnes lopulta sain jotain tolkkua tähän hommaan ja kääntäminenkin alkoi luonnistua. Tosin skippasin suuren osan volteista, mutta ei kukaan muukaan niitä tehnyt kuin silloin tällöin. Jooh, se kääntäminen oli vähän ongelmallista kun eka koitin pohkeella ja jos sitten kosketti raipalla niin poniin alkoi löytyä vain kaasua ja niin edelleen. Ja joo, sitten kun se ei kääntynyt niin mun asento kippasi eteen ja niin. Eli vähän hankalaa, onneksi alkoi sentään sujumaan.
Marianne lisäsi meille vielä kaksi puomia joten tultiin kuuden ravipuomin yli pari kertaa. Ekalla kerralla meni suht okei. Tokalla kerralla Pomo skippasi vikan puomin ja vika kerta meni jo hyvin. Jeij! Sitten vuorossa laukkatyöskentely. Mä päätin nostaa ravista ja tajuatteko, ensimmäisellä yrityksellä tuli pari askelta. Loistavaa! Sitten taisi tulla epäonnistumisia... Mutta lopulta laukkakin nousi. Hienoahienoa. Tosin Pomo hyytyi itsekseen, mutta mitäs pienistä (tosin Marianne ei pitänyt siitä :D) Parin hyytymisen jälkeen poni alkoi laukkaamaan niin pitkään kuin annoin, jesjes. Ja siis, mä nostin joka kerta, se ei nostanut itse. Ja nosti kummallakin sivulla. Hitsi oon pro. Pompin taas kauheasti, mutta koitin vaan istua ja annoin ohjien sitten löystyä etten nykisi niin paljon suusta. Mun oli aivan pakko ottaa niitä ohjia kauhean kireälle kun ravissa se kiirehti ja noteerasi melko vähän mun vauhdin säätöyrityksiä. Kun sen mielestä voitiin juosta täysillä ja lähteä siitä laukkaan tai kävellä. Ei välimuotoa. Mutta laukka meni kyllä niin hyvin, toiseenkin suuntaan nosti hyvin ja kontrollissa ja mä olen niin niin tyytyväinen siihen. Sitten loppukäynnit.
Ja olen kuulemma perfektionisti (eikös se ole hyvä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti